Sain oman maksuhäiriöni ollessani hieman yli kolmekymppinen. Ylivelkaannuin, pankki sanoi irti asuntolainat ja laittoi asunnon asianajotoimiston myytäväksi. Asianajotoimisto hoiti asuntokaupan. Asunto meni 2/3 hintaan alkuperäisestä. Tappiot jäivät asiakkaalle, vaikka hän ei ollut kaupassa asianosainen lainkaan. Tästä tuli maksuhäiriömerkintä, joka on edelleen. Asiasta on kulunut jo joitakin vuosia. Asunnon menetyksen jälkeen rahaa ei ole ollut pankin aiheuttaman tappion hoitoon. Pankkisuhde meni, koska asiassa ei tullut oikeudenmukaista kohtelua. Yhteiskunta "pelisäännötöineen" ei kiinnosta. Mikään ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttunut asiassa eikä mikään auta maksuhäiriöistä, olipa hän kuinka varaton tai muuten raha-asiansa hyvin hoitanut. Ulosotto eo tätä nykyä voi periä lainaa tulojen vähäisyyden tähden.
maksuhäiriöstä vieläkin
talouden romahdus
213303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lainaa ei kannata ottaa jos sitä ei aio maksaa takaisin tai maksukyky ei riitä. Nyt olet sitten meidän hyvätuloisten veronmaksajien elättinä!
Suurin osa ihmisistä lainaa rahaa silloin tällöin kuka mitäkin varten. Kaikilla on varmasti vakaa aikomus maksaa velkansa sillä hetkellä kun sen ottaa. Kukaan ei vaan ole selvännäkijä missään tilanteessa, aina on se mahdollisuus että ei saakaan lainaansa maksetuksi. Siinä on riskinsä aivan kuten kaikissa muissakin elämän asioissa.
Maksat ilmeisesti veroja liikaa, koska suhtaudut asiaan noin öykkärimäisesti, olkaa kohauttaen ja ylimielisesti,vaikka kysymys oli asuntolainasta ehkä liian suureen asuntoon, kuka tietää? Maksuhäiriöiset eivät käytä luottokortteja, eivätkä hyödy yhteiskunnan talouden nousuista. Moni elää minimillä tehden koko ajan selkoa taloudestaan valtion ulosottomiehille ja muille. Jokainen työkykyinen aikuinen tekee työtä olipa hän sitten missä "kastissa" tahansa. Myöskin maksuhäiriöinen ja hänen vapaaehtoisen työnsä määrä voi olla suuri. Jokaisen tilanne on omalaatuinen. Ei kannata vedota omaan veronmaksukykyyn, jos ei tee itse mitään yhteiseksi hyödyksi. Monet varakkaat veronmaksajat ovat yhteiskunnan pahinta porukkaa: he eivät osaa auttaa ketään eivätkä kantaa vastuuta mistään.
jatkuvasti minullakin menee ulosottoon rahaa palkasta. lopuista pitäis maksaa muita laskuja ja velkoja joka ei onnistu. tätä pitäis kestää vielä vuoden verran. olen jo laihtunut 15kg kun ei ole rahaa ostaa ruokaa. pahinta tässä on että maksan edellisistä parisuhteistani johtuen näitä ulosottoja. voin sanoa että vituttaa aika lailla.
Eikö Suomessa voi elää pienituloisena muuten kuin, että heti oletetaan jonkun saavan sosiaaliturvaa. Ulosotto ei peri lainoja, jos tulot (mitkä tahansa) jäävät n. 800 euron tuntumiin. Tarkan summan voi tarkistaa ulosotosta.
Pitkä maksuhäiriö vie voimat, koska arkipäivän asiatkin tulevat ylettömän hankaliksi. Pankkikriisin uhrien asemasta ei mediassa ole hiiskuttu mitään ihmisoikeuksien näkökulmastakaan. Keskustelu pankkiuhrien ihmisoikeuksista on vitsi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000427&posting=22000000006060611
Jokainen ihminen on vastuussa omista teoistaan, ei yhteiskunta tai muut veronmaksajat.
Jos jokin yhteiskunnallinen laitos hoitaa asioitasi, niin että siitä aiheutuu sinulle tappioita, niin varmasti sanoudut irti sellaisten toimijoiden vaikutuspiiristä. Tai jos Suomen poliitikot hoitavat Suomen asioita niin, että siitä tulee suomalaisille tappioita, niin hukka meidät silloin perii. Vastuuta omista teoista pitää jokaisen opetella koko elämän ajan.
Pankeille ei ole aina kovin tärkeää se, keitä ne saavat asiakkaikseen. Pankit eivät tue vähävaraisia kansalaisia toiminnallaan, vaan kaikki on suunnattu hyvätuloisten ja varakkaiden ihmisten asiakkuuden säilyttämiseen. Pankit eivät tutki riittävästi asiakkaidensa varallisuuden taustoja, eivätkä myöskään sitä, mistä ylivelkaantuminen johtuu. Pankeissa on liian vähän todellista tietoa ihmisten varallisuudesta,siksi jotkut, jotka ovat joutuneet pankkikriisin uhriksi, ovat jääneet varattomiksi. Ainoa omaisuus - tässä tapauksessa asunto - on sekin mennyt muiden hyödyksi.
Velallisen asema tätä taustaa vasten
http://www.saunalahti.fi/~kait/lasy/pankkituki.htm
Taistelin vuosikausia asiassa esimerkiksi sen suhteen, että perintäyhtiö olisi laittanut pankin johonkin vastuuseen aiheutetusta epätavallisen suuresta tappiosta, mutta se kääntyi asiassa vain entisen omistajan puoleen. Tämä ei ole asiassa muuttunut. Pankit myyvät tämänkaltaisia tappioista tulleita saatavia perintäyhtiöille epätavallisen edulliseen hintaan, mutta silti lainojen pääomat eivät siitä muutu.Sellaisina ne menevät ulosottoon ja maksuhäirö on sen suuruinen. Voi vain kysyä, kuinka suuria tappioita huutokaupoissa myydyistä asunnoista voidaan lopulta aiheuttaa? Vastuu pankin toimittamasta asuntokaupasta lankesi entiselle omistajalle, vaikka hän ei ollut siinä enää toimijana. Myöskään asianajotoimisto ei pitänyt itseään vastuullisena asunnon myynnistä tulleisiin tappioihin, vaikka asunnolla ei ollut enää markkinahintojen mukaista arvoa. Pankkien vastuu tämänkaltaisissa tapauksissa on tuntematon seikka. Asiakkuudella ei siinä mielessä ole merkitystä, vaikka asiakkaan kanssa olisikin ollut myös mahdollisuus asiasta neuvotella. Kukaan ei huolehdi siitä, että asiakkaan etua ajettaisiin, ellei hän sitä itse tee, mutta kuinka hän sen kaikissa tapuksissa tekee on sitten kokonaan toinen asia. Tämä on sitä omaisuuden hoitoa "yhteiskunnan" tarjoamalla tavalla.Pankkien toiminnassa on puutteita ja niihin pitäisi lainsäätäjien ja poliitikkojen paneutua.
Tilanteeni on myöskin se, että sinä aikana, jolloin minulla on ollut maksuhäiriö olen elänyt ilman luottokortteja ja muita uusia taloudellisia sijoituksia. Olen maksanut pois kaikki muut entiset lainat kuten opintolainan ja myös entiset luottokorttilainat, joita oli ennen maksuhäiriötä.Parhaimmillaan niitäkin maksoin aika suurella korolla. Minulla ei ole vippejä eikä lainoja keneltäkään henkilöiltä. Maksettu on myöskin pankille asuntolainat paitsi se, minkä pankki itse toimijana sai aikaan. Huomattakoon vielä, että asuntolainan korko 80-90 -luvuilla oli aika paljon suurempi kuin nykyään, mutta sekin on hoidettu.Pankin aiheuttamista asunnon myynnin tappioista olen hoitanut myöskin osan, mutta vielä on jäljellä tappioita ja itsellä omaisuutta vain pieni koti-irtaimisto.Talvitakkin tai talvikenkiin mm. ei ole ollut kymmeneen vuoteen varaa.Parturia on käytetty pari kertaa vuodessa jne. jne. Se siitä pankin toiminnasta ja asiakkuuden arvostuksesta. Se siitä yli viidentoistavuoden aikana tehdystä virkatyöstä.
Makuhäiriöinen ei saa luottokorttia, jonka numeroa käytetään aika monessa asiassa nykyisin. Miten saada pankkivirkailijat ymmärtämään sen, että luottokortiton ihminen EI VOI TOIMIA TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA? Luottorajahan voisi olla hyvin pieni. Pankki, johon ei ole maksuhäiriötä, toimii tietääkseni lisäksi solidaarisena toisen pankin maksuhäiriöille: ei saa luottokorttia, jos on jonkin muun pankin lainasta tullut maksuhäiriö, mutta asiat on hoidettu moitteettomasti tässä muussa pankissa. Tiedän myöskin, että pankki, johon on pankkisuhde mennyt, on lopettanut asiakkaan tilin pari kertaa siitä asiakkaalle ilmoittamatta. Tilin lopetuksen syy on ollut se, että sitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Onko tämä syy lopettaa tili? Eikö siihen tarvita aina asiakaan suostumus? Voiko pankki ottaa asiakkaan tililtä rahaa maksamattomaan lainaan ilman asiakkaan suostumusta? Tämäkin on käynyt mielessä, kun näitä pankkiasioita on joutunut aika perusteellisesti läpikäymään.
Miten saada pankkivirkailijat ymmärtämään sen, että luottokortiton ihminen EI VOI TOIMIA TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA?
No kyllä voi ja hyvinkin. Mihin sitä luottokorttia tarvii kun käteisellä ostaa? Ei mulla ole koskaan ollut, enkä edes ota. Seinästä haen rahaa kortilla.
Erilaisiin lehtien clubeihin pääsee luottokorttinumerolla, myöskin joihin keskusteluryhmiin netissä tarvitaan ko. numero. Luottokortti käy myöskin maksuvälineenä. Käteistä rahaa pidetään riskialttiimpana säilyttää kukkarossa, mutta en tiedä sitä jne. Et ole ilmeisesti kovin paljon käyttänyt esimerkiksi nettiä, kun et ole törmännyt luottokorttiasiaan.
No jopas on elämän kannalta tosi tarpeellisia hommia *nauraa* Kyllä se on luottokortti joka ihmiselle heti hommattava että pystyy normaaliin elämään kuten liittymään klubeihin netissä tai osallistumaan nettikeskusteluihin
Voi pyhä sylvi!
Eräs Sylvi on omien tuttavien joukossa, mutta en sitten tiedä, kuinka pyhä hän on. Syntinen ainakin.
Eipä tulis mieleenkään antaa luottokorttinumeroa netissä. Tavaraa saa kyllä kaupastakin.
Tuonkaltainen asunnon menetys on sen verran katastrofaalinen, että herää kysymys, mistä kansalaiset, joiden asunnot on realisoitu lainojen maksuun, itse saavat sen jälkeen asunnon? Kuka kantaa vastuuta niistä, jotka jäävät kokonaan asunnottomiksi tämänkaltaisten omaisuuden realisointien jälkeen?
Kun pankki vuonna 1992 sai oikeudessa suositummuusaseman se alkoi käyttää uutta asemaansa hyväkseen ja 14.500 tuomion saanutta pankki-asiakasta teki itsarin. Kenenkään ei siten tarvinnut vastata heidän asuttamisestaan. Loppujen noin 280.000 asiakkaan kohdalla asumisen ja elämisen kustantaa veronmaksajat kuten kaikkien vähäosaisten, koska millään huippupalkallakaan ei 18 prosentin viivästyskorolla vuosikymmenen ajan kartutettuja saatavia pysty maksamaan verotussyistä. Kaikki raha, minkä he sattuvat saamaan menee velkojalle eli edes arpajaisiin ei kannata osallistua. Pankkiasiakkaiden ihmisoikeuksia loukkaava tasapuolisen oikeudenkäynnin mahdollisuuden puute johtuu siitä, että Koivisto ei vielä ole korahtanut, että fatwa olisi ohi.
Osa näistä henkilöistä joutuu vuokralle, osa menee aluksi sukulaisten luo asumaan, joku voi saada asunnon kirkolta tai joltain muulta yhdistykseltä. Valtion rahoittamissa vuokra-asunnoissa on usean vuoden jonot jne., joten ei ole ihme, että paine omaan asumiseen on suuri ja sitten asunnon menetys on lopullinen tikki asumiseen. Vuokralla asuminen hyödyttää joissain tapauksissa hyvätuloisia kansalaisia, jotka ovat sijoitusmielessä ostaneet asuntoja, mutta eivät ole siinä vielä epäonnistuneet. Auttavathan vuokralla-asujat toisaalta näitä hyvätuloisia veronmaksajia, koska maksavat heille vuokraa. Veronmaksajilta menee taas rahaa sosiaaliturvaan. Näin se raha kiertää yhteiskunnassa. Voitaisiin myöskin alkaa markkinoida niin, että sosiaaliturva onkin valtion omaisuudesta saatua rahaa tai suuryhtiöiden verotuksesta saatua rahaa. Näin yksittäinen veronmaksaja voisi ajatella, että hänen veronsa menevät esim. teiden kunnostukseen.Varsinkin kun hyvätuloisella veronmaksajalla usein on auto.Mutta mistäpä sitä kukin tietää, mihin juuri hänen maksamansa vero menee? Vai onko valtiolla jokin momentti, jossa näkyvät yksityisiltä saadut verot? Myöskin sosiaaliturvassa on sellaisia tukia, joista maksetaan veroja niin, että tuen saajakin on samalla veronmaksaja.