Musta taivas

Standarditeorian mukaan maailmankaikkeus oli noin 13.7 miljardia vuotta sitten hyvin pieni ja on laajentunut siitä lähtien. Avaruus laajenee maailmankaikkeuden mukana, eli maailmankaikkeus ei laajene valmiiksi olemassaolleeseen avaruuteen, vaan avaruus on ilmeisesti maailmankaikkeuden itsensä aikaansaama ja siihen kiinteästi liittyvä asia. Havaintoinstrumenteilla ei pystytä näkemään aivan alkuun asti, koska maailmankaikkeus ei alun perin ollut läpinäkyvä nopeasti liikkuvien lepomassallisten hiukkasten erittäin korkean esiintymistiheyden vuoksi.

13.7 miljardin valovuoden päässä havaitaan kosminen mikroaaltotausta, eli taustasäteily, joka on alkuräjähdyksen jälkihehku ajalta jolloin suurin osa protoneista ja elektroneista sitoutui vetyatomeiksi tehden maailmankaikkeuden läpinäkyväksi niiden väleihin jäävän tilan osalta. Tuo taustasäteily on peräisin ajalta noin 379000 vuotta alkuräjähdyksestä ja sen alkuperäinen lämpötila on ollut noin 3000 kelviniä, mikä vastaa valkohehkuisen kappaleen lämpötilaa.

Avaruuden lämpötila ei kuitenkaan enää tietenkään ole noin korkea, koska avaruus on siis laajentunut tuon 13.7 miljardin vuoden ajan. Taustasäteilyn aallonpituus on venynyt avaruuden laajentumisen ja siten punasiirtymän seurauksena mikroaaltoalueelle siten, että sen lämpötila vastaan nykyään vain noin 2.73 kelvin-asteisen mustan kappaleen säteilyä (eli noin -270.4 celsius-astetta). Säteilyllä on tapana hajaantua avoimeen tilaan ja maailmankaikkeushan on siis havaintojen mukaan avoin siinä merkityksessä, että se laajenee jatkuvasti.

CBGR kirjoitti:

Standarditeorian mukaan maailmankaikkeus oli noin 13.7 miljardia vuotta sitten hyvin pieni ja on laajentunut siitä lähtien. Avaruus laajenee maailmankaikkeuden mukana, eli maailmankaikkeus ei laajene valmiiksi olemassaolleeseen avaruuteen, vaan avaruus on ilmeisesti maailmankaikkeuden itsensä aikaansaama ja siihen kiinteästi liittyvä asia. Havaintoinstrumenteilla ei pystytä näkemään aivan alkuun asti, koska maailmankaikkeus ei alun perin ollut läpinäkyvä nopeasti liikkuvien lepomassallisten hiukkasten erittäin korkean esiintymistiheyden vuoksi.

13.7 miljardin valovuoden päässä havaitaan kosminen mikroaaltotausta, eli taustasäteily, joka on alkuräjähdyksen jälkihehku ajalta jolloin suurin osa protoneista ja elektroneista sitoutui vetyatomeiksi tehden maailmankaikkeuden läpinäkyväksi niiden väleihin jäävän tilan osalta. Tuo taustasäteily on peräisin ajalta noin 379000 vuotta alkuräjähdyksestä ja sen alkuperäinen lämpötila on ollut noin 3000 kelviniä, mikä vastaa valkohehkuisen kappaleen lämpötilaa.

Avaruuden lämpötila ei kuitenkaan enää tietenkään ole noin korkea, koska avaruus on siis laajentunut tuon 13.7 miljardin vuoden ajan. Taustasäteilyn aallonpituus on venynyt avaruuden laajentumisen ja siten punasiirtymän seurauksena mikroaaltoalueelle siten, että sen lämpötila vastaan nykyään vain noin 2.73 kelvin-asteisen mustan kappaleen säteilyä (eli noin -270.4 celsius-astetta). Säteilyllä on tapana hajaantua avoimeen tilaan ja maailmankaikkeushan on siis havaintojen mukaan avoin siinä merkityksessä, että se laajenee jatkuvasti.

Lue lisää

Niin, tietysti räjähdyksessä kaikki sinkoutuu kauemmas. Eikä tilaa ollut, vaan olemassaoleva tila vaan suureni.

Mutta eikö tuo jälkimmäinen tila- käsitys ole kuitenkin sisäisesti ristiriitainen? Kun todellisessa avaruudessamme silloin, ja nyt aivan samoin, oli kaikki tila, eikä vain osa tilasta, niin eikö se tila pikemminkin silloinkin ollut samankokoinen kuin nykyään? Että menivät räjähdys ja hajaantuminen miten vaan niin se tapahtui aina samankokoisessa tilassa.

Varmaan silti on niin, että koko universumin asioissa logiikka saa heittää häränpyllyä niinkuin aivan pienissäkin asioissa on nähty, hiukkasfysiikassa. Aika ja paikka muuttuvat toisenlaisiksi kuin "keskikokoisten kuivien tavaroiden" kohdalla. Emme oikein osaa ajatella ikuisten ja äärettämien asioiden logiikalla. Mutta olisiko se kuitenkaan juuri tämä asia mikä vaaditaan, se että avaruus olisi joskus ollut pieni, pienempi, ja nyt suuri? Se tuntuu mahdottomalta jopa minkä tahansa yliluonnollisen logiikan pohjalta. Kieltämättä se seuraa suht.teoriasta, mutta se ei välttämättä riitä; jos teoriasta seuraa mahdottomia asioita, teoriaa on muutettava, perusoletuksia rukattava, kunnes malli sopii havaintoihin ja rationaaliseen ajatteluun.

Ja ylipäätänsä koko alku koko universumille, mitä se olisi? Ikuisuus tai ajattomuus tai jotain jota emme vielä ymmärrä, sopii paremmin kuvaamaan aikaa tällä tasolla. Tietysti tämä laajeneminenkin voi olla juuri se normaaliin logiikkaan nähden epäsovinnainen logiikka joka tarvitaan. Mutta olisiko parempi luopua jossakin toisessa kohdassa?

Tämä on filosofiaa, aivojen raksutusta, voidaanko ylipäätänsä empiirisesti päätellä millainen avaruus on? Eikö pikemminkin pidä tehdä erilaisia malleja ja katsoa sitten, mikä niistä parhaiten, mutkattomammin selittää tunnetut tosiasiat, niin rationaaliset kuin empiiriset?

Sitten tullaan empiriaan. Kaksi asiaa, avaruus siis todistetusti oli 380.000 valovuotta jossakin siinä alkuvaiheessa, ei siis pieni, miten tämä sopii asiaan?

Ja varmaan syvän taivaan tutkimus lopulta ratkaisee nämä asiat. Heikki Ojan "Galaksit" kirjassa kaukana näkyviä galakseja on edelleen paljon. Siitähän voitaisiin laskea silloisen avaruuden koko, niiden arvioiduista etäisyyksistä koko taivaankannen alueella n. 10 miljardia vuotta sitten, 10 miljardin valovuoden päässä, tai kuinka kaukana ne kaukaisimmat nähdyt nyt sitten ovatkin.

Mihin malliin sellainen koko parhaiten sitten sopii?

Toivottavasti tulee asiallisia vastauksia asiallisiin kysymyksiin. Myös siihen, mitä voidaan sanoa pimeyden tässä esittämästäni selityksestä? Sehän myös selittää asian, samoinkuin se selittää galaksien etääntymisenkin.

Olli.S kirjoitti:

Niin, tietysti räjähdyksessä kaikki sinkoutuu kauemmas. Eikä tilaa ollut, vaan olemassaoleva tila vaan suureni.

Mutta eikö tuo jälkimmäinen tila- käsitys ole kuitenkin sisäisesti ristiriitainen? Kun todellisessa avaruudessamme silloin, ja nyt aivan samoin, oli kaikki tila, eikä vain osa tilasta, niin eikö se tila pikemminkin silloinkin ollut samankokoinen kuin nykyään? Että menivät räjähdys ja hajaantuminen miten vaan niin se tapahtui aina samankokoisessa tilassa.

Varmaan silti on niin, että koko universumin asioissa logiikka saa heittää häränpyllyä niinkuin aivan pienissäkin asioissa on nähty, hiukkasfysiikassa. Aika ja paikka muuttuvat toisenlaisiksi kuin "keskikokoisten kuivien tavaroiden" kohdalla. Emme oikein osaa ajatella ikuisten ja äärettämien asioiden logiikalla. Mutta olisiko se kuitenkaan juuri tämä asia mikä vaaditaan, se että avaruus olisi joskus ollut pieni, pienempi, ja nyt suuri? Se tuntuu mahdottomalta jopa minkä tahansa yliluonnollisen logiikan pohjalta. Kieltämättä se seuraa suht.teoriasta, mutta se ei välttämättä riitä; jos teoriasta seuraa mahdottomia asioita, teoriaa on muutettava, perusoletuksia rukattava, kunnes malli sopii havaintoihin ja rationaaliseen ajatteluun.

Ja ylipäätänsä koko alku koko universumille, mitä se olisi? Ikuisuus tai ajattomuus tai jotain jota emme vielä ymmärrä, sopii paremmin kuvaamaan aikaa tällä tasolla. Tietysti tämä laajeneminenkin voi olla juuri se normaaliin logiikkaan nähden epäsovinnainen logiikka joka tarvitaan. Mutta olisiko parempi luopua jossakin toisessa kohdassa?

Tämä on filosofiaa, aivojen raksutusta, voidaanko ylipäätänsä empiirisesti päätellä millainen avaruus on? Eikö pikemminkin pidä tehdä erilaisia malleja ja katsoa sitten, mikä niistä parhaiten, mutkattomammin selittää tunnetut tosiasiat, niin rationaaliset kuin empiiriset?

Sitten tullaan empiriaan. Kaksi asiaa, avaruus siis todistetusti oli 380.000 valovuotta jossakin siinä alkuvaiheessa, ei siis pieni, miten tämä sopii asiaan?

Ja varmaan syvän taivaan tutkimus lopulta ratkaisee nämä asiat. Heikki Ojan "Galaksit" kirjassa kaukana näkyviä galakseja on edelleen paljon. Siitähän voitaisiin laskea silloisen avaruuden koko, niiden arvioiduista etäisyyksistä koko taivaankannen alueella n. 10 miljardia vuotta sitten, 10 miljardin valovuoden päässä, tai kuinka kaukana ne kaukaisimmat nähdyt nyt sitten ovatkin.

Mihin malliin sellainen koko parhaiten sitten sopii?

Toivottavasti tulee asiallisia vastauksia asiallisiin kysymyksiin. Myös siihen, mitä voidaan sanoa pimeyden tässä esittämästäni selityksestä? Sehän myös selittää asian, samoinkuin se selittää galaksien etääntymisenkin.

Lue lisää

"Kun todellisessa avaruudessamme silloin, ja nyt aivan samoin, oli kaikki tila, eikä vain osa tilasta, niin eikö se tila pikemminkin silloinkin ollut samankokoinen kuin nykyään?"

Vakiotilavuus toisi mukanaan ison joukon selitysongelmia. Miten esimerkiksi selittäisit kaukaisten galaksien havaitun punasiirtymän? Miksi avaruuden tilavuus olisi aina sama kuin nykyään ja mikä tuo tilavuus olisi? Nykyhetkihän on sattumanvaraisesti valittu piste aikajanalla.

Tilavuus liittyy hiukkasten liikkeiden vapausasteisiin. Olisiko tuo tilavuus Planck-tilavuus, ääretön vai jotain siltä väliltä. Jos se olisi jotain noiden ääripäiden välillä, niin sille täytyisi keksiä erittäin hyvät perustelut. Jos avaruuden tilavuus olisi Planck-tilavuus, niin maailmankaikkeuden lämpötila olisi alkuräjähdyksen lämpötila, joten se ei vastaisi havaintoja. Ilmeisesti siis esität, että avaruuden tilavuus olisi jatkuvasti ääretön? Miksi se olisi ääretön? Miten se olisi muodostunut? Monessako ulottuvuudessa se olisi ääretön? Miten sen maailmankaikkeudesta riippumaton olemassaolo voitaisiin todistaa?

Meillä ei ole havaintoja avaruudesta ilman maailmankaikkeutta. Jos avaruuden kvanttityhjiö sisältäisi yhtään energiaa, niin ääretön avaruus sisältäisi äärettömästi energiaa. Havainnot osoittavat, että tässä maailmankaikkeudessa on niin paljon pimeää energiaa, että sekin riittää maailmankaikkeuden kaikkien rakenteiden hajottamiseen, joten avaruus siis sisältää energiaa. Mielestäni luontevin tapa selittää aine ja avaruus on se, että ne ovat maailmankaikkeuden sisältämän energian tuotoksia. Maailmankaikkeudesta erillisen äärettömän energialähteen olettaminen edellyttäisi vähintään mm. sitä, että ääretön avaruus selittäisi todellisuuden paremmin tai vähemmillä käsitteillä kuin standardimalli, mikä ei vaikuta todennäköiseltä.

"Mutta olisiko se kuitenkaan juuri tämä asia mikä vaaditaan, se että avaruus olisi joskus ollut pieni, pienempi, ja nyt suuri? Se tuntuu mahdottomalta jopa minkä tahansa yliluonnollisen logiikan pohjalta."

Miksi se mielestäsi tuntuu mahdottomalta? Kysehän on vain fysikaalisen suureen arvosta, eikä se välttämättä saavuta äärettömän pieniä tai suuria arvoja, vaan vain suhteellisen pieniä ja suhteellisen suuria arvoja. Esimerkiksi lämpötila ja painekin voivat vaihdella. Fysikaalisten suureiden arvojen vaihtelu on aivan normaalia. Eli, suureet voivat saada arvoja sallitusta arvojoukostaan. Jos fysikaalisten suureiden arvot eivät voisi vaihdella, niin mitään ei voisi tapahtua. Eikö suureen arvon vaihtelua paljon mahdottomammalta pikemmin vaikuttaisi se, että suureen arvo olisi ääretön, kuten äärettömän maailmankaikkeudesta riippumattoman avaruuden tilavuuden tapauksessa?

"Ja ylipäätänsä koko alku koko universumille, mitä se olisi? Ikuisuus tai ajattomuus tai jotain jota emme vielä ymmärrä, sopii paremmin kuvaamaan aikaa tällä tasolla."

Havaitsemamme universumin alku vaikuttaisi olevan alkuräjähdys siinä merkityksessä, että emme pysty havainnoimaan tapahtumia sitä kauemmas ajassa taaksepäin. Voimme vain spekuloida, mutta emme havainnoida. Havaitsemamme universumi ei välttämättä ole koko todellisuus, mutta emme voi tietää ainakaan sellaisista muista universumeista, joilla ei ole mitään yhteyttä tähän universumiin. Jos tarkoitat universumilla näkyvän universumin sijasta totaalista universumia tai jonkinlaista multiversumia, niin sille ei mielestäni kannata edes yrittää määritellä alkua.

"Tämä on filosofiaa, aivojen raksutusta, voidaanko ylipäätänsä empiirisesti päätellä millainen avaruus on? Eikö pikemminkin pidä tehdä erilaisia malleja ja katsoa sitten, mikä niistä parhaiten, mutkattomammin selittää tunnetut tosiasiat, niin rationaaliset kuin empiiriset?"

Avaruus on tilaa, joka mahdollistaa omalta osaltaan hiukkasten liikkeet. Hiukkasten liikkeet tarkoittavat niiden keskinäisten suhteiden muutoksia, mikä tarkoittaa järjestelmän tilamuutosta. Jos avaruuden tilavuus olisi nolla, niin mikään muutos ei olisi mahdollista. Toisaalta, esimerkiksi, jos tilaulottuvuuksien määrä olisi vain kaksi, niin informaation käsittely olisi ongelmallista ja toisaalta, jos taas se olisi suurempi kuin kolme, niin atomit ja planeettajärjestelmät eivät pysyisi kasassa. [jatkuu...]

"Kannattaako tosiaan jättää kosmologia tähtitieteilijöille?"

Kannattaa, koska filosofialla ei ole luonontieteiden tutkimiselle mitään järkevää annettavaa. Ei ainakaan, jos siihen vielä sekoittaa uskontoa, kuten sinä.

Olli.S kirjoitti:

Niin, tietysti räjähdyksessä kaikki sinkoutuu kauemmas. Eikä tilaa ollut, vaan olemassaoleva tila vaan suureni.

Mutta eikö tuo jälkimmäinen tila- käsitys ole kuitenkin sisäisesti ristiriitainen? Kun todellisessa avaruudessamme silloin, ja nyt aivan samoin, oli kaikki tila, eikä vain osa tilasta, niin eikö se tila pikemminkin silloinkin ollut samankokoinen kuin nykyään? Että menivät räjähdys ja hajaantuminen miten vaan niin se tapahtui aina samankokoisessa tilassa.

Varmaan silti on niin, että koko universumin asioissa logiikka saa heittää häränpyllyä niinkuin aivan pienissäkin asioissa on nähty, hiukkasfysiikassa. Aika ja paikka muuttuvat toisenlaisiksi kuin "keskikokoisten kuivien tavaroiden" kohdalla. Emme oikein osaa ajatella ikuisten ja äärettämien asioiden logiikalla. Mutta olisiko se kuitenkaan juuri tämä asia mikä vaaditaan, se että avaruus olisi joskus ollut pieni, pienempi, ja nyt suuri? Se tuntuu mahdottomalta jopa minkä tahansa yliluonnollisen logiikan pohjalta. Kieltämättä se seuraa suht.teoriasta, mutta se ei välttämättä riitä; jos teoriasta seuraa mahdottomia asioita, teoriaa on muutettava, perusoletuksia rukattava, kunnes malli sopii havaintoihin ja rationaaliseen ajatteluun.

Ja ylipäätänsä koko alku koko universumille, mitä se olisi? Ikuisuus tai ajattomuus tai jotain jota emme vielä ymmärrä, sopii paremmin kuvaamaan aikaa tällä tasolla. Tietysti tämä laajeneminenkin voi olla juuri se normaaliin logiikkaan nähden epäsovinnainen logiikka joka tarvitaan. Mutta olisiko parempi luopua jossakin toisessa kohdassa?

Tämä on filosofiaa, aivojen raksutusta, voidaanko ylipäätänsä empiirisesti päätellä millainen avaruus on? Eikö pikemminkin pidä tehdä erilaisia malleja ja katsoa sitten, mikä niistä parhaiten, mutkattomammin selittää tunnetut tosiasiat, niin rationaaliset kuin empiiriset?

Sitten tullaan empiriaan. Kaksi asiaa, avaruus siis todistetusti oli 380.000 valovuotta jossakin siinä alkuvaiheessa, ei siis pieni, miten tämä sopii asiaan?

Ja varmaan syvän taivaan tutkimus lopulta ratkaisee nämä asiat. Heikki Ojan "Galaksit" kirjassa kaukana näkyviä galakseja on edelleen paljon. Siitähän voitaisiin laskea silloisen avaruuden koko, niiden arvioiduista etäisyyksistä koko taivaankannen alueella n. 10 miljardia vuotta sitten, 10 miljardin valovuoden päässä, tai kuinka kaukana ne kaukaisimmat nähdyt nyt sitten ovatkin.

Mihin malliin sellainen koko parhaiten sitten sopii?

Toivottavasti tulee asiallisia vastauksia asiallisiin kysymyksiin. Myös siihen, mitä voidaan sanoa pimeyden tässä esittämästäni selityksestä? Sehän myös selittää asian, samoinkuin se selittää galaksien etääntymisenkin.

Lue lisää

"Kaksi asiaa, avaruus siis todistetusti oli 380.000 valovuotta jossakin siinä alkuvaiheessa, ei siis pieni, miten tämä sopii asiaan?"

Pienuus on aina suhteellista. Mikä tuossa nykyiseen verrattuna erittäin pienessä maailmankaikkeudessa mielestäsi on ongelmallista? Standardimallin teoria toimii vallan mainiosti aivan sekunnin murto-osien päähän alkuräjähdyksestä. Selitysongelmia tulee vasta siinä vaiheessa kun maailmankaikkeuden koko on niin pieni, että kvanttimekaaniset vuorovaikutukset täytyy ottaa huomioon.

Kuvaukset toimivat siis erittäin hyvin erittäin lähelle alkuräjähdyksen ns. nollapistettä, mutta eivät kuitenkaan aivan sinne asti. Kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian yhdistäminen on tuolta osin tarpeen. Tarvitaan siis toimiva kvanttigravitaatioteoria, jonka luonti on lievästi ilmaisten vähintään erittäin vaikeaa, koska kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria eivät vaikuta olevan yhteensovitettavissa ainakaan millään yksinkertaisella tavalla.

"Myös siihen, mitä voidaan sanoa pimeyden tässä esittämästäni selityksestä?"

Ilmeisesti esitit, että taivas on musta, koska kaukana ei ole mitään? Täytyy toistaa, että standardimallin mukaan alkuräjähdys ei siis tapahdu valmiissa tyhjässä avaruudessa, vaan alkuräjähdys tuottaa myös avaruuden. Eli, avaruus on alussa erittäin energiarikkaassa tilassa ja "vähän myöhemmin" varsin massiivisessa tilassa, kun osa energiasta on muuntunut aineeksi. Ei ole mitään tyhjää kehää tms. räjähdyksen ympärillä, vaan räjähdys tapahtuu jokaisessa avaruuden pisteessä ja aine laajenee käytännössä lähes tasaisesti joka suuntaan ja se mitä joka suunnasta näkyy on maailmankaikkeus itse, joka siis on tasalaatuinen, erityisesti maailmankaikkeuden varhaisina aikoina.

Ei siis ole mitään tyhjää tilaa, jota voitaisiin havainnoida nimenomaan jossakin tietyssä suunnassa, joka olisi erityisesti vastakkainen suunta tms. sille, missä alkuräjähdys tapahtui. Havaitsemamme tyhjä tila (siis galaksijoukkojen ja sitä suuremmassa mittakaavassa) on vain lähinnä seurausta avaruuden laajenemisesta maailmankaikkeuden mukana (suurten massakeskittymien välinen gravitaatio on tietysti toisaalta tuonut mukaan myös oman osansa epähomogeenisuutta, luoden maailmankaikkeuden saippuakuplarihmoja muistuttavat megarakenteet).

Alkuräjähdys tapahtui avaruuden jokaisessa pisteessä ja havaitun noin 379000 vuoden ikäisen maailmankaikkeuden valkohehkukin oli avaruuden jokaisessa pisteessä, joten sen vuoksi taustasäteilykin näkyy jokaiseen maailmankaikkeuden pisteeseen jokaisesta suunnasta, jossa on tyhjää avaruutta.

kjhkhhjkh kirjoitti:

"Kannattaako tosiaan jättää kosmologia tähtitieteilijöille?"

Kannattaa, koska filosofialla ei ole luonontieteiden tutkimiselle mitään järkevää annettavaa. Ei ainakaan, jos siihen vielä sekoittaa uskontoa, kuten sinä.

Lue lisää

Tottakai filosofialla on annettavaa, tai siis luonnontieteilijöiden on ajateltava filosofisesti silloin kun he miettivät teorioidensa perusoletuksia, käyttämiensä käsitteiden merkityksiä, mitä asioita pannaan numeroiksi ja millä tavoin, mitä asioita tiedetään ja mitä ei jne. Tieteensä peruskysymyksiä.

Biologin on mietittävä mitä elämä on. Silloin hän miettii asiaa filosofisesti.

Kosmoogin on mietittävä millainen universumi on. Millainen se on tilan kannalta, millainen ajan kannalta. Millainen se on kokonaisuuden kannalta, millainen osiensa, galaksien kannalta. Millainen energioidensa ja voimiensa ja säteilyjensä kannalta. Miten asiat parhaimmin numeroiksi laitetaan. Millaisia teorioita pitäisi muodostaa, millainen malli rakentaa. Mitä käsitteitä pitäisi muodostaa ja miten niitä käyttää. Mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä.

Voiko olla alku vai ei, mitä se tarkoittaa? Onko avaruudella aikaa? Voiko avaruus laajeta? Millainen universumi on muodoltaan ja kooltaan? Mitä nykyiset teoriat näistä asioista olettavat? Ovatko ne oletukset oikeita? Mitä filosofian historia on näistä sanonut ja keksinyt? Mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä?

Ei ole syytä päästää kosmologiaa vielä kokonaan irtoamaan filosofiasta, eikä oikeastaan mitään tiedettä.

Kosmologiaa voidaan aivan hyvin harjoittaa ilman mitään uskonnollisia oletuksia. Toisaalta kun on kysymys näin suurista ja ikuisista filosofisista kysymyksistä niin varmaan ihan kaikille tulee uskonasiat mieleen jollakin tavoin. Voidaan uskoa myös, ettei Jumala itseään ja koko universumia ole luonut, ne ovat aina olleet olemassa, jolloin universumin tutkiminen voidaan suorittaa ilman mitään oletuksia Jumalasta. Se tulee vasta sitten tarkasteltavaksi jos oletetaan Jumala olevaksi ja mietitään mikä on Jumalan ja universumin suhde.

Maapallon evoluution kohdalla luomisen ja evoluution suhde tulee heti mietittäväksi. Universumin kohdalla ei tule, jos oletetaan että universumi on aina ollut ja tulee aina olemaan, eli että sitä ei ole luotu. Niinkuin minä oletan.

CBGR kirjoitti:

"Kaksi asiaa, avaruus siis todistetusti oli 380.000 valovuotta jossakin siinä alkuvaiheessa, ei siis pieni, miten tämä sopii asiaan?"

Pienuus on aina suhteellista. Mikä tuossa nykyiseen verrattuna erittäin pienessä maailmankaikkeudessa mielestäsi on ongelmallista? Standardimallin teoria toimii vallan mainiosti aivan sekunnin murto-osien päähän alkuräjähdyksestä. Selitysongelmia tulee vasta siinä vaiheessa kun maailmankaikkeuden koko on niin pieni, että kvanttimekaaniset vuorovaikutukset täytyy ottaa huomioon.

Kuvaukset toimivat siis erittäin hyvin erittäin lähelle alkuräjähdyksen ns. nollapistettä, mutta eivät kuitenkaan aivan sinne asti. Kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian yhdistäminen on tuolta osin tarpeen. Tarvitaan siis toimiva kvanttigravitaatioteoria, jonka luonti on lievästi ilmaisten vähintään erittäin vaikeaa, koska kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria eivät vaikuta olevan yhteensovitettavissa ainakaan millään yksinkertaisella tavalla.

"Myös siihen, mitä voidaan sanoa pimeyden tässä esittämästäni selityksestä?"

Ilmeisesti esitit, että taivas on musta, koska kaukana ei ole mitään? Täytyy toistaa, että standardimallin mukaan alkuräjähdys ei siis tapahdu valmiissa tyhjässä avaruudessa, vaan alkuräjähdys tuottaa myös avaruuden. Eli, avaruus on alussa erittäin energiarikkaassa tilassa ja "vähän myöhemmin" varsin massiivisessa tilassa, kun osa energiasta on muuntunut aineeksi. Ei ole mitään tyhjää kehää tms. räjähdyksen ympärillä, vaan räjähdys tapahtuu jokaisessa avaruuden pisteessä ja aine laajenee käytännössä lähes tasaisesti joka suuntaan ja se mitä joka suunnasta näkyy on maailmankaikkeus itse, joka siis on tasalaatuinen, erityisesti maailmankaikkeuden varhaisina aikoina.

Ei siis ole mitään tyhjää tilaa, jota voitaisiin havainnoida nimenomaan jossakin tietyssä suunnassa, joka olisi erityisesti vastakkainen suunta tms. sille, missä alkuräjähdys tapahtui. Havaitsemamme tyhjä tila (siis galaksijoukkojen ja sitä suuremmassa mittakaavassa) on vain lähinnä seurausta avaruuden laajenemisesta maailmankaikkeuden mukana (suurten massakeskittymien välinen gravitaatio on tietysti toisaalta tuonut mukaan myös oman osansa epähomogeenisuutta, luoden maailmankaikkeuden saippuakuplarihmoja muistuttavat megarakenteet).

Alkuräjähdys tapahtui avaruuden jokaisessa pisteessä ja havaitun noin 379000 vuoden ikäisen maailmankaikkeuden valkohehkukin oli avaruuden jokaisessa pisteessä, joten sen vuoksi taustasäteilykin näkyy jokaiseen maailmankaikkeuden pisteeseen jokaisesta suunnasta, jossa on tyhjää avaruutta.

Lue lisää

Ei kannata mennä näihin asioihin tässä sen pidemmälle tähtitieteen kannalta. Vaan siltä kannalta, mikä avaruuden pimeyden selittää.

Nuo muut asiat ovat sellaisia, että punasiirtymän selittää galaksien etääntyminen. Galaksien etääntymisen selittämisessä tullaan kosmologian tähtitieteellisestä puolesta sen teorioiden perusteisiin, sen filosofiseen puoleen. Päinvastoin kuin on tehty, että siitä pääteltäisiin jotain avaruuden olemuksesta, voidaan miettiä millaisessa avaruudessa näin voisi tapahtua. Niinkuin historiassa ajateltiin, että koska aurinko nousee ja laskee, sen täytyy kiertää maapalloa. Nyt kun galaksit etääntyvät, avaruuden täytyy laajeta. Ja se sopii suht.teoriaan. Toinen mahdollisuus on että se vain näyttää siltä, koska avaruus on rajaton.

Sanoit että jos ei käsitellä tunnettua universumia vaan todellista universumia, kaikkien multiuniversumien ym mahdollisten universumien kokonaisuutta niin sitten et tiedä miten asia on. Siinäpä se juuri on, filosofiassa käsitellään juuri sitä kokonaisuutta universumina. Ei tiedetä vielä onko tämä galaksiavaruutemme se vai vaan osa siitä, osauniversumi. Sillä kokonaisuudella ei ole aikaa, ei alkua, ei loppua, ei ulkopuolta, ei laajenemista. Onko se looginen totuus vai vaan yksi ajattelutapa?

CBGR kirjoitti:

"Kaksi asiaa, avaruus siis todistetusti oli 380.000 valovuotta jossakin siinä alkuvaiheessa, ei siis pieni, miten tämä sopii asiaan?"

Pienuus on aina suhteellista. Mikä tuossa nykyiseen verrattuna erittäin pienessä maailmankaikkeudessa mielestäsi on ongelmallista? Standardimallin teoria toimii vallan mainiosti aivan sekunnin murto-osien päähän alkuräjähdyksestä. Selitysongelmia tulee vasta siinä vaiheessa kun maailmankaikkeuden koko on niin pieni, että kvanttimekaaniset vuorovaikutukset täytyy ottaa huomioon.

Kuvaukset toimivat siis erittäin hyvin erittäin lähelle alkuräjähdyksen ns. nollapistettä, mutta eivät kuitenkaan aivan sinne asti. Kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian yhdistäminen on tuolta osin tarpeen. Tarvitaan siis toimiva kvanttigravitaatioteoria, jonka luonti on lievästi ilmaisten vähintään erittäin vaikeaa, koska kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria eivät vaikuta olevan yhteensovitettavissa ainakaan millään yksinkertaisella tavalla.

"Myös siihen, mitä voidaan sanoa pimeyden tässä esittämästäni selityksestä?"

Ilmeisesti esitit, että taivas on musta, koska kaukana ei ole mitään? Täytyy toistaa, että standardimallin mukaan alkuräjähdys ei siis tapahdu valmiissa tyhjässä avaruudessa, vaan alkuräjähdys tuottaa myös avaruuden. Eli, avaruus on alussa erittäin energiarikkaassa tilassa ja "vähän myöhemmin" varsin massiivisessa tilassa, kun osa energiasta on muuntunut aineeksi. Ei ole mitään tyhjää kehää tms. räjähdyksen ympärillä, vaan räjähdys tapahtuu jokaisessa avaruuden pisteessä ja aine laajenee käytännössä lähes tasaisesti joka suuntaan ja se mitä joka suunnasta näkyy on maailmankaikkeus itse, joka siis on tasalaatuinen, erityisesti maailmankaikkeuden varhaisina aikoina.

Ei siis ole mitään tyhjää tilaa, jota voitaisiin havainnoida nimenomaan jossakin tietyssä suunnassa, joka olisi erityisesti vastakkainen suunta tms. sille, missä alkuräjähdys tapahtui. Havaitsemamme tyhjä tila (siis galaksijoukkojen ja sitä suuremmassa mittakaavassa) on vain lähinnä seurausta avaruuden laajenemisesta maailmankaikkeuden mukana (suurten massakeskittymien välinen gravitaatio on tietysti toisaalta tuonut mukaan myös oman osansa epähomogeenisuutta, luoden maailmankaikkeuden saippuakuplarihmoja muistuttavat megarakenteet).

Alkuräjähdys tapahtui avaruuden jokaisessa pisteessä ja havaitun noin 379000 vuoden ikäisen maailmankaikkeuden valkohehkukin oli avaruuden jokaisessa pisteessä, joten sen vuoksi taustasäteilykin näkyy jokaiseen maailmankaikkeuden pisteeseen jokaisesta suunnasta, jossa on tyhjää avaruutta.

Lue lisää

Kaukana ei ole mitään voidaan käsittää kahdella tavalla, että siellä olisi tyhjä avaruus tai että sellaista paikkaa ei yksinkertaisesti ole.

Tarkoitan tätä jälkimmäistä. Minne vaan mennään avaruudessa, näemme samanlaisen tähtitaivaan. Tähdet, sumut ja musta tausta. Minne tahansa meneminen tarkoittaa myös että kaikkina aikoina näin on ollut. Koska muualla katsomme tilannetta menneisyydessä. Oikeasti mennessä menisimme tietysti ajassa eteenpäin.

Alkuräjähdyksen mukaan siis näkymä muualla, menneisyydessä ja tulevaisuudessa vaihtelee. Tämän vaihtelun pitäisi siis näkyä Hubblen kuvissa ennustetulla tavalla. Näkyykö? Minusta siellä syvässä taivaassa on samanlailla galakseja vaan loputtomasti joka suuntaan. Hieman erilaisia ne ovat kuin lähellä. Mitenhän ne erilaisuudet parhaiten selittyvät?

Olli.S kirjoitti:

Ei kannata mennä näihin asioihin tässä sen pidemmälle tähtitieteen kannalta. Vaan siltä kannalta, mikä avaruuden pimeyden selittää.

Nuo muut asiat ovat sellaisia, että punasiirtymän selittää galaksien etääntyminen. Galaksien etääntymisen selittämisessä tullaan kosmologian tähtitieteellisestä puolesta sen teorioiden perusteisiin, sen filosofiseen puoleen. Päinvastoin kuin on tehty, että siitä pääteltäisiin jotain avaruuden olemuksesta, voidaan miettiä millaisessa avaruudessa näin voisi tapahtua. Niinkuin historiassa ajateltiin, että koska aurinko nousee ja laskee, sen täytyy kiertää maapalloa. Nyt kun galaksit etääntyvät, avaruuden täytyy laajeta. Ja se sopii suht.teoriaan. Toinen mahdollisuus on että se vain näyttää siltä, koska avaruus on rajaton.

Sanoit että jos ei käsitellä tunnettua universumia vaan todellista universumia, kaikkien multiuniversumien ym mahdollisten universumien kokonaisuutta niin sitten et tiedä miten asia on. Siinäpä se juuri on, filosofiassa käsitellään juuri sitä kokonaisuutta universumina. Ei tiedetä vielä onko tämä galaksiavaruutemme se vai vaan osa siitä, osauniversumi. Sillä kokonaisuudella ei ole aikaa, ei alkua, ei loppua, ei ulkopuolta, ei laajenemista. Onko se looginen totuus vai vaan yksi ajattelutapa?

Lue lisää

"Nuo muut asiat ovat sellaisia, että punasiirtymän selittää galaksien etääntyminen."

Punasiirtymä tietysti johtuu galaksien etääntymisestä, mutta miten etäisemmät galaksit voisivat etääntyä oleellisesti nopeammin kuin läheisemmät, jos avaruus ei laajenisi? Edes se, että alkuräjähdys olisi tapahtunut äärettömässä valmiiksi olemassaolleessa avaruudessa siten, että sen keskipiste olisi maapallo, ei selittäisi tuota galaksien nopeuksien havaittua jakaumaa.

Suhteellisen läheisten galaksien osalta etääntymisvauhti on suhteellisen mitätön. Toisaalta taas etäisimmän vahvistetun galaksin (GN-z11) punasiirtymä (11.09) on niin suuri, että se ilmeisesti vastaa lähes valon nopeutta suhteessa maapalloon (295050 - 119917 km/s.). Vaikka yksittäisten mittausten luottamusvälit etenkin etäisimpien havaittujen kohteiden osalta ovatkin siis hyvin suuret, niin kokonaiskuva on kuitenkin kiistaton: galaksit näyttävät etääntyvän siistiä funktiota noudattaen siten, että niiden suhteelliset nopeudet ovat tasaisesti sitä suuremmat, mitä kauempana ne ovat.

"Nyt kun galaksit etääntyvät, avaruuden täytyy laajeta. Ja se sopii suht.teoriaan. Toinen mahdollisuus on että se vain näyttää siltä, koska avaruus on rajaton."

Miten avaruuden oletetusta rajattomuudesta mielestäsi seuraisi, että galaksit näyttäisivät etääntyvän meistä sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat meistä?

"Sanoit että jos ei käsitellä tunnettua universumia vaan todellista universumia, kaikkien multiuniversumien ym mahdollisten universumien kokonaisuutta niin sitten et tiedä miten asia on."

Sanoin tai tarkoitin, että ei mielestäni ole mielekästä olettaa, että totaalisella universumilla olisi lainkaan alkua. Tämä seuraa mielestäni totaalisen universumin määritelmästä ja siitä oletuksesta, että tapahtumilla on syynsä. Tietysti näiden asioiden pohtiminen on siinä mielessä turhaa, että emme mitenkään pysty edes periaatteessa havainnoimaan tai todentamaan totaalisen järjestelmän käyttäytymistä totaalisesti, koska olemme itsekin tuon järjestelmän osia. Keskustelu alkaa tältä osin siirtyä kosmologiasta filosofian puolelle.

Ollitaas kirjoitti:

Kaukana ei ole mitään voidaan käsittää kahdella tavalla, että siellä olisi tyhjä avaruus tai että sellaista paikkaa ei yksinkertaisesti ole.

Tarkoitan tätä jälkimmäistä. Minne vaan mennään avaruudessa, näemme samanlaisen tähtitaivaan. Tähdet, sumut ja musta tausta. Minne tahansa meneminen tarkoittaa myös että kaikkina aikoina näin on ollut. Koska muualla katsomme tilannetta menneisyydessä. Oikeasti mennessä menisimme tietysti ajassa eteenpäin.

Alkuräjähdyksen mukaan siis näkymä muualla, menneisyydessä ja tulevaisuudessa vaihtelee. Tämän vaihtelun pitäisi siis näkyä Hubblen kuvissa ennustetulla tavalla. Näkyykö? Minusta siellä syvässä taivaassa on samanlailla galakseja vaan loputtomasti joka suuntaan. Hieman erilaisia ne ovat kuin lähellä. Mitenhän ne erilaisuudet parhaiten selittyvät?

Lue lisää

"Alkuräjähdyksen mukaan siis näkymä muualla, menneisyydessä ja tulevaisuudessa vaihtelee. Tämän vaihtelun pitäisi siis näkyä Hubblen kuvissa ennustetulla tavalla. Näkyykö?"

Kyllähän tuo näkyy. Esimerkiksi aktiivisia galakseja oli runsaammin menneisyydessä, eli niitä näkyy runsaammin kauempana. Ja erityisen energisiä kvasaareja näkyy keskimäärin vielä kauempana. Aktiivisten, ns. Seyfertin galaksien ytimien kirkkaus voi vastata jopa 100 miljardin Auringon kirkkautta ja kvasaarien ytimien kirkkaus jopa 4000 miljardin Auringon kirkkautta (kirkkain kvasaari: 3C 273). Tuo erittäin suuri energiamäärä syntyy suhteellisen pienellä alueella noiden galaksien ytimissä. Vaikka aktiivisia galakseja löytyy suhteellisen läheltäkin (jopa vain noin 40 miljoonaa valovuotta), niin siis niiden esiintymistiheys on korkeampi kauempana.

Syynä noiden kohteiden suureen kirkkauteen on ilmeisesti se, että vuosimiljardeja sitten galaksien ytimissä sijaitsevilla supermassiivisilla mustilla aukoilla oli enemmän käytettävissä olevaa nieltävää tähtimateriaalia. Noiden mustien aukkojen nieltyä suurimman osan ulottuvillaan kiertäneistä tähdistä, galaksit ovat rauhoittuneet. Nuo massiiviset energiapurkaukset ovat seurausta siitä, kun tähdet hajoavat spiraaleiksi noiden mustien aukkojen painovoimakentässä ennen imeytymistään niiden sisuksiin.

Vanhemmissa galakseissa on myös vähemmän nuoria tähtiä, mutta koska galakseissa syntyy uusia tähtisukupolvia ja monissa galakseissa tähtienvälistä uudelleenkierrätettävää ainetta riittää edelleen (siis 13.7 miljardia vuotta alkuräjähdyksestä) tuohon prosessiin, vanhemmat galaksit eivät tuolta osin ainakaan silmämääräisesti välttämättä näytä erityisen erilaisilta. Ja tietysti myös taustasäteily siis on merkki siitä, että maailmankaikkeus ei aina ole ollut samanlainen.

CBGR kirjoitti:

"Nuo muut asiat ovat sellaisia, että punasiirtymän selittää galaksien etääntyminen."

Punasiirtymä tietysti johtuu galaksien etääntymisestä, mutta miten etäisemmät galaksit voisivat etääntyä oleellisesti nopeammin kuin läheisemmät, jos avaruus ei laajenisi? Edes se, että alkuräjähdys olisi tapahtunut äärettömässä valmiiksi olemassaolleessa avaruudessa siten, että sen keskipiste olisi maapallo, ei selittäisi tuota galaksien nopeuksien havaittua jakaumaa.

Suhteellisen läheisten galaksien osalta etääntymisvauhti on suhteellisen mitätön. Toisaalta taas etäisimmän vahvistetun galaksin (GN-z11) punasiirtymä (11.09) on niin suuri, että se ilmeisesti vastaa lähes valon nopeutta suhteessa maapalloon (295050 - 119917 km/s.). Vaikka yksittäisten mittausten luottamusvälit etenkin etäisimpien havaittujen kohteiden osalta ovatkin siis hyvin suuret, niin kokonaiskuva on kuitenkin kiistaton: galaksit näyttävät etääntyvän siistiä funktiota noudattaen siten, että niiden suhteelliset nopeudet ovat tasaisesti sitä suuremmat, mitä kauempana ne ovat.

"Nyt kun galaksit etääntyvät, avaruuden täytyy laajeta. Ja se sopii suht.teoriaan. Toinen mahdollisuus on että se vain näyttää siltä, koska avaruus on rajaton."

Miten avaruuden oletetusta rajattomuudesta mielestäsi seuraisi, että galaksit näyttäisivät etääntyvän meistä sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat meistä?

"Sanoit että jos ei käsitellä tunnettua universumia vaan todellista universumia, kaikkien multiuniversumien ym mahdollisten universumien kokonaisuutta niin sitten et tiedä miten asia on."

Sanoin tai tarkoitin, että ei mielestäni ole mielekästä olettaa, että totaalisella universumilla olisi lainkaan alkua. Tämä seuraa mielestäni totaalisen universumin määritelmästä ja siitä oletuksesta, että tapahtumilla on syynsä. Tietysti näiden asioiden pohtiminen on siinä mielessä turhaa, että emme mitenkään pysty edes periaatteessa havainnoimaan tai todentamaan totaalisen järjestelmän käyttäytymistä totaalisesti, koska olemme itsekin tuon järjestelmän osia. Keskustelu alkaa tältä osin siirtyä kosmologiasta filosofian puolelle.

Lue lisää

Mehän ollaan filosofian puolella. Totaalisella universumilla nimenomaan ei ole alkua. Kysymys vaihtuu kysymykseksi onko tämä tuntemamme galaksien muodostama avaruus totaalinen universumi vai ei. Siitä laitoinkin Universumi- avauksen, kun oivalsin, että galaksien etääntyminenhän juuri todistaa, että tämä galaksiavaruutemme on tuo totaalinen universumi.

Ja päinvastoin, jos alkuräjähdys on universumin oikea malli, se todistaa, ettei sen käsittelemä universumi ole totaalinen universumi vaan osauniversumi.

Totaalinen universumi onkin hyvä sana. Olen käyttänyt kaikkeus sanaa. Filosofiassa onkin tärkeää sanoa, tarkoittaako universumilla totaalista universumia vai tunnettua, näkyvää universumia.

CBGR kirjoitti:

"Alkuräjähdyksen mukaan siis näkymä muualla, menneisyydessä ja tulevaisuudessa vaihtelee. Tämän vaihtelun pitäisi siis näkyä Hubblen kuvissa ennustetulla tavalla. Näkyykö?"

Kyllähän tuo näkyy. Esimerkiksi aktiivisia galakseja oli runsaammin menneisyydessä, eli niitä näkyy runsaammin kauempana. Ja erityisen energisiä kvasaareja näkyy keskimäärin vielä kauempana. Aktiivisten, ns. Seyfertin galaksien ytimien kirkkaus voi vastata jopa 100 miljardin Auringon kirkkautta ja kvasaarien ytimien kirkkaus jopa 4000 miljardin Auringon kirkkautta (kirkkain kvasaari: 3C 273). Tuo erittäin suuri energiamäärä syntyy suhteellisen pienellä alueella noiden galaksien ytimissä. Vaikka aktiivisia galakseja löytyy suhteellisen läheltäkin (jopa vain noin 40 miljoonaa valovuotta), niin siis niiden esiintymistiheys on korkeampi kauempana.

Syynä noiden kohteiden suureen kirkkauteen on ilmeisesti se, että vuosimiljardeja sitten galaksien ytimissä sijaitsevilla supermassiivisilla mustilla aukoilla oli enemmän käytettävissä olevaa nieltävää tähtimateriaalia. Noiden mustien aukkojen nieltyä suurimman osan ulottuvillaan kiertäneistä tähdistä, galaksit ovat rauhoittuneet. Nuo massiiviset energiapurkaukset ovat seurausta siitä, kun tähdet hajoavat spiraaleiksi noiden mustien aukkojen painovoimakentässä ennen imeytymistään niiden sisuksiin.

Vanhemmissa galakseissa on myös vähemmän nuoria tähtiä, mutta koska galakseissa syntyy uusia tähtisukupolvia ja monissa galakseissa tähtienvälistä uudelleenkierrätettävää ainetta riittää edelleen (siis 13.7 miljardia vuotta alkuräjähdyksestä) tuohon prosessiin, vanhemmat galaksit eivät tuolta osin ainakaan silmämääräisesti välttämättä näytä erityisen erilaisilta. Ja tietysti myös taustasäteily siis on merkki siitä, että maailmankaikkeus ei aina ole ollut samanlainen.

Lue lisää

Entä jos siellä tarpeeksi kaukana näemmekin jo lopulta nämä samat galaksit vierellämme ja takanamme? Joka tapauksessa näemme galakseja nuorempina siellä kaukana.

Jos galaksit kaukana ovat erilaisia eikä minkäänlaista samanlaisuutta ole, se viittaa tietysti standarditeorian suuntaan. Jonkinlaista samanlaisuutta kaukana, siis menneisyydessä, on havaittavissa.

Miten rajattomuus selittää kiihtyvän etäisyyden? Kysyit. Tämä asia pitää kääntää päälaelleen. Pitäisi nimenomaan kehittää sellainen avaruuden malli missä näin tapahtuu, eikä päätellä etääntymisestä että avaruus laajenee. Sitten katsotaan, miten se malli selittää muut asiat, taustasäteilyn, aineiden jakaantumisen jne, joita nyt selitetään standardimallin kautta ja pidetään sen todisteina. Ja korjataan mallia, että se sopisi kaikkiin havaintoihin.

Rajattomassa mallissa, kun se samalla on totaalinen universumi, galaksit voivat liikkua ihan miten vaan. Katsotaan vaan miten ne liikkuvat. Ilmeisesti se vaan näyttää rajattomassa tilassa että ne etääntyvät kiihtyvästi. Rajaton tila on sellainen että siinä näyttää tuollaiselta.

Sinä selvitit jo, miksi standardimallissa taivas on pimeä. Minä vaan tässä yritän näyttää, että sille on toinenkin selitys. Kumpi nyt sitten on parempi?

Linkkisi viittaa aika suoraan sellaiseen mahdollisuuteen että valon lähdekin voidaan nähdä.

Oikein hyvä selitys. Sanooko se mitään standarditeorian suuntaan tai vastaan? Ei kai, se vaan selittää asian.

Ollitaas kirjoitti:

Oikein hyvä selitys. Sanooko se mitään standarditeorian suuntaan tai vastaan? Ei kai, se vaan selittää asian.

Toiset kyllä sanoo tuossa linkissä, että valo on ainoa mitä näemme, itse esineet on se mitä emme näe. Kuinka päin se sitten vaikuttaisi? Joka tapauksessa valon luonne voi olla yksi selitys mustuudelle. Silloin asia menee persfysiikkaan eikä tarvitse kosmologista selitystä, eikä Olbersin paradoksin ratkaisu tarvitse muuta kuin tällaisen fysikaalisen selityksen, jolloin sillä ei olisi mitään merkitystä avaruuden mallin kannalta.

Silloin avaruus voisi edelleen olla myös ääretön eikä vain rajaton. Äärellinen se ei edelleenkään voisi olla minkään teorian mukaan.

Valon ominaisuuksiahan on tarjottu punasiirtymänkin selitykseksi, ettei se välttämättä ilmaisisi vain ja ainoastaan liikettä poispäin.

Kyl tän mukaan:
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Two-photon_physics

Valon itsensä on jossain määrin mahdollista heijastaa valoa. (Tosin heikosti)

"In pure vacuum, some weak scattering of light by light exists as well."

Ja vielä erikoisempi, suorastaan perseelleen lennättävä, oli (ainakin mun mielestäni) toi maininta et 2 fotonin interaktio voi luoda myös MATERIAA?!

"Beam me up, Scotty!" :P :D

Yksikään tähti (edes aurinko) jota me havaitaan, ei ole nykyisyydessä, vaan menneisyydessä! Joten niiden olemassaolo nykyisyydessä ei ole mikään ongelma!

(Ja loppu tosta sun höpinästäs oli niin luokatonta, etten alennu edes vastaamaan) :/

Mä nyt vaan en paljo viitti keskustella tähtitiede- palstalla. Tässä tuli aika mukavasti mietiskelyä. Olbersin paradoksista usein filosofiassa puhutaan, ja universumista, kosmologia on filosofiaa myös. Missä on se lankkuaita!

Muuten olen sitä mieltä että kosmologiassa on jo paradigma vaihdettava.

Äläs ny!!
Mehän eletään juuri nyt kaikista herkullisimmilla aitiopaikoilla me Fysiikan nojatuolikuluttajat ku fyysikoilla ittelläänki alkaa korttipakat sortumaan useemmallakin osa-alueella, joten eiku popparit esiin ja katellaan et mitä mielettömyyksiä ne SEURAAVAKS keksii noita paikkaamaan!? :D

Täähän se vasta jännää onkin! :P