Uskonnoista puhutaan Suomessa vähemmän kuin koskaan ja uskonnoista puhumisesta on on tullut vaikeaa. Hyvä vai huono asia?
Uskontokeskustelu tekee kuolemaa.
Surllunin
15124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Islam on otsikoissa ja keskustelussa jatkuvasti. Vaikka vapaa-ajattelijat siitä vaikenee, lukuisat muut ryhmittymät pitää siitä aktiivista keskustelua yllä ja keskustelee muistakin uskonnoista siinä ohessa. Kannattaakin tutustua heidän medioihin. Kyllä uskontokeskustelua on ihan päivittäin monissa ns. vaihtoehtomedioissa ns.maallistuneiden ihmisten toimesta, ei vain uskonnollisissa yhteisöissä. Jos haluaa keskustella uskonnoista, ei kannatakaan hakeutua vapaa-ajattelijoihin. Enemmän sitä keskustelua löytyy muualta, kun vaan osaa etsiä. Vapaa-ajattelijat antaa propagandassaan sellaisen kuvan niinkuin uskonnoilla ei enää olisi maallistuneille ihmisille mitään merkitystä, mutta kyllä maallistuneetkin ihmiset aktiivisesti huomioi uskonnot ja niiden mahdolliset vaikutukset osana yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi islam on ajankohtainen teema ja jatkuvasti esillä osana yhteiskunnallista keskustelua monilla eri foorumeilla. Mielestäni keskustelua uskonnoista on nyt todella paljon ja keskustelu on vilkasta ainakin niissä medioissa ja foorumeilla, joita itse seuraan.
Tiedän. Mutta itse en halua puhua dogmeista ja opunkohdista, vaan pelkästään uskontotutkimuksesta ja uskonfilosofiasta. Tämä on ogelma monien uskonnollisten yhteisöjen ja heidän vaihtoehtomedioiden kanssa. Luulisi, että Vapaa-Ajattelijoijen Liittoa kiinnostaisi että Suomessa pystyttäisiin puhumaan uskonnoista ja uskonnottomuudesta avoimesti. Nyt molemmista on tullut liiankin henkilökohtaisia asioita ja keskustelukulttuuri tekee kuolemaa.
Avointa uskontofilosofista keskustelua on maallikkojen vaihtoehtomedioissa siis aivan muissa medioissa ja muiden kuin uskonnollisten yhteisöjen tai uskovien toimesta. Esimerkiksi eräät ateistit ja filosofit pitää sitä aktiivisesti blogeissaan, ym. keskeisenä teemana. Vapaa-ajattelijat monesti toitottaa, että uskontoihin liittyvä keskustelu on kuollut tai merkityksetöntä maallikoille, koska he sitä niin haluaisivat ja siihen pyrkivät, mutta se ei pidä paikkaansa. Uskontofilosofista keskustelua maallikkojen toimesta on paljon, mutta se ei ole ns. valtavirtaa eikä siksi näy isoissa ja tunnetuimmissa medioissa tai foorumeissa. Tutkijat, filosofit ja monet muut maallikot kyllä käsittelee teemoja esimerkiksi blogeissa, artikkeleissa ja uskonnolliset teemat on islamin vyörymisen vuoksi jatkuvasti esillä vaihtoehtomedioissa. Uskontoihin liittyvä keskustelu myöskään tutkimuskeskeisestä ja uskontofilosofisesta näkökulmasta ei ole kuollut.
Minua ei kiinnosta lukea vaan keskusteella ja usein kun jotain luen, niin lopetan lukemisen siihen että maalikko alkaa kirjoituksessaan ylistämään Jeesusta. Tästä syystä toivon, avointa järkevää, maltillista ja sivistävää keskustelua (varsinkin uskontofilosofiasta ja uskontotieteestä). Ikävä kyllä keskustelukulttuuri tekee kuolemaa ja keskustelusta on tullut vaikeaa.
Vapaa-ajattelijain vastainen kampanjoija yrittää vääntää tätäkin keskustelunavausta ja ketjua Vapaa-ajattelijoita vastaan. Tosiasiassa Vapaa-ajattelijat edistävät keskustelua katsomuksista ja uskonnoista nostamalla erityisesti esiin uskonnottomuutta katsomuksellisesti, kulttuurisesti ja ihmisoikeusnäkökulmasta.
Tiedepohjaisen maailmankuvan, rationaalisen ajattelun ja humanistisen etiikan esiin nostaminen on samalla kaikkien uskontojen kritiikkiä ja suuntautuu erityisti myös kaikkia ns. aabrahamilaisia kirjan uskontoja kohti kriittisesti. Islamilaisesta uskonnosta motivoineet ihmisoikeusloukkaukset ovat tietysti erityisen kriittisen huomion kohteena; ks. mm. endblasphemylaws.org -kampanja. Ev.-lut. kirkon osalta kritiikki suuntautuu myös valtioon ja kuntaan, jotka ovat antaneet epäreluja erioikeuksia kirkolle (veorutsoikeus, pakkouskonto kouluissa jne.)
Vapaa-ajattelijat osallistuvat toisaalta uskontojen ja katsomusten keskinäiseen dialogiin, mm. uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoon liittyen. Jotkun vaparivastaiset kampanjoijat ovat kuitenkin paheksuneet sitäkin , että vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Yllikoski kirjoitti uskonnottomuuden historiasta 10-sivuisen artikkelin Monien uskontojen ja katosmusten Suomi -teokseen Suomi 100 vuotta -juhlavuoteen liittyen. Niin tai nin, aina väärin päin.
Miksi keskusteluksi sallitaan vain kritiikki? Eikö uskonnoista voi puhua miuten, kuin kritisoimalla? Kyllä hyvä kritiikki on rakentavaa ja huono kritiikki hajottavaa, mutta keskustelu voisi myös muutakin kuin pelkkää kritiikkiä ja apologiaa. Hyökkäävä kritiikki taas saa vastapuolen karvat pystyyn ja puoleustamaan vielä äkäisemmin, eikä kukaan toivo riitelyä vaan keskustelua sovussa. Suomessa uskontokeskustelu on yksipuolista ja hyvin vaikeaa, varsinkin kun uskotoja uskonnottomutta pidetään niin tiukasti yksityis asioina eikä niistä puhuta. Itse kaipaan uskonnonfilosofiaa ja uskontotiedettä osaksi keskustelua. Ja parasta han olisi jos uskontokeskustelulla voitaisiin edistää ihmisten uskonnonlukutaitoa, eli kehittää kykyä olla vuorovaikutuksessa ja sovussa muiden katsomusten kanssa sekä ymmärtää muita kuin vain itseään ja omaa ryhmää.
Kun kaipasit kritiikkiä, kirjoitin "Tiedepohjaisen maailmankuvan, rationaalisen ajattelun ja humanistisen etiikan esiin nostaminen on samalla kaikkien uskontojen kritiikkiä..", mutta kun nyt paheksut kritiikkiä, huomautan että tuossa painopisteenä on tiedepohjaisen maailmankuvan, rationaalisen ajattelun ja humanistisen etiikan esiin nostaminen
Mutta keskustelu on muutakin kuin pelkkää kritiikkiä. Se on vuorovaikutusta ja dialogiaa kahden tai useamman ihmisen kanssa. Minä kaipaan avointa, järkevää, maltillista ja sivistävää keskustelua, sillä uskontokeskustelu tekee kuolemaa. Onko se liikaa vaadittua?
Vapaa-ajattelijoilla ei ole mitään syytä heikentää uskontokeskustelua, sillä sen vilkastuminen mediassa heijastuu hyvin usein eroakirkostai.fi -palvelun käytön vilkastumisena.
Toisaalta Vapaa-ajattelijait muistuttavat, että uskonnottomiin kuuluvat myös uskontojen suhteen välinpitäämättömät ja väliä pitävät - ateistien, agnostikkojen ja skeptikkojen lisäksi.
Eikö uskontokeskustelu kirkosta eroamisen edistämiseksi ole itsekästä ja omanedun tavoittelua? Suomi on kuitenkin vapaa maa ja täällä jokainen saa uskoa jos haluaa ja olla uskomatta, ilman että ketään pelotellaan puolin tai toisin. Minusta ainakin on epäeettistä edistää tietentehtoen kirkosta eroamista, jokaisen tulee ennemmin saada valita itse eroaako kirkosta vai ei.
Hyvä ihminen, harva kirkon jäsen on itse liittynyt, sillä suurin osa on liitetty jo vauvana ja sitä kautta ollut pakollisessa uskonnonopetukssessa 9-12 vuotta sekä koulun ja jo sitä ennen päiväkodin hartaus- ja jumalanpalvelusrumbassa...
Sen vuosi on hyvin eettistä tuoda esiin mahdollisuus erota, vaikka se vaatiikin suuremman vaivan kuin liittymisen osalta oli...
On myös oikein muistuttaa vanhemia mahdollisuudesta korjjata vauvakasteen mukaan tuoma jäsenyys ja koulun pakkkouskonta erottamalla lapis kirkosta.
Ei minulla ole mitään kirkosta eroamista vastaan, eikä sitä että siihen on mahdollisuus. Minusta on kuitenkin epäeettistä edistää tietentahtoen kirkosta eroamista esim painostamalla ihmisiä eroamaan tai pelettelemalla.
Olisi se jotenkin kumman tuntuista, jos lehti tekisi ison jutun vaikka suviseuroista -- ja kommentoisi saarnojen sisältöä. "Lestadiolaiset uskovat, aivan oikein, että Jeesus on todella läsnä ehtoollisessa, mutta kiistävät katolisen opin. Kuitenkin ns. yleistä pappeutta koskevat jakeet he tulkitsevat...".
Tuo olisikin väärää tietoa.
Siis? Sinun mielestäsi oikea ehtoollisen tulkinta on reformoitu tai katolinen?