Suomi maallistuu hiljalleen. Vaikka kannatan maallista valtiota kaikkiaan, ovat lasten asiat vielä muita tärkeämpiä. Ja juuri siellä on edistytty:
https://yle.fi/uutiset/3-9826733
https://yle.fi/uutiset/3-9826733
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiittäen ja siunaten leipäsi syö.
Seurakuntatyöntekijöiden käynnit päiväkodissa ja koulussa pitää saada kokonaan loppumaan eihän poliittisten puolueiden asiamiehetkään käy päiväkodeissa ja kouluissa julistamassa omaa maailmankuvaansa.
Suomi maallistuu ja perisynnit pääsevät valloilleen. Tässä uuden maailman ohjeesta paistaa ahneus. Kuka lusikkaan tarttuu, suureksi sitä varttuu ja lopulta siihen lusikkaan hukkuu.
Mikään ahneus ja vallanhimo ei vedä vertoja kirkolle.
Tällaisilla päivittäisillä rituaaleilla on ollut todella suuri vaikutus, vaikutus, vaikutus...
Missä vaiheessa ruokalorusta voidaan luopua? Sitä kun katsoo, niin se on ihan tyhjää täynnä. Tarpeeton. Puhdasta ilmaa. Sen hokemiselle ei ole mitään perusteita eikä tarvetta.
Ruokaloru on hyvä tapa hiljentää lapset ennen ruokailua, eräänlainen "siirtymäriitti".
Ruokarukous on rehellisesti riitti. Eli uskonnollinen riitti korvataan toisella. Hölmöä, kun juuri riiteistä tuossakin on tarkoitus päästä eroon. Riitit kuuluvat uskontoihin.
Tyhjänpäiväistä ja tarpeetonta.
Jos se rytmittää sopivasti päivän ja saa lapset rauhoittumaan, se on hyvästä.
Ei kaikkea kannata kieltää siksi, että sen voi nähdä muistuttavan uskontoa. Onhan vaikka kokouksen avaus nuijaa kopauttamalla sekin jonkinlainen "riitti" jos sen niin haluaa nähdä.
Kääk, rituaalimme katoamassa.
Vaparit asialla?
Sunnuntain Kansanradiossa heti ekana puhelu vanhalta naiselta, joka kuumana kuin hellankoukku paasasi kauhistustaan siitä mitä tästä seuraa kun ruokarukoukset, (ja kaikki hyvä Raamatusta) pannna pannaan, ja korvataan ruokaLORULLA!
Tohtori Raimo -sketsissä, niin ikään Radio Suomessa, taas kyseltiin, miksi kouluissa uskonnonopetus jaettu uskonnon mukaa eri ryhmiin, eihän historiaakaan opeteta eri ryhmissä lapsen /hänen vanhempiensa poliittisen vakaumuksen mukaan.
Auts.
Pieni rauhoittumistehetki paikallaan.
Muuten kirkko pyrkii päiväkoteihin mm. laulutapahtumilla.
Keskustellu soveltamisesta jatkuu: http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/566172-mielipide-paivakodeissa-tulisi-keskittya-kaikille-yhteisiin-juhliin-joulukirkon-ei
Ongelmana esiintyy edelleen se, että Ylikoski mainitsee tutustumisen myös uskontoihin uskonnottomuuden ohessa. Uskontoihin tutustuminen on edelleen uskonnonopetusta, vaikka sen miten söpöiksi sanoiksi tai vaaleanpunaisiin kääreisiin pukisi. Uskonnottomuuteen tutustuminen on asiassa juuri päinvastainen, koska uskonnottomuus on katsomuksena neutraali eikä sitoudu mihinkään uskonnolliseen järjestelmää, vaan rakentuu humanistisen etiikan tieteellisen maailmankatsomuksen perustalle. Uskonnottomuus on nimenomaan neutraalia eikä varsinaisesti sitä oikein voi kutsua edes katsomukseksi, joten katsomus tässä kohtaa on melkolailla myös väärä sana. Kyse on neutraalista inhimillisestä mihinkään järjestelmälliseen katsomukseen kuuluvasta sekulaarista toiminnasta. Samalla tavoin Ylikosken mainitsemat yhteiset juhlat ovat sellaisia, jotka ovat katsomuksellisesti, tavallaan myös uskonnottomasti, neutraaleja. Käytännössä sitoutumattomia mihinkään katsomukseen, kuten myös tapakulttuuri ja humanistinen etiikka. Eli praktisesti uskonnonopetukselle ei nähtävästi tulisi olla sijaa opetuksessa.
Ideaalimaailmassa ei tulisi edes mieleen kiikuttaa lapsia säännöllisesti kirkkoon. Ja silloin ei olisi toisaalta tarvetta valittaa satunnaisesta kirkkokäynnistä, joka todella olisi tutustumista.
Tosin oikeaan elävään kristilliseen kulttuuriin tutustuttaminen tarkoittaa, että lapset pitäisi viedä kirkkohautajaisiin.