Jehovan todistajien yhteys adventti liikkeeseen;

Antakaa minulle lisää tietoa, joka tietää jotakin;


Onko Jehovan todistajilla ja adventtiliikkeellä yhteiset syntyvaiheet ?


1800 luvun jälkipuoliskolla oli monia ryhmiä jotka korostivat Jeesuksen pikaista tuloa.

Hengellisesti pimeä keskiaika päättyi uskonpuhdistukseen.
Raamatusta löytyi tutkijoille ”uutta” tietoa. Kun uutta tietoa löytyi,  syntyi ryhmiä joista kasvoi kokonaisia protestanttisia kirkkoja ja seurakuntia maailmanlaajuisiksi hengellisiksi järjestöiksi.

C.T. Russell joka kuului aluksi bresbyteeriseen kirkkoon siirtyi jo nuorena kongregationalistiseen seurakuntaan jossa ei ollut piispallista eli episkopaalista järjestelmää mutta erosi siitä 1869. Vuonna 1870 Russell tutustui joihinkin varhaisadventisteihin jotka vakuuttivat Russelin Raamatun jumalallisesta inspiraatiosta. 
Vuonna 1879 Russell perusti oman lehtensä Zions Watch Tower, myöh.Watchtower, suom= Vartiotorni.
Seitsemännen päivän adventisti Russell ei ole koskaan ollut. Jehovan todistajien käsitykset poikkeavat keskeisissä opinkohdissa seitsemännen päivän adventistien opetuksen arvoista.
Russell on ollut tekemisissä jossakin määrin ensin ensimmäisen päivän uskovaisten kanssa, jos asettaa vertailuun 7- päivän adventistit. Siihen aikaan oli monenlaisia pieniä seurakuntia.

Seitsemännen päivän adventistit eivät ole koskaan tehneet laskelmia Herran paluusta. Päinvastoin 7-päivän adventistit oikaisivat babtistisaarnaaja William Millerin virheellisen tulkinnan että Jeesus tulisi 1843. Miller löysi Raamatusta todellisen suuren profetian. (Dan 8:12-14,26)
Miller erehtyi profetian tulkinnassa luullessaan pyhäkön puhdistamisen tarkoittavan maan puhdistamista.
Miller tutki Ilmestyskirjan ja Danielin apokalyptisia eskatologisia merkityksiä, ja vertaili niitä toisiinsa.



Babtisti Millerin laskelma Jeesuksen II adventille perustui profetiaan Dan 8:14, mutta Millerille olivat tärkeimpiä laskelmat 6000 vuoden aikajaksosta luomisesta ja nk. ”Mooseksen 7 vuoden profetia” joka olisi 2520 vuotta? Nämä 15 Millerin ”todistetta” olivat:
1.) Mooseksen profetia (7 vuotta, 3M 26), 2.) Seitsemäs vuosi eli sapattivuosi profetiana (5M 15), 3.) Gog ja, Magog 7 vuoden profetia (Jer 34, Hes 34), Miller myös todisteli edellä mainittuja Dan 4 tekstillä, josta on tullut Jehovan Todistajien tärkein profetiatulkinta, 4.) 6000 vuotta luomisesta,  5.) Riemuvuosi (3M 25), 6.) Kolmannen päivän profetia (Hoos 6), 7.) Dan 8.14, 8.) Dan 12.6,7, 9.) Dan 12.11-13, 10.) Kolmannen päivän profetia (Lk 13), 11.) Ilm 9.5,15, 12, 13, 14 Ilm 11.3; 12.6,14; 13.5, 15. Ilm 13.18.
Seitsemännen päivän adventistit eivät yleensä edes tiedä, että Miller opetti myös jotakin muuta Danielin lukua kahdeksan. William Miller ei kannattanut Samuel Snown lokakuun 22 päivään 1844 keskittynyttä aikalaskelmaa. Miller vastusti sitä samoin kuin Joshua Himes, joka oli herätysliikkeen organisaattori. Vaikka hän kirjoitti yhden kirjeen, jossa hän ilmaisee uskovansa, että Jeesus tulee viikon, parin sisällä takaisin, kirjeen ajoitus ei ole lokakuun 22 päivän kannatus eikä sellaista Milleriltä löydy. Päivän 22.10.1844 vastustusta kylläkin Milleriltä löytyy. Miller itse halusi pysyä summittaisessa ajassa (noin vuonna 1843) koska hän oli sitä mieltä, että päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan eikä sitä saanut yrittää laskea. Miller kuitenkin itse v. 1842 lankesi spekuloimaan sillä, että Jeesuksen tulo tapahtuisi juutalaisen eikä meidän gregoriaanisen kalenterivuotemme mukaan. Vaikka Miller kuinka sanoi, että tässä puhutaan summittaisesta vuodesta, ei tarkasta ajasta innokkaimmat kannattajat jo kinasivat siitä, pitikö juutalainen vuosi laskea yleisen juutalaisen tavan mukaan maaliskuulle vai juutalaisten mukaan huhtikuulle. Barbour ja Paton (mahdollisesti myös Wendell) kuuluivat ”oudoimpaan” milleriläisryhmään. Kun valtaosa herätyksessä mukana olleista seurasi Milleriä ja Himesia kannattaen yksinkertaista protestanttista uskonkäsitystä ja uskoa Jeesuksen tulon läheisyyteen, Barbour ja Paton ryhtyivät laskemaan uusia Jeesuksen tulon aikoja. Ensimmäinen keskiyön huuto oli heidän mukaansa v. 1844 ja toinen vuonna 1860 (joka ei juuri kannattajia saanut) he olivat uudelleen laskeneen Millerin 15 todistetta ja opettivat kolmatta ja lopullista keskiyön huutoa (=ylkä tulee) vuonna 1873/4. Näiden matkaan lähti myös Russel ja alkoi auttaa heitä heidän lehtensä tekemisessä. Seuraus oli se, että nykyisten Jehovan todistajien profetiatulkintojen runko oli 1920 -luvun lopulle melko tarkalleen sama kuin kymmenkunta Millerin 15 todisteesta. Danielin 8.14 ei heille oikein sopinut, koska sen aikaa oli vaikeampi laskea uudelleen ja taas uudelleen ja ehkä myös siksi, että se ja siihen liittyvät profetiat oli sapattia pitävien adventistien ainoa tai ainakin tärkein profeetallinen perintö millerismistä.


Jatkan alla >>>>>>>>>>>