Venäjä on aina uhka naapureilleen

Venäjä on aina pyrkinyt ja pyrkii laajentumaan valtamerien rantaan saakka. Luonnolliset rajat on parhaat rajat.

Pyrkimys Atlantille, Välimerelle ja Intian valtamerelle on nähtävissä Venäjän hyökkäyksissä.

Venäjä on täysin kyvytön kehittämään itseään taloudellisesti ja tieteellis-teknisesti suurvallaksi.

Jäljelle jää vain hyökkäily muihin maihin ja sodilla meuhkailu.

Venäjä yrittää peittää kammottavan heikon teollisen tuotantonsa ja tuloksentekokykynsä omilta kansalaisiltaan ja muilta mailta.

http://www.fiia.fi/fi/news/2828/heihin_pakotteet_iskevat/

Heihin pakotteet iskevät

Vladimir Zhirinovski

Radikaaleista kommenteistaan tunnettu populistisen LPDR-puolueen johtaja ja duuman neuvoston jäsen, joka on vaatinut aktiivisesti Ukrainan jakamista.

Hän on vanha äänekäs johtaja, joka 1990-luvulla lupasi, että "Venäjän armeija pesee taas saappaansa Intian Valtameressä." Zhirinovski on kanava, jonka kautta Kreml voi testata, miten yhteiskunta reagoi erilaisiin kannanottoihin.

Pesee "taas" saappaansa Intian valtameressä ? Milloin niin on ennen tapahtunut ? Afganistanin miehityksessä se ilmeisesti oli tavoite joka epäonnistui.

Hyvä esimerkki ajattelutavasta:

Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884

Potsdamin konfrenssi 16.7.1945

Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on maan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”

Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.

Niin se vain on ....

"Tuloksettomat neuvottelut

Lokakuun 5. päivän Neuvostoliitto ehdotti Suomen hallitukselle keskusteluja molemminpuolisen turvallisuuden takaamiseksi. Neuvotteluja käytiin Moskovassa. Valtuuskunnat tapasivat ensimmäisen kerran 12. lokakuuta. Neuvostoliitto esitti, että Suomen oli vuokrattava Neuvostoliitolle Hangon satama ympäristöineen 30 vuodeksi. Neuvostoliiton sotalaivaston oli oikeutettava käyttämään ankkuripaikkana Lappohjaa. Suomen oli luovutettava korvausta vastaan Suursaari, Lavansaari, Tytärsaaret ja Koivisto sekä Karjalan kannakselta uutta rajalinjaa Lipolan kylästä Koiviston kauppalan etelärajalle vastaava alue.
("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).
Lisäksi esitettiin hyökkäämättömyyssopimukseen klausuuli, jonka mukaan osapuolet eivät saaneet liittyä mihinkään valtioryhmään tai liittoumaan, joka suoraan tai epäsuorasti oli suunnattu toista osapuolta vastaan. Karjalan kannaksella olevat linnoitusvyöhykkeet tuli purkaa.
12. ja 14. lokakuuta käytyjen tuloksettomien neuvottelujen jälkeen Stalin alkoi yhä enemmän kallistua siihen, että ongelma on ratkaistava vain sotilaallisesti (Tilanne rajalla sodan kynnyksellä" Moskova Voenizdat 1985).

Lokakuun 29. päivänä K. Voroshilovin leveälle pöydälle laskettiin operaatiosuunnitelma. Sen sisällöstä ilmeni mm seuraavaa: " Saatuaan hyökkäyskäskyn joukkomme tunkeutuvat Suomen alueelle samanaikaisesti kaikissa suunnissa tarkoituksena erottaa vihollisen voimat toisistaan sekä tuottaa yhteistoiminnassa ilmavoimien kanssa Suomen armeijalle ratkaiseva tappio. Mainitut toimenpiteet takaavat operaation suorituksen Viteleen suunnalla 15 päivässä ja Karjalan kannaksella 8-10 päivääss joukkojen edetessä keskimäärin 10-12 km päivässä" (G. Kumanev, "Mitä tiedämme talvisodasta" Sovetskaja Rossija-lehti Nro 57, 1990).

Salamasodan ystävä V. Molotov kehui suunnitelmaa kiitettäväksi ja sai aiheen kirvoittaa kielensä. Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston 5. istunnossa ulkoasiainkomissaari ratkesi vuolaaseen puheeseen, jossa hän haukkui suomalaisten hidasjärkisyyttä ja totesi mm. seuraavaa: "Neuvostoliitto on sekä oikeutettu että velvoitetty ryhtymään vakaviin toimenpiteisiin turvallisuutensa lujittamiseksi. On luonnollista, että Neuvostoliittoa huolestuttaa eteenkin tilanne Suomenlahdella, joka on Leningradin meriedustaa sekä se, että tietty osa maarajasta kulkee vain 30 km päässä Leningradista".

Marraskuun 3. päivänä alkoi kolmas - ja viimeinen - neuvotteluvaihe. Suomen hallituksen vastauksessa neuvostoliittolaiseen muistioon lokakuun 23. päivältä oli ilmoitettu päätöksen muuttumattomuudesta. Marraskuun 9. päivänä saatu vastaus oli yksiselitteinen: "Hallituksemme on sitä mieltä, että samat syyt, jotka tekevät mahdottomaksi Hangon luovuttamisen, koskevat myös kyseessä olevia saaria". ("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

Vastaus 10. marraskuuta oli luja kuin Karjalan graniiti: "Suomen hallitus ei pidä mahdollisena suostua missään muodossa sotilastukikohtaa varten tarkoitetun alueen luovutukseen Hangon tienoilta tai muualta Suomen rannikolla ("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

17. marraskuuta "panssarijunamme " lähti liikkeelle, K. Voroshilovin allekirjoittama toimintaohje määräyksenään.

Suhtautuminen sotaan riippui iästä ja sivistystasosta. Nuorison enemmistö oli hyökkäysmielellä: "Lyödään suomalainen rosvokopla! Peloitellaan suomalaiset lakeilla huitoen!" (Dvulitsanski A. A. tykkimies, 62 TR).

26. marraskuuta Neuvostoliitto järjesti provokaation, joka tunnetaan Mainilan laukausten nimellä. Mainilan kylässä räjähtivät granaatit ja heti sen jälkeen suomalaiset valtionjohtajat saivat arvosteluryöpyn neuvostoliittolaiselta taholta. Heti järjestettiin kokouksia ja mielenosoituksia ja hyökkäämättömyyssopimus sanottiin irti. ( "Sota, joka olisi voinut jäädä tulematta " Trud-lehti nro 273, 1989)."

Paraatimarssi Suomeen - Talvisota venäläisten silmin,
Stepakov, Orehov, käännetty Suomeksi 1983

Suosittelen lukemaan ..........

IMHO.

Neuvostoliitolla oli kiire järjestää Leningradin turvallisuus lokakuussa 1939 , kun suomalaiset eivät suostuneet mihinkään luonnollisena seurauksena oli sota.Sota Saksan ja Neuvostoliiton oli vain ajan kysymys kuten sitten tapahtuikin 1941 Suomen osallistuessa natsi-Saksan kanssa hyökkäykseen Neuvostoliittoon eli tapahtui se mitä oli odotettavissa syksyllä 1939.