Tarinani on elämänpituinen

..matka. Joka on aloitettu kolmekymmentä vuotta sitten.
Avoliitto, jota joskus kauan sitten odotin päättyvän avioliitoksi. Avomieheni selitykset miksi ei, vähitellen erkaanutti meidät toisistamme.
En ole koskaan pystynyt luottamaan meihin en tulevaisuuteen.
Suhteemme on ollut myrskyä ja tyyntä. Meillä on kaksi yhteistä lasta, jo aikuisuuden kynnyksellä.
Olen nyt viimeiset vuodet kaivannut läheisyyttä, ihmisestä joka oikeesti välittää ja sanoo kauniita sanoja. Ihmisen joka kulkee rinnallani ja tahtoo jakaa tavallisen arkipäivän.
En ole voinut saavuttaa elämässäni mitään omaa, kun olen yksin joutunut hankkimaan elantomme ja melkein kaikki mennyt elämiseen.
Usein kuulen haukkumanimitystä ja itken, kun olen yksin.
Jostakin saan voimaa ja pienet asiat antavat iloa elämääni.

Odotan, vielä aurinko nousee, säteillään kuljettaa minut oikeaan suuntaan, ja jossain on, jota aina odotin.
Ilmianna
Jaa

9 Vastausta



Olisiko parempi antuu tuon miehen jo vihdoinkin mennä omia teitään. Se ilmeisesti tarvitsee ihmisen jota lannistaa, haavoittaa ja atistaa. Sinun ei tarvitse enää toimia sen kynnysmattona ja sylkykuppina.

Sinulla on vähintään 30 vuotta elinikää jäljellä. Miksi et asuisi yksin ja käyttäisit energiasi kauniiseen, uuden oppimiseen ja innostavaan..
Miehesi ilmeisesti on tappanut kaiken halusi mihinkään muuhun kuin pahaan mieleen.

Ajattele oikein vakavasti loppuelämääsi. Haluatko todella polkea tässä nykyisessä loassa?
Ilmianna
Jaa
Ihana tietää, että joku ymmärtää. Ehkä saan rohkeutta vihdoin irrottaa, kokematta syyllisyyttä epäonnistumisestani. Uskaltaa ajatella mikä on parasta itselleni. Toivon että olisin rehellinen itselleni ettei tämän hetkinen kuitenkaan paremmaksi muutu. Enkä eron hetkellä säälisi, kun kuitenkin näen murtuneen ihmisen, joka hakee sääliä.
Ilmianna
Jaa
Ainoa mistä sinä ( halutessasi) voit tuntea syyllisyyttä, on se ettet laskenut miestä jo paljon aiemmin menemään.

Sinä ja kohta omilleen muuttavat( opinnot, työ jne) lapsen ne ei tarvitse nähdä enää kauan aikaa kokemaanne negatiivisuutta, ilkeyttä ja henkisen energian riistoa.

Elämässä on niin paljon kaunista, opittavaa, antoisaa! Ala kouluttamaan aivan omaksi iloksesi itseäsi, opi uusi kieli, tunkeude matematiikan syvyyksiin, katso mitä taiteella on annettavaa, itse tehtynä tai oppiessa mestareista. Lajenna musiikin tuntemustasijne.

Onnea matkaan!!! Ja halauksia.
Ilmianna
Jaa
Mun tilanne on lähes identtinen. Kun sitten erosimme mies laittoi kirjeen jossa kertoi ettei ole rakastanut mua oikeasti koskaan ja että hänellä on ollut liittomme aikana noin 20 suhdetta toisiin naisiin. Syy yhdessäoloon oli asuntolainan maksaminen ja se, ettei halunnut jättää lapsia pelkästään mun hoitoon, koska olisin kuulemma kasvattanut ne kuitenkin väärin. Kielsi etten saa ottaa mitään yhteyttä enää koskaan häneen tai hänen sukulaisiinsa tai hankkii lähestymiskiellon. Seksuaalisesti lakkasin kirjeen mukaan häntä kiinnostamasta jo 15 vuotta sitten ja sen nyt toki huomasin ja yritin kaikkeni, mutta kyllä miehen libido oli heikko ainakin mun kanssa että varmaan sitten puhui ihan totta. Apua ongelmaan yritin pitkään hakea, mutta mies suuttui joka kerta ja lähti aina ovet paukkuen ulos, jos otin seksin puuttumisen puheeksi. Ongelma oli kuulemma minun eli vika löytyy kun katson peiliin. Se sattui ihan saatanasti, ja mieskin sen varmasti tiesi, usein pyyteli anteeksi. Järkyttävintä koko tässä keississä on, että mies oli rakentanut kaikkien yhteisten vuosiemme aikana täysin uuden elämän itselleen perheemme ulkopuolelle. Oli hankkinut kesämökin, josta en tiennyt mitään, oli ostanut kaksi sijoitusasuntoa ja lähtenyt mukaan kalliisiin harrastuksiin. Koko tämän ajan miehen pari parasta ystävää ja hänen veljensä, sisarensa ja äitinsä olivat tienneet miehen "sivuelämästä". Kun itkien sitä miehen äidiltä kysyin hän vastasi vain, että "xxx on saanut kärsiä ja hävetä sua koko elämänsä, kyllä hänellä on oikeus muuhunkin ja oikeaan elämään". En varmaan ikinä toivu tästä vaikka aika varmasti haalistaakin asiat joskus. Tai ainakin toivottavasti niin tapahtuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Oli hankkinut mökit ym. Muut asunnot sinun tietämättä? Ei tätä tajua miten voi olla avioliitossa ja pitää raha asiat niin erillään? Samoin mihin tienata raha menee ja kumppani ei tietoinen. Kun mulla avioliitto jossa yhteinen tili. Mistä näkee toisen palkan tiedot kuten puolisoni näkee minun. Velkaa on ja yhdessä haettu. Samoin jos ostetaan jotain niin yhdessä ne ostetaan. Nyt kysymys miten kaksoielämää voi viettää muutoin kuten siten että omat tilit ja rahat ovat täysin omia. Sanoit että oli hankkinut teidän liiton aikana? Eikö ositukseen tullut ilmi mökki ja muu omaisuus? Voit hakea tasinkoa jos olette omaisuuden yhdessä hankkineet koska se raha mikä miehellä meni noihin mökkiin ym. Salattuun oli se pois teidän jokapäiväisestä maksuista. Etkö ihmetellyt mihin raha meni ym? Tarina on rankka ja kamala. En voi käsittää kuinka joku voi ja osaa elää kaksoiselämää niin ettei kiinni jää? Korkeintaan voi vedättää olevansa "ylitöitä tai työreissu" mutta kun niistäkin pitäisi olla taas rahassa näkyvä osuus tilillä. Miten hitto voi ostella mökkejä asuntoja ym. Puolison tietämättä? En käsitä tätä yhtälöä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mistä anoppi oli saanut käsityksen että poika on joutunut häpeämään ja kärsimään sinusta? Tulee mieleen mitä ihmettä teit jotta anoppi uskoi poikaansa ja tarinaa sinusta? Oliko sun käytös avioliitossa minkälainen? Annoitko aihetta sille että miehen piti hävetä sinua? Kärsinyt oli pitkään? Miten sekin oli mahdollista? Vai oliko tarina niin uskottava pojalta että meni äitiin täysillä. Toki se perustellut äidilleen eronsa syyt. Ja oli ne mitä tahansa niin etkö anopilta kysynyt mikä oli se häpeä minkä takia mies kärsi? Samoin minäkin tuon tarinaa lukiessani ihmettelin miten voi ostella salaa mökkejä asuntoja ym. Mitä sinä et tiennyt. Sanoit että jopa ystävät tiesivät miehen puuhista? Mistä sen tiedon sait? Sen sisaruksetkin hyväksyivät siis miehen puuhat sillä kun mies raukka oli joutunut häpeämään sinua ja kärsimään? Eiköhän nuo olisi kuulunut silloin eron tullessa kuulua myös sulle kerta ystävät tiesivät ja sisarukset? Jotenkin tarina antaa ymmärtää sinua pitäisi sääliä ja tukea kun noin typerästi sinua kohdeltiin. Ja se miten elit omaa liittoasi on se avain kysymys. Koska aika typerää on anopilta sinua rangaista sanomalla "se on kärsinyt ja hävennyt sinua"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oletko tyhmä va onko tämä tehty taas miesten haukkumiseksi?

Kuinka kenenkään tervejärkisen liitossa toinen voi hankkia salaa mökin ja pari asuntoa.

Sekä aloittajan ja tuhannensurun kirjoituksista paistaa asenne, että vastuu elämästä on annettu jollekin toiselle.

Ei ihme jos XXX on saanut hävetä. Niin häpeäisin minäkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No ei meidän avoliiton aikana ole hankittu mökkiä eikä oikeen muutakaan
Ja jos jotain isompaa ja kalliimpaa olis hankittu kyllä rahoittaja olisin minä ollut.Kuten jo tarinani lukiessa huomaa mistä kerroin. Ehkä kuitenkin sinun juttusi on aika raaka verrattuna omaani.
Ilmianna
Jaa
Avoliitossa rahat ja omaisuus eivät ole yhteisiä ja jos tilit ovat erilliset, toinen ei välttämättä tiedä toisen raha-asioista yhtään mitään. Verotuksessa ja verolapulla tulee ilmi henkilökohtainen omaisuus ja varallisuus ja puolisot on siinä mainittu, mutta ihminen voi olla osakkaana yrityksessä tai perustaa toiminimen, jolloin hänen henkilökohtainen ja yritysverotuksensa kulkevat ihan eri papereissa eikä avoliiton toinen puolisko tiedä siitäkään. Tämmöinen tapaus on nähty lähisuvussa. Kuulosti oudolta ja mäkin pidin tuota tietämätöntä puoliskoa pitkään supertyhmänä, mutta kun paremmin asiaan perehdyin, niin ei se enää outoa ollutkaan. Ihminen voi omistaa vaikka mitä yrityksensä nimissä eikä toinen ole selvillä siitä.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Tarinani on elämänpituinen

..matka. Joka on aloitettu kolmekymmentä vuotta sitten.
Avoliitto, jota joskus kauan sitten odotin päättyvän avioliitoksi. Avomieheni selitykset miksi ei, vähitellen erkaanutti meidät toisistamme.
En ole koskaan pystynyt luottamaan meihin en tulevaisuuteen.
Suhteemme on ollut myrskyä ja tyyntä. Meillä on kaksi yhteistä lasta, jo aikuisuuden kynnyksellä.
Olen nyt viimeiset vuodet kaivannut läheisyyttä, ihmisestä joka oikeesti välittää ja sanoo kauniita sanoja. Ihmisen joka kulkee rinnallani ja tahtoo jakaa tavallisen arkipäivän.
En ole voinut saavuttaa elämässäni mitään omaa, kun olen yksin joutunut hankkimaan elantomme ja melkein kaikki mennyt elämiseen.
Usein kuulen haukkumanimitystä ja itken, kun olen yksin.
Jostakin saan voimaa ja pienet asiat antavat iloa elämääni.

Odotan, vielä aurinko nousee, säteillään kuljettaa minut oikeaan suuntaan, ja jossain on, jota aina odotin.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta