Tarinani on elämänpituinen

Olisiko parempi antuu tuon miehen jo vihdoinkin mennä omia teitään. Se ilmeisesti tarvitsee ihmisen jota lannistaa, haavoittaa ja atistaa. Sinun ei tarvitse enää toimia sen kynnysmattona ja sylkykuppina.

Sinulla on vähintään 30 vuotta elinikää jäljellä. Miksi et asuisi yksin ja käyttäisit energiasi kauniiseen, uuden oppimiseen ja innostavaan..
Miehesi ilmeisesti on tappanut kaiken halusi mihinkään muuhun kuin pahaan mieleen.

Ajattele oikein vakavasti loppuelämääsi. Haluatko todella polkea tässä nykyisessä loassa?

Ihana tietää, että joku ymmärtää. Ehkä saan rohkeutta vihdoin irrottaa, kokematta syyllisyyttä epäonnistumisestani. Uskaltaa ajatella mikä on parasta itselleni. Toivon että olisin rehellinen itselleni ettei tämän hetkinen kuitenkaan paremmaksi muutu. Enkä eron hetkellä säälisi, kun kuitenkin näen murtuneen ihmisen, joka hakee sääliä.

Ainoa mistä sinä ( halutessasi) voit tuntea syyllisyyttä, on se ettet laskenut miestä jo paljon aiemmin menemään.

Sinä ja kohta omilleen muuttavat( opinnot, työ jne) lapsen ne ei tarvitse nähdä enää kauan aikaa kokemaanne negatiivisuutta, ilkeyttä ja henkisen energian riistoa.

Elämässä on niin paljon kaunista, opittavaa, antoisaa! Ala kouluttamaan aivan omaksi iloksesi itseäsi, opi uusi kieli, tunkeude matematiikan syvyyksiin, katso mitä taiteella on annettavaa, itse tehtynä tai oppiessa mestareista. Lajenna musiikin tuntemustasijne.

Onnea matkaan!!! Ja halauksia.

Mun tilanne on lähes identtinen. Kun sitten erosimme mies laittoi kirjeen jossa kertoi ettei ole rakastanut mua oikeasti koskaan ja että hänellä on ollut liittomme aikana noin 20 suhdetta toisiin naisiin. Syy yhdessäoloon oli asuntolainan maksaminen ja se, ettei halunnut jättää lapsia pelkästään mun hoitoon, koska olisin kuulemma kasvattanut ne kuitenkin väärin. Kielsi etten saa ottaa mitään yhteyttä enää koskaan häneen tai hänen sukulaisiinsa tai hankkii lähestymiskiellon. Seksuaalisesti lakkasin kirjeen mukaan häntä kiinnostamasta jo 15 vuotta sitten ja sen nyt toki huomasin ja yritin kaikkeni, mutta kyllä miehen libido oli heikko ainakin mun kanssa että varmaan sitten puhui ihan totta. Apua ongelmaan yritin pitkään hakea, mutta mies suuttui joka kerta ja lähti aina ovet paukkuen ulos, jos otin seksin puuttumisen puheeksi. Ongelma oli kuulemma minun eli vika löytyy kun katson peiliin. Se sattui ihan saatanasti, ja mieskin sen varmasti tiesi, usein pyyteli anteeksi. Järkyttävintä koko tässä keississä on, että mies oli rakentanut kaikkien yhteisten vuosiemme aikana täysin uuden elämän itselleen perheemme ulkopuolelle. Oli hankkinut kesämökin, josta en tiennyt mitään, oli ostanut kaksi sijoitusasuntoa ja lähtenyt mukaan kalliisiin harrastuksiin. Koko tämän ajan miehen pari parasta ystävää ja hänen veljensä, sisarensa ja äitinsä olivat tienneet miehen "sivuelämästä". Kun itkien sitä miehen äidiltä kysyin hän vastasi vain, että "xxx on saanut kärsiä ja hävetä sua koko elämänsä, kyllä hänellä on oikeus muuhunkin ja oikeaan elämään". En varmaan ikinä toivu tästä vaikka aika varmasti haalistaakin asiat joskus. Tai ainakin toivottavasti niin tapahtuu.

No ei meidän avoliiton aikana ole hankittu mökkiä eikä oikeen muutakaan
Ja jos jotain isompaa ja kalliimpaa olis hankittu kyllä rahoittaja olisin minä ollut.Kuten jo tarinani lukiessa huomaa mistä kerroin. Ehkä kuitenkin sinun juttusi on aika raaka verrattuna omaani.

Avoliitossa rahat ja omaisuus eivät ole yhteisiä ja jos tilit ovat erilliset, toinen ei välttämättä tiedä toisen raha-asioista yhtään mitään. Verotuksessa ja verolapulla tulee ilmi henkilökohtainen omaisuus ja varallisuus ja puolisot on siinä mainittu, mutta ihminen voi olla osakkaana yrityksessä tai perustaa toiminimen, jolloin hänen henkilökohtainen ja yritysverotuksensa kulkevat ihan eri papereissa eikä avoliiton toinen puolisko tiedä siitäkään. Tämmöinen tapaus on nähty lähisuvussa. Kuulosti oudolta ja mäkin pidin tuota tietämätöntä puoliskoa pitkään supertyhmänä, mutta kun paremmin asiaan perehdyin, niin ei se enää outoa ollutkaan. Ihminen voi omistaa vaikka mitä yrityksensä nimissä eikä toinen ole selvillä siitä.