paljonkin "ilmaa" saksalaisten voitoista.
Miten lie punalentäjät?
Uttiin tuli sodan päätyttyä valvontakomission edustaja, joka kentällä seisovia koneita katsellessaan julisti yli 300:n Brewsterin tulleen alasammutuiksi.
No. Niitä oli alkujaan kai 44, joista 13 oli edelleen lentokunnossa.
Tappioita oli tullut ilmatorjunnassa ja onnettomuuksissa, mutta alas oli ammuttu vain tusinan verran.
Miten lie punalentäjät?
Uttiin tuli sodan päätyttyä valvontakomission edustaja, joka kentällä seisovia koneita katsellessaan julisti yli 300:n Brewsterin tulleen alasammutuiksi.
No. Niitä oli alkujaan kai 44, joista 13 oli edelleen lentokunnossa.
Tappioita oli tullut ilmatorjunnassa ja onnettomuuksissa, mutta alas oli ammuttu vain tusinan verran.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.
Ilmeisesti NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!
Neukkulassa dokumentointi ei ollut todellisten vaan toivottujen tapahtumien kirjaamista.
Eikö nimimerkeille Wittman, Frantisek ja Moilanen tämä aihe maistu laisinkaan? Saksalaisten ilmavoitoista toki voi ja saa keskustella neljässä-viidessä ketjussa rinnakkain, mutta tähän ei tunnu löytyvän mitään sanottavaa?
Minulle on täysin selvä asis että Neuvostoliiton hävittäjälentäjillä oli eniten tuulesta temmattuja väitteitä ilmavoitiosta. Luftwaffe aloitti sodan normitasolla 1:2 tai 1:3 mutta vuoden 1942 jälkeen liioittelu lisääntyi ja vuoteen 1944 tullessa yhä enemmän alkoi tulla eteenkin itärintamalla 1:5 tai jopa 1:10 liioitteluja kuten JG5:llä napapiirin alueella.
VVS:n lukemat olivat jossain 1:10 ja 1:20 välillä. Suomea vai Saksaa vastaan oikeastaan koko sodan ajan. Diktatuurimaissa liioittelu oli siis suurinta.
Hyvänä esimerkkinä punalentäjien (ja osin suomalaistenkin) 'ilmavoitoista' kerrataan vielä Tiiksjärven ilmataistelu:
Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.
Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:
Vahvuudet
Neuvostoliiton lento-osasto:
7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä
Suomalaisten käsitys eli havainto:
7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä
Suomalainen lento-osasto
8 kpl Brewster-hävittäjiä
Venäläisten käsitys eli havainto
9 kpl Brewstereitä
Ilmataistelun tappiot:
Neuvostoliiton lento-osasto (todelliset):
1 kpl SB, 6 kpl Hurricane
Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane
Suomen lento-osasto (todelliset):
- (ei tappioita)
Venäläisten väittämät ilmavoitot:
7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Brewsteria maassa
Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.
Tiedot: Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997
Tuokin kertomus vahvistaa Valtosen väitteen! Neukkujen mielestä tuhottiin 11 Brewsteriä! Todellisuudessa ei yhtään ainoaa!
alas laivueittain suomalaisia Spitfirejä. Konetta ei kuitenkaan ilmavoimilla ollut, ellei jokin sotasaaliskone malliksi.
Vasili+oli+ilmavoimien+kenraali.
tämä kadonneet ilmavoitot. Käsittääkseni ne yleensä ilmoitettiin vakavassa mielessä ja tarkistettiin. Lentäjät ovat muistelmissaan yleensä sitä mieltä, että voittoja oli hyväksyttyjä enemmän.
Kun kesällä -41 löytyi takaisin vallatulta alueelta yli 30 "uutta" pudotusta eli alasammuttua konetta, jakoi Llv 24 ne Talvisotaan osallistuneiden lentäjien kesken.
Eri maissa oli erilaiset käytännöt. Suomessa ja Saksassa lähdettiin siitä, että viholliskoneen putoamisen tai lentäjän laskuvarjohypyn piti varmistaa joko toinen lentäjä tai maasta käsin. Jos ei ollut todistajia niin ei pudotusta hyväksytty! Tämäkään ei estänyt liioittelua, sillä usein saman viholliskoneen tuhoutumisen näki useampi lentäjä ja jokainen laski sen omalle tililleen.
Britit pyrkivät tarkastamaan omat väitteensä huolellisesti, mutta silti niissäkin oli ilmaa!
USA:lla hyväksyttiin tiputus 'helpoiten' muihin länsimaihin verraten.
Kaikista lepsuinta lienee vaatimuksen hyväksyminen on ollut Neuvostoliitossa, jossa läpi taisi mennä suoranainen sepittäminen ja valehtelu.
Pudotuslukujen hyväksymistä pidettiin toisaalta tärkeänä lentäjien taisteluhengen ylläpitämiseksi. Esim. Englannin ilmataistelun aikana olisi pudonneet saksalaiskoneet voitu helposti etsiä usein maastosta, mutta näin ei tehty. (Osa putosi tietenkin myös kanaaliin).
Syvärin+suunnalla+10.6-1.9.44+toiminut+Neuvostoliiton+324.Hävittäjälentodivisioona+väitti+tuolla+jaksolla+ampuneensa+alas+seuraavat+suomalaisten+hävittäjäkoneet:
Jostain aikoinaan luin, että Neuvostoliiton tilastojen mukaan virallisesti Suomen ilmavoimat tuli talvi- ja jatkosodassa ammuttua alas viiteen kertaan.
Epävirallisesti sekin lukema on vähättelyä...
Jatkosodan operatiiviset tappiot Suomelle 209 konetta joista 86 syynä varmuudella vihollisen lentokone, 66 ilmatorjunta ja lopuissa syynä kentälle tuhoamiset, tekniset syyt, törmäykset, sää, lentäjän virheet, tuntematon tekijä. On mahdollista että noin 100 koneen menettämisen todellinen syy on ollut ilmatoimissa vihollisen lentokone. Lisäksi monessa poiskirjaamisessa taustalla on ilmataisteluissa aiemmin koetut vauriot. Jatkosodassa Suomi poiskirjasi yli 420 taistelulentokonetta. Niistä puolet operatiivisina menetyksinä (sotalennot).
"On mahdollista että noin 100 koneen menettämisen todellinen syy on ollut ilmatoimissa vihollisen lentokone."
Kaikki on mahdollista, mutta ei todennäköistä! Suomen ilmavoimilla oli suuri määrä vanhentuneita konetyyppejä (esimerkkeinä vaikka Fokker, Gloster Gladiator, Ripon jne), joilla saattoi ehkä taistella vielä Talvisodassa, mutta jotka olivat jo vuodesta 1943 lähtien totaalisen vanhentuneita, kuluneita ja kykenemättömiä ilmataisteluun.
Jopa Jatkosodan alun "taivaan helmi" eli hyvin menestynyt Brewster-kone oli vuonna 1944 tilanteessa, että niillä lennettiin torjuntalentoja, mutta huippunopeuden perusteella nne eivät tavoittaneet enää edes venäläisiä pommikoneita hävittäjistä puhumattakaan!
On ilmeistä, että VVS:n puolella hyväksyttiin ilmavoitoksi mikä hyvänsä todistamaton väite ja tämä (ja vain tämä) mahdollisti viisitoistakertaisen liioittelun ilmavoitoissa!
On hyvin ilmeistä, että esim. NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!
olivat heikot vielä Korean sodassa.
NL lähetti sinne voimakkaat hävittäjäyksiköt.
Kun jenkit saivat paikalle ajanmukaiset koneet oli voittosuhde 13:1 jenkkien hyväksi.
Punalentäjien-taidot olivat heikot vielä Korean sodassa!
Tietenkin nuo valehtelevat siat väittivät ampuneensa vastustajia alas yhden suhde kuuteentoista!
heikkoa nimenomaan taktisella tasolla. Talvisodassa NL tarvitsi kymmenkertaisen ylivoiman myös ilmassa. Kyllähän suomalaisille sitten tuli tappioita.
Jatkosodassa punalentäjien taso nousi ja konekalusto oli hyvää. Parhaat lentäjät olivat kovia vastustajia myös Suomen ässille. Ylivoima puri nytkin. Se saattoi olla jopa satakertainen!
Silti Saksasta saaduilla Bf-109-koneilla tuhottiin 663 ilmavoittoa niiden taistelukäytön aikana.
Ilman niitä olisimme olleet todella pulassa ilmasodan suhteen vuosina 1943-1944. Sääli, ettei ilmavoimien johto herännyt asiaan jo vuotta-paria aiemmin!
Idässä olleiden Luftwaffen päivähävittäjäyksiköiden eli Jagdwaffe Ostin operatiiviset vihollisen toiminnasta aiheutuneet tappiot vuosina 1942-1944 olivat 3 188. Eli maksimissaan sen verran Neuvostoliiton ilmavoimat tai ilmatorjuntatykistö on niitä ampunut alas tai tuhonnut kentille. Tietenkin kierot saksalaiset ovat voineet peitellä osia vihollisen aiheuttamista tappioista väittämällä niitä teknisiksi kuten mm. surullisenkuuluisa III./JG5 teki Pohjois-Norjassa ja Petsamon alueella.
Korjataan+hieman.+Luftwaffen+itärintamalla+olleet+hävittäjäyksiköt+kirjasivat+1942-44+vihollisen+toiminnasta+aiheutuneita+tappioita+3+063+ja+ilman+vihollisen+vaikutusta+peräti+4+007+hävittäjän+verran.+Määrää+koostuu+lähes+yksinomaan+yksimoottorisista+hävittäjäkoneista.+Ilman+vihollisen+vaikutusta+olevat+tappiot+liittyvät+paitsi+operatiivisiin+lentoihin+myös+ei-operatiiviseen,+mm+siirto-+ja+koulutuslentoihin.+
"Suomi+on+todennäköisesti+myös+ampunut+ilmataisteluissa+alas+3%+siitä+määrästä+minkä+Luftwaffen+hävittäjät+ampuivat.+"
Eversti+Sverdlov+vuonna+1994:+"vihollinen+menetti+aina+30%+enemmän+kuin+sinä".
” Todellakin - moni suomalainen sankarilaulu on nyt kutistumassa pelkäksi viheltelyksi.”
Ja vielä pahemmin on käynyt neukkujen sankarilentäjien!
Mahtava poljento olikin pientä vikinää!
” Suomalaisten ilmavoitoissa noin 2/3 ilmaa välissä”
ONNEKSI neukujen ilmavoitoissa oli noin 1/16 ilmaa välissä!
Vale, emävale, neuvostotilasto...