Onko ihmisellä mitään arvoa? Vai onko arvo pelkkä abstrakti käsite, joka heijastaa ihmisen psyyken toiveita ja on todellisuudessa pelkkää todellisuuspakoisuutta?
Jälkimmäiseen kysymykseen aika varma vastaus on, että ihmisellä on yhtä paljon arvoa kuin eläimellä tai kivenmurikalla. Arvoa ei todellisuudessa ole olemassakaan millään tavalla. Ihmisarvo on pelkkää mielikuvituksen tuotetta ja epätotta satua.
Samalla tavoin voi pohtia, että onko elämällä tarkoitusta. Voi hyvin sanoa, että omalla elämällä on tarkoitus - se tarkoitus, jonka sille itse on antanut tai minkä merkityksen elämällään itse kokee olevan. Mutta silti, tämäkin on arvon tavoin mielikuvituksen tuotetta. Tarkoitusta ei elämällä yksinkertaisesti ole olemassa. Se on satua ja epätotta, pelkkää ihmismielen todellisuuspakoisuutta.
Jälkimmäiseen kysymykseen aika varma vastaus on, että ihmisellä on yhtä paljon arvoa kuin eläimellä tai kivenmurikalla. Arvoa ei todellisuudessa ole olemassakaan millään tavalla. Ihmisarvo on pelkkää mielikuvituksen tuotetta ja epätotta satua.
Samalla tavoin voi pohtia, että onko elämällä tarkoitusta. Voi hyvin sanoa, että omalla elämällä on tarkoitus - se tarkoitus, jonka sille itse on antanut tai minkä merkityksen elämällään itse kokee olevan. Mutta silti, tämäkin on arvon tavoin mielikuvituksen tuotetta. Tarkoitusta ei elämällä yksinkertaisesti ole olemassa. Se on satua ja epätotta, pelkkää ihmismielen todellisuuspakoisuutta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Uskonnossa ihmisen arvo on olla palvontakone olennolle, josta on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja jos tässä palvontakoneessa on vikaa, muut palvontakoneet järjestävät tälle vaikeuksia. Ainoa oikea ihmisarvo löytyy uskontojen ulkopuolelta, jossa jokainen pystytään hyväksymään ilman, että synnynnäiset ominaisuudet olisivat syntejä.
Ajattelen, että kukaan ei ole arvokkaampi kuin toinen. Jos kivellä on arvo, niin ihmisellä on sama arvo. Toinen ihminen ei ole arvokkaampi kuin toinen. Ihmisellä ei ole itseisarvoa, ihminen ei ole erityistapaus jota pitäisi erityisesti arvostaa. Myöskään mahdollisia "jumalia" ei pitäisi pitää jalustalle korotettuina sen enempää kuin kiviä tai muita ihmisiä. Ajattelenkin muinaiskansojen pitäneen kokeneita jumalina, nyt ei puhuta enää jumalista vaan kokeneista ihmisistä.
Ajattelen arvostavani kiviä, eläimiä ja kasveja, arvostan ihmisiä saman arvoisina.
Todellisuus on kiintopisteetön ääretön avaruus (relativismia). Jos juurettomuus vaivaa, niin todellisuuteen voi mielikuvituksen avulla luoda kiintopisteitä, joita ovat mm eri uskomukset. Voi uskoa vaikka egoon, se on ensimmäinen mielikuvituksen avulla luotu keinotekoinen kiintopiste.
Buddhalaiset puhuvat mielen perimmäisestä luonnosta myöskin äärettömänä avaruutena.
Uskonnot kumpuavat ihmisen halusta järjestää maailmaa, luoda järjestystä kiintopisteettömyyteen. Ne kumpuavat myöskin vallanhalusta ja halusta kehittää moraalijärjestelmiä. Varsinaista pakollista tarkoitusta ei ole. Voimme tehdä mitä lystää (eli popsia hyvän ja pahan tiedon puusta), voimme tehdä itse elämälle tarkoituksen.
Teoriat sikseen, mutta käytännössä ihmisellä on se arvo, jonka haluamme sille antaa. Arvot ovat aina ihmisen omia valintoja vaikka yrittäisi selittää, että on ulkoistanut arvovalintansa muka jollekin jumalalle tai aatteelle. Ei tarvinne luetella esimerkkejä siitä, millaiseen ihmisten kohteluun uskonnolliset arvot ovat pahimmillaan johtaneet?
Kuten liike-elämässäkin pääurokaitsija vastaa alihankkijoiden työstä kuin omastaan. Samoin jokainen vastaa niistä arvoista jotka on valinnut vaikka ne liittyisivät joidenkin toisien kehittämään viitekehykseen. Se mitä Jeesus sanoi, Muhammed opetti tai Raamatussa lukee on älyllisesti laiskojen tekosyy olla vastaamatta omasta ajttelustaan.
Itse nojaan oman näkemyksen pitkälti sekulaarin humanismin periaatteisiin, joka määritelmän mukaan on "kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen." Tämä näkemys ei kuitenkaan perustu auktoriteetteihin, vaan on perusteltavissa käytännössä.
Länsimainen demokratia on (puutteistaan ja ongelmistaan huolimatta) tuottanut onnellisimmat yhteiskunnat ja ovat ainoa kokeiltu yhteiskuntamalli joka takaa vallan kontrollin. Perusvapaudet ja luovuttamattomat ihmisoikeudet tekevät länsimaisesta demokratiasta myös arvojärjestelmän joka nousee paljon pelkkää poliittista järjestelmää suuremmaksi. Ihmisoikeuksien julistus on sukulaarin humanismin ja länsimaisen demokratian arvoperusta.
Sekulaarin humanismin ajatus on myös hyvin lähellä utilaristista etiikkaa, joka määrää teon moraalisen hyvyyden sen yhteisössä tuottaman hyödyn (onnellisuuden lisääntyminen ja/tai kärsimyksen väheneminen). Se antaa paljon kirkkaamman moraalisen perustan kuin uskonnollisiin dogmeihin perustuva moraali.
Ihmisen elämällä ei ole ulkoa annettua tarkoitusta, vaan sillä on meidän itse sille antamamme merkitys. Ulkoa annettu tarkoitus ei ole hyvän elämän edellytys - ennemminkin päinvastoin. Tarhaminkin tai oluthiivan elämällä on ulkoa annettu tarkoitus, mutta se ei tee niiden elämästä merkityksellisempää niiden omalta kannalta.
"Ihmisen elämällä ei ole ulkoa annettua tarkoitusta, vaan sillä on meidän itse sille antamamme merkitys."
Sepä juuri. Tämä on totta. Ja se on siksi epätosi. Tuota arvoa, tarkoitusta tai merkitystä ei todellisesti ole olemassakaan. Mielikuvituksen tuotetta ja itsepetosta.
Ainoat, mitkä ovat todellista ja merkityksellisiä, ovat tuhoutuminen ja kuolema, sekä luonnonlait ja kemialliset prosessit. Muut ovat pelkkää hälläväliä.
Mikään ei ole minkään arvoista, sanoi Krishnamurti. Lisään itse: mitä tahansa näyttääkin tapahtuvan, se ei merkitse mitään.
<<Mielikuvituksen tuotetta ja itsepetosta.>>
Ei nyt ihan noinkaan. Onko kaikki sinun valintasi "itsepetosta"? Kun päätät, että nouset aamulla ja käyt vessassa, etkä laske allesi sängyssä maaten, niin onko se "itsepetosta"? Jos päättäisit, että jäät makaamaan ja lasket allesi, niin sekö olisi vähemmän vai enemmän "mielikuvitukseen" perustuvaa?
Siinä mielessä olen samaa mieltä, että teot ovat eniten totta. Arvoilla ja koetulla merkityksellä ei ole väliä, jos se ei hejastu todeksi teoissa. Teot ovat konkreettisia ja totta. Jopa kristityt (jotka sotkevat elämän tarkoituksen ja merkityksen usein lahjakkaasti) ovat ymmärtäneet, että "usko ilman tekoja on kuollut".
Kyllä ihmisellä on arvo, mutta eivät ole eivät voi olla tasa-arvoisia. Ihmisen arvo määräytyy sen mukaan miten tuottava tämä on yhteiskunnalle, paljonko varallisuutta. Ihmisen sosioekonominen luokka on silloin korkeimmillaan kutotto ja varallisuus on suurimmillaan. Matalimmillaan ihmisen asema yhteiskunta luokassa on silloin kun varallisuutta on vähän ja ihminen on talodellinen rasite. Ihmisen arvo on siis tieteellisesti mitattavissa.
"Onko ihmisellä mitään arvoa?
Kyllä, ihmisten itselleen antama arvo.
" Vai onko arvo pelkkä abstrakti käsite,"
Kyllä, se on määritelty abstrakti käsite.
" joka heijastaa ihmisen psyyken toiveita ja on todellisuudessa pelkkää todellisuuspakoisuutta?"
Ei, sillä se liittyy todellisuuteen ja elämänfilosofiaan todella läheisesti.
Mutta sekin ihmisen itselleen antama arvo ei ole todellista, vaan mielikuvituksen tuotetta. Sitä vain ei ole olemassa. Aron antaminen itselleen on todellisuuspakoisuutta, todellisuuden kieltämistä.
Kuten kaikki arvot...
Onko osoitettavissa, että millään olisi itseisarvoa? Jos ottaa riittävän nihilistisen lähestymistavan, voi todeta, että kaikki arvot ja arvostukset ovat keksittyjä. Universumin olemassaololla ei ole mitään absoluuttista arvoa.
Miksi sinä ylenkatsot ihmisen itse antamia merkityksiä ja määritelmiä?
Samalla tavoin ei oman kielen ja sanojen keksiminen asioille joilla ei ole "omaa nimeä" ennestään ei ole todellisuuspakoisuutta vaan asia joka auttaa ihmistä itseään saamaan mukavamman elämän.
Lähinnä vaikuttaa siltä että sinä (ja monet muut uskovaiset) pelkäävät liikaa todellisuutta ja siksi pakoilevat sitä kirjansa helmoihin. :)
radiosignaalit on hyvä kommunikoinnin muoto. Kääntäkää tämä englanniksi niin voin jutella teidän kanssanne.
Signaali maahan: "Mitä kuuluu, kukkuluuruu. Kaikki on hyvin. Meillä on kaunis planeetta. Keksikää uusi energiamuoto."
Älyllisen kehityksen vähäisyys on yksi tekijä ihmisen nykyisessä tilanteessa.
Samoin kehityksen kulkua hidastaa alkukantainen suvunjatkamistapa.
Evoluution eteneminen on ajallisesti ajatellen hidasta, mutta etenee kuitenkin vääjäämättä kohden yksinkertaisempaa lisääntymistapaa.
Tulee tosiaan vielä aika, kun jälkikasvu noudetaan "apteekista" ja ominaisuudet on räätälöity tilaajan tarpeiden mukaan.
Niin kauan, kun kyrpä sekä järki seisovat samaan aikaa, ollaan ns. kusessa.
Ahneus, itsekkyys ovat myös yhtenä jarruttavana tekijänä typeryyden kanssa olleet esteenä kehityksen kululle.