Hyvän keskustelun tunnuspiirteitä
- keskustelua käydään kaikkien kesken, se ei rajaudu avaaja-vastaaja -akselille
- keskustelu on eri asia kuin oikeassaoleminen
- erilainen näkökulma on aina arvo sinänsä
- vastaaja vastaa siihen, mitä toinen on halunnut sanoa; hän ei käsittele tekstiä kuin piru raamattua
- asiakeskustelussa huumorilla on mausteen rooli
- toista ihmistä tulee kunnioittaa
Aivankuin elävässä elämässäkin. Itsestään selvyyksiä(kö?)
- keskustelua käydään kaikkien kesken, se ei rajaudu avaaja-vastaaja -akselille
- keskustelu on eri asia kuin oikeassaoleminen
- erilainen näkökulma on aina arvo sinänsä
- vastaaja vastaa siihen, mitä toinen on halunnut sanoa; hän ei käsittele tekstiä kuin piru raamattua
- asiakeskustelussa huumorilla on mausteen rooli
- toista ihmistä tulee kunnioittaa
Aivankuin elävässä elämässäkin. Itsestään selvyyksiä(kö?)
Vastaukset 26
Vanhimmat
sen pitäisi olla.
Taitaa vaan unohtua välillä itsekultakin:)
Toisen ihmisen kunnioittaminen keskusteluissa...myös toisen mielipiteiden kunnioittaminen on tärkeää, vaikka itse oli täysin erimieltä.
Pohdin tuossa näitä huumorikeskusteluja..Jossain kai niissäkin raja kulkee..hupailukin voi jossain vaiheessa niin pitkälle, että loukataan toista.
Vai voidaanko niissä leikin varjolla kettuilla toiselle sydämen kyllyydestä, toisen aavistamatta mitään...?
Mene ja tiedä...
Voidaanhan toisille kettuilla, että uhri on ainoa, jos huomaa jos hänkään. Jostain on jäänyt mieleen ilmaus ”sokeroituja ilkeyksiä”.
Muista rivien välit!
Nuo rivien välit on painajainen.
Täytyy myöntää, etten ymmärrä niitä, enkä enään haeskele niistä mitään.
eihän tämä avaus ole mahdollista seurausta eräistä pikukisoista, joita täällä on vast-ikään käyty...tai siis keskusteluista kisojen tiimoilta...kyselee huolestunut =)
Tämä on seurausta ihan normaalista keskustelusta, johon olen osallistunut muutaman kuukauden ajan. Ei mistään yksittäistapauksesta. Ja nuo kisathan ovatkin sitä huumoripuolta kokonaisuudessaan.
"vastaaja vastaa siihen, mitä toinen on halunnut sanoa; hän ei käsittele tekstiä kuin piru raamattua"
Tuo on minusta hyvän keskustelun ydin. Kuinka moni meistä kasvokkain keskustellessa takertuu johonkin yksittäiseen sanaan, unohtane jopa alkuperäisen asian?. Täällä takerrutaan herkästi jopa yhden sanan vivahde-eroihin ja koko keskustelu lässähtää kikkailuksi.
Ei ole ihan yksinkertaista kirjoittaen ilmaista itseään selkeästi ja ymmärrettävästi. Esimerkiksi mielestäni tässä avauksessa siinä onnistuit! Ranskalaisin viivoin, ilman korulauseita ja ytimekkäästi...=)
Tuliko mieheen Chat-miehen keskustelu... itse asiassa aika arkipäiväinen asia täällä. Sekä murrosikäisten maailmassa. Siis mikä maailma tämä palstamaailma oikein onkaan...
Tuo sivuseikkoihin takertuminen kuuluu minun silmissäni sarjaan ”julkinen tunnustus älyllisten ponnistelujen epäonnistumisesta”. Jos asiaa ei enää ole, takerrutaan joutaviin. Yksinkertaista.
Mainitsemasi itsensä ilmaisu ”oikein” olisi oman avauksensa aihe. Olen pariin otteeseen vääntänyt kättä ihmettelixin kanssa, kun hän on ymmärtänyt minut väärin. Keskustelut sinällään ovat olleet hienoja enkä niin kamalasti kavahda väärinymmärtämistä – en puolin enkä toisin.
Kieltämättä minä pidän ranskalaisisista viivoista. Ne ovat sitä rautalankatekstiä, joka korostaa asiaa, mutta ei ole oikein sujuvaa keskustelukieltä. Vaan avaukselle voitaneen sallia hieman enemmän kirjallisia vapauksia kuin sitä seuraavalle keskustelulle.
on minuakin ihmetyttänyt uutena palstankäyttäjänä. Ensin kyseenalaistetaan kirjoituksen sisältö, jos sekään ei auta, takerrutaan kirjaimiin, pilkkuihin,oikeaan sanamuotoon, mihin vaan, jotta saataisiin toinen keskustelija jotenkin huonompaan asemaan keskustelussa, joka kääntyy sitten syytös-puolustus kädenväännöksi.
Tämän huomasin esimerkiksi Sinun novellisi myötä käytävässä keskustelussa , samaa olen toki havainnut monessa muussakin keskustelussa.
Ihankuin avauksen tekeminen koettaisiin taidonnäytteeksi, joka pitää arvostella niinkuin opettaja arvostelee oppilaan suoritusta. Sellaiseen keskusteluun ei oikein uskalla osallistua, jos on vähänkin epävarma omista taistelijankyvyistään.
----antaa tilaa kokemukselle, ajattelulle ja ilmaisulle.
Uskoisin,että jopa näin kirjoittamalla käydyt keskustelut tuntuvat kiintoisille kun vastauksista ilmenee kuuntelu* ja toisen ilmaisun arvostus.
Keskustelu tuntuu hyvälle vielä pitkään senkin jälkeen kun se on käyty, silloin jos on jäänyt ajateltavaa ja oivallettavaa.
Useimmat hyvät kuuntelijat ovat hyviä keskustelijoita.
----itse koen täällä tiettyä ujoutta mennä jonkun keskustelujen väliin.On sellainen olo kuin pitäisi "ängetä" kahden ihmisen väliin.Monestikkin tekisikkin mieli sanoa jotain ,mutta hienotunteisuus tai sitten ujous estää sen.
vain kaksi ihmistä höpöttää keskenään, ei todellakaan innosta menemään mukaan. Ei vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava. Tuntee itsensä tunkeilijaksi, ja luultavasti jääkin ilman huomiota sanoi mitä tahansa.
Toinen ikävä asia mitä joskus ainakin Hakkiksella tapahtui, taisin syyllistyä siihen itsekin, on että asiaketju pilataan hierarkian poikki menevällä ritirampsulla, missä kaksi ihmistä vaihtelee kuulumisiaan. Sehän tarkoittaa sitä ettei välitä avauksesta tuon taivaallista, ja on todella ikävä tapa ilmoittaa se. Se ei välttämättä aina ole tahallista kiusantekoa, vaan lähtee jostain kommentista jota sitten jatketaan ja jatketaan ja jatketaan ja ja ja….
Se tuntuu ihan oikeasti hyvältä, kun huomaa, että toinen on yrittänyt ymmärtää minun ajatuksiani. Erityisesti silloin, kun on ollut ihan tosissaan. Se rohkaisee jatkamaan juttua.
Kuuntelutaito on keskustelun edellytys, mutta en pidä keskustelutaitoa kuuntelun edellytyksenä (toki on siitä apua). Kuuntelu painottaa aktiivisuuden ja passiivisuuden vaihtelua, keskustelu aktiivisuutta.
Toki on totta, että syvällinen keskustelu monen osapuolen kesken on vaikeampaa, kuin kahdenkeskinen. Minun luonteelleni sopii paremmin se, että syvälliset asiat puidaan kahden kesken; minä keskityn hyvin voimakkaasti toisen ihmisen sanomisiin. Kevyessä keskustelussa sen sijaan suuri ihmismäärä ja satunnaiseti alkavat ja päättyvät ketjut ovat hauskoja. Niissä tulee tunne, että ”virta vie mennessään, saas nähdä minne päädytään”.
Näköjään hyvän keskustelun ainekset on läpikäyty tässä ketjussa moneen kertaan, mutta kuitenkin jotakin kuitenkin keskustelemisen vuoksi ;D Tähtitoimittaja itse asiassa sivusi sitä aihetta, mitä olen joskus miettinyt näitä juttuja lukiessani ja joskus jopa niihin osallistuessani... Nimittäin keskustelu keskustelun vuoksi voi olla jollekin itseisarvo sinänsä ja sitä voi tietysti jatkaa kuinka pitkään tahansa.
Chat-ympäristössä (miksi itse luettelen tämänkin foorumin) provokaatio sen itsensä vuoksi voi olla todella hupaisaa. On hauskaa seurata, mihin asti ihmiset ovat valmiita menemään oletetun kunniansa, älykkyytensä, verbaalisen ilmaisukykynsä tai huumorinsa osalta, koska keskustelussa on ilman muuta kysymys vastavuoroisuudesta ja palautetta toki odotetaan.
On myös jokseenkin huvittavaa seurata - silloin kun pieteettiä riittää - minkälaisia "leimaamisia" ja "tarinoita" keksitään. Ja niissähän viitataan usein johonkin keskusteluun, vai mitä?
Keskustelu on mielestäni silloin parhainta kun sen kautta syntyy oivalluksia sekä vapautta ilmaista itseään, oli se sitten totta tai tarua. Chat-keskusteluissa moraliteettien kyseenalaistaminen on melkoisen suosittu, muttei välttämättä suositeltavin tapa ilmaista itseään.
Totta tosiaan. Voi olla, että keskustelu on riittävää myös sen itsensä kannalta.
Itsensä kanssa keskustelu vaikkapa mietiskelyn avulla on myöskin tapa keskustella.
Keskustelemisiin
kiitos viimeisestä keskustelusta, mietin sitä vielä aamullakin. Hyvää iltaa Sinulle. Itse menossa unten maille.
muistan keskustelun hyvin, vaikka se pyyhkäistiinkin pois. Ja eri nickylläkin olin, mutta aina jää jälki... Se oli tosiaan keskustelua keskustelun vuoksi.
Samoin Sinulle iltoja ja kunnon extreme-unia tietty.
;-)
ehkä sinulle oli keskustelua vain keskustelun vuoksi, minulle se oli tärkeää.
... ainakin täällä monilla foorumeilla ei valitettavasti ole lähelläkään tuota SJ:n mainiota ihannetta, vaan pitää sisällään joitakin seuraavista:
1. Keskustelussa sivalletaan oikealle ja vasemmalle sanan ruoskalla kaikkea mikä liikkuu ja varmuuden vuoksi kaikkea sitäkin mikä ei liiku. Samalla pidetään oma pää pinnalla, hintaan mihin tahansa.
2. Kunnon "mittelö" on sellainen josta sefu joutuu poistamaan suuren osan ja loppukaneetit koostuvat valivaleista.
3. Reaalisessa nettikeskustelussa pitää omat virheet unohtaa ja korostaa reilusti naapurin vastaavia. Jossei niitä ole niin keksi vapaasti jotain. (selkäänpuukottajaksi voi aina syyttää samoin sananokkelaksi kun sanoilla täällä juuri pelataankin) Mielikuvitus on vain raja.
4. Oikeasti keskustelu on sota joka täytyy jonkun voittaa. Jos joku on etevä: ammu. jos joku on parempi: ammu Jos joku vain on: ammu silti. vyön alapuolella on hyviä maaleja.
5. Lopuksi kukaan ei oikeasti tunnusta olleensa ihan niin tosissaan koko keskustelun aikana ja kaikki muut ovat käsittäneet asian kokonaan väärin. Tai sitten katsotaan vakkareitten kesken yksissä tuumin, että joku on syypää kaikkeen. Tämän syyllisen ei tarvitse olla se joka avasi keskustelun tai joku joka on kirjoittanut jotain mullistavaa. Paras syntipukki on sellainen, jota on syytetty ennenkin (vaikkapa Rakas Sofini)
Olenko ollut nyt ihan hakoteillä?? Missä noita SJ:n keskusteluja oikein on? TAHTOO mukaan
*sormet syyhyten taukonsa jälkeen* gloppi-poika
Veit jalat suustani!
Kevyt kenttäkeskustelu laukaisee stressin päivän päätteeksi.
Vertaapa tuota listaasi muurosikäisten käytökseen muistaen että valtaosaltaan kirjoittajat ovat keski-ikäisiä. Olet kovanaama, jos pysyt vakavana.
Tekstisi kuvaa erittäin hyvin chat-palstan tyyliä, mutta täällä kahvipuolella tavat ovat olleet pääosin paremmat. Mopo kyllä karkaililee joskus kädestä, mutta harvemmin ja siivommin.
Minun kuvaamani maailma olikin keskustelumaailman virtuaaliversio.
Vaan ei se niin mahdoton ole maankaan päällä. Tosin sinun täytyy itse tehdä se todeksi, omissa kirjoituksissasi. Sinun tulee raivata tilaa enemmän omilla teoillasi kuin sanoillasi. Ja on myös kyettävä tekemään valintoja.
Valmis tämä maailmaa ei suinkaan ole. Ja kyllä tänne mahtuu ihan kaikenlaista.
Vastauksesi jätti minut leijumaan tyhjän päälle hyvin hämmästyneenä. Mitä oikeastaan yritit sanoa? Että kaffepalsta on parempi kuin muut palstat ja enemmän sinun kuvauksesi kaltainen kuin minun pilke silmässäni luonnehtiman kuvan kaltainen? Yritätkö kertoa, että minun tulisi tehdä enemmän tekoja kuin sanoja täällä keskusteluissa? Ihmettelen vieläkin miten netissä voi tehdä "tekoja" !!!
Yrititkö kertoa minulle, että olen huono keskustelija jos saan aikaan kasailemani kaltaisen kuvauksen kuvitellusta keskustelusta?
Mene ja tiedä. Täytyy sanoa, että minusta ilmaiset itseäsi ympäripyörein lausein ja ristiriitaisin sanakääntein niin, etten minä lukijana voi olla varma mitä loppujen lopuksi tarkoitit.
Haluan kuitenkin uskoa sinun vastanneen positiivisessa ja kenties "isällisessä" hengessä kuten veteraani vasta-alkajalle. Jos näin on kiitän kauniisti ja tungen kommenttisi sinne minne ne kuuluvatkin.
*epämääräisyyksiä kummasteleva* gloppi-poika
tarkastellaan asioita/väitteitä myös laajemmin ja monesta eri näkökulmasta. Keskustelun avaajan tai keskustelussa mielipiteen esittäjän tulee myös ymmärtää ettei hänen esittämänsä asia omasta näkökulmasta ole se ainoa ja oikea. Toisten tavat toimia eri tavalla kuin itse toimii, tulee myös hyväksyä ja ne ymmärtää, ei tuomita. Ei myöskään ole väärinkäsittämistä jos asiaa halutaan tarkastella laajemmin, esitettyyn väitteeseen esitetään vastaväite/kysymys, jolloin asian esittäjän on vastattava myös toisenlaisen näkökulman esittäjän mielipiteeseen.
Itsestään selvyyksiä, totta, vaan keskustelun lopputulosta kun ei voi etukäteen tietää.
Suomen kokoiseen maahan mahtuu n. 5 MIO oikeaa mielipidettä, joista tosin aika harva on ”ainoa” oikea.
---
Asian tarkastelukulman laajentaminen on periaatteessa hyvä asia, kunhan kokonaisuus vain kestää näpeissä. Ettei mene maailman parantamiseksi.
Tulee huomata myös se, mikä on asian käsittelyä ja mikä on toisen ihmisen mielipidettä. Näkökulmia venytettäessä ei pidä laittaa uusia näkökulmia toisen ”kirjoittajan suuhun”.
Vastaväittet ja kysymykset (vastakkainasettelu ylipäätään) sisältävät jatkuvuuden elementin ollen keskustelulle hedelmällisiä. Kunhan niitä ei käytetä omalta kannalta ikävän asian sivuuttamiseen.
keskustelua esim. tarkastelemalla ko. asiaa toisesta näkökulmasta, vaikkapa kysymyksillä, asetetaan vastakeskustelija tilanteeseen jossa mielipiteet pitää pystyä myös perustelemaan. Aina ei riitä väitteeseen, että vain on jotain mieltä asiasta, jos perusteet puuttuvat. Keskustelussa pitää pystyä myös asettumaan erilaisen mielipiteen esittäjän asemaan, eikä se tarkoita sitä että kokisi itsensä tai mielipiteensä uhatuiksi.
Kysymysten esittäjä odottaa saavansa kysymyksiin vastauksen, se ei myöskään tarkoita että laitettaisiin uusia näkökulmia toisen kirjoittajan suuhun.
Niin monta on mieltä kuin on miestäkin/naista.
Saanen ihmetellä, jos näkemyksesi on kuten kirjoitit - miksihän et ole mitenkään puuttunut minun aiempii keskusteluihin, jossa olen tavoitellut juuri tuota mitä sanot:".... asetetaan vastakeskustelija tilanteeseen jossa mielipiteet pitää pystyä myös perustelemaan. Aina ei riitä väitteeseen, että vain on jotain mieltä asiasta, jos perusteet puuttuvat." ????
*hämmennyksen vallassa oleva sofi*
Muuten, oletko nainen?
noin... näkemykseni on juuri niinkuin kirjoitin. Se etten ole keskusteluihisi puuttunut (olen niitä kyllä lueskellut), johtunee varmaan siitä että olet jonkun toisen kanssa keskustellut ja en sitten ole siihen puuttunut, toinen vaihtoehto on, että usein olen ollut kanssasi samaa mieltä. Odotahan, kun eteen tulee asia josta olen erimieltä, selvitellään sitten ne perusteet...*hymy*.
Ja kyllä vain... nainen.
Kiitos kun maltoit vastata ;D
No tietty onkin ihan turhaa vastinetta antaa, jos on samaa mieltä *arvostava, mutta ilkikurinen pikku piikki - kihertää*
Totta virkat - joskus tuntuu vaikealta mennä ikään kuin toisten keskustelujen keskelle.
Mutta tulivathan NorMix ja Maxi vauhdikkaasti kuin Ritarit ruunillaan anonyymin ja minun keskusteluun enkä sitä lainkaan pistänyt pahakseni päinvastoin ;DDD
Se vaan tuntui typerältä, että minut luettiin ilkeäksi ja arvoisat ruunaritarit oli ritarillisen putipuhtaita *tyrsk*
Saat - vaikket sitä pyydäkään - minulta täyden luvan tulla mukaan mihin tahansa keskusteluun, jossa olen osapuolena - jopa toivon sitä.
Mitä suurimmalla mielenkiinnolla jään odottamaan, kun saan SINULTA, arvostamaltani kirjoittajalta, perusteluja.
PSSSS…. saisivat nuo muutkin siinä vähän oppia sivussa *supattaa* ;DDDD
*ilkikurinen sofi, jonka sisäinen pikkusofi on taas valtoimenaan*
tuolta ylempää noistä kahdenkeskisistä hetkistä.
Totta on, että nämähän ovat julkisia keskusteluja ja tottakai saa vastata kelle haluaa.
Minulla on vieläkin tietty rimakauhu mennä kirjoittelemaan toisten keskusteluun, vaikka mielessä pyörisi asiaanliittyviä kommentteja.
Varsinkin, jos joku nikkipari on vaihtanut jo useammankin ajatuksen aiheesta.
Tiedän, että se on typerää, mutta niin vain on.
Mielummin sitä pysyttelee siellä, missä itse on suunsa aluksi aukaissut:D
Toisaalta on paljon avauksia, joissa moni kirjoittaa omalle rivilleen ja keskustelua ei synny.Joskus ärsyttää jos avaaja tavallaan kysyy jotain ja porukka vastailee riveilleen, mutta avauksen tekijä on kadonnut.