Maiju Lassila - Totuuden nimessä

Lassilan sydän sykki jo suomettarelaisessa puolueessa sorrettujen ja vähäosaisten puolesta ja se lopulta johti ristiriitaan. Kun puoleessa selvisi Työmiehessä ilmestyvän Porvarikirjeiden henkilöllisyys, häntä kohtaan alkoi ajojahti mutta Lassila kesti.
Itsenäisyyskysymyksessä Lassila edusti liittoa sosialistien kanssa ja pettyi asiassa puolueensa politikointiin ja liittoutumiseen tsaarin hallinnon kanssa. Toinen seikka oli porvaripuolueensa piittamattomuus työväelle edistyksellisistä uudistuksista ja jotka torpattiin viimeistään Pietarissa hyvässä sovussa tsaarin hallinnon kanssa.
Työmies lehdelle Lassila kirjoittaa pyynnön 29.6.1 916: "Olisin kiitollinen, jos arvoisa toimitus soisi sijaa lehdessänne seuraavalle. Porvarillisessa lehdessähän minä en saisi sitä julkaistuksi ja haluaisin jotain kuitenkin sanoa."

Maiju Lassila. Porvarikirje I.
Kirje on lämmittelyä ja selvitystä miksi hän porvaripuolueen lehtimies ja toimitsija kääntyy työväen puolueen puoleen.

- Vaikka en kuulu sosialistiseen puolueeseen, suonee toimitus minulle tilaa parille sanalle, jotka ovat tarpeen pienenä menneiden tilapäisten puoluetoimieni selvittelynä.

Suomettarelaisilla oli maanviljelysohjelma ja joka olisi mahdollistanut torpparivapautuksen mutta " myöhemmät asian vaiheet ovat todistaneet, että ohjelmat ovat meillä kaikilla porvareilla arvottomia paperinpaloja. Esimerkiksi torppari uskoi sanoihini, mutta puolue on kilpaa toisten porvarispuolueiden kanssa pettänyt tuon ohjelmansa, pettänyt sen alun pitäen perin pohjin. Jäljellä on enää kynitty ruoto"

Tuttua viime eduskuntavaaleista ja aikaisemmistakin. Eikö totta. Suuret puheet uudistuksista kääntyivät rajuiksi leikkauksiksi ja hyökkäykseksi ammattiliittoja vastaan. Sosiaalidemokraattinen Työväenpuolue oli ainoa joka todella vaati myös torpparivapautusta, feodalismin jäänteen karistamista.

- Kavahtakaa meitä porvareita sillä me petämme teidät, muistakaa tämä aina, torpparit.

Lassila kirjoitti että todisteeksi menkää puolueemme edustajien luo ja pyytäkää heitä järjestämään torppariensa olot oikeudenmukaisiksi sillä siihen heillä on oikeus ilman lakiakin.
Muistutus. Milloinka kapitalistit ovat vapaaehtoisesti järjestäneet työläisille parempaa palkkaa, sosiaaliturvaa ja työolosuhteita. Laki tai työehtosopimukset eivät ole esteenä.

- Varokaa meitä porvareita! Tunnen elämänne, avuntarpeenne sangen läheltä, läheisimpäni, parhaat ystäväni ovat saaneet torpistansa lähteä uusille ahoille, jopa mieron tielle.
......Me porvarit kuiskutamme kyllä teille, että parempi pyy pivossa kuin metso kuusessa, mutta luuletteko, että me porvarit jätämme pyyvadit teille? Koska me olemme teitä semmoisella herkulla syöttäneet. Varokaa meitä kuin ruttoa.
.....Joka teistä äänestää muita kuin sosialisteja hän kavaltaa oman joukkonsa....pettää itsensä, vaimonsa....luottakaa siis itseenne.

Lukijan tulee huomioida kirjailijan sanonnan syvämielisyys, seikka joka heijastaa maailmansodan aikana luokkavastakohtien kärjistymistä. Lassila on liikkeellä kynän kanssa. Porvarillinen Aktivistiliike teki murhia ja sabotaasitekoja ja esitti mukaisänmaallisuutta. Siitäkin tiedämme, että aktivistiliikkeen päättymisen jälkeen sen opit siirtyivät suojeluskuntiin, Suur-Suomi ihanteen ja sosialistisen työväenliikkeen kieltämisen opeiksi.

linkistä:
Irmari Rantamalan ja Maiju Lassilan tekijänimillä tunnettu Algot Untola (1868–1918) oli kirjailija ja lehtimies, joka kyseenalaisti aikakautensa auktoriteetteja, koska koki heidän johtavan maata kohti sisällissotaa. Sisällissodan jälkeen tämä "suurta pahennusta aikaan saaneena yllyttäjänä ja kiihottajana" pidetty toisinajattelija ammuttiin Työmiehessä ilmestyneiden kirjoitustensa vuoksi.

Lassila ei ollut ainoa ammuttu.

Maiju Lassila - Totuuden nimessä.
Porvarikirje II, 31.6. 1 916 Työmies lehdessä.

Lassila kertaa porvarillisen politiikan petollisuutta ja ilmeisesti haluaa tehdä tilitystä miksi sukset menivät ristiin. Hänen kirjoituksiaan ei enää julkaistu tai sensuroitiin porvarilehdissä.

- ...esimerkiksi hra Nevalinna ilmoittaa, että edustaja saa pettää yksinpä valitsijoilleen antamat lupauksetkin, saati sitten ohjelmansa......se jesuiittapappi, epärehellisyyden evankeliumi, jonka isänä on kirkko pappeinensa, piispoinensa ja josta opista Nevalinnan lehdessä....herrat Ingman ja Virkkunen opettavat.

Entäpä esimerkiksi Perussuomalaiset viime eduskuntavaalien jälkeen. Vähäisetkin puheet köyhien tukemisesta viskattiin roskakoriin.
Mikäli Nevalinna on Rolf ja luultavasti on, hänet nähdään 1 942 suomalaispoikien värväyskomitean puheenjohtajana värvättäessä heitä Saksaan ss-joukkoihin. Samana vuonna monet fasistijärjestöt yhdistyivät Suomen Valtakunnan Liittoon ja Rolf Nevalinna löydetään jäsenluettelosta.
Huom. natsijärjestö Vapaan Suomen Liitto (uusi kaikkia natsejamme yhdistävä) järjesti vuonna 1 944 salaliiton aselevon jälkeiseksi valtion sotatarvikkeiden varastamiseksi tarkoituksella suistaa rauhaan pyrkivä hallitus ja jatkaa sotaa Svinhufvudin ohjelman mukaan veriseen loppuun saakka, Sivinhufvudin Testamentti 1943.

Lassila paljastaa puolueensa pomomiesten ja teollisuuspatruunien yhteiskokoukset, joissa hiottiin petoksellisia ohjelmia, luvattiin uudistuksia mutta joita ei tarkoitettukaan tehtäväksi.
- Hra Rantakari puoluejohdon nimissä antoi lyhyen neuvon: "Katsokaahan, asian on näin: kansaa täytyy vetää tästä." (Hän tarttui nenäänsä ja veti siitä.)

Sosiaalidemokraattien, sosialistien, vanhan työväenpuoluelaisten, esitys siirtää yleinen ja yhtäläinen ääni- ja valituksi tulemisen oikeus kunnallisvaaleissa torpattiin säännönmukaisesti ja toteutui vasta itsenäistymisen jälkeen.

Porvarien kaksinaamaisuudesta ja nenästä vetämisestä vielä.
- Virkkunen....lyöden paksun kirjan pöytään...huudahtaa.. Herrojen ja kansan täytyy olla yhtä.
- Sillä meissä porvareissa on henki alusta pitäen perustuksiaan myöten väärä. Se on yhdeltä puolen tästä:stä nenästä vetäminen, toiseksi ulkokultaisuuden henki.

Ja vielä lopuksi porvaripolitiikan sisällöstä. Katsotaanpa, kuka poliitikko viimeksi ostaa tai on jo ostanut itselleen virkapaikan nenästä vetämisen keinolla.
- Raha, virka, nenästä vetäminen - siinä kaiken henki ja sisältö - maamme kukot, isotuloiset herrat, vain kaiken päämäärä.

Maiju Lassila alkoi irtautua porvarillisesta puoluekentästä siksi, että niiden puheet ja teot eivät vastanneet toisiaan ja Lassila itse persoonana halusi rahvaan etuja ylöspäin.

Maiju Lassila - Totuuden nimessä.
Porvarikirje III, 2.7. 1 916 Työmies lehdessä.

Lassilan teksti on kaunokirjailijan monirönsyistä kuvausta, siis ei terävää nasevaa sanontaa vaan sanoman tuominen esiin monisyisten kertomusten ohessa.
Teos on saatavissa ainakin kaukolainauksella, ellei lähikirjastossa ole. Porvarikirjeiden kirjoitusyyli on ansio sinänsä ja helpompaa kuin tiukan tieteellisyyden analyysi.

- Ehdokkaiksi.... Tarvitaan nimittäin kahta lajia a) luotettuja nimittäin äänestysmasiinoita ja b) hyviä syöttejä.

Syötit keräisivät ääniä vaaliliitolle. Nykyään syötteinä on julkisuuden henkilöitä eikä vaaliliitolle haittaa vaikka joku menisi läpikin. Usein tällaisilla "syöteillä" on vain vähän jos ollenkaan käsitystä valtion taloudesta ja hallinnasta.

- Syöteistä....Yhtäällä silmien edessä mitä makein imartelu, selän takana mitä julkein sivistymättömän itsekylläinen ylimielisyys ja mitä äitelin omiensa s.o. itsensä ylistäminen neroiksi, ja uhrautuviksi julistaminen, jolla kaikella syläistään toisten silmille herjaus, että he ovat kolloja ja onnenonkijoita.

Lassila puhuu sitä miten toreilla kiertävät rikkaat porvariedustajat osaavat myönnellä kullekin mutta edustuslaitoksessa toimivat toisin. Vennamo sanoi aikoinaan tällaista pelin politiikaksi vaikka itsekin oli samanlainen. Kokoomus jopa tarjosi hiljattain kansalle työväen presidenttiä vaaleissa!

Maiju Lassila on huomannut pelin politiikan. Puhutaan yhtä, tehdään toista ja että hänen Suomalaisessa puolueessa teollisuuspohatat tai korkeapalkkaiset päättävät loppupeleissä puoleen linjan.

Vuonna 1916 aktivistiliike masinoi voimallisesti jääkäriliikettä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Pohjanmaan reitti Tornion kautta Ruotsiin oli vaikeuksissa. Aktivistit avasivat uuden reitin Kajaanin kautta.
Faktisesti operaatio toimi laittomasti. Suomesta laitettiin sotaoppiin Venäjän vihollisvaltioon ja jotka olivat sodassa keskenään.
Tsaarin Venäjä ei vaatinut rintamalle suomalaissotilaita. Venäjän armeijssa ja rintamalla toimi lukuisasti suomalaisia upseereita mm. Carl Gustav Mannerheim.

Lassila katkoi juuriaan porvarileiriin niiden puheiden ja tekojen ristiriidan takia.
Kesä 1 917 lisäsi juurien katkomista.

Vasemmistoenemmistöinen eduskunta ja valtalaki 18.7.1 917.
Artikkeli: Kansallinen häpeä, 30.8. 1 917.
Eduskunnan enemmistö hyväksyi valtalain suurella ääntenenemmistöllä. Laki takasi täydellisen itsemääräämisoikeuden, itsenäisyyden. Juhlavuotena tänään on oltu vaitonaisia valtalain suhteen ja nostettu Suomussalmen kirkossa kansankokouksen päätöslauselmaa, jossa vaadittiin itsenäistymistä.

Johdannossa:
- Porvarillinen oikeisto ei kuitenkaan voinut sulattaa tätä "valtalakia", vaikka se merkitsi maallemme täydellistä sisäistä riippumattomuutta.

Aktivisti Paavo Susitaival kirjoittaa muistelmissaan "Aktivistit", että ne heistä jotka äänestivät valtalain puolesta tekivät sen pilkatakseen muuta porvarikenttää.
Porvarioikeisto ei hyväksynyt lakia. Kerenskin hallitus kumosi sen ja kun puhemies Manner kutsui elokuun lopulla eduskunnan koolle niin oikeistolaisten toimesta tsaarin sotilaat piirittivät kokouspaikan. Paikalla olleet vähäiset porvariedustajat alistuivat "laillisen Venäjän hallituksen" hajotuspäätökseen. Venäjän porvaristo oli helmikuussa 1 917 laittanut tsaarin lomalle eikä Venäjän valtaannoussut porvaristo halunnut Suomelle itsenäisyyttä.

Lassila.
- Sosialisteja vastaan - siinä vaaliparolli! Ja tämä kaikki sillä hetkellä, jolloin kansan oli ratkaistava elämänsä ja olemassaolonsa suuri kysymys, kysymys itsenäisyydestä.

Porvareille itsenäisyyden edellä kulki luokkakysymys. Asenhankinnat ja suojeluskuntien perustaminen olivat menossa. Nojautuminen Venäjän porvareiden hallitukseen oli taktinen veto saada aikaa varustautua vallanottoon.
- Samaan aikaan kutsuu Suomen porvaristo joukkonsa taisteluun samoja sosialisteja vastaan, oman maansa työläisjoukkoja vastaan.
- Niin me porvarit -sanon me, koska epäselvyyttä ei sittenkään enää jäänyt. Kun yö tulee, lähtevät hyenat luolistansa. Kun pimeys saapuu, heitetään naamari pois kasvoilta.

Torpparikysymyksen rinnalle tulee itsenäisyys ja luokkakysymys. Viimemainittu tulee enemmän porvarillisen oikeiston taholta kuin työväestön piiristä.
Historiasta tiedämme tulevia tapahtumia syksyllä, jolloin Vanha Työväenpuolue ei ollut täysin ajan tasalla eikä kyennyt näkemään miten suuressa mittakaavassa porvaristo aseistautui. Juonittelut saksalaisen sotavoiman hankkimisesta työväen tukahduttamiseksi olivat meneillään.

Lassilan tämä artikkeli on sisällöllisesti lyyrinen, syvän pettymyksen ilmaus porvarileiriin mutta lyhyydessään syväanalyysinen. Se heijastaa täsmällisesti aikakauden henkeä.

Maiju Lassilaa nykysuomi arvostaa kirjailijana mutta vaikenee hänen ansiokkaasta työstä sorrettujen ja humanismin puolesta.
Suojeluskunnan ampuma mies yritetään siltä osin vaieta kuoliaaksi, ettei tarvitsisi miettiä suojeluskunnan murhanhimoista luonnetta.

Maiju Lassila.
Artikkeli 9.9.1 917 "Juventus Serva te ipsum et nos" ja suomeksi "nuoriso, auta itseäsi ja meitä".

- En vetoa niihin riiston paaduttamiin vanhoihin, joiden korva on jo kiveä, sydän kalliota, kalliota kaikelle hyvälle suurelle ja jalolle ja joiden omatunto on jo kuin kuiva säämyskänahka...... Minä vetoan sen nuorison sydämeen ja omatuntoon tuon yhteisen asian hyväksi, että se nuoriso voittaisi tällä hetkellä itsensä, yhtyisi maansa työmiehiin ja lähtisi käsi kädessä tämän kanssa luomaan sitä Suomea , jossa tuntisi kulkevansa vapaana silloin, kun luokkaedut taas erottavat tiet.
- Siksi, juuri siksi minä näinä kohtalokkaina hetkinä vetoaisin nuorisoon, porvarilliseenkin, sillä muut, sen veljet, työläisnuoriso, on jo kuullut nuoren sudämensä kaikella alttiudella, puhtaan mielensä kaikella valmiudella.

Miksi tämä vetoaminen nuorisoon astua työväestön leiriin? Se selviää seuraavasta.
- Sillä porvarit ovat pettäneet maan toivon, kavaltaneet kansan suurimman asian. Niinkuin myrkyllinen toukka ovat ne syöneet kansan, työväen lausumaa vapauttavaa sanaa ja luokkaetujen, riistämisoikeuksiensa sokaisemina julkeilla vihjauksilla kutsuneet väliaikaisen hallituksen (Kerenskin hallitus/P) kasakka- ja kirgiisijoukkoinensa avuksensa Suomen vapauden tuhoksi, kutsunut ilkkuen, saastainen ilo povessa.

Lassila tuo esiin tosiasian. Suomen porvaristo petti Kerenskiin tukeutuen Suomen itsenäistymisen. Kun tsaarin porvarien tuki lakkasi Lokakuun vallankumouksen jälkeen, porvaristo jatkoi entistä suuremmalla vimmalla sotavoiman hankkimista Saksan keisarin hallitukselta.

- Kysymys on siitä, tahtooko Suomen porvarillinen nuoriso astua kansainvälisen riiston ja orjuutuksen, yleismaailmallisen sotarosvouksen tueksi ja niin peittää itsensä häpeällä kansojen historian edessä, vai tahtooko se täyttää kunnian, veren ja -nuoren omantunnon vaatimukset asettumalla käsi kädessä työläisveljiensä riveihin hetkellä, jolloin sen on valittava elämä tai orjuus, kunnia tai suuri häpeä.

Artikkelin lopussa.
- Mutta jos Suomen nuoriso tuo työläisveljillensä avun, niin ei hätää, ei häpeää. Laineet lyövät raivoisina, yö nousee yllä mustana, tähdet pakenevat. Kuuluu taistelevien kansojen hätähuuto, veri viskoo punaista pirskettä pimeyteen ja laiva rutisee.
Mutta ei hätää, Suomen nuoriso. Ruorissa seisoo turvanasi Suomen työläisveljesi ja sinä tyynesti lausut hänen rinnallaan ja apunaan: Non perimus - emme huku.

Porvari kumosivat itsenäisyyden tukeutuen Venäjän Kerenskin porvarihallitukseen ja jopa sen asevoimaan. Kerenski hajoitti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit.
Valkoinen Suomi vaikeni Lassilankin esiintuomista tosiasioista. Suomi 100 juhlavuoden tilaisuuksissa näistä ei puhuta. Valtamedia ei kerro kesän 1 917 tapahtumista juuri mitään. Sotamilitarismi on vahvasti esillä itsenäisyyden saamisessa vaikka Suomi hävisi kaikki kolme käymäänsä sotaa ennekuin oppi rauhanomaisen ulkopolitiikan toteuttamisen mutta josta jälleen ollaan tiellä, joka johtaa siitä luopumiseen tai on jo luopunutkin.

Työväen rintamassa.
Näin on otsikoitu seuraavat artikkelit. Lassila teki pesäeroa porvarillisiin puolueisiin niiden sanojen ja tekojen ristiriidan takia. Porvarien kutsumat kasakat estämässä laillista eduskuntaa kokoontumasta lienee ollut viimeinen pisara. Porvariedustajat itsekin sabotoivat eduskunnan työn jatkamista.
Edessä oli vaalit ja siinä Lassila agiteeraa työväen rintamaan yhtymistä.

Maiju Lassila: Työväen rintamassa, 1.10.1917
Lassilan vetoomus äänestäjille
- Missä olette te, joiden koteihin sotaryövärit, gulashiparoonit ja jobbarit ovat kutsuneet epätoivon ja nälän kauhut? Missä olette näinä ratkaisun päivinä te, joiden taskuihin riistäjä on tunkenut ahnaat kätensä? Petättekö kärsimystoverinne, kannatteko äänenne niiden riistäjien hyväksi, joiden kynsissä nyt vaikeroitte? Myöttekö lastenne leivän? Pyydättekö riistäjää ja sotaryöväriä edelleenkin majaan jäämään? Kutsutteko yllenne kirouksen ja kauhun vai yhdyttekö niiden riveihin, jotka ovat lähteneet pelastusta koteihinne tuomaan.

Vetoomus esitetään työläisille, torppareille, maatyöläisille ja nuorisolle.
Vetoomuksessa esitetään tosiasia, että kaikki kynnelle kykenevät porvarit veivät ruokaa ja muuta tavaraa Pietariin ylisuurilla voitoilla. Todellinen nälänhätä oli uhkaamassa omassa maassa.

Entä jos porvaripuolueet voittaisivat vaaleissa! Lassila vastaa.
- Näe ympärillesi. Väliaikainen hallitus (Kerenskin hallitus) vetosi väkivallalla orjuuden hyväksi. Jos sen toive toteutuisi, jos kansan kavaltajien joukko vaaleissa kasvaisi eikä pienenisi, olisi se asiamme tuho. Siihen vetoaisi orjuuttaja ei yksin nyt, vaan halki aikojen. Se vetoaisi siihen ilmoittamalla, että Suomen kansa on vaaleissa vapaasti suostunut alistumaan orjuuden alle.

Tämä on tärkein seikka ennen Lokakuun vallankumousta Venäjällä. Se tapahtui oikeasti uuden ajanlaskun mukaan 7. marraskuuta 1917.
Venäjän porvarit eivät olisi suostuneet mitenkään itsenäistämään Suomea. Venäjän valkoiset kenraalit ja poliitikot toistivat seikkaa Venäjän kansalaissodan aikana: Kun voitamme neuvostot, Suomen itsenäisyys kumotaan. Suomen porvarit toistivat samaa myöhemmin siten ettei neuvostohallitus ole laillinen vaikka antoikin itsenäisyyden.
Lassila osui ajan hermoon oikealla analyysillä. Porvarit osaavat nenästävetopolitiikan.

Artikkeli on loistava agitaatiokirjoitus, punahehkutusta ja uskon luomista työväen omiin voimiin. Silti ei unohdeta alkusyksyn tapahtumia ja niiden seurauksia. Suomen porvarit jatkoivat neuvotteluja keisarin Saksassa sotavoimien saamisesta työväestöä vastaan.

Lassilan kirjoitukset näyttävät heijastavan aikakauden silminnäkijän havaintoja yleisestä poliittisesta elämästä köyhälistön ja itsenäisyysliikken kannalta.
Tunnettua on, etteivät porvaripuolueemme tosissaan halunneetkaan itsenäisyyttä ennen Venäjän lokakuun vallankumousta. Venäjän porvarillinen sotaväki toimi vuosisadan alusta saakka lakonmurtajana ja tsaarin hallinto työläisille edullisten lakien vesittäjänä.
Lassila hahmottaa porvaripuolueiden mädännäistä politiikkaa niiden sisältä siellä itse olleena.
Venäjän työväenvallankumouksen jälkeen porvaristomme yhteydenotot Saksaan kiihtyivät. Kun Saksa maaliskuussa 1 917 solmi rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, se oli vapaa tukemaan sotavoimilla valkoisten pyrkimyksiä.
Näitä seikkoja tulee esille vähän jos ollenkaan Suomi 100 tilaisuuksissa. Suomen porvari tukeutui Venäjän porvaristoon niin kauan kuin siellä oli porvarillinen hallinto ja seuraavaksi se haki liiton Saksan porvareihin, ei itsenäisyyden vaan työväen tukahduttamisen puolesta.

Maiju Lassila.
"Pikku Lintu" 24.11.1 917.

Takana oli ylimmäräisissä eduskuntavaaleissa kärsitty tappio. Porvaripuolueet saivat enemmistön eduskuntaan. Venäjän neuvostohallituksen muodostaminen ei vielä näy kirjoituksessa.
Oleellinen teema on Suojeluskunnan virallinen perustaminen ja liittyi porvarien vaalivoittoon. Suojeluskunnan juuret ovat jo jääkäriliikkeessä. Se on ääriporvarien Aktivistiliikkeen luomus, joka sai aikaiseksi porvarien luokka-armeijan perustamisen.

Lassila riemuitsee porvarillisten ylioppilaiden julistuksen puolesta, joka kritisoi Suojelunnan perustamista: Laskekaa aseet alas. Tämä olisi kevään pikkulintu tummenevassa syksyssä.

- On kuitenkin ilo huomata, että nuoresta polvesta on käynyt omille suojeluskuntalaisille käsky: Aseet alas.
Mutta luokkaporvari riemuitsi.....
- "Näkyy, että Suomen kansa osaa istua satulassa, kunhan vain siihen pääsee", riemuitsi Hbl, ylistäessään niitä, jotka kansan epätoivon lääkkeeksi riennättivät patukan, ja juuri sen ja muiden samanlaisten lausunnoiden jälkeisenä päivänä muodostui "suojeluskunta" virallisesti.
- Porvareilta....Puuttui laaja katse, puuttui sydän, joka ymmärtää epätoivoisen hädän. Turvaannuttiin patukkaa ja ilkuttiin "Kyllä Suomen kansa (s.o. porvaristo/P) osaa ratsastaa.

Porvaripuolueet eivät lainkaan pyrkineet rakentaman puolustusvoimia eduskunnan toimesta. He rakensivat siitä lähtien luokka-armeijaa työväenluokan kurissapitämiseksi. Suurlakon aikana suojeluskuntaiset hyökkäilivät mielenosoittajia vastaan kättä pidemmän avulla, toimivat väkivaltaisesti. Viesti tulevasta oli selvä.

Seuraavaksi arvio, joka toteutui myöhemminkin maallemme turmiollisesti sen lyhytnäköisen voimaan perustuvan luokkapolitiikan ansiosta.
- Se työväestö (vaaleissa hävinnyt/P) oli vain estetty itse ohjaamasta niitä perusvoimia kulkemaan rauhallisia uomia, ja siten oli riistetty elämältä rauhallisia uomia, ja siten oli riistetty elämältä se rauhoittava teho, jonka sille olisi voinut antaa ainoastaan työväkeä, kansaa edustava eduskuntaenemmistö.
Siinä on porvarillisen vaalivoiton koko tragiikka, syvä lohduton, maallemme turmiollinen tragiikka. Voi sokeita, jotka lyövät riemurumpua kuilunsa partaalla. Voi näkemättömiä, jotka iloitsevat harhanäyn edessä.

Porvaristo ilmaisi tahtonsa marraskuussa 1 917 selvästi: Tulevassa Suomessa pääoma ja raha olisivat poliittisen vallan ytimessä ja vastaanpanijat............. .

Seuraava artikkeli esiintyy 19.1.1 918
Maiju Lassila: Eron hetkellä.
Suomi sai itsenäisyyden.

Tsaari sitä ei antanut. Porvarillinen väliaikainen hallitus ei sitä myöntänyt. Valkoiset kenraalit Venäjällä edustivat itsenäisyyden peruuttamista kun voittaisivat Puna-armeijan ja kukistaisivat neuvostovallan.

Lassilan pitkä artikkeli keskittyy itsenäisyyden saamiseen ja siihen kuinka helposti se tapahtui. Se kumoaa tyystin valkoiset valheet sodasta Venäjää vastaan ja muka siten itsenäisyyden saamiseen.

Lassila siteeraa raamattua kärsivien kirkastamisesta ja sitä, että Venäjän köyhälistö on kirkastunut ja lunastanut oppinsa kansojen itsemääräämisoikeudesta. Siis ei raamatullisilla menoilla vaan reaalisilla teoilla.
- Venäjän köyhälistö on veljen kädellä riisunut kahleet Suomen kansan kädestä ja lausunut suuren sanan: ole vapaa. Liput kunniaa!......Ja se on kantava terveen hedelmän: tämä kahleista pääsemisen hetki ei ole eron hetki vaan todellisen yhtymisen, veljeyden ensimmäinen hetki. Suomen ja Venäjän köyhälistön välille on kahleiden hellitessä ilmestynyt niiden sijalle se ystävyyden ja veljeyden side, joka kestää kaikissa vaiheissa. Köyhälistö aate kirkastuu terveiksi hedelmiksi, sanoista teoiksi...että Venäjän köyhälistö on astunut ensimmäisenä vapauttavista askelista tähän asti suurimman.

Neuvosto-Venäjä ensimmäisenä vapautti alistetun kansan. Lännen siirtomaavallat joutuivat niistä luopumaan 50 vuotta myöhemmin kansallisen vapaustaistelun jälkeen.
Lassila kirjoittaa oikein Venäjän ja Suomen työläisten etujen yhteisyydestä, joka jopa korostuu entistä korkeammalle voittoisan Venäjän kumouksen jälkeen.

- ... historialliseksi tekijäksi on astunut se Venäjän köyhälistön harmaatakkinen mies, joka kantaa bolsevikin nimeä. Se mies on aattensa voimalla lyönyt rikki koko sen imperialistisen rakennuksen, sen vääryyden ja sorron, jota porvaristo oli vuosisadasta vuosisataan rakentanut.
- Suomen köyhälistön.... Sen on osoitettava venäläiselle veljellensä, että vaikka orjan kahleet kirpoavat, niin veljen ja oikeuden teolla pyhitetyt siteet ovat sitä lujemmat.

Kyseessä on työläisten kansainvälinen solidaarisuus.
Seuraavassa Lassila kuvaa porvarillista maailmankuvaa hyvin sattuvasti.
- Siihen kolmiyhteiseen jumalaan perustuu porvariston valta, riisto ja kaikki siitä johtuva onnettomuus, ja minä iloitsen siitä, että köhälistön aate on bolsevismin muodossa noussut pimeyden yli ja astunut armotta tallaamaan jumalaa kuoliaaksi.

Tämä on tietysti pintakiiltoa mutta totta. Kristinuskon ydin on omistajien etujen turvaamisessa. Uskonto on porvariston aatteellinen apuväline. Valta puolestaan tulee työläisten riistosta saadulla varallisuudella.

- Se venäläinen henki on osoittanut, että kansojen kohtaloita voidaan järjestää oikeudemukaisiksi ilman verta, murhia, sotajoukkoja ja se on niinollen antanut Suomenkin porvareille suuren päänvaivan miettiäkseen, mihin he tarvitsevat sitä sotajoukkoa, jota he nyt puuhaavat vakuuttaen sen olevan aivan välttämättömän.

Suomen porvareilla oli jo tamnmikuussa takeet Saksasta saatavasta sota-avusta työväen nujertamiseksi. Lassilan analyysi heijastaa suojeluskuntien ja työväen yhteenottoa.
Lassila jatkaa ettei pelkkä valtiollinen vapaus riitä. Työläisen on vapauduttava taloudellisesta orjuudesta.
Porvari aseistautui, Lassila: Koko maailman köyhälistö yhtykää....Nyt eron hetkellä on eroavien lyötävä kädet käsihin.

Vielä eräs valkoisen valheen oikaisu venäläisen (tai ruotsalaisen) rahvaan vihasta Suomea kohtaan.
- Maantieteellinen asema on asettanut Suomen kansan Ruotsin ja Venäjän orjuuttavien luokkien väliseksi taistelun esineeksi, taistelujen, joissa oman maan sortava yläluokka on näytellyt omaa surullista osaansa.

Tulevassa kansalaissodassa (luokkasota) työläisten ja porvarien kansainvälisyys kulkivat eri teitä. Porvarit halusivat jatkaa kaikin keinoin luokkayhteiskuntaa. Työväestö halusi riistosta vapaata yhteisöä, työläisen vapautusta.

Tammikuussa 1 918 porvarienemmistöinen eduskunta sääti lain, jossa suojeluskunnat laillistettiin tasavallan armeijaksi. Porvarihallitus ja sen mukana kansanedustajia livisti heti perään karkuun Vaasaan. Päätös oli sodanjulistus: Maahan perustetaan kapitalistien armeija, porvarillinen aseelliseen valtaan perustuva diktatuuri.
Päätös merkitsi avointa työväenliikkeen murskaamisen tavoitetta. Työväenluokka valitsi itsepuolustuksen strategian, nosti vallankumouksen saattaakseen kansanvallan voimaan, riistosta vapaan kansanvallan.

Maiju Lassila. Artikkeli "Eteenpäin", 12.2.1 918.

- Viimekesäisten pulien aikoina lausuin eräälle: "Kansalaissota on ovella." "Niinkö luulette" kysyi kuulijani. "Aivan varmasti".
- Tuho ja turma on astunut tähän maahan porvariston tahdosta ja käskystä. Kun riistävän luokan sokeat laumat tarttuivat aseisiin, oli verinen haamu loihdittu ulos piilostansa. Orjuutettu työväenluokka tajusi mikä tuho ja turma oli sen eteen asetettu.... Kautta maan kuului työväenluokalle riistäjien luja ja armoton käsky: polvillenne.

Mitä oli tehtävä.
- Aseisiin! Sillä muuta vastausta ei voitu antaa, jos mielittiin elää. Aseistautuneen orjuuttajan edessä oli valittava joko kahleet tai pistin olalle.
Eteenpäin. Sillä nyt on riistävän luokan pakoituksesta astuttu se askel, jota ei voida koskaan takaisin astua....Työväestöllä ei enää voinut olla itsellensä muuta kuin yksi ainoa käsky, käsky: Eteenpäin mars.

Porvaristo lisäsi kuumeisesti yhteydenottoa Saksaan sotakaluston, sotilaiden saamiseksi, jääkärien saamiseksi porvariluokan armeijan tueksi.
Lassila innostaa, että kun on lähdetty itsepuolustuksen tielle on lähdettävä tosissaan.
- Eteenpäin. Pois kyselyt, pois kaikki. Korvat ovat nyt tukitut, sillä orjuuttajan korva on muulloinkin kiveä orjansa äänelle.... Vapaus on edessä. Sitä kohti....kohti vapautta kohti työvväen aikaa...sinun luo ja sinua kohti sinä vapaus.
- Eteenpäin. Kun orjuuttajien asestuneet laumat tukkeavat meiltä tien luoksesi, niin sitä rohkemaamin pistin tanaan niitä vastaan. Kun veriset svinhufvudit täyttävät maljansa onnettomien veljiemme verellä, niin sitä lujemmin käsi kivääriin.
- Eteenpäin. Sillä vaikka vuoret kukistuisivat ja kalliot sortuisivat, ei köyhälistön suuri asia sorru, sillä se on elämän suurin ja viimeinen sana....Koko maailman köyhälistö katsoo tänne, odottaa.

Lassila on sittenkin perillä proletaarien kansainvälisyydestä ja luokkaristiriidasta tai asia tulee hänen sydämestään rakkaudesta työväenluokan oikeuksiin, ihmisyydestä ilman riistoa ja sortoa. Lassila saattoi tajuta poliittisen tilanteen paremmin kuin moni Vanhan Työväenpuolueen johtaja.

Maiju Lassila kertoo omakohtaisen kokemuksen perusteella tosiasioita.
Luokkaristiriita kärjistyi sinä aikakautena.
Porvareille itsenäisyys oli enemmänkin propagandaväline kuin todellinen.
Porvarit tukeutuivat tsaariin ja sen jälkeen porvarilliseen väliaikaiseen hallitukseen työväen vaatimusten torpedoimiseksi.
Porvareille tuli itsenäiyys todelliseksi vasta Venäjän työväenvallankumouksen jälkeen.
Porvarit rakensivat kauan ennen itsenäisyyspäivää omaa luokkakaartiaan. Luokkakaarti, suojelunta, julistettin tammikuussa 1918 valtion armeijaksi ja se oli avoin sodanjulistus työväestöä kohtaan.
Porvarit tukeutuivat keisarillisen Saksan tukeen alkaen sotilaskoulutuksesta. Saksa auttoi porvarien pyynnöstä ase- ja sotavoima-avulla tukahduttamaan Punakaartin vastarinnan. Maasta vielä poistumaton venäläinen sotaväki seisoi puolueettomana eikä osallistunut ainakaan Punakaartin sotatoimien tukemiseksi. Sen joukko-osastojen kenraalit olivat poikkeuksetta valkoisten puolella poliittisesti.
Punaisten puolella toimi muutamia yksittäisiä venäläisiä sotilaita, Suojeluskunnan tukena oli yli 10 000 saksalaista ammattisotilasta.
Bolsevikkien johtama neuvostohallitus myönsi itsenäisyyden mukisematta 31.12.1917 ja 4.1.1918 neuvostojen toimeenpaneva komitea vahvisti sen.
Lassilan teesi yhteiskuntaluokkien välisestä sodasta vuonna 1918 on oikea.

Maiju Lassila.
28.2.1918, artikkeli "JOS".

Suuria sotatapahtumia ei vielä ollut. Maiju pyörittelee mahdollisuutta, että porvaristo luopuisi luokkavaltion rakentamisesta ja siten estettäisiin verenvuodatus.
Tiedämme että hurskas toive lepäsi tyhjän päällä. Porvarien sopimukset Saksan sotavoiman ja aseiden turvasta olivat viittä vaille valmiit.
Oleellista on se, ettei Lassila sen kummemmin kuin työväenluokkakaan halunnut veren virtaavan. Työväenluokka oli pakotettu luokkavallan edessä toimenpiteisiin.

- Ainoakaan työmies ei ole tarttunut pistimeen luodakseen ikuisen sodan, vaan perustaakseen íkuisen rauhan. Ei tosin sitä vanhaa rauhaa, jossa työläinen oli orja ja riistettävä, vaan uuden rauhan, jossa ei olisi orjia, ei riistäjää. Jos porvariston sydän puhdistuisi, jos siinä puhdistuneessa sydämessä saisi sijansa sen uuden rauhan hiljainen kaipuu, niin rauha alkaisi tulla luoksemme kutsumatta.... Majoillemme ilmestyisi uusi aika ja me alkaismme elää sitä uutta elämää, jota me kaikki tarvitsemme ja jota ilman ei koskaan maailmaan rauha palaa....Sillä kysymystäkään ei voi tulla vanhaan rauhaan, entisiin oloihin palaamisesta.

Maiju liputtaa huomaamattaan kansainvälisen työväenluokan rooliin. Työläisen vapautus yhdessä maassa on edistystä mutta se ei takaa vielä rauhan maailmaa. Häm ymmärsi että työläisten etu kaikkialla maailmassa on rauhan maailma.
Sekin on tiedossa, että porvarit prässäsivät suojeluskunta-armeijaa sodan olevan venäläisten karkottamisesta ja joka teesi levisi tulevina vuosikymmeninä suureksi valkoiseksi valheeksi.

Kansantalouttakin on mukana.
- Ylioppilastalon otsikossa on kirjoitus: "Toivollensa isänmaa rakensi". Se ylioppilastalo on on rakennettu työmiehen kädellä. Jokaisen tiilen sen seinään on muurannut työmies. Se työmies on kustantanut koko tuon "isänmaan toivon".

Lassila toteaa, että jääkärit eivät astuneet työväen rinnalle vapauden puolesta vaan menivät porvariston luokkaleiriin.

Tosiasia.
Kansalaissodan, luokkasodan, jälkeen valkoinen porvaristo ruokki pitkään näkemystä sodasta Venäjää vastaan ja että sodalla saavutettiin itsenäisyys. Vieläkin osa väestöä elää valkoisessa valheessa.
Asia on päinvastoin. Valkoisilla oli Saksassa koulutettua sotajoukkoa. Saksalaiset toimittivat aseita ja 2 divisoonaa sotilaita valkoisten tueksi. Valkoisten alueella venäläiset valkoisia tukevat kenraalit lahjoittivat varuskuntien aseet suojeluskunnille. Ruotsista tuli vapaaehtoisia sotilaita suojeluskuntien puolelle.
Suomalainen työväestö toimi omin nokkinensa ja aseiden saanti Neuvosto-Venäjältä kutistui muutamaan tuhanteen kivääriin.

Porvaristo toimi kansainvälisen porvarillisen tuen turvin. Yhteys Saksaan lujittui verisiteillä ja jatko Hitlerin fasismin valtaantulon jälkeen jatkoi niitä. Porvaristomme heräsi uuteen kukoistukseen olettaen mahdollisuudet Suur-Suomeen kasvaneen todelliseksi. Siihen mikä heimosodissa jäi toteutumatta. Tämä ilmeisesti on haluttu häivyttää historian lehdiltä.

Valkoisten valtiopetos.
Maan myyminen Saksalle.

Maiju Lassila
"Nyt on maa myyty", 12.3.1 918

Taustaa, joka näyttää olleen Kansanvaltuuskunnan tiedossa. Vaasan suojeluskuntahallinnon senaatti solmi 20.2.1 918 sopimuksen Saksasta aseista ja kahdesta ammattisotilaiden divisioonasta sekä niiden kustannusten maksamisesta. Neuvosto-Venäjä ja Saksa olivat solmineet erillisrauhan.
Suojeluskuntahallinto vahvisti varmaksi tavoitteensa muodostaa luokkavaltio ja sille uskollisen armeijan saksalaiseen sotavoimaan tukeutuen.

- Sillä lopultakin löysi porvaristo isänmaansa ostajan.....Heinäkuun 18 päivän (1 917/P) lain vaiheissahan samainen porvaristo kaupiskeli isänmaatansa Venäjän hallitukselle (Kerenskille/P).....Mutta Venäjän nykyinen bolsevikkihallitus ei huolinutkaan siten tarjotusta tavarasta.... vaellettiin se mytty kainalossa toiselle rihkamatorille, löydettiin sieltä affäärisaksalainen, joka suostui ottamaan tuon Venäjän hylkäämän kauppatavaran ja niin on nyt kauppa sikäli lukossa.

Lassila kirjoittaa aivan oikein historian kulkua. Suojeluskuntalainen porvari käänsi sen Valkoisen Suomen aikana siten, että itsenäisyyssota käytiin venäläisiä joukkoja vastaan ja jossa saksalaiset auttoivat.
Lassila tuo esiin toisenkin paradoksin. Suomalaiset olivat tsaarin Venäjän osana automaattisesti Venäjän kansalaisia. Kun venäläiset esittivät, että sen jäsenet saisivat tietyillä ehdoilla Suomen kansalaisuuden ja oikeuden virkoihin niin porvaristo nosti äläkän "venäläistämisestä". Kyseessä oli maassa pidempään asuneista. Ja nyt sitten porvaristo kutsuu itse maahan ulkomaaalaista sota- ja virkamiesväkeä. Suomi oli faktisesti Saksan protektoraatti kunnes keisarillinen Saksa kukistui marrakuussa 1 918 ja I maailmansota loppui.
Asiaan liittyi toinenkin seikka; venäläisiltä olisi vaadittu kielitaito mutta saksalaisten suhteen siitä ei ollut lainkaan kysymys. Kun vuodesta 1 940 lähtien maahan vyöryi yli 200 000 natsi-Saksan sotilasta alle vuodessa, porvaristo ei nostanut esiin lainkaan kielikysymystä tai isänmaan itsenäisyyttä vieraista!!

- Ja mistä hinnasta on porvaristo myönyt maansa . Se vaatii siitä vain oikeutta saada saksalaisen miekan turvissa riistää ja ryövätä Suomen kansaa, työläistä ja talonpoikaa. Millä inholla se sama porvcaristo vielä kaksi kuukautta sitten puhuikaan niistä, jotka turvautuvat vieraisiin pistimiin. Taaskin on silmiemme edessä se ainainen suomalainen häpeä, jonka porvaristo on kutsunut ainiaan kummittelemaan näillä pohjoisilla mailla.

Viittaan vain siihen, että myöhemmin porvaristollemme kelpasi verinen fasismi liittolaiseksi ja jälleen maamme aluetta raiskaa vieras sotasaapas nykyaikaisine aseineen ja palkkatyöläiset maksavat kustannukset. Miksi sama uudelleen kerta kerran jälkeen?

Lassila uskonnosta.

Maiju Lassila vetoaa artikkeleissaan usein kristillisyydessä niihin seikkoihin joissa kunnioitetaan osattomien oikeuksia ja vähäosaisten hätää.
Lassila kääntyy puuseppä Jeesuksen puoleen, työtä tekevän puoleen, mutta torjuu Jeesuksen Kristuksena, kristillisenä jumalolentona. Hän edustaa ns. kristillistä sosialismia ja jonka virallinen kirkko ja rikkaat uskovaiset torjuvat. Rikkaille uskonto on riistoa turvaava väline. Lassila ottaa näkyville puusepän ja köyhien oikeudet.

- Jokainen hetki on vain synnyttänyt minuun yhä syvemmälle sen vakaumuksen, että tarut jumalista ovat ihmiskunnan suurin ja taikauskoisin petos...,.ei Kristus-jumalan veri voi pestä ja puhdistaa ainoaakaan ihmissydämen nurkkaa.

Artikkelin "Oman itsensä edessä" aikana 31.3.1918 on ollut jo tiedossa suojeluskuntalaisten murhatyöt antautuneiden tai selustassa olleiden taisteluihin osallistumattomien sosiaalidemokraattien surmaaminen ja jotka kristillinen papisto siunasi vastoin raamatullista käskyä "Älä tapa". Lasten ja naisten surmaaminen oli myös menossa.

ML muistelee isän sanoja.
- Mutta jos poika, kerran kylvät niin kylvä semmoinen siemen että pellostasi häviävät sekä jumalat että muut ohdakkeet.

Ja sitten ehkä tärkein huomio.
- Sotaa, nykyistä syvää murhenäytelmäähän on kristinuskon vaikutuksen alainen porvarillinen moraali suositellut kansojen kasvattajana ja karkaisijana. Niin tekee esim. suomalainen Snellman valtiooppinsa filosofiassa.....Mikä raakalaismoraalin filosofia!

- Sen köyhälistön pelastus ei ole raamatuissa, sillä ne ovat museotavaraa, joissa pesivät hiiret ja hämähäkit. Sen köyhälistön pelastus ei ole ns. jumalien veressä, sillä sen veren varassa kulkenut ihmiskunta on hukkunut syvimpään onnettomuuteensa ja taistelee epätoivon taistelua verisessä haaksirikossa.

Maiju Lassila ei ehtinyt nähdä suojeluskuntaporvariston julmaa tappovimmaa luokkasodan päätyttyä jouduttuaan itsekin sen kohteeksi. Suomalaisessa kristinuskossa ei muistella rauhanaatteen suurta miestä Maiju Lassilaa.

Tähän sopinee hyvin työväenlaulu vuosilta 1916-1917.
Punakaartilaisten marssi.
https://www.youtube.com/watch?v=U4fcDENxuoM

Esittäjänä Arja Saionmaa.

Maiju Lassila.
Artikkeli "Suomalainen murhenäytelmä", 8.4.1918.

Maiju aavistaa työväen asian kulkevan tappiota kohti. Masentuu mutta katsoo siltikin tulevaisuuteen. Lannistua ei saa.

- Työväen asian voitto tulee kaikkien nykyisten ja tulevien taistelujen suurena ja rauhallisena amen-sanana.... Verisinkään tappio taas ei kykenisi sitä työväen asiaa tuhoamaan....Suomalaista murhenäytelmää ei muodostaisi työväestön tappiokaan, sillä siinä tappiossa piilee se tuleva voitto, jota kerran juhlivat tulevat päivät.

Optimismi on realistinen ja jatkuu.

- Mikään veripäivä ei ole työväen asian viime päivä ja loppu. Se työväen asia on koko tulevaisuuden, tulevan ihmiskunnan uusi sana. Se asia tulee voittamaan. Sen tietä ei voi katkaista vaimakkaimmallakaan miekalla, ei syvimmilläkään haudoilla. Ilman työväen aatteen voitolle pääsyä eläisi ihmiskunta ainaisen kirouksen alaisena. Ilman sen aatteen voittoa voittoa olisi maailma köyhä, ihmiskunta sairaalloinen kerjuulla kulkija. Koko tulevaisuuden rikkaus tulee perustumaan työväen asian voitolle pääsyyn. Sitä asiaa on suomalainen työmies rikastuttanut verellänsä ja se veri on tulevaisuudessa tuova rauhallisen ja lohdullisen viestin näiltä päiviltä, jolloin tehtiin suurinta suomalaista murhenätelmää.

Seuraavat 25 vuotta valkoinen Suomi vainosi työväenliikettä sen siitä lannistumatta. Tosin kansakunnalle viimeiset 5 vuotta fasismin vasallina (1 939-1 944) ovat niin murheellisia ettei porvaristomme olisi uskonut ikinä sellaiseen haksahtavan.
Porvaristomme rakensi suomalaisen fasismin ohjelmaa imperialistisine ohjelmineen ja sotavoimineen. Viittaan vain Svinhufvudin testamentin mustanruskeaan sisältöön.
Maailmalla kapitalismin kuolinkouristukset synnyttävät yhä laajempia hautausmaita. Saavutetut kansalaisvapaudet ovat vaarassa. Luokkataistelu on selvästi kiristymässsä. Ja jälleen äärioikeistolaiset, fasismihenkiset voimat ovat liikkeellä. Lännen kapitalismi tajuaa, että sen etsikkoaika on ohi mutta sotapotentiaalkinsa avulla se kykenee vielä suuriin kauheuksiin.
Työväen yhteisrintama voi estää tragediat. Imperialismin vastaista yhteisyyttä tarvitaan.

Maiju Lassila.
"Ei kuolema vaan elämä", 9.4.1918

Lassila kertoo ensimmäistä kertaa istuvansa Työmies lehden toimituksessa. Hän ei ole ollut puheissa vieläkään yhdenkään työväenjohtajan kanssa mutta osaa tukeutua työväenluokkaan ja sen vapautukseen. Lassila antaa historiallisen arvon työväen omalle julkaisulle.
"Täältä teidän elämäänne on lähetetty kokonaisia aarteita rikkautta".
Rikkaudella hän tarkoittaa tiedollista rikkautta.

Vallankumouksen tappiokaan ei saa olla maailmanloppu. Tämä on artikkelin sisältö.

- Ei mikään mahti maailmassa saa meitä polvistumaan kuoleman edessä, ei säikähtämään kun ryövärien jehovat ja muut jumalat asettuvat eteemme lausuen "kädet ylös". Kovat päivät ovat meille vain karaistukseksi, kuolema elämäksi ja hirsipuiden ääressä meistä karisevat pois ne akanat ja pöly, joka ei ole meitä.

Optimismi huipentuu artikkelin lopulla. Lassila painottaa itsetunnon kohottamiseksi.
- Mutta miten lieneekin, mitä tulevat päivät muassansa tuonevatkin, Suomen työväen ei pidä antaa näinä päivinä oman parhaan itsensä raueta ja väsyä. Sen on käännyttävä aivan lapsen alttiudella pyytämään apua ja toimiensa ohjausta juuri siltä rikkaan sydämensä parhaalta puolelta.

Maiju Lassila.
Artikkeli "Punakaarti", 11.4.1 918

Artikkeli on samalla ylistyskirjoitus työväenluokalle silminnähtävän tappion uhan alla.
Suojeluskunnilla oli saksalaiset ammattisotilaat ja ulkomaiset vapaaehtoiset tukenaan lähes pelkästään kivääreillä varustettua Punakaartia vastassa.
Lassila näkee paljon kauemmaksi kuin pelkiin aikakauden tapahtumiin.

- Nimi punakaarti on Suomen työväenluokalle se suuri nimi, jonka luo se työväenluokka tulevaisuudessa rientää joka kerran kun sen tarvitsee ottaa voimaa ja elämänsukoa menneisyydestänsä, nykyhetken voimakkaasta elämästänsä....Se nimi on Suomen työväenluokan kalleimpia nimiä.
- Sillä punakaartin riveihin on Suomen työväenluokka antanut parhaan osan omaa itseänsä. Punakaartin miesten suonissa lyö työväenluokan tervein ja voimakikain veri.

Tappio voi tulla taistelussa mutta työväenluokan vapautusasia kestää. Lassila kirjoittaa aivan oikein, ettei mahdollisen tappion edellä tule turvautua terrorismiin ja kostoväkivaltaan. Ylivoiman edessä tulee antautua rehdisti ja suuntautua tulevaan toimintaan.
Tiedämme että Kansanvaltuuskunta sekä Punakaartin esikunta antoi useita kieltoja oman käden oikeutta vastaan.

Viimeinen artikkeli "Omin voimin", 11.4.1 918 luo sananmukaisesti taistelutahtoa tulevaisuus silmälläpitäen. Porvarit eivät vapauta työväenluokkaa. Se on proletaarien itsensä tehtävä.

- Raskaimmankaan yön aikana, suurempienkaan onnettomuuksien hetkellä ei saa antaa epätoivon hiipiä mieleen hetkeksikään, vaan mitä pimeämpi on yösydän, mitä syvempi uhka ja onnettomuus, sitä uhmaavammin on vaeltajan nostettava päänsä pystyyn.
- Mutta niin toivottavaa kuin olisikin, että ns. sivistynyt aines ymmärtäisi kärsivän työväen hätää ja sydäntä, niin toivottavaa kuin se olisikin, että sivistynyt aines yhdistäisi kohtalonsa työväestön kohtaloihin, nousisi sen noustessa, kaatuisi sen kaatuessa, niin sittenkin on työväestön ainoa apu ja voima ainoastaan omassa itsessänsä.
- Omin voimin. Aina vain omin voimin. Pois kerjäläissauvat! Kauas vaivaisavut ja joulupatojen viheliäiset ja myrkylliset almut! Säpäleiksi kaikki kerjäläiskeikat ja omat sukset uljaasti jalkoihin! Sillä missä oma voima lakkaa, siinä lakkaa elämä.

Suojeluskunnat ampuivat Lassilan kirjoituksistaan Työmies lehdessä.
Lassilan artikkeleissä on paljon kaunokirjallisuutta ja koukeroita mutta niitä yhdistää yksi asia: Työväestö ei voi odottaa vapautusta luokkansa ulkopuolelta. Sen on tehtävä se itse.
Omin voimin - aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan. Ei yksin pöhelön Trumpin takia vaan siitä riippumattakin.

Maiju Lassilan artikkelit näyttävät olevan kunnianosoitus Suomen työväenluokalle. Hän olematta Vanhan Työväenpuolueen jäsen, vakuutti monia enemmän työväen asian oikeutuksesta ja samalla paljastaa porvarien ensimmäisen valkoisen valheen sodasta Suomen itsenäisyyden ehtona.
Suojeluskuntien voitto vain sitoi isänmaamme Saksan kohtaloihin, jotka kylläkin vuoden 1918 lopulla murskaantuivat keisarin Saksan kukistuttua. Svinhufvudin oikeistolaiset (Kokoomus) hankkivat todella vallan muodoksi monarkiaa.
Yksikään venäläinen porvaripuolue tai venäläinen valkokenraali ei olisi myöntänyt maallemme itsenäisyyttä. Bolsevikit ja vasemmistoeserrät hyväksyivät ja hyväksyivät sen ilman sotaa.
Lassilan näkemys kapitalistiluokan ja työväenluokan välisestä sodasta paikan päällä olleena on oikea.

Suomalainen porvari muisti aatevelkansa Saksalle surullisissa merkeissä. Hitlerin kansallissosialismin (=fasismi) nuoleminen alkoi 1920 luvulla. Akateemisen Karjalaseuran ohjelma on avoin fasistinen, imperialistinen määrittely sekä sodassa jalostuneesta erikoisesta ihmisrodusta. Kaikkea siivitti ääretön sosialismin viha. Se johti ulkopolitiikan mielkuvitukseen realismin sijasta ja ajautumiseksi Saksan fasismin helmaan maallemme turmiollisin seurauksin.
Lassilan artikkeista koottu kirjanen on Suomi 100 juhlavuoden alkuvuosia ehkä kaikkein parhaiten kuvaava teos. Historian todellisuudessa pysyvä riippumatta Lassilan kaukomaalailevasta esitystavasta tai ehkäpä juuri sen vuoksi.

Porvari valehtelee aina. Se käyttää nenästä vetämisen taktiikkaa. Puhuu yhtä, tekee toista.
Viimeiset eduskuntavaalit vahvistavat sanotun. Hallitusohjelma oli paljon muuta kuin vaalien eduspuheet.
Suomettarelainen (nyk. Kokoomus) Maiju Lassila tunsi porvarien metkut eikä hänen sydämensä antanut jatkaa petosta.