Onko ortodoksikirkossa naisdiakonissoja? Aina, kun näkyy kuvia ortodoksijutuista, niin kovasti on partaista väkeä. Mitä naiset saa siellä tehdä?
Diakonissa
Liisa K.
191990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Diakonissoja oli kirkon alkuaikoina, en muista milloin he katosivat... Täydentäkää kirkkohistoriaa tuntevat. Kirkon viroissa naisia on ainakin kanttoreina, uskonnonopeina ja kirkkoherranvirastoissa, mutta pappisvirat (piispa, pappi, diakoni) ovat vain miehille.
Voiko näitä naisdiakonissoja tulla ortodoksikirkkoon takaisin vai onko niitä jossain päin maailmaa?
on pyhitetty miehille.
Arkiaskareita voivat naiset tehdä kuten siivoamista ja sensellaista.
Konttoriinkin naiset pääsevät jos on hyvät koulutukset ja suositukset.
Niin ja sitten tietenkin nunnaluostareihin.
Siellä naiset ovat itsensä "herroja". Äijänkäppyrät eivät siellä määräile :)
Olen käynyt Valamossa. Se oli hieno paikka, vaikka siellä oli paljon ihmisiä. Sen tiedän, että Lintula on naisluostari, mutta siellä en ole käynyt. Lehditä olen lukenut. Isä Mitro oli televisiossa. Oli mukava mies. Saavatko Lintulassa naiset päättää itse eli onko se naisten oma? Kiitos vastauksista naisdiakonissa-asioihin. Luin ortodoksipalstaa muualta. Siellä puhuttiin jotain veriasiaa, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Kai se oli vitsi.
Ehdotan, että et panisi kovin suurta painoarvoa tämän palstan kirjoituksille, sillä kuva, jonka orotodoksisuudesta tätä kautta saa, on varsin kaukana todellisuudesta.
Jos ortodoksisuus kiinnostaa Sinua enemmän, suosittelen lukemiseksi esimerkiksi Merja Merraksen kirjaa "Ortodoksinen elämäntapa" tai Arkkipiispa Paavalin teosta "Näin uskomme". Tai sitten voit rohkeasti kävellä läheiseen kirkkoon tutustumaan jumalanpalvelukseen.
Olkaa iloisia Kirkkonne selkeästä kannasta pappeuteen. Jo iltapäivälehdistäkin voi lukea, miten naisten tasa-arvopyrkimykset, naispappeus ja tarve "pysyä ajassa kiinni" vastata ajan haasteisiin repii valtakirkkoa.
Meillä naisilla on oma pyhä asemamme äiteinä ja rukoilijoina. Kantakaamme tämä vastuu onnellisena ja nöyrin mielin. Miesten pappeus on myös vastuullinen taakka, tukekaamme heitä.
Kyllä Lintulan nunnaluostarissa naiset päättää itse, tai oikeastaan yksi nainen, luostarin johtajatar eli igumenia. Rippi-isä (pappi) siellä on kuitenkin mies, pappismunkki.
Tosin pappeus on pyhitetty miehille mutta, mutta... Ainakin Suomen Ort.Kirkossa kirkollisten järjestöjen johtopaikoilla on useita naisia. Teologisen koulutuksen saaneita naisia.
Hyvä Liisa K. Tässä joitakin faktoja diakonissoista. Rukousten suomennokset ovat minun, anteeksi jos ovat kömpelöitä. Diakonnissan viran palauttamisesta nykyaikana on käyty jonkin verran keskustelua ortodoksisessa kirkossa kautta maailman.
Varhaisesta kirkosta lähtien naisella oli mahdollisuus toimia diakonissana. Diakonissoista tiedetään ainakin seuraavaa:
1. Aluksi tehtävään valittiin leskiä, ja myöhemmin myös neitsyitä. Diakonissa ei siis voinut olla aviossa. Vihkimisikä vaihteli 40-60 ikävuoden välillä.
2. Diakonissat vihittiin alttarissa, kuten diakonit, heille puettiin stikari, orari ja hihat ja he osallistuivat ehtoolliseen alttarissa, kuten diakonitkin.
3. Diakonissan siunausrukoukset: “Pyhä ja Kaikkivaltias Jumala, Ainosyntyisen Poikasi, meidän Jumalamme, Neitseestä lihaksi syntymisen kautta sinä pyhitit Jumalan, ja annoit et vain miehille vaan myös naisille armon ja Pyhän Hengen lahjan. Nyt Herra, katso alas tähän palvelijattareesi, kutsu hänet työhösi sinua palvelemaan ja lähetä hänen päällensä Pyhimmän Henkesi rikas armo. Varjele hänen oikea uskonsa ja siunaa synnitön elämänsä sinun mielesi mukaisena, hänen täyttäessään vihkimyksensä jokaisena hetkenä. Sillä sinulle Isä, Poika...”
Toinen Rukous itse kätten päällepanemisen aikana: “Jumala ja Herra, sinä et vastusta naisia, jotka uhraavat itsensä pyhään säätyyn, palvelemaan sopivalla tavalla pyhissä huoneissasi, vaan otat heidät vastaan pyhään järjestykseesi. Anna Pyhän Henkesi armo myös tälle palvelijattarellesi, joka haluaa palvella sinua, vahvista diakonin armo, kuten annoit diakonin armon Phoebelle, jonka kutsuit tähän virkaan. Anna hänelle, oi Jumala, puolustus ilman tuomiota pyhässä Kirkossasi, jotta hän puhtaasti eläisi elämänsä, hyveitä toteuttaen, ja anna hänen olla täydellinen palvelijasi, että, kun hän seisoo Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä, hän saisi hyvän vastauksen elämästään. Sinun Ainosyntyisen Poikasi, armon laupeuden ja ihmisrakkauden tähden...
4. Huomioitava on, ettei näissä rukouksissa viitata kuitenkaan sakramenttien toimittamiseen liittyviin tehtäviin, kuten diakonin rukouksissa tehdään.
5.Diakonissojen tehtäviin kuului: Naiskatekumeenien valmistaminen kasteeseen ja avustaminen kasteessa mm. öljyvoitelu, koska miehen ei ollut sitä soveliasta tehdä; ehtoollisen vienti sairaille piispan lähettämänä, erityisesti naisille; he hoitivat sairaita ja tekivät sosiaalista työtä; jumalanpalveluksissa diakonissat pitivät yllä järjestystä naisten puolella; heillä oli myös kasvatus ja opetustehtäviä osallistuen piispojen ja pappien kanssa tilanteisiin, joissa naisia haastateltiin ja opettaen ja ohjaten itsenäisestikin naisia kirkon elämässä.
5. Diakonissuus lakkautui tai sammui 12-vuosisadalla idässä ja lännessä aikaisemmin.
Että tällaista.
Kuinkahan diakonissa vihkimykset voitaisiin palauttaa?!?
Voisiko sen tehdä joku paikalliskirkko yksinkin - esim. Suomen autonoominen arkkihiippakunta patriarkan siunauksella. Vai tarvitaanko Pyhän Synodin päätös?
Kiitos vastauksesta. Se oli mielenkiintoinen, kun olen asiaa miettinyt kun luterilaisilla on naisdiakonissoja. Jos vanhaan aikaan alkukirkossa oli naisdiakonissoja ja sitten vasta kai 1200 luvulla lopetettiin heidän työnsä ortodoksikirkossa ja muualla ennen sitä niin eikö heitä voisi taas vihkiä töihin ja noita rukouksia taas ottaa? Nuo rukoukset oli hyviä ja kauniita. ortodoksikirkossa on vanhoja tapoja ja naisdiakonissat kuuluu tähän vanhaan. Voiko Suomen ortodoksikirkko päättää tästä?
Ei voida Suomessa tästä asiasta päättää itsenäisesti. Kyllä asiaan tarvitaan yleisempi yhteinen tahto ja sitä myötä Korkeamman siunaus.
Kreikan synodi on keskustellut vakavasti asiasta ja piispoille on annettu lupa siunata nunnia diakonissoiksi (tästä uutisoitiin Suomessakin), mitä tämä sitten tarkoittaa on toinen asia. Ilmeisesti kirkossa palvelu on jäänyt toistaiseksi pois ja tehtävät ovat sosiaalityötä.
Monen papin mielestä tämä virka palautuu meidänkin kirkkoomme ajan myötä. Ainakin sille nähdään tilaus tässä ajassa. Tässä yhteydessä ei toivottavasti nähdä pelkoa pappeuden muuttumisesta.
Kreikan päätös viittannee siihen, että neitseellistä elämää tai leskeyttä pidetään edellytyksenä diakonissuuteen kuten ennenkin. Eli virka ei aukea kelle vain naiselle, kuten ei pappeuskaan kelle vain miehelle.
Olisihan se hienoa, kun kirkon diakoniatyötä tekisivät tehtävään vihityt ihmiset. Tämä tarkoittaa toki myös diakonin tehtävän entiseen arvoon nostamista. Sitä, ettei diakoni olisi enää lähinnä palveluksen avustaja, vaan myös todellinen diakonian tekijä seurakunnassa.
Mutta tämä oli jo spekulaatiota, jolla paljastin oman kantani näihin asioihin. Parasta seurata rauhassa luontevaa kehitystä tuomatta siihen liikaa ulkopuolisia arvolatauksia.
Venäjällä keskusteltiin vakavasti diakonissan viran palauttamisesta vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä, mutta tällöin tehdyt uudistukset kaatuivat lienee juuri noiden ulkopuolisten arvolatauksien ja tapahtumien vuoksi. Tämän hetkistä asennetta siellä en tunne. En tiedä tunteeko joku tällä foorumilla vieraileva. Voisi vaikka kertoa, jos huomaa keskustelun.
Kiitos isä Tuomakselle vastauksista. Kysyin vain näistä asioista. Tosi mielenkiintoisia vastauksia sinä olet antanut. En ole ortodoksisen kirkon jäsen mutta olen käynyt Valamossa ja aina olen ollut teidänb asioista kiinnostunut. Voisiko sitten suomen ortodoksinen kirkko tämän asian tuoda sinne muualle, että palauttaisivat naisdiakonissat takaisin. Eihan se minun asia kyllä ole. Itse olen yhden luterilaisen seurakunnan jäsen, mutta en ole diakonissa. Muuten vaan olen kysellyt. Hyvää paastonaikaa kaikille.
Eri tahoilta kuulee silloin tällöin ehdotettavan naisdiakonaatin ottamista uudelleen käyttöön. Paljon harvemmin esitetään perusteita sille, miksi näin pitäisi tehdä.
Oletettavasti naisdiakonaatti ei jäänyt pois käytöstä papiston harjoittaman chauvinismin johdosta vaan sen vuoksi, että tällainen virka oli tullut tarpeettomaksi. Onko mitään syitä, miksi naisdiakonaattia nyt yhtäkkiä tarvittaisiinkin uudelleen?
Asiahan ei ole tasa-arvokysymys. Naisdiakoni ei olisi pappi eikä voisi toimittaa sakramentteja tai muitakaan jumalanpalveluksia omin päin, lukuunottamatta niitä jumalanpalveluksia, jotka nykyäänkin voi kuka tahansa naispuolinen maallikko toimittaa. Myös diakoniatyötä voi nykymaailmassa tehdä kuka tahansa ilman vihkimyksiä. Eli mihin tällaista vihkimystä tarvittaisiin?
Xyz esittää aika oleellisen kysymyksen.
Diakonaatti sinänsä perustettiin siksi, ettei seurakunnan paimenilla ollut enää aikaa hoitaa käytännön hoito- ja sosiaalityötä. Kirkko näki kuitenkin tärkeäksi, sen että kirkollisen vihkimyksen saanut ihminen om mukana tällaista työtä tekemässä mm. siksi, että diakoneilla ja diakonissoilla oli oikeus viedä piispan kehoituksesta ehtoollista sairaille.
Uskon, että tälle olisi käyttöä edelleenkin. On totta, että diakoniatyötä voi tehdä kuka tahansa, mutta kuka tahansa ei voi antaa ehtoollista. Lisäksi diakonien ja diakonissojen tehtäviin kuului sairaiden hengellinen tai kirkollinen ohjaus.
Jos ajatellaan, niin tänäkin päivänä mielestäni tälle olisi käyttöä. Pappien aika ei riitä aivan kaikkeen ja jos haluamme todella pitää yhteisön elävyyden aitona tarvitaan diakonien apuvoimia.
Valitettavasti on niin, että diakonaatti on pitkälle kutistunut jumalanpalvelustehtäviin.
Mitä sitten tulee diakonissuuteen, niin mielestäni, tämä on nyt henkilökohtainen mielipiteeni, heille olisi edelleenkin käyttöä. Vihkimyksen saaneen ihmisen kanssa keskusteleminen tuo turvaa yms. diakoniatyöhön. Lisäksi monien naisten olisi varmasti helpompi puhua asioistaan ja ongelmistaan, terveydestä ja perhe-elämästä juuri naiselle.
Tällöin diakonissa, joka kirkon suomin valtuuksin ja mahdollisen teologis-sosiaalisen koulutuksen myötä, saattaisi opastaa sairaita tai syrjäytyviä kirkon jäseniä takaisin kirkon ja sakramenttien yhteyteen ja rohkaista papiston puheille.
Siis aivan käytännön perustein näkisin diakonissuudelle tarvetta, ihan niinkuin sille oli tarvetta aikoinaankin. Eikä siihen tarvitse tasa-arvokysymystä sotkea lainkaan. Kirkollinen vihkimys tuo takeen sosiaalityön ohessa annettavalle opetukselle ja se takaa myös vaitiolovelvollisuuden, koska diakonissakin vastaa tekemisistään peljättävän tuomioistuimen edessä. Lisäksi on tuo mahdollisuus viedä ehtoollista silloin, kun pappi ei ehdi.
Mutta kaikki tämä edellyttäisi myös diakoniuden nostamista entiseen arvoonsa, sitä, että diakoniatyöntekijät olisivat myös diakoneja. Suomessahan meillä ei tähän hirveästi ole mahdollisuutta, mutta Kreikassa ja Venäjällä olisi varmasti resursseja tällaisiin järjestelyihin.
Mutta asiasta voi toki olla montaa mieltä. Miksi diakonissuus tuli tarpeettomaksi onkin jo toinen kysymys. Jotenkin se yhdistyy aikaan, jolloin mm. Sakramentit mm. avioliitto ja sairaanvoitelu erosivat liturgiayhteydestä; hyväntekeväisyyslaitokset siirtyivät Bysantissa kirkolta valtiolle, osin koska munkkilaitos alkoi korostaa yksilökilvoittelua yhteisöllisyyden kustannuksella, siis käytännössä hesykasmi tuli tärkeämmäksi kuin hoitolaitosten ylläpito; lapsikaste tuli vallitsevaksi käytännöksi jne...
Mutta tässä riittäisi tutkittavaa useammankin väitöskirjan verran, jos tuota kehitystä alettaisiin oikein kaivelemaan. Nyt voi esittää vain pieniä arvailuja.
Ongelmaksi ehkä kuitenkin jää, mistä tänä päivänä löydetään ainakaan suuria määriä näitä 40-vuotiaita leskiä ja neitseitä, jotka olisivat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan diakoniatyöhön sopivia.
Tämä toki jää ongelmaksi, mutta kyllä sellaisiakin varmaan on, aivan kuten on miehiä, jotka ottavat vastaan pappeuden aviottomina. Ongelma olisi Suomessa varmaan suurempi, kuin joissakin muissa maissa.
En tiedä onko asiasta keskusteltu niin, ettei aviottomuutta tai leskeyttä enää edellytetä, enkä halua sillä spekuloida. Mitä tulee tuohon ikään, niin pappien kohdallakin siinä harrastetaan ekonomiaa muutamilla vuosilla.
Tässä linkki viimesyksyn Kreikassa tehtyyn päätökseen diakonissuuden palauttamisesta askelittain.
http://www.orthodoxnews.netfirms.com/158/Women.htm
Semmoinen kehityskulku Kreikassa menneillään.
Ihan ok.
Asiani ei liity kysymykseenne. Miten on selitettävissä että "uskovainen" kuuluu poliittiseen järjestöön nimeltä Kansallinen Kokoomus" jonka toimet johtavat köyhien ihmisten ahdinkoon?
Tietysti sama koskee mitä tahansa osallisuutta järjestöön jolla sama vaikutus.