7. päivän sapattiveijarit

Roomalaiskirje on oikein hyvä. On muistettava, että tämä on apostoli Paavalin puhetta Roomassa olevalle ryhmälle, joten täytyy tietää tuosta ryhmästä ja sen erikoispiirteistä.
Kirjotan Bacciocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai poimintoja Roomalaiskirjeestä:
"Roomassa fanaattinen ja harhaoppinen ryhmä, joka huomattavassa määrin muistutti Kolossan vastaavaa ryhmää, ajoi ankaraa vegetarismia, kieltäytymistä viinistä ja tiettyjen päivien viettoa (Room. 14:1-10, 21). Luultavasti Paavali tässä (kuten Kol. 2:16) yhdisti toisiinsa syömisen ja syömättömyyden toisaalla ja päivien vieton toisaalla. Jos tämä tulkinta on oikea, silloin Room. 14:5,6:n mainitsemat ”päivät” tuskin voivat sisältää sapattia, sillä tiedämme että sapattia vietettiin juhlinnan päivänä eikä paastopäivänä.

Roomassa ongelma oli ilmeisesti vähäisempi kuin Kolossassa tai Galatiassa. Askeettiset opettajat olivat luultavasti siellä vähemmän vaikutusvaltainen vähemmistö eivätkä ”propagoineet sellaista seremonialismia, joka oli tähdätty ristin ytimeen”. Tämä ilmenee apostolin käyttämästä suvaitsevasta ja pidättyvästä kielestä: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; jo joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa” (Room. 1:5,6).

Periaate, jonka mukaan kunkin on toimittava oman vakaumuksensa mukaisesti ja kunnioitettava toisten erilaista näkökantaa (Room. 14:3,10, 13-16, 19-21) ruokavaliota ja päivien valintaa koskevassa kysymyksessä, on Roomalaiskirjeessä selvästi vastakkainen uskon kautta vanhurskauttamista koskevan periaatteen kanssa. Viimeksi mainitussa Paavali ehdottomasti kieltäytyy tekemästä kompromissia, edellisessä hän tunnustaa yksilön omantunnon lopulliseksi auktoriteetiksi. Mistä tämä ilmeinen eroavuus johtuu? Vastaus on löydettävä Paavalin käsityksistä siitä, mikä on pelastuksen kannalta olennaista ja mikä epäolennaista. Usko Jeesukseen Kristukseen pelastuksen perustuksena on Paavalille olennainen periaate, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi (vrt. Room. 3:22, 26, 27, 28, 31; 4:3, 13, 22-25; 5:1).Mutta koska jokainen yksilö kokee ja ilmaisee uskon eri tavoin, tapa millä uskoa harjoitetaan on epäolennainen. ”Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma”, Paavali sanoo (14:5). Perustavana periaatteena, jota apostoli korostaa, on halu kunnioittaa Herraa, toimia ”Herran tähden” (14:6,7).

Voimme kysyä, saattoiko Paavali tämän periaatteen mukaisesti hylätä sapatin vieton. On vaikea uskoa, että hän olisi pitänyt sen noudattamista esteenä Herran kunnioittamiselle, kun hän itse ”tapansa mukaan (Apt. 17:2) tapasi juutalaisia ja sapattina synagoogassa (Apt 18:4). W. Rordorf väittää, että Paavali oli omaksunut kaksinaisen asenteen. ”Heikoille” juutalaiskristityille hän antoi vapauden noudattaa lakia sapatti mukaan luettuna. Toisaalta ”vahvoille” pakanakristityille hän soi ehdottoman ”vapauden kaikesta lain noudattamisesta”, etenkin sapatin noudattamisesta. Voidaanko tällainen johtopäätös oikeutetusti tehdä Roomalaiskirjeen 14. luvusta? Huomatkaamme, että ristiriita heikkojen ja vahvojen välillä ruoka- ja päiväkysymyksessä liittyy hyvin etäisesti, jos lainkaan, Mooseksen lakiin. Heikko, joka syö ainoastaan vihanneksia (14:2), ei juo viiniä (14:21) ja ”pitää yhden päivän toista parempana” (14:5), ei voi tällaisten vakaumustensa tueksi vedota Vanhaan testamenttiin. Missään ei Mooseksen laki vaadi tueksi ankaraa vegetarismia, täydellistä kieltäytymistä viinin käytöstä eikä myöskään määrättyjen paastopäivien viettämistä. Vastaavasti toinen, joka uskoo saavansa syödä kaikkea” (14:8) ja ”pitää kaikki päivät yhtä hyvinä”, ei tällä käyttäytymisellään ilmaise vapauttaan Mooseksen laista vaan sellaisista askeettisista uskomuksista, jotka ilmeisesti olivat peräisin juutalaisista lahkoista.

Kysymyksessä ei siis lainkaan ole vapaus noudattaa lakia tai vapaus olla sitä noudattamatta, vaan kysymys on epäolennaisista omantunnonkysymyksistä, joita eivät säätele jumalalliset periaatteet vaan inhimilliset päätöksen ja ennakkoluulot. Koska nämä toisistaan poikkeavat käsitykset ja tavat eivät loukanneet evankeliumin olennaista sisältöä, Paavali neuvoo molemminpuoliseen suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen tässä asiassa. ”.

Yksi_usko kirjoitti:

Roomalaiskirje on oikein hyvä. On muistettava, että tämä on apostoli Paavalin puhetta Roomassa olevalle ryhmälle, joten täytyy tietää tuosta ryhmästä ja sen erikoispiirteistä.
Kirjotan Bacciocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai poimintoja Roomalaiskirjeestä:
"Roomassa fanaattinen ja harhaoppinen ryhmä, joka huomattavassa määrin muistutti Kolossan vastaavaa ryhmää, ajoi ankaraa vegetarismia, kieltäytymistä viinistä ja tiettyjen päivien viettoa (Room. 14:1-10, 21). Luultavasti Paavali tässä (kuten Kol. 2:16) yhdisti toisiinsa syömisen ja syömättömyyden toisaalla ja päivien vieton toisaalla. Jos tämä tulkinta on oikea, silloin Room. 14:5,6:n mainitsemat ”päivät” tuskin voivat sisältää sapattia, sillä tiedämme että sapattia vietettiin juhlinnan päivänä eikä paastopäivänä.

Roomassa ongelma oli ilmeisesti vähäisempi kuin Kolossassa tai Galatiassa. Askeettiset opettajat olivat luultavasti siellä vähemmän vaikutusvaltainen vähemmistö eivätkä ”propagoineet sellaista seremonialismia, joka oli tähdätty ristin ytimeen”. Tämä ilmenee apostolin käyttämästä suvaitsevasta ja pidättyvästä kielestä: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; jo joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa” (Room. 1:5,6).

Periaate, jonka mukaan kunkin on toimittava oman vakaumuksensa mukaisesti ja kunnioitettava toisten erilaista näkökantaa (Room. 14:3,10, 13-16, 19-21) ruokavaliota ja päivien valintaa koskevassa kysymyksessä, on Roomalaiskirjeessä selvästi vastakkainen uskon kautta vanhurskauttamista koskevan periaatteen kanssa. Viimeksi mainitussa Paavali ehdottomasti kieltäytyy tekemästä kompromissia, edellisessä hän tunnustaa yksilön omantunnon lopulliseksi auktoriteetiksi. Mistä tämä ilmeinen eroavuus johtuu? Vastaus on löydettävä Paavalin käsityksistä siitä, mikä on pelastuksen kannalta olennaista ja mikä epäolennaista. Usko Jeesukseen Kristukseen pelastuksen perustuksena on Paavalille olennainen periaate, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi (vrt. Room. 3:22, 26, 27, 28, 31; 4:3, 13, 22-25; 5:1).Mutta koska jokainen yksilö kokee ja ilmaisee uskon eri tavoin, tapa millä uskoa harjoitetaan on epäolennainen. ”Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma”, Paavali sanoo (14:5). Perustavana periaatteena, jota apostoli korostaa, on halu kunnioittaa Herraa, toimia ”Herran tähden” (14:6,7).

Voimme kysyä, saattoiko Paavali tämän periaatteen mukaisesti hylätä sapatin vieton. On vaikea uskoa, että hän olisi pitänyt sen noudattamista esteenä Herran kunnioittamiselle, kun hän itse ”tapansa mukaan (Apt. 17:2) tapasi juutalaisia ja sapattina synagoogassa (Apt 18:4). W. Rordorf väittää, että Paavali oli omaksunut kaksinaisen asenteen. ”Heikoille” juutalaiskristityille hän antoi vapauden noudattaa lakia sapatti mukaan luettuna. Toisaalta ”vahvoille” pakanakristityille hän soi ehdottoman ”vapauden kaikesta lain noudattamisesta”, etenkin sapatin noudattamisesta. Voidaanko tällainen johtopäätös oikeutetusti tehdä Roomalaiskirjeen 14. luvusta? Huomatkaamme, että ristiriita heikkojen ja vahvojen välillä ruoka- ja päiväkysymyksessä liittyy hyvin etäisesti, jos lainkaan, Mooseksen lakiin. Heikko, joka syö ainoastaan vihanneksia (14:2), ei juo viiniä (14:21) ja ”pitää yhden päivän toista parempana” (14:5), ei voi tällaisten vakaumustensa tueksi vedota Vanhaan testamenttiin. Missään ei Mooseksen laki vaadi tueksi ankaraa vegetarismia, täydellistä kieltäytymistä viinin käytöstä eikä myöskään määrättyjen paastopäivien viettämistä. Vastaavasti toinen, joka uskoo saavansa syödä kaikkea” (14:8) ja ”pitää kaikki päivät yhtä hyvinä”, ei tällä käyttäytymisellään ilmaise vapauttaan Mooseksen laista vaan sellaisista askeettisista uskomuksista, jotka ilmeisesti olivat peräisin juutalaisista lahkoista.

Kysymyksessä ei siis lainkaan ole vapaus noudattaa lakia tai vapaus olla sitä noudattamatta, vaan kysymys on epäolennaisista omantunnonkysymyksistä, joita eivät säätele jumalalliset periaatteet vaan inhimilliset päätöksen ja ennakkoluulot. Koska nämä toisistaan poikkeavat käsitykset ja tavat eivät loukanneet evankeliumin olennaista sisältöä, Paavali neuvoo molemminpuoliseen suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen tässä asiassa. ”.

Lue lisää

Tuo on Kopio luterilaispalstan kirjoituksestasi 20.8., joka lienee kopio taas jostakin.

Tämä on keskustelupalsta, eikä copy-paste-palsta.

Että sellaisia terveisiä kopio- ja linkkausjonglöörillemme.

Exap kirjoitti:

Tuo on Kopio luterilaispalstan kirjoituksestasi 20.8., joka lienee kopio taas jostakin.

Tämä on keskustelupalsta, eikä copy-paste-palsta.

Että sellaisia terveisiä kopio- ja linkkausjonglöörillemme.

Lue lisää

Yksi_usko on kuin Jehovan todistajat. Lähes kaikki, mitä hän suoltaa ja tuputtaa tälläkin palstalla, on jonkun muun ajattelemaa, jota Yksi_usko sitten kopsaa tänne meidän iloksemme.

Exap kirjoitti:

Tuo on Kopio luterilaispalstan kirjoituksestasi 20.8., joka lienee kopio taas jostakin.

Tämä on keskustelupalsta, eikä copy-paste-palsta.

Että sellaisia terveisiä kopio- ja linkkausjonglöörillemme.

Lue lisää

Minä olin kirjoittanut sen luterilaiselle palstalle totta-maar -nimimerkillä.

kerettiläinen- kirjoitti:

Yksi_usko on kuin Jehovan todistajat. Lähes kaikki, mitä hän suoltaa ja tuputtaa tälläkin palstalla, on jonkun muun ajattelemaa, jota Yksi_usko sitten kopsaa tänne meidän iloksemme.

Lue lisää

<<Lähes kaikki, mitä hän suoltaa ja tuputtaa tälläkin palstalla, on jonkun muun ajattelemaa, jota Yksi_usko sitten kopsaa tänne meidän iloksemme. >>

Näinhän se on. Samuele Bacchiocchin kirja on lähes kokonaan kirjoitettu koneelleni erääseen tiedostoon, samoin Aito Kosher Jeesus -kirja, samoin Batya Woottenin kirja, Samoin Jesaja 53 selitykset -kirja... Raamattua ei ole tarvinnut kirjoittaa, kun se löytyy koneeltakin. Näitä tekstejä on helppo kopioida millä palstalla milloinkin liikunkin. Annan tässä luvan kopioida näitä kaikkia minun kirjoituksiani eteen päin. Niitä voi jakaa mielin määrin. On vain hyvä, että sana leviää. Olen varma, että myös kirjoittajat, joiden kirjoista lainaukset ovat, haluavat myös että totuus leviää.

Kopioikaa ja jakakaa tekstejäni niin paljon kuin ikinä ehditte, kaikki jotka vain suinkin kynnelle kykenette!

Yksi_usko kirjoitti:

<<Lähes kaikki, mitä hän suoltaa ja tuputtaa tälläkin palstalla, on jonkun muun ajattelemaa, jota Yksi_usko sitten kopsaa tänne meidän iloksemme. >>

Näinhän se on. Samuele Bacchiocchin kirja on lähes kokonaan kirjoitettu koneelleni erääseen tiedostoon, samoin Aito Kosher Jeesus -kirja, samoin Batya Woottenin kirja, Samoin Jesaja 53 selitykset -kirja... Raamattua ei ole tarvinnut kirjoittaa, kun se löytyy koneeltakin. Näitä tekstejä on helppo kopioida millä palstalla milloinkin liikunkin. Annan tässä luvan kopioida näitä kaikkia minun kirjoituksiani eteen päin. Niitä voi jakaa mielin määrin. On vain hyvä, että sana leviää. Olen varma, että myös kirjoittajat, joiden kirjoista lainaukset ovat, haluavat myös että totuus leviää.

Kopioikaa ja jakakaa tekstejäni niin paljon kuin ikinä ehditte, kaikki jotka vain suinkin kynnelle kykenette!

Lue lisää

Vielä sen verran täsmennän, että olen aina kertonut kuitenkin, mistä kirjasta olen tekstit kopioinut. :) Luomien-lehteä kopioin myös.

Yksi_usko kirjoitti:

<<Lähes kaikki, mitä hän suoltaa ja tuputtaa tälläkin palstalla, on jonkun muun ajattelemaa, jota Yksi_usko sitten kopsaa tänne meidän iloksemme. >>

Näinhän se on. Samuele Bacchiocchin kirja on lähes kokonaan kirjoitettu koneelleni erääseen tiedostoon, samoin Aito Kosher Jeesus -kirja, samoin Batya Woottenin kirja, Samoin Jesaja 53 selitykset -kirja... Raamattua ei ole tarvinnut kirjoittaa, kun se löytyy koneeltakin. Näitä tekstejä on helppo kopioida millä palstalla milloinkin liikunkin. Annan tässä luvan kopioida näitä kaikkia minun kirjoituksiani eteen päin. Niitä voi jakaa mielin määrin. On vain hyvä, että sana leviää. Olen varma, että myös kirjoittajat, joiden kirjoista lainaukset ovat, haluavat myös että totuus leviää.

Kopioikaa ja jakakaa tekstejäni niin paljon kuin ikinä ehditte, kaikki jotka vain suinkin kynnelle kykenette!

Lue lisää

Täytyy vielä korjata tuota kommenttiani. Olen tallentanut tiedostoon ainoastaan Bacchiocchin kirjasta pätkiä, koska niitä olen käyttänyt niin paljon. Sen sijaan muista kirjoista en ole tallentanut tekstiä tiedostoon, mutta olen kopioinut näiden kirjojen tekstejä. Olen myös maininnut aina lähteen, mistä mitäkin olen kopioinut. Silloin kun asia on uusi, niin omassa päässä ei todellakaan kaikki tuo viisaus pysy. Kyllä se on tarkasti katsottava kirjoista. Suosittelen kuitenkin jokaista hankkimaan itse nuo kirjat, jos niitä on vielä myynnissä. Tuota Bacchiocchin kirjaa ei taida olla enää Kirjatoimella? Jos ei ole, niin siitä pitäisi ottaa uusi painos, niin hyvä sen on.

Yksi_usko kirjoitti:

Täytyy vielä korjata tuota kommenttiani. Olen tallentanut tiedostoon ainoastaan Bacchiocchin kirjasta pätkiä, koska niitä olen käyttänyt niin paljon. Sen sijaan muista kirjoista en ole tallentanut tekstiä tiedostoon, mutta olen kopioinut näiden kirjojen tekstejä. Olen myös maininnut aina lähteen, mistä mitäkin olen kopioinut. Silloin kun asia on uusi, niin omassa päässä ei todellakaan kaikki tuo viisaus pysy. Kyllä se on tarkasti katsottava kirjoista. Suosittelen kuitenkin jokaista hankkimaan itse nuo kirjat, jos niitä on vielä myynnissä. Tuota Bacchiocchin kirjaa ei taida olla enää Kirjatoimella? Jos ei ole, niin siitä pitäisi ottaa uusi painos, niin hyvä sen on.

Lue lisää

En voisi kuvitellakaan täällä olemistani muuten kuin evankeliumin levittämiseen. Herjaajien kanssa keskustelu ei minua miellytä. En todellakaan viihdy riettaiden seurassa.

Yksi_usko kirjoitti:

Minä olin kirjoittanut sen luterilaiselle palstalle totta-maar -nimimerkillä.

Väitätkö tosissasi, että teksti on sinun itse kirjoittamaasi eikä kopiota jonkun toisen tekemästä?

Vaikuttaa hyvin epäuskottavalta.

v.aari kirjoitti:

Väitätkö tosissasi, että teksti on sinun itse kirjoittamaasi eikä kopiota jonkun toisen tekemästä?

Vaikuttaa hyvin epäuskottavalta.

Bacchiocchin loistavaa tuotantoa on (itseasiassa hänen väitöskirjansa), jota olen kopioinut. Jos vaivaudut lukemaan sitä, niin lainauksen alussa on kyllä maininta, että Bacchiocchia kopioin. Oli se vaan viisas mies.

Pastori Pastori Doug Batchelor kertoo alla olevassa videossa adventisteista liikkuvat faktat ja valheet. Video on englanninkielinen.

https://www.youtube.com/watch?v=boHNzLe5XIc&list=PLhi6gR4QsqrHx0zWDrRwPjyFM18Uqf1CO&index=45

"Jeesuksen aikaan ei pidetty jumalanpalveluksia sunnuntaina vaan Jeesus kävi tapansa mukaan synagoogassa sapattina."

Helluntai jälkeen seurakunta kunta kokoontui mutamaan leipää ja viettämään ehtoollista sapatin jälkeisenä yönä, tästä syystä messujen tulisi olla lauantai iltana, illallisaikaan, auringonlaskun jälkeen. Tällä oli merkittävää se, että pakanoilta oli pääsy kielletty synagogaan.

SunnuntainEhtoollinen kirjoitti:

"Jeesuksen aikaan ei pidetty jumalanpalveluksia sunnuntaina vaan Jeesus kävi tapansa mukaan synagoogassa sapattina."

Helluntai jälkeen seurakunta kunta kokoontui mutamaan leipää ja viettämään ehtoollista sapatin jälkeisenä yönä, tästä syystä messujen tulisi olla lauantai iltana, illallisaikaan, auringonlaskun jälkeen. Tällä oli merkittävää se, että pakanoilta oli pääsy kielletty synagogaan.

Lue lisää

Tarkoititko seuraavaa Raamatun kohtaa? Ap. t. 20:7 "Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka."

Tämä jae ei tue sunnuntaita eikä ehtoollisen viettoa, vaan kertoo siitä, että Paavali oli itse syömässä, koska hänellä oli nälkä. Oli siis kokous, koska Paavali oli seuraavana päivänä matkustamassa pois. Tämä leivän murtaminen oli normaalia ruokailua. Näkeekö silmäsi todellakin tuossa jakeessa jotain, että Paavali jakaisi ehtoollista kenellekään? Alla Bacchiocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai

”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä [mia tón sabbatón] olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä (té epaurion) alkoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi; ”Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki”. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.”

Tätä raamatunkohtaa pidetään perustavan tärkeänä, koska se sisältää ainoan yksiselitteisen Uuden testamentin viittauksen kristittyjen kokoontumiseen ”viikon ensimmäisenä päivänä - - murtamaan leipää” (Apt 20:7
…
Kokoontuminen tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä. Tämä on kiistaton tosiasia. On kuitenkin otettava huomioon, että ”leivän murtaminen” tapahtui keskiyön jälkeen (Apt. 20:7,11). Tällainen epätavallinen ajankohta antaa aihetta olettaa kysymyksessä olleen pikemminkin tavallisuudesta poikkeava tilanne kuin tavanomainen käytäntö. Jos kokoontumisen tarkoituksena oli viettää Herran ehtoollista, kuten useat tutkijat katsovat, miksi sitten Paavali nyt lykkäsi sen viettoa keskiyöhön saakka, kun monet Eutykuksen tavoin jo torkkuivat, ja vielä jatkoi puhettaan päivänkoittoon saakka? Jos ehtoollisen vietto olisi todellakin ollut kokouksen varsinainen tarkoitus, olisi ollut johdonmukaisempaa, että sitä olisi vietetty joko kokoontumisen alussa tai juuri ennen Paavalin lähtöä ilmauksena yhteydestä Kristuksessa. Se että ”leivän murtaminen” sitä vastoin tapahtui useita tunteja pitkittyneen puheen aikana, jolloin uskovaiset olivat tuskin valveilla, viittaa voimakkaasti siihen suuntaan, että kysymyksessä oli pikemminkin sosiaalinen kuin kultillinen toimitus. Itse asiassa Luukas käyttääkin äärimmäisen harvoja sanoja kuvaillakseen sitä, mikä katsotaan olleen kokouksen keskeisin sisältö. Ei myöskään esitetä mitään suoranaisia viittauksia siihen, että seurakunta olisi osallistunut ehtoolliseen: ”Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle” (jae 11). Käytetyt verbimuodot ovat kaikki yksikössä. Näyttää siltä, että ensi kädessä Paavali, kunniavieras, puhuu, murtaa leipää, syö ja puhuu jälleen aina lähtöönsä asti, kun taas uskovaiset, joita kenties oli liian monia, jotta heistä olisi voitu pitää huolta katselivat ja tyytyivät saamaan hengellistä ravintoa.

On vaikea välttää sitä johtopäätöstä, minkä historioitsija Augustus Neander ilmaisee sanoessaan, että
”apostolin odotettavissa oleva lähtö saattoi koota pienen seurakunnan yhteen veljelliselle lähtiäisaterialle, mikä johdosta apostoli piti viimeisen puheensa, vaikkakaan kysymyksessä ei ollut varsinainen sunnuntain vietto”.

Käytetty sanonta ”murtaa leipää” (klasai arton) ansaitsee tarkempaa huomiota. Mitä se todellisuudessa merkitsee tekstiyhteydessään? Oliko kysymyksessä, kuten Henry J. Cadbury ja Kirsopp Lake kysyvät, ”illallisen nauttiminen vaiko eukaristian vietto”? Heidän mielestään ”edellinen näyttää luultavammalta”. J. Behm selittää erikoisartikkelissaan, että

”leivän murtaminen on yksinkertaisesti tavanmukainen ja välttämätön osa yhteiseen ateriointiin valmistautumiselle. Se aloittaa pääruokalajin jakamisen jokaisella aterialla. - - Tavallista ateriaa kuvaillaan käyttämällä nimitystä leivän murtaminen, jolla ateria aloitetaan. Niinpä siis sanontaa käytetään siitä tavallisesta ateriayhteydestä, joka alkuseurakunnan jäsenillä oli päivittäin kodeissaan (Apt. 2:42, 46) sanoin kuin pakanakristillisten yhteisöjen tavallisista aterioista (Apt. 20:7; vrt 1Kor. 10:16).”

Oikeaoppisimmat omasta mielestään olevat amerikkalaiset uususkonnot.
- molemmat syntyneet v. 1844 eksytyksestä ja väärästä profeetasta

1. Seitsemättä Päivää korostavat adventistkit, SDA järjestö.
2. Adventismista vaikutteita saanut Jehovan Todistajat järjestö.

Kaikki ovat pastoreita. Ei ole naista, eikä miestä.

Näistä seitsemän päivän veijareista, sapattina kaikki työnteko on kiellettyä. Jumala asetti jo maailmam luomisessa sapatin pyhäksi lepopäiväksi. Tämän takia, ei sapattina tehdä mitään työtä mikä on raamatussa mainittu, mutta ne työt joita Raamatussa ei mainita on sapattinakin sallittua kuten armoton rahankeruu.

Sitten menin helluntailaisten kokoukseen
- Siellä sen sijaan minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Jossain vaiheessa kokousta pastori tuuppasi minut kumoon, mutta se ei haitannut yhtään, sillä sain orgasmin toisensa jälkeen siinä lattialla kieriskellessäni.
- tämä hyvän tekeminen jatkui vain kulissien takana ja täytyy sanoa, että kyllä helluntaipastorit ovat aivan ihmeellisiä
- kellään helluntailaisellakaan ei ollut Raamattua mukana, mutta ei se haitannut, sillä meno oli siellä niin elävää, ettei sitä Raamattua edes kaivannut
- kotimatkalla tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että sain kokea, mitä elävä usko on - aivan toista kuin adventistien kuivat sapattijumalanpalvelukset
- hieman myöhemmin jouduin käymään lääkärissä, vaikka helluntailaisilla oli todella hyvät sairaiden parantamiskokoukset. Sain jotain epämääräisiä oireita, jotka todettiin sitten klamydiaksi ja herpekseksi. Sain ne varmaankin uimahallista. Täytyykin mennä heti seuraavaan helluntailaisten parannuskokoukseen parannuttamaan ne.
- olin niin kiitollinen kaikista niistä siunauksista, joita sain kokea helluntailaisten kokouksessa, että vaikka he eivät mitenkään kerjänneetkään rahaa, niin tyhjensin koko pankkitilini ja lahjoitin kaiken heille. Nytolen tilannut ajan pankinjohtajan puheille ja ajattelin ottaa pienimuotoisen lainan. En tarvitse sitä ruokaan, vaikka kaappi onkin tyhjä, sillä helluntailaisilla on niin monipuoliset ja terveelliset tarjoiltavat. Viimeksi oli tarjolla terveellistä läskisoosia. Sitä ei enää juuri muualta saakaan.

Menin käymään myös lestadiolaisten seuroissa
- sielläkin minut toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi. Varsinkin eräs leskeksi jäänyt 10 lapsen äiti huomio minua koko ajan
- lestadiolaispapit ovat tunnetusti lapsirakkaita, kuten katolisetkin papit. He ovat varsin vaatimattomia ja tekevätkin paljon hyvää kulissien takana. He ovatkin aivan toista maata kuin adventistipastorit
- kukaan lestadiolainen ei tarvinnut seuroissa, eikä missään muuallakaan Raamattua, sillä usko tulee papin kuulemisesta. Riitti, kun pappi luki ja julisti seurakunnalle herran sanaa
- lestadiolaisperhe tarvitsee kokousmatkoilleen oman linja-auton, joten heille on tärkeää olla tietoisia matkan pituudesta, ettei bensa pääse loppumaan
- ruokaa olisi riittänyt seuroissa vaikka armeijalle. Omat tupakatkin saatoin jättää kotiin, sillä seurojen väliajoilla tarjoiltiin tupakkaakin
- lestadiolaisseuroissa ei kerjätty rahaa, toisin kuin sapattikirkossa, mutta olisin kyllä mielelläni lahjoittanut rahaa heidän herran huoneen rakennushankkeisiinsa, jos minulla vain olisi ollut. Mutta kaikki meni herran työhön helluntailaisten temppelissä. Siksi oikeastaan meninkin katsomaan lestadiolaisten seuroihin, mitä ruokaa siellä oli tarjolla, kun minulla oli nälkä. Ja täytyy todeta, ettei tarvinnut tyhjin vatsoin poistua.

Ei ole näyttöä parannuksen teosta, naiset vaan häärii pastoreina.

1234567--- kirjoitti:

Ei ole näyttöä parannuksen teosta, naiset vaan häärii pastoreina.

Älä muuta sano aivan papin näköisiä nämä adventtinaiset, siksi siirryn takavasemmalle.

Teot lähtevät uskosta, yksin usko riittää. Näin opetti Lutther.

Niinpä, teot (uskossa) on Hengessä, ja Hengestä. Ja Herran omat Hengessä seuraavat Jeesusta, eli Sapatin Herraa. Myös Sapatti on Jumalan tahdosta heille PYHÄ, koska Herra on PYHITTÄNYT, eli sijoittanut sen OMAAN sisältöönsä, jonka hän on antanut aadamia varten käyttöön.

Mitä taas aloitukseen tulee, kyse on kertauksesta, kertauksesta, millä propagandaa levitetään määrätyn aatteen ja ideologian suhteen. Sillä muuallakin muutetaan musta valkoiseksi lukijoiden mielestä, ja niinhän se tuossakin on.
Eli jätetään perusteelliset raamatun katsannot pois ja nostetaan ihmisten perinnäissääntöjen opista sen opillinen ideologia esiin ja SITÄ ---pyhitetään--- mieliin, että sen sisälle oma lihallisen pyhyyden pyhä asettuisi.

Siitähän aloituksesta, ja sen seurannaisesta on kyse, ei muusta. Suomeksi raamatullisesti.
Rienaaja ottaa HYVÄNtiedon puun ääreltä sanomansa - antaa sen hedelmän ihmiselle ja ihminen tulee syöttämään tätä ideaa. Ja kuka sitä syö, hän maistaa, ja toteaa, että kas, tämä onkin hyvänmakuinen. Antaa ymmärrystä (perinnäisoppeihin ja isien perinnäissääntöihin), että enkös minäkin ota tuota.

ja mitä tapahtuu????

Se tekee aloittajan viestissä TYHJÄKSI Jumalan sanan.

Aloittajankin kannattaisi ottaa manna astia ja lähteä keräämään Hengellistä ravintoa.
Siitä oppii, että sapatti on Herran palvelua meitä kohti.
Hän opettaa, että HÄN on LUOJA, tässä maailmassa.
Hän opettaa, että kaikki, mikä HÄNEN kädestään lähtee, on täydellistä ja hyvää.
Ja se adam - joka luotiin nousi sapatin oppiin HETI uudessa aamussa- ja jossa Herra esitteli hänelle puutarhan. … Kannattaisi tämä aadamilaisuus tämän oppia.
Kaikki tämä on sinua varten, tuossa on elämänpuu - syö siitä. .....mutta.... hyvän ja pahantiedon puusta älä syö, sillä kun siitä syöt - --- olet kuoleman OMA.

Se hyvän ja pahantiedonpuu on edelleen KESKELLÄ meidän elämänpuutarhaamme.

Ja kyllähän se näyttäytyy hedelmineen upealta, koska vain JUMALA voi tuon puun hedelmät "hallita", niitten voimavaraa. Mutta, meillä ei ole lupa koskeakaan siihen.
- onhan se käärme kyllä sen puun juurella. Esittäytyy kuin tämä aloittaja, kyseenalaistamalla itse KIRJOITUKSET.

Mutta, manna-astiaan hän ei saa sitä ravintoa, minkä Herra kasvattaa ruumiin tarpeisiin syötäväksi. Kuudentena päivänä piti kerätä kaksi annosta, ja se sapatti jättää siihen, että HERRA tulee Pyhän Henkensä kautta opettamaan meille SANAA viikon tarpeita varten.

Herran omat ravitsevat ELÄMÄNPUULTA sapattina päiväänsä ja katselevat Hengessä Kristusta. Tätähän sapatti on, se on Herran työtä. Herra palvelee Kristuksessa ja antaa sen levon. Lepäämme Jumalan pelastussuunnitelmassa edelleen ja siksi meillä on Sapatin Herra.

Sapatti on meille opettamassa ja neuvomassa elämäntiellä. Jumala on siinä Sanan kautta opettaja Hengessä ja sen tuloksena on Sapatin Herra - Hän on luonut, Hän on pelastanut, ja Pelastaja. - Hän on lepopäivämme - eli sapatin Herra - Hän on lopullisenkin Sapatin päämäärä, jossa Herra on luonut kaiken UUDEKSI.

Mutta, mutta. Tehkäähän, tämä on vapaehtoista tämä uskovaisuus. Niin te - jotka rakastatte perinnäisoppeja ja perinnäissääntöjä, niin tyhjäksi tuo sapatin oppi.
Meille oppi Edenistä on sapatti - koska Jumala opetta, siinä meille Hänen työtään.
Meille avioliitto on miehen ja naisen liitto, kuten hän Edenissä senkin opetti.
Meille on vierasta muu opetus - joka on ihmisestä lähtöisin ja kirkkoihinkin isien opiksi muotoutumassa ja jolla siunaillaan lihallisessa mielessä LIHA kansalle hyväntiedon puulta syötäväksi. ... Kyllähän te osaatte tyrkyttää perinnäisoppia, koska oma henki on voipainen sydämessä. Mutta, ei sinne Herra ole pannutkaan Uudessa liitossa lakiaan, ettehän te sitä tunne.
Mutta omilleen Uusi liitto on sitä, iankaikkisen elämän armolahjaksi, että HÄN, siis HÄN panee Pyhän Henkensä kautta lakinsa sydämeen, ettemme eksyisi ja Kristuksessa osaisimme tätä LUOJA Jumalaa seurata - Kristusta.
Siksi Herra palvelee armossaan meitä, jotka sydämestään haluaa seurata armon Herraa.

Siinä meillä on ero. Teillä on perinnäisopit, josta Jeesus sanoi aikoinaan Israelin papeille, joiden sydän ei ollut ympärileikattu, että he tekevät ihmiskäskyin tyhjäksi Jumalan Sanan.
Ja Herran omille, että Hengessä vaeltakaatte, "Mene, mutta älä enää syntiä tee"!
Se on Jumalan työ, ja siksi on hyvä olla Herran opissa ja ohjeissa elämässä.
Ei eksy, kun tuntee kirjoitukset. Siinäpä se. KM

LuyterinOppi kirjoitti:

Teot lähtevät uskosta, yksin usko riittää. Näin opetti Lutther.

Vaikka Lutherilla oli kirjoitukset, ja esitti sitä yskin usko riittää, niin paljon hänellä oli väärääkin painoa mielessä, eli teot olivat hänelläkin, mitä oli.
Hän oli katolisten kasvatti. Hän oli hapattunut ja hapatettu. Hänen hapatuksensa on hapattanut koko taikina, eli Suomen Siioninkin, sillä me emme ole Apostolisella juurilla.

Jos me katsomme Luterilaista uskon juuria ja perustuskivi on Luther - sen hedemäkorista otamme lapsikasteen ja katselisimme sitä, sekä pyhittelisimme perinnäisoppia.

Äitien synnytykseen pitäisi mennä se nainen, jolle kirkko on valtuuksin antanut kasteoikeuden.. Luterilaisuudessahan mies voi "ennen" kastaa, siis pappi.
Kastaa niihin käsikirjojen oppiin. Ja kastamaton lapsi menee heveltin tuleen.

Tuo yhtälö on perinnäisopeissa ja isien käskyissä, joka tekee tyhjäksi Jumalan sanan.

Siitä enempiä, mutta en anna luterilaisille "pään" valtaa, koska se alttari ei ole raamatullinen, siihen ei synnytä Hengen kautta, jossa Sana uudestisynnyttää ihmisen elävään toivoon. He syntyvät vain kasteessa, ihmiskäskyin ja kummi -on uskomassa.
Siis ei sille perustukselle rakennu Hengellinen huone ja uskokin on tavallaan tulkittavissa, mitä siellä opetetaan, uskoa kirkkoonsa, tavallaan katolilaiseen tunnustukseen.
Onhan katoliset jo sanoneet Martin teosta, että se onkin heidän, eli katiset tuossa Martin teeseissä etenivät. No, he kosivat sisälle Luterilaiset, osaltaanhan ovat yhtä.
Sama lepopäivä ja monet muut ideat.
KM

Lutterist.ajatuksia kirjoitti:

Vaikka Lutherilla oli kirjoitukset, ja esitti sitä yskin usko riittää, niin paljon hänellä oli väärääkin painoa mielessä, eli teot olivat hänelläkin, mitä oli.
Hän oli katolisten kasvatti. Hän oli hapattunut ja hapatettu. Hänen hapatuksensa on hapattanut koko taikina, eli Suomen Siioninkin, sillä me emme ole Apostolisella juurilla.

Jos me katsomme Luterilaista uskon juuria ja perustuskivi on Luther - sen hedemäkorista otamme lapsikasteen ja katselisimme sitä, sekä pyhittelisimme perinnäisoppia.

Äitien synnytykseen pitäisi mennä se nainen, jolle kirkko on valtuuksin antanut kasteoikeuden.. Luterilaisuudessahan mies voi "ennen" kastaa, siis pappi.
Kastaa niihin käsikirjojen oppiin. Ja kastamaton lapsi menee heveltin tuleen.

Tuo yhtälö on perinnäisopeissa ja isien käskyissä, joka tekee tyhjäksi Jumalan sanan.

Siitä enempiä, mutta en anna luterilaisille "pään" valtaa, koska se alttari ei ole raamatullinen, siihen ei synnytä Hengen kautta, jossa Sana uudestisynnyttää ihmisen elävään toivoon. He syntyvät vain kasteessa, ihmiskäskyin ja kummi -on uskomassa.
Siis ei sille perustukselle rakennu Hengellinen huone ja uskokin on tavallaan tulkittavissa, mitä siellä opetetaan, uskoa kirkkoonsa, tavallaan katolilaiseen tunnustukseen.
Onhan katoliset jo sanoneet Martin teosta, että se onkin heidän, eli katiset tuossa Martin teeseissä etenivät. No, he kosivat sisälle Luterilaiset, osaltaanhan ovat yhtä.
Sama lepopäivä ja monet muut ideat.
KM

Lue lisää

", ja esitti sitä yskin usko riittää, niin paljon hänellä oli väärääkin painoa mielessä, eli teot olivat hänelläkin, mitä oli."

Joo, kyllä yski-ukson pölhöt jutut alkavat jo tulla korvista ulos, minunkin puolestani riittää.