Juudean prefekti, Pontous Pilatus perusti kristin uskon tietämättään. Ilman Pontius Pilatusta, koko kristin uskoa ei olisi!
Aloitetaan ihan perusasioista, eli siitä Pontius Pilatuksesta tuli Juudean prefekti. Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen 14. hallitusvuonna (siis vuonna 26 jkr) ja pian virkaan astuttuaan Pontius siirrätti keisarin tunnuksella varustetut kilvet salaa yöllä Caesareasta Jerusalemiin. Kun juutalaiset näkivät tämän aamulla mennessä uhraamaan temppeliin, he nostivat Jerusalemissa mellakan ja lähettivät korkeimman neuvoston prefektin puheille. Ei ole yllättävää että hyvin pian tämän jälkeen Johannes kastaja, mahdollisesti entinen pappi, vetäytyi Jordanin jokilaaksoon saarnaamaan valtakunnasta ja kastamaan ihmisiä.
Kun Johannes oli jo hyvin tunnettu ja paljon ihmisiä oli kastetty, saapui Galileasta noin kolmekymppinen käsityöläinen nimeltä Jeesus. Käsityöläisenä Jeesus luultavasti toi rakennusmiehenä Sepforiksen kaupungissa, jonka Varus oli tuhonnut vain kolmekymmentä vuotta aiemmin, mutta kyllästyi Herodes Antipaksen raskaaseen verotukseen joka vei leivän jokaisen Galilealaisen pöydästä. Jeesus siis lähti Jordanille ja liittyi siellä tähän kummalliseen Johanneksen jotamaan kastajalahkoon, joka toimi erämaasa "profeetta Eliaan ja Jesajan hengessä" mitä se sitten tarkoittaakaan.
Mutta, luultavasti keisari Tiberiuksen 19. hallitusvuonna, Herodes Antipas pidättääkin lastajalahkon johtajan ja surmauttaa tämän. Tällöin Jeesus säikähtää ja siirtyy koulukuntansa kanssa ensin Galileaan, mutta saatuaan varoituksen farisealaisilta, tämä pakenee Syyrian Foinikian kautta kautta Filippoksen hallintoalueelle. Siellä Jeesus saa uskonnollisen kokemuksen ja vahvasti uskoen ennaltamäärättyyn kohtaloon eli kaitselmukseen (kuten tuon ajan juutalaiset farisealaisetkin). Koska kastajalahko uskoi Jumalan hylänneen Jerusalemin ja sen temppelin, he uskoivat Jumalan rankaisevan pian Israelilaisia kuten ennen pakkosiirtolaisuutta. Siksi Jeesus alkaa sekä puhua omasta kuolemastaa, profeettojen kuolemasta että Jerusalemin vääjäämättömästä tuhosta.
Keisari Tiberiuksen 20. hallintovuotena, Jeesus saapuukin Jerusalemiin Pesah-juhlien aikaan ja aiheuttaa siellä useiden päivien ajan tahalleen ja tahattomasti levottomuutta osoittaessaan mieltä temppelikulttia vastaan. Niipä ylipapin johtama saddukealainen neuvosto antaa pidättää Jeesuksen, ja luovuttaa tämä prefekti Pontous Pilatuksen käsiin, joka ristiinnaulotsee uhkaavaksi katsomamsa kapinallisen usean muun kapinallisen kanssa Jerusalemin muurien ulkopuolelle. Jeesus itse odotti tulevansa kivitetyksi Jerusalemissa, ja niin luultavasti olisikin käynyt ilman Pontius Pilatusta ja roomalaisten läsnäoloa sinä Pesahina Jerusalemissa.
Myöhemmin, joskus viikkojuhlan jälkeen, Pontius Pilatus ja Herodes Antipas liittoutuvat keskenään, todennäköisesti saadakseen kaikki Jeesuksen seuraajat kiinni. Heitä pidätetäänkin ja kuulustellaan usein juutalaisen suurenneuvoston edessä. Tätä etua hyväksi käyttäen Kilikian Tarsoksesta kotoisin oleva Saul -niminen Farisealaine ja suuren neuvoston jäsen, aloittaa ylipapin luvalla Jeesuksen seuraajien systemaattisen vainoamisen. Keisari Tiberiuksen 23. ja viimeisenä hallitusvuonna, Pontius Pilatus kutsutaan takaisin Roomaan tehtyään virhe liikkeen surmatessaan suuren joukon joukon Samarialaisia Mooseksen poikia, ja tämä tekee pian sen jälkeen itse murhan jossain päin Helvetian seutua nykyisen Itävallan ja Italian rajalla.
Aloitetaan ihan perusasioista, eli siitä Pontius Pilatuksesta tuli Juudean prefekti. Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen 14. hallitusvuonna (siis vuonna 26 jkr) ja pian virkaan astuttuaan Pontius siirrätti keisarin tunnuksella varustetut kilvet salaa yöllä Caesareasta Jerusalemiin. Kun juutalaiset näkivät tämän aamulla mennessä uhraamaan temppeliin, he nostivat Jerusalemissa mellakan ja lähettivät korkeimman neuvoston prefektin puheille. Ei ole yllättävää että hyvin pian tämän jälkeen Johannes kastaja, mahdollisesti entinen pappi, vetäytyi Jordanin jokilaaksoon saarnaamaan valtakunnasta ja kastamaan ihmisiä.
Kun Johannes oli jo hyvin tunnettu ja paljon ihmisiä oli kastetty, saapui Galileasta noin kolmekymppinen käsityöläinen nimeltä Jeesus. Käsityöläisenä Jeesus luultavasti toi rakennusmiehenä Sepforiksen kaupungissa, jonka Varus oli tuhonnut vain kolmekymmentä vuotta aiemmin, mutta kyllästyi Herodes Antipaksen raskaaseen verotukseen joka vei leivän jokaisen Galilealaisen pöydästä. Jeesus siis lähti Jordanille ja liittyi siellä tähän kummalliseen Johanneksen jotamaan kastajalahkoon, joka toimi erämaasa "profeetta Eliaan ja Jesajan hengessä" mitä se sitten tarkoittaakaan.
Mutta, luultavasti keisari Tiberiuksen 19. hallitusvuonna, Herodes Antipas pidättääkin lastajalahkon johtajan ja surmauttaa tämän. Tällöin Jeesus säikähtää ja siirtyy koulukuntansa kanssa ensin Galileaan, mutta saatuaan varoituksen farisealaisilta, tämä pakenee Syyrian Foinikian kautta kautta Filippoksen hallintoalueelle. Siellä Jeesus saa uskonnollisen kokemuksen ja vahvasti uskoen ennaltamäärättyyn kohtaloon eli kaitselmukseen (kuten tuon ajan juutalaiset farisealaisetkin). Koska kastajalahko uskoi Jumalan hylänneen Jerusalemin ja sen temppelin, he uskoivat Jumalan rankaisevan pian Israelilaisia kuten ennen pakkosiirtolaisuutta. Siksi Jeesus alkaa sekä puhua omasta kuolemastaa, profeettojen kuolemasta että Jerusalemin vääjäämättömästä tuhosta.
Keisari Tiberiuksen 20. hallintovuotena, Jeesus saapuukin Jerusalemiin Pesah-juhlien aikaan ja aiheuttaa siellä useiden päivien ajan tahalleen ja tahattomasti levottomuutta osoittaessaan mieltä temppelikulttia vastaan. Niipä ylipapin johtama saddukealainen neuvosto antaa pidättää Jeesuksen, ja luovuttaa tämä prefekti Pontous Pilatuksen käsiin, joka ristiinnaulotsee uhkaavaksi katsomamsa kapinallisen usean muun kapinallisen kanssa Jerusalemin muurien ulkopuolelle. Jeesus itse odotti tulevansa kivitetyksi Jerusalemissa, ja niin luultavasti olisikin käynyt ilman Pontius Pilatusta ja roomalaisten läsnäoloa sinä Pesahina Jerusalemissa.
Myöhemmin, joskus viikkojuhlan jälkeen, Pontius Pilatus ja Herodes Antipas liittoutuvat keskenään, todennäköisesti saadakseen kaikki Jeesuksen seuraajat kiinni. Heitä pidätetäänkin ja kuulustellaan usein juutalaisen suurenneuvoston edessä. Tätä etua hyväksi käyttäen Kilikian Tarsoksesta kotoisin oleva Saul -niminen Farisealaine ja suuren neuvoston jäsen, aloittaa ylipapin luvalla Jeesuksen seuraajien systemaattisen vainoamisen. Keisari Tiberiuksen 23. ja viimeisenä hallitusvuonna, Pontius Pilatus kutsutaan takaisin Roomaan tehtyään virhe liikkeen surmatessaan suuren joukon joukon Samarialaisia Mooseksen poikia, ja tämä tekee pian sen jälkeen itse murhan jossain päin Helvetian seutua nykyisen Itävallan ja Italian rajalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.