Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?

Koetamme hyödyntää samaa vertauskuvallista (typologista) tulkintamenetelmää, jota Paavalikin käyttää apunaan tässä kirjeessään tulkitessaan lukijoilleen Vanhaa testamenttia. Näemme, että Raamattu itse on itsensä paras tulkitsija. Tulkinnan tärkeimmän sisällöllisen peruslinjan antajina ovat luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat ja myös itse Luther. Itse turvaudun myös mielelläni Roseniuksen apuun.

Muutama käytännön neuvo tätä yhteistä opiskelua ajatellen:
1. Jos mahdollista, lue Roomalaiskirjeen kahdeksan ensimmäistä lukua yhtäjaksoisesti läpi. Se vaatii aikaa ehkä tunnin tai pari. Jos mahdollista toista se muutaman kerran tämän opiskelujakson aikana.
2. Jos voit, niin lue ennakolta kunkin luennon aiheena oleva kohta kirjeestä.
3. Tee omia havaintoja ja merkitse viivoja, alleviivauksia tai kysymysmerkkejä tekstin sivuun. Jos on jotain epäselvää, kysy!

ROOMALAISKIRJEEN TAUSTA

Rooman kaupunki oli tämän kirjeen kirjoittamisaikana noin vuonna 57 jKr:n ehkä miljoonan asukkaan kaupunki. Siellä oli muutaman kymmenen tuhannen juutalaisen siirtokunta ja ainakin 13 synagogaa. Monet siirtokunnan asukaista tekivät pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin. Tällaisia pyhiinvaeltajia oli ollut nähtävästi Jerusalemissa myös sinä helluntaina vuonna 30, jolloin Pyhä Henki täytti yläsaliin kokoontuneet (Apt 2). Kenties silloin ensimmäiset roomalaiset (Apt 2:10) tulivat uskoon ja kastettiin. Näin ollen kristillinen seurakunta oli ollut Roomassa jo lähes kolmekymmentä vuotta ennen tämän kirjeen kirjoittamista.

Usko Kristukseen oli levinnyt varsin laajasti Rooman juutalaisten pariin, sillä vuonna 49 keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta, siksi että juutalaiset alinomaan metelöivät "jonkun Khrestoksen yllytyksestä". Nimi viittaa samoin ääntyvään Kristukseen (Apt 18:1-2). Claudiuksen kuoleman jälkeen vuonna 54 monet juutalaiset palasivat Roomaan. Rooman uskovien joukossa on myös monia sellaisia entisiä pakanoita, jotka ensin olivat kääntyneet juutalaisuuteen ja sitten kristityiksi. He tunsivat entuudestaan jonkin verran VT:a.

Roomalaiskirje selvittää kristillisen uskon perusteita nimenomaan juutalaisuudesta käsin. Se edellyttää VT:n tuntemista. Luther väittääkin, että Paavali tässä kirjeessä on "tahtonut johtaa meitä koko VT:n ymmärtämiseen". Kirje osoittaa kuinka läheinen yhteys on VT:n ja meidän UT:mme välillä. Raamattu on sanomaltaan yhtenäinen kirja.

Seitsemän vuotta tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen Roomassa puhkesi kauhistuttava keisari Neron toimeenpanema kristittyjen vaino. Silloin monet tämän kirjeen ensimmäisistä lukijoista paloivat elävinä soihtuina keisarillisen puutarhan juhlissa. Silloin todennäköisesti Paavali kuten Pietarikin mestattiin Roomassa.

Paavali kirjoitti kirjeen yli 10 vuotta yhtä mittaa jatkuneen eri puolille Vähän- Aasia ja Kreikkaa suuntautuneen lähetystyövaiheensa päätöksenä. Hänen tarkoituksensa oli ehtiä helluntaiksi Jerusalemiin (Apt 20:16). Jerusalemissa käynnin jälkeen, hän suunnitteli matkustavansa Roomaan.

Paavali saneli (Room 16:22) tämän kirjeen Korinttissa vuoden 57 alkupuolella. Hän asui siellä roomalaisen Gaiuksen talossa (16:23). Näin pitkän kirjeen sanelemiseen ja kirjoittamiseen papyrukselle on mennyt aikaa hyvältäkin kirjurilta kaksi viikkoa.

Roomalaiskirje liittyy kuitenkin mitä keskeisimmin Paavalin suorittamaan lähetystyöhön. Hänen tehtävänsä oli nimenomaan julistaa evankeliumia sellaisille ihmisille, jotka eivät koskaan olleet sitä kuulleet (Room 15:20-21). Roomaan hän halusi matkustaa siksi, että hän toivoi saavansa voittaa Kristukselle edes jonkun roomalaisenkin (Room 1:13). Mutta ennen kaikkea tämän kirjeen piti valmistaa hänelle tietä silloisen maailman ääriin, Espanjaan (15:24).

Paavali esittäytyy tämän kirjeen avulla itselleen vieraalle pääkaupungin kotiseurakuntien ryhmälle. Hän haluaa voittaa heidän luottamuksensa Herran apostolina. Siksi hän selvittää perusteellisesti, mitä hänen julistamansa evankeliumi sisältää (vrt. Gal 2:2).

Roomalaiskirje onkin saanut aivan erityinen aseman UT:n kirjoitusten joukossa. Se on UT:ssa ensimmäinen kirje, joten UT:n kokoamisesta lähtien sitä on arvostettu tärkeimpänä kirjeenä. Se avaa historiallisten kirjojen jälkeen UT:n Jeesus-tapahtumia tulkitsevan opetusosan. Siinä näemme, millä tavoin Pyhä Henki johti ottamaan vastaan Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovan evankeliumin ja miten tämä evankeliumi johti arkielämän uskonkilvoitukseen.

Roomalaiskirje on pisin Paavalin kirjeistä. Se on hänen pääkirjeensä. Se sisältää UT:n perusteellisimman ja johdonmukaisimman selvityksen kristillisestä uskosta. Se on kristillisen uskon sisältöön eniten vaikuttanut kirje.

Raamattu kertoo ihmisen tarpeesta keksiä selityksiä asioille, joita ei kykene ymmärtämään. Selitykset ovat joutuneet romukoppaan sitä mukaa kun totuus paljastuu. Opuksella on omituisuutena enää merkitystä vain historiantutkijoille.

Room.2:13. Room.3:28. En ymmärrä näitä Raamatun paikkoja.

Kirje antaa läpileikkauksen Jumalan pelastavasta työstä alkaen ensimmäisestä ihmisestä Adamista. Kohtaamme siellä Abrahamin, Iisakin, Jaakobin, Saaran ja Rebekan. Kirjeessä puhutaan Mooseksesta, Eliasta ja Daavidista. Kuuntelemme Jesajan ja Hoosean ja monien profeettojen opetusta. Kirje onkin ikään kuin jatkuvaa keskustelua VT:n pyhien ja heidän sanomansa kanssa. Nimenomaan Abraham nousee keskeiseksi VT:n henkilöksi. Kirjeen perusteellinen ymmärtäminen vaatii meiltä hyvää tutustumista VT:in.

Roomalaiskirje julistaa johdonmukaisesti Jumalan viisautta meitä ihmisiä kohtaan. Tämän viisauden opettamana ihminen oppi tuntemaan oikein Jumalan ja oman itsensä. Tämä viisaus näkee ihmisen syntisenä ja kykenemättömänä auttamaan itseään (Room 1-3) ja Jumalan syntisen ihmisen vanhurskauttavana ja armollisena Jumalana (Room 3-5). Synnin tunteminen synnyttää ihmisessä koko elämän ajan kestävän valituksen ja taistelun (Room 6-7), jota kutsumme myös katumukseksi ja lihan ja Hengen sodaksi (Gal 5:17). Jumalan armon tuntemisessa ihminen oppii luottamaan ehdoitta Jumalan laupeuteen, joka antaa kaiken anteeksi ja vanhurskauttaa syntisen ihmisen ja näin pelastaa hänet (Room 8). Kaikki muu mitä tämän teeman ulkopuolelta kristillisestä uskosta etsitään on puhdasta erehdystä ja valhetta.

Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
Naah. 1:2,6 "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen ... Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä."
Hoos. 14:1 "Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa ..."
Jer. 4:8 "Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."

Roomalaiskirje osoittaa meille kaikkein kirkkaimmin koko Raamatussa, kuinka tämä Jumalan viisaus ilmoitetaan pelastushistorian keskuksessa Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa sekä jumalattoman ihmisen vanhurskauttamisessa uskon kautta Jeesukseen..

Nyt elämme sitä aikaa, jolloin on julistettava evankeliumia Jumalan sovittavasta armoteosta kaikille kansoille, jotta pakanain täysi luku tulisi sisälle Jumalan valtakuntaan (Room 11:25-26). Sen jälkeen Jumalan lapset ilmestyvät ja silloin luomakuntakin tulee vapautetuksi turmeluksen orjuudesta (8:18-23).

Aamen.