Viime aikoina keskustalaisista on profiloitunut muutama kansanedustaja puolueen epävirallisen oloisina äänitorvina.
Tälläisiä "media-edustavia" kellokkaita ovat mm. lakeuden omapoika Antti Kurvinen sekä toinen edustaja syvältä maakuntasta Mikko Kärnä.
Nämä herrat vuoronperään loihevat lausumaan nykyisin niin valitettavan matalan poliittisen uutiskynnyksen ylittäviä heppoisia näkökantoja.
Ja kyllä, joskus tulevat vahingossa sanoneeksi jotain syvempääkin, tuon oman päivänpoliittisen pistekeruunsa lomassa.
Tämän päivän Suomenmaassa toinen maakuntakellokkaista, Mikko Kärnä, tuli tahtomattaan paljastaneeksi jotain syvempää keskustalaisen talouspoliittisen ajattelun kovasta ytimestä.
Tavoilleen uskollisena hän, taas kerran, hakeutui paistattelemaan median päivänpaisteeseen, esille nousseen energiapoliittisen uutisen tiimoilta, lausuen jonnin joutavia.
Uutisen mukaan ennuste on että jo ensi vuonna, jos Luoja suo, maassamme käytettäisiin enemmän uusiutuvia kuin fossiilisia polttoaineita.
Tässä asiayhteydessä maakuntaedustaja Kärnä tuli hölöisuisuuttaan myös avanneeksi peruskeskustalaisen talouspoliittisen ajattelun fundamentteja:
– Jos haetaan vaikuttavuutta ja kasvua biotalouteen, on tuen oltava merkittävä.
Tälläisiä "media-edustavia" kellokkaita ovat mm. lakeuden omapoika Antti Kurvinen sekä toinen edustaja syvältä maakuntasta Mikko Kärnä.
Nämä herrat vuoronperään loihevat lausumaan nykyisin niin valitettavan matalan poliittisen uutiskynnyksen ylittäviä heppoisia näkökantoja.
Ja kyllä, joskus tulevat vahingossa sanoneeksi jotain syvempääkin, tuon oman päivänpoliittisen pistekeruunsa lomassa.
Tämän päivän Suomenmaassa toinen maakuntakellokkaista, Mikko Kärnä, tuli tahtomattaan paljastaneeksi jotain syvempää keskustalaisen talouspoliittisen ajattelun kovasta ytimestä.
Tavoilleen uskollisena hän, taas kerran, hakeutui paistattelemaan median päivänpaisteeseen, esille nousseen energiapoliittisen uutisen tiimoilta, lausuen jonnin joutavia.
Uutisen mukaan ennuste on että jo ensi vuonna, jos Luoja suo, maassamme käytettäisiin enemmän uusiutuvia kuin fossiilisia polttoaineita.
Tässä asiayhteydessä maakuntaedustaja Kärnä tuli hölöisuisuuttaan myös avanneeksi peruskeskustalaisen talouspoliittisen ajattelun fundamentteja:
– Jos haetaan vaikuttavuutta ja kasvua biotalouteen, on tuen oltava merkittävä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
TUNTUU OLEVAN PELIN HENKI, MITÄ TAHANSA TEHDÄÄNKIN, ON VALTION TUEN OLTAVA MERKITTÄVÄ. MITÄ HELVETTIÄ SE VALTIOLLE KUULUU JOS JOKU HALUAA TAPPIOLLISIA BIOJUTTUJAAN PUUHAILLA.
suomalainen keskustalaisuus on valtiososialismin jäänteitä ajava ja suosiva aatesuuntaus.
Olet kyllä ihan oikeassa tuossa asiassa. Itseasiassa kaikki yritystuet ovat haitallisia. Nämä biotaloudet ovat tällaista risunäpertelyä josta yhteiskunnan tulisi pysyä mahdollisimman kaukana.
tuo "risunäpertely" on vain keskusta- maakuntamainen näkemys biotalouteen...
puu ja turve sekä maakuntiin kohdistuvat uudet yritys- yms. tukimuodot.
laajemmin ymmärrettynä biotaloushan on läpilyövä ajattelumalli johon liittyy kaikkien raaka-ainevarojen vastuullinen käyttö kierrätyksineen,
tälläisenä se kosketa vain metsäteollisuuden raaka-aineita tuottavia "risujentuottajia"-äänestäjiä.
Totta tuo.
Valtiososialismissakaan ei ollut yhtä typeriä ajatuksia kuin kepulaisuudessa. Venäjällä valtiososialismi oli vallassa, mutta sielläkin aina ymmärrettiin kuitenkin se, että on paljon järkevämpää kehittää Moskovan ja Leningradin tiheästi asuttuja seutuja kuin antaa kansalle mahdollisuus muuttaa Siperiaan tuhlaamalla valtion rahoja Siperian rautatie- ym. liikenneyhteyksiin ja siltarumpien rakentamiseen Siperian ikiroutaisille seuduille. Heillä ei tainnut olla onnekseen Vehviläisen tapaisia aluepoliitikkoja, jotka olisivat olleet valmiit rakentamaan pitkän rautatieyhteyden mihin tahansa korpeen, vaikka sitä ei koskaan kukaan käyttäisi.
Ihmettelin pitkänaikaa miten tämä kepun palsta on näin kuivaksi mennyt. Tänään se selvisi, meidän rakas Mpp, me on ollut poissa saitilta, mutta nyt palannut kotiin. Juttua tulee sen mukaisesti, olenkin sanonut jos kaikki sossut kirjoittaisi kuten Mpp, niin minäkin pyrkisin jo huomenna sdpn jäseneksi. Yksi muttakin siinä olisi, he ei varmaan huolisi minua.
Mutta jos minä oikein lupautuisin haukkumaan kepua, niin ehkä silloin.
Kepulainen talouspoliittisen ajattelun vastapuolena on nykykokoomuslainen talouspoliittinen suuntaus. Nämä kaksi näkemystä talouteen ovat yleisemminkin maailmalla vallalla, niin nyt kuin aiemminkin. Eri muodoissa ja eri painotuksilla.
Kepulaista näkemystä voi kuvata uusmerkantilisimiksi ja protektionismiksi. Samantapaista talouspolitiikkaa ovat maailmalla harjoittaneet Venäjä, Kiina ja Japani. Siinä omaa taloutta pyritään suojelemaan ulkopuoliselta kilpailulta. Ajatellaan, että oman maan tai oman paikkakunnan talous saa etua siitä, että kilpailua vähennetään. Tällainen ajattelutapa suosii oman maan yrittäjiä, mutta on epäedullinen oman maan kuluttajille, koska kuluttajien on ostettava vähemmän kilpialtuja tuotteita korkeammalla hinnalla. Kepulaisen maatalouspolitiikan ydin on vastustaa kaikenlaista halpuuttamista. Heidän mielestään kuluttajien rokottaminen korkeilla hinnoilla on ihan oikein. Protektionismille on varsin tyypillistä, että se johtaa vähemmistönä olevien yrittäjien suosimiseen enemmistönä olevien kuluttajien kustannuksella.
Merkantalismia ja protektionismia lähtivät jo pari vuosisataa sitten arvostelemaan liberaalit talous- ja yhteiskuntapoliitikot. Heidän mielestään valtiovallan tuli puuttua ja ohjata taloutta mahdollisimman vähän. Liberalismi näkee talouden globaalina toimintana, missä vapaus ohjaa tuotannon sinne, missä se on kannattavinta, sekä pitää hinnat matalina ja laadun korkeana täydellisessä kilpailutilanteessa. Vapaakaupasta hyötyvät kaikki, koska tuotanto on tehokasta ja luo sen vuoksi parhaiten työtä ja kulutusta. Vapaakaupasta hyötyvät teoriassa eniten kuluttajat halpojen hintojen ja korkealaatuisten tuotteiden muodossa. Yrittäjåätkin hyötyvät, mutta yrittäjäriski on huomattavasti korkeampi kuin suojellussa taloudessa.
Talousliberalismi lähtee poliittisena suuntauksena siis selkeästi enemmän painottamaan koko kansakunnan ja koko maapallon taloudellisia intressejä kuin harvoille herkkuja suosiva uusmerkantilismi. Merkantalistinen talousmalli ja feodaaliajan jäänne. Feodaaliyhteiskunnissa oli privilegioita, joiden ajateltiin olevan ikuisia. Kun mitään ei sallita olennaisesti muuttuvan, näistä eduista hyötyvien joukko voitiin aina tunnistaa. Voi olla varma, että tavallista rahvasta nämä edut eivät koskeneet. Samalla tavalla kepulainen ajatusmallin tähtää ensisijaisesti pienen joukon, talonpoikien edun turvaamiseen välittämättä koko kansan ja erityisesti kuluttajien eduista.
Puhadasoppisuutta ei ole kuitenkaan missään. Myös liberaali talouspolitiikka voi jossain taloussyklin vaiheessa ymmärtää ohjailevaa talousmallia. Suomen teollisuus olisi tuskin yksityisin voimin kyennyt nousemaan yhtä nopeasti kuin valtiovallan ohjauksessa. Nyt energiapoliiittisia muutoksia halutaan tehdä ympäri maailman tuetuilla toimilla. Tuulivoimat, biopolttoaineet ja sähköautot tarvitsevat yhteiskunnnan tukia noustaakseen valtavirraksi. Tätä kehitystä ei kylläkään motivoi näiden alojen yrittäjien edut vaan paljon enemmän yhteinen etu esim. ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi. Mitään talouspoliittista suuntausta ei lienekään syytä noudattaa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa pelkästään ideologisista ja teoreettisista tavoitteista käsin.