Vaikka synnyinkotini olikin Pielisjärven kunnan n.s. syrjäkylällä, niin me lapset saimme rauhassa kulkea koulutiemme ilman susien ja karhujen pelkoa, vaikka se tie vei synkkien kuusikkojen kautta ja suon laitoja viistäen. Siihen aikaan 1950 lopulla oli vielä miehiä, jotka pitivät siitä huolen, että penskat voi taivaltaa koulutiensä rauhassa, eikä nykyisen Lieksan alueella tarvinnut petoja pelätä.
Vanhat mummotkin tekivät marja-ja sieniretkiä kaikessa rauhassa.
1980 luvulta lähtien on näistä Itä-Suomen kunnista alettu järjestelmällisesti tekemään petoeläinreservaatteja Helsinkiläisten Vihervassareitten toimesta lähinnä, mutta onhan se käännytystyö uponnut jo paikallisiinkin, jotka sohvalta käsin kommenttejaan julkituovat.
Toivoisin että jokainen karhu, tai susi jotka havaitaan tämän syksyn aikana Lieksan kaupungin alueella ammuttaisiin nukutusnuolella ja siirrettäisiin Uudenmaan lääniin, mieluummin vielä Nuuksioon. Ehkä niille siellä olisi parempi paikka temmeltää kaltaistensa seurassa.
Vanhat mummotkin tekivät marja-ja sieniretkiä kaikessa rauhassa.
1980 luvulta lähtien on näistä Itä-Suomen kunnista alettu järjestelmällisesti tekemään petoeläinreservaatteja Helsinkiläisten Vihervassareitten toimesta lähinnä, mutta onhan se käännytystyö uponnut jo paikallisiinkin, jotka sohvalta käsin kommenttejaan julkituovat.
Toivoisin että jokainen karhu, tai susi jotka havaitaan tämän syksyn aikana Lieksan kaupungin alueella ammuttaisiin nukutusnuolella ja siirrettäisiin Uudenmaan lääniin, mieluummin vielä Nuuksioon. Ehkä niille siellä olisi parempi paikka temmeltää kaltaistensa seurassa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eivät vaeltaneet pihoissa sudet, koska niiden ampumisesta sai mukavan lisäansion sekä teetettyä itselleen susiturkin. Tapporaha sudesta oli esimerkiksi vuonna 1963 500 mk, joka on nykyrahassa 1050 euroa. Eivät olleet sudet kotieläinten kimpussa eikä niitä tarvinnut missään pelätä. Kun teidettiin suden liikkuvan lähialueilla, se jahdattiin hengiltä. Ihmisiä suojeltiin. Nykyään suojellaan susia, mutta ei ihmisiä. Tapporahan pitäisi olla nykyäänkin ainakin tuo 1000 euroa.
Samaa mieltä. Sudet eivät Suomen itärajalta lopu kun Venäjältä vaeltaa petoja jatkuvasti lisää. Ainakin Pohjois-Karjalassa pitäisi saada tapporaha voimaan koko vuodeksi. Korvauksiin menee valtiolta suuret summat veroeuroja Venäjän susien takia.
Palkkiolista tapporahoista,,,susi 1000e karhu 1000e vihervasuripiipertäjä 2000e
Mielluumin näin: Karhu 5 tonnii, hukka neljä ja suventurkista Helssingin kauppatorilla pyyntö vähinttään se kymppitonni. Huutokauppakeisari vois tinkkii sen kahekssaan tuhantteen. Eikköön ruppeis harvenemmaan petokanta perhana.
Susivouhotus on kääntynyt päälaelleen muutaman helsinkiläisen virkamiehen takia. He ovat nähneet susia muutama vuosi sitten lapsena vain Aku Ankan sivuilla Pikku Paha Suden ja hänen isänsä Ison muodossa. Heitä minäkin voin suojella, mutta oikeille susille kuuluu kuula kalloon aina tavattaessa. Tapporaha takaisin on myös tervetullut teema.
Metsästäjät ovat aiheuttaneet veronmaksajille yli miljoonan euron menetyksen kun ampuneet vähintään 52 - pantasutta.
(Purusteet: Suden arvo n 10 000 euroa panta ja työ 10.000 euroa x 52 sutta)
tutkintatyö
Todella hullua toimintaa laittaa täysin arvottomille susille pantoja. Sudet pitää lopettaa sitämukaa kun ne ilmestyvät lähellekään ihmisen asuinalueita. Tapparaha 2000 euroa maksettava ampujalle verottoma. Suden tappaman koiran arvo 10 000 euroa, jonka valtion kuuluu myös maksaa. Muut kotieläimet olisi noin 1000 euroa kappale. Varmasti sudet ovat aiheuttaneet veronmaksajille yli miljoonan euron menetyksen kotieläimiä tapettuaan.
suden arvo ? luonnon suojelijoiden keksintö ! pakkoko on pannotella ? viherpiipertäjien hörhötyksiä maksakoot ite koko pannotuksen . tutkinta työ ? maksakoon ite joka tutkii. ei ollu 70-80 luvulla susi ongelmaa. viherpiipertäjien aiheuttamaa koko homma suojelukiimassa.
Sudet monttuun ja pidätte suunne kiinni, kukaan ei tiedä mitään jos ei kerro!
Kyllä niitä karhuja on liikaa,koska metsästyksen alettua maakunnassa lyhyeen aikaan yli 70 karhua päätti päivänsä.
Pielisjärvihän liittyi Lieksaan , siitä nimi Lieksa-karhukaupunki.
Eiköhän se Lieksan kauppala ollut Pielisjärven kunnan keskustaajama? Vuoden 1972- 1973 vuodenvaihteessa ilotulitukset oli kuulemma rätkyny, vain ei myö piästy kahtommaan, ku ei ollu linja-aato rahhoo, eikä kukkaa muukkaa tuolta syrjäkyliltä lähtennä kyyttiimmään. Sittenminhän tuota piti lähttee koko Lieksasta poekkeen, sitä rahhoo ja leippee ehtimmään, jopa ulukomaelle. Joka päevä on syöty, enemmän tahi vähemmän. Tuli otettuu akkahi vielä syömmään. Kyllä se tuo elämä viskkoo, miten millonnii.
Piti olla karhun lihhoo uutena vuotena torilla vuan Heikkinen ei suanu sinä syksynä nurin.
Taisi olla sonnimullikka vartaassa paistumassa, muistelen.
Vae karhunlihhoo. Ei se ou hyvvee. On se sika parasta kuitennii. Hilijalleen palavattu sika on mualiman parasta ruokkoo. Ves valluu nyt nyt jo kirjuttaessa leukapielistä. On se kyllä tuokkii muikku jäläkiruokana oekkeisttaa ihan sopiva. Uamulla sientä sipulin kansa.