Kummiksi pyytämisen etiketti pariskuntien osalta?
evl.fi sivujen mukaan tiivistetysti: Kummiksi voi valita henkilön, jokakuuluu luterilaiseen kirkkoon
on käynyt rippikoulun ja on konfirmoitu. Pääsääntöisesti kastettavalla, myös aikuisella kastettavalla, tulee olla ainakin kaksi kummia.."
Onko olemassa mitään etikettiä tai ns kirjoittamatonta sääntöä pariskuntien osalta?
Itse olen ajatellut seuraavasti:
-Ystävä: mikäli pyytäisimme yhteisiä ystäviämme, pyytäisimme automaattisesti pariskuntana mikäli kumpikin ovat ystäviämme ja tapaamme heitä pariskuntana ja heidän suhteensa on vakiintunut (ovat esimerkiksi asuneet yhdessä jo vuosia). Mikäli kyseessä olisi vain toisen meistä ystävä ja hänen puolisonsa olisi tuntematon meille/parisuhde tuore , niin voisimme pyytää pelkästään tätä yhtä ystävää. Mielestäni tämä on selkeä tilanne, mutta entä sukulaisen kohdalla?
-Sukulainen: Esimerkiksi jomman kumman sisko tai veli. Sama juttu, kuin edellisessä eli jos sukulaisella vakiintunut parisuhde pyytäisimme kummeiksi ns pariskuntana, mikäli suhde tuore ym niin sukulaista yksin. Mielestäni olisi hyvien tapojen vastaista pyytää kummiksi vakaassa parisuhteessa asuvaa veljeä/siskoa, jättää siis tämän puoliso kummitehtävän ulkopuolelle.
Kaikki saavat toki pyytää ja olla pyytämättä kummiksi kenet tahtovat. Olen kuitenkin ajatellut, että seurakunnan tehtävä on tuoda ihmisiä yhteen ja kummius on osa tätä yhteenkuuluvuuden ajatusta. Kummius on kuitenkin mielestäni kokonaisuus: lapsi on tottakai keskiössä, mutta antamalla vakiintuneelle pariskunnalle kummin tehtävä jaettavaksi, tuo tehtävä myös kummipariskuntaa lähemmäs toisiaan. Miksi erottaa pariskunta tässä tapauksessa että toinen on kummi ja toinen ei mikäli kaikki asianosaiset ovat keskenään yhtälailla tekemisissä? IItse aiomme pyytää sukulaispariskuntia lapsen kummeiksi tai kunnioittaa heidän parisuhdettaan ja olla pyytämättä kumpaakaan.
Olen lukenut paljon keskustelupalstoilta ajatuksia asiasta. Monien mielestä on täysin päivänselvää että voi pyytää kummiksi vain pariskunnan toista osapuolta, varmasti yhtä monet ilman kummiutta jääneet puolisot ovat tällaisesta järjestelystä omalla kohdallaan loukkaantuneet. Kummius vaikuttaa parisuhteeseen: joku päättää osallistua ilman kummin titteliä puolison kummilapsen elämään joku taas päättää olla osallistumatta millään tavalla (joutuu kuitenkin sumplimaan aikatauluja, koska mitään muuta yhteistä tekemistä ei voi suunnitella toisen kummilapsen merkkipäivien kohdalle).
Mitä mieltä olette? Onko tästä olemassa mitään ohjeistusta? Mitä mieltä on kirkko ja erityisesti Pirkko-pappi?
on käynyt rippikoulun ja on konfirmoitu. Pääsääntöisesti kastettavalla, myös aikuisella kastettavalla, tulee olla ainakin kaksi kummia.."
Onko olemassa mitään etikettiä tai ns kirjoittamatonta sääntöä pariskuntien osalta?
Itse olen ajatellut seuraavasti:
-Ystävä: mikäli pyytäisimme yhteisiä ystäviämme, pyytäisimme automaattisesti pariskuntana mikäli kumpikin ovat ystäviämme ja tapaamme heitä pariskuntana ja heidän suhteensa on vakiintunut (ovat esimerkiksi asuneet yhdessä jo vuosia). Mikäli kyseessä olisi vain toisen meistä ystävä ja hänen puolisonsa olisi tuntematon meille/parisuhde tuore , niin voisimme pyytää pelkästään tätä yhtä ystävää. Mielestäni tämä on selkeä tilanne, mutta entä sukulaisen kohdalla?
-Sukulainen: Esimerkiksi jomman kumman sisko tai veli. Sama juttu, kuin edellisessä eli jos sukulaisella vakiintunut parisuhde pyytäisimme kummeiksi ns pariskuntana, mikäli suhde tuore ym niin sukulaista yksin. Mielestäni olisi hyvien tapojen vastaista pyytää kummiksi vakaassa parisuhteessa asuvaa veljeä/siskoa, jättää siis tämän puoliso kummitehtävän ulkopuolelle.
Kaikki saavat toki pyytää ja olla pyytämättä kummiksi kenet tahtovat. Olen kuitenkin ajatellut, että seurakunnan tehtävä on tuoda ihmisiä yhteen ja kummius on osa tätä yhteenkuuluvuuden ajatusta. Kummius on kuitenkin mielestäni kokonaisuus: lapsi on tottakai keskiössä, mutta antamalla vakiintuneelle pariskunnalle kummin tehtävä jaettavaksi, tuo tehtävä myös kummipariskuntaa lähemmäs toisiaan. Miksi erottaa pariskunta tässä tapauksessa että toinen on kummi ja toinen ei mikäli kaikki asianosaiset ovat keskenään yhtälailla tekemisissä? IItse aiomme pyytää sukulaispariskuntia lapsen kummeiksi tai kunnioittaa heidän parisuhdettaan ja olla pyytämättä kumpaakaan.
Olen lukenut paljon keskustelupalstoilta ajatuksia asiasta. Monien mielestä on täysin päivänselvää että voi pyytää kummiksi vain pariskunnan toista osapuolta, varmasti yhtä monet ilman kummiutta jääneet puolisot ovat tällaisesta järjestelystä omalla kohdallaan loukkaantuneet. Kummius vaikuttaa parisuhteeseen: joku päättää osallistua ilman kummin titteliä puolison kummilapsen elämään joku taas päättää olla osallistumatta millään tavalla (joutuu kuitenkin sumplimaan aikatauluja, koska mitään muuta yhteistä tekemistä ei voi suunnitella toisen kummilapsen merkkipäivien kohdalle).
Mitä mieltä olette? Onko tästä olemassa mitään ohjeistusta? Mitä mieltä on kirkko ja erityisesti Pirkko-pappi?
Hei nimimerkki, yksin_vai_yhdessä
Mietit kummiutta, joka on tärkeä asia lapselle, hänen vanhemmilleen ja kummille. Kerroi ketä te aiotte pyytää kummiksi. Onko asia teille pian ajankohtainen? Tärkeä asia kenet perhe kummiksi kutsuu, monet miettivät sen tarkasti.
On tosiaan selkeät linjaukset, pyydetään pariskunta tai vain toinen; tutumpi ystävä tai sukulainen eikä hänen puolisoa pyydetä tai sitten pyydetään aviopari. Ei ole ohjeita, kukin perhe "joutuu" miettimään omalla kohdallaan hyvän ratkaisun. Mietin kumpi tapa on yleisempi. Äkkiseltään ajatellen taitaa olla tuo, että pyydetään pariskunta kummiksi. En tietenkään tiedä kuinka kauan, kuinka vakaa on heidän yhteiselämänsä. Toki tietysti joskus käy niin, että kummipariskunnan erotessa voi käydä niin, että sen vieraamman kanssa yhteydenpito jää, joskus hyvinkin vähälle, esimerkiksi uuden parisuhteen vuoksi.
Sanot, että seurakunta tuo ihmisiä yhteen. Totta on, tässä kummiasiassakin. Nykyään joissakin seurakunnissa erilaista toimintaa kummille ja kummilapselle, esimerkiksi leirejä tai kokonaisia päiviä, joissa yhteistä tekemistä. Tämä on mielestäni hieno aika uusi työmuoto, jonka soisin leviävän enemmänkin.
Hyvää ja kaunista syksyä toivotellen,
Pirkko-pappi
Mietit kummiutta, joka on tärkeä asia lapselle, hänen vanhemmilleen ja kummille. Kerroi ketä te aiotte pyytää kummiksi. Onko asia teille pian ajankohtainen? Tärkeä asia kenet perhe kummiksi kutsuu, monet miettivät sen tarkasti.
On tosiaan selkeät linjaukset, pyydetään pariskunta tai vain toinen; tutumpi ystävä tai sukulainen eikä hänen puolisoa pyydetä tai sitten pyydetään aviopari. Ei ole ohjeita, kukin perhe "joutuu" miettimään omalla kohdallaan hyvän ratkaisun. Mietin kumpi tapa on yleisempi. Äkkiseltään ajatellen taitaa olla tuo, että pyydetään pariskunta kummiksi. En tietenkään tiedä kuinka kauan, kuinka vakaa on heidän yhteiselämänsä. Toki tietysti joskus käy niin, että kummipariskunnan erotessa voi käydä niin, että sen vieraamman kanssa yhteydenpito jää, joskus hyvinkin vähälle, esimerkiksi uuden parisuhteen vuoksi.
Sanot, että seurakunta tuo ihmisiä yhteen. Totta on, tässä kummiasiassakin. Nykyään joissakin seurakunnissa erilaista toimintaa kummille ja kummilapselle, esimerkiksi leirejä tai kokonaisia päiviä, joissa yhteistä tekemistä. Tämä on mielestäni hieno aika uusi työmuoto, jonka soisin leviävän enemmänkin.
Hyvää ja kaunista syksyä toivotellen,
Pirkko-pappi
Parannamme palvelua
Fbkt
18.9.2017 5:40