Kertokaapa.
Miesystävä tekee osan viikkoa töitä toisella paikkakunalla, hänellä on yritys ja siis 2toimipistettä.
Molempiin toimipisteisiin maksaa vuokraa n.600e 450e...
4 vuoden ajan Minä olen maksanut vuokraa asunnosta, jossa olen ollut itse vuokralla jo 10 v. Mutta johon siis puolisoni muutti.
Tästä sitten alitaukoamati väänän asiaa että haluan hänen maksavan puolet vuokrasta.. Mutta hänellä ei ole kuulemma varaa....
Sovittiin että ruokakustannukset hoitaisi.. Mutta ei sekään oikein pelitä... Maitoa ja maksalaatikoa, banaaneja ja omenoita. Ei Tämä ole ruokaa Päivästä toiseen aateltuna.
Kaikki hänen rahansa menevät firmaan. Minunko pitäisi hänen Mielestään olla "ylöspitäjä" vuokranmaksuissa?!?!
Olen loppu tän asian kanssa, taisin jo sanoa viimeiset sanani hänelle.
Miesystävä tekee osan viikkoa töitä toisella paikkakunalla, hänellä on yritys ja siis 2toimipistettä.
Molempiin toimipisteisiin maksaa vuokraa n.600e 450e...
4 vuoden ajan Minä olen maksanut vuokraa asunnosta, jossa olen ollut itse vuokralla jo 10 v. Mutta johon siis puolisoni muutti.
Tästä sitten alitaukoamati väänän asiaa että haluan hänen maksavan puolet vuokrasta.. Mutta hänellä ei ole kuulemma varaa....
Sovittiin että ruokakustannukset hoitaisi.. Mutta ei sekään oikein pelitä... Maitoa ja maksalaatikoa, banaaneja ja omenoita. Ei Tämä ole ruokaa Päivästä toiseen aateltuna.
Kaikki hänen rahansa menevät firmaan. Minunko pitäisi hänen Mielestään olla "ylöspitäjä" vuokranmaksuissa?!?!
Olen loppu tän asian kanssa, taisin jo sanoa viimeiset sanani hänelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen vaatimattomista palkkatuloistani tukenut rahallisesti vaimoa hänen yrityksensä alkutaipaleella; Sekä sijoittamalla alkavaan yritykseen hieman ylimääräistä starttirahaa, sekä maksamalla molempien elannon ja asumisen asuntolainoineen päivineen muutaman vuoden ajan. Periaatteeni on ollut aina, että kukin osallistuu senhetkisen tilanteensa mukaan, eikä ruokakunnan menoja ole ennenkään niin sentilleen laskettu kun kerta samassa veneessä kumpikin ollaan.
Nyt jälkikäteen ajatellen rahallisen vetoavun antaminen puolisolle kannatti, sillä perheen toimeentulo ja lainanmaksukyky ei ole enää yksinomaan minun töistäni kiinni eli työttömyysriski on puolitettu ja rahallinen elintaso tuplattu. En ajatellut periä velkoja takaisin.
Omaan tilanteeseesi: Varmasti miehesi saisi euronsa keräiltyä maailmalta helpomminkin, mutta kannattaisi miettiä ennemminkin, onko miehesi firmasta tulossa koskaan tulevaisuudessakaan sellaista rahaa, millä vuokra tulisi maksettua tai jaettua ruokakunnan muita kustannuksia? Neljä vuotta ilman tuloja firmasta kuulostaa kyllä aika hitaalta startilta.
Haluatko elättää miestäsi? On se kysymys johon voit itse vastata. Itse en elättäisi yhtäkään miestä koskaan. Mies on se jonka kuuluu pitää naisestaan huolta ei toisinpäin.