Uskovaiset kautta linjan kaikkein tuomitsevimpia.

Se on totta!

Typerää yleistämistä.

Laupeus on Jumalalla etsivälle, ja vaeltajalle. Synnin tekijä saa maistaa kättensä tekoja, ja syy on, että oppisi näkemään ja maistamaan elämänsä hedelmän maun. Hän saa rypeä jos haluaa.
Synnin tekijän kohdalla ei ole sitä laupeutta, että hänelle Herra lupaisi tekijänä iankaikkista elämää, vaan Jumala tuomitsee helvetin tuleen. Ja Hänellä on Luojana valtakuntansa suhteen valta siihen.
Uskova tuomitsee Sanan miekan kautta syntimaailman ja varoittaa synnin tekijöitä. Eli tekoja tuomitaan ja turhaa siinä on vikistä, että silittäkää minua, menen jatkamaan pahoja tekeoja, älkää tuomitko. .. Ei väärässä asiassa pidä olla armollinen, vaan käärmettä kohti pitää Sanan kaksiteräinen miekka tunkea syvälle, että se vapauttaisi synnintekijän käärmeen kahleesta.
Eli ei armoa ole, ellei ole kääntymystä.
Siis on tekojen tuomitsemista ja siihen on sananjulistus tullut aikaan. Ettei pidä vääräntien kulkijana vikistä, sillä vastassa on itse Kirkkauden Herra, ja helvetin tuli.

Normi yhteiskunnassakin on laki olemassa. SE yhteiskunnan järjestelmä ja ihmiset tuomitsevat sisällä laittomuuden. On normaalia se, että kansa tuomitsee väärän. On käsitettävä miksi tuomitaan.
Katuvan ihmisen kohta on täälläkin, että katsellaan armollisemmin, kuin ihmistä, joka kantaa alaikäisille tuhoa, kaljaa kaupasta, laittomin keinoin. Sellainen tuomitaan. Isät tuomitsee lapsensa saattamista ongelmiin, äidit, jotka rinnoillaan on imettänyt ja kasvattanut lapsensa, niin laittomat ihmiset tulevat tuhoamaan perheen onnen.
Siis elämän lain ja yhteiskunnan lain kautta väärintekijä saa syyt niskaan.

Tämähän on oikea tapa varoittaa, korjauttaa suuntaa väärintekijälle, ja jos se ei toimi sitten on järjestelmä jonka peruskivenä on laki, sekä koneisto sen hoitamiseksi.

Hei!

Ihminen voi olla uskossa vain Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa.
Toiseen ihmiseen ei pidä katsoa.

Uskovaisten organisaatioissa, ja yhdistystoiminnoissa ihminen joutuu tekemisiin ihmisten kanssa ristiriitoineen mitä ihmisten ryhmissä, ja yksilöiden toiveiden ja tarpeiden välillä sitten on.

Organisaatiot suorittavat tänään Matt 28:18-20 missiota.

Ihmisyksilö voi kokea joutuneensa kylmän ja jäykän organisaation kanssa tekemisiin.
Ihmisiä näissä on erilaisia. Ihmiset tänään perheellisiä tai perheellisiä. -Elämän kolhimia tai pumpulissa kasvaneita ja silkissä eläviä, jotka eivät ole lapsen elämänkokemuksellaan nähneet mitään vaikeuksia koskaan. Ihmiset ovat omaa mukavuudenhaluaan tyydyttäviä, itseään viihdytteleviä, oma perhepiirinsä etujen ajajia, ja oman kunniansa pyytäjiä.
Lähimmäisten vuoksi uhrautuminen on vieras asia. Sisaruus- veljeys- sanahelinää yhdistyksien kokoontuessa ja ihmisten hajaantuessa säännöllisesti. Ihmiset eivät elä yhdessä, ja Raamatun ohjeet on kirjoitettu alkuseurakunnan aikana toisiaan rakastaville ja yhdessä eläville ihmisille.
Johtajaksi toiselle ihmiselle on valmis joka toinen ihminen jollakin tavalla, ymmärtämättä johtajuudesta ja hyvän hallintotavan asioista mitään. Sorvaamiseen, putkimies- hieroma- ompelu pössölän vahtimestareiden kotirouvan -ko. pätevyyksillä hallitsijaksi johtajaksi jumalatar-vaimoineen on valmis joka toinen persoona valmiina ylistämään itsensä, ja lyömään toista, jos saisi sillä oman päänsä leukaa toista ylemmäksi.
Ihmisiä palkkatyössäänkin suorittamassa organisaation työtä. Teologisen tiedekunnan pätevyys on työntekijöillä pappisviroissa, ja muilla joku hyvä-veli suositus.

Mutta monet löytävät Jumalan ja syntien anteeksi annon ja tasapainoisen onnellisuuden em. huolimatta uskovaisten ryhmissä!
- että penkeillä ei istu enkeleitä, mutta lähes enkeleiden laatuvaatimukset on asetettu ihmispoloisille.

t. jarinhotelli