on vahvin ase paholaista vastaa. Jokaisen mormonin on kasvatettava todistustaan niin vahvaksi että se kestää maailman melskeet.
Miten voi saada todistuksen?
Todistuksen voi saada vain Pyhän Hengen avulla. Mutta Pyhä Henki ei asu saastaisissa asunnoissa.
Todistuksen saaminen on kummallinen tapahtuna, sinä vain tiedät että Kirkko on totta. Tunnet rinnassasi suurta iloa totuuden tähden.
Ihminen voi kyllä kieltäytyä kuulemasta sisäistä ääntään. Minäkin tein tuon virheen kerran. Oli kysymys siitä, että onko aivan pieni lapsi paha. Väitin, vastoin omaa parempaa sisäistä tietoani, että on se! Muistan vieläkin kuinka pahalta itestäni tuntui; kurkkua kuristi ja tunsin vihan saavan valtaa minussa, mutta olin päättänyt että näin on, pienet lapset ovat pahoja.
Näin jälkeenpäin ihmetelen miten saatoin niin sanoa. Tiesin sen silloin olevan aivan väärin, mutta minun piti vain sanoa se vaikka tuntui pahalta.
Sen sijaan, kun saa todistuksen, tulee todella hyvä olo. Todistuksen voi myös menettää elämällä elämää, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa. Sillä tämä karkoitaa Pyhän Hengen ja estää kuulemasta tämän kuiskauksia.
Todistuksen saamisessa autta myös rukoileminen. Ei tyhjien hokeminen vaan avoimen sydämmen rukous.
Joillakin ihmisillä on uskon lahja je he tietävät heti kuullessaan sanoman että se on oikein, toiset joutuvat tekemään todella töitä saadakseen todistuksen. Jotkut ovat niin kiinni tässä maallisessa että heidän on vaikea edes ymmärtää miksi pitäisi olla todistus. Joidenkin on saatava todisteita, konkreettisia todisteita. No oletetaan että Jumala antaisi merkin siten että omenapuun oksa rupeaisi kukkimaan keskellä talvea... odotetaan muutama vuosi niin ihmeen ensi hämmästys on poissa ja vähitellen voi alkaa ajattelemaan että ehkei se ollutkaan totta! Ei merkeillä ja todisteilla mitään todistusta saa! Ne voivat lujittaa tai heikentää uskoa, mutta pysyvää todistusta ei niillä saa.
Jokaisen on itse löydettävä todistuksensa. Vaikka kuinka haluaisi että rakkailla lapsillaan olisi todistus on heidän löydettävä se itse. Joillekin lapsista se on helppoa toisille vaikeata.
Todistuksen Mormonin kirjasta voi saada lukemalla sitä avoimin mielin ja rukoilemalla saadaksesi tietää onko se totta. Mitään muuta keinoa ei ole.
Samoin voit saada, rukouksen avulla, todistuksen eri uskonkappaleista, sekä muista opetettavista aiheista, sekä vastauksen henkilökohtaisiin kysymyksiin.
On vain uskaltauduttava mukaan leikkiin. Se ei pelkää joka etsii avoimin mielin.
Miten voi saada todistuksen?
Todistuksen voi saada vain Pyhän Hengen avulla. Mutta Pyhä Henki ei asu saastaisissa asunnoissa.
Todistuksen saaminen on kummallinen tapahtuna, sinä vain tiedät että Kirkko on totta. Tunnet rinnassasi suurta iloa totuuden tähden.
Ihminen voi kyllä kieltäytyä kuulemasta sisäistä ääntään. Minäkin tein tuon virheen kerran. Oli kysymys siitä, että onko aivan pieni lapsi paha. Väitin, vastoin omaa parempaa sisäistä tietoani, että on se! Muistan vieläkin kuinka pahalta itestäni tuntui; kurkkua kuristi ja tunsin vihan saavan valtaa minussa, mutta olin päättänyt että näin on, pienet lapset ovat pahoja.
Näin jälkeenpäin ihmetelen miten saatoin niin sanoa. Tiesin sen silloin olevan aivan väärin, mutta minun piti vain sanoa se vaikka tuntui pahalta.
Sen sijaan, kun saa todistuksen, tulee todella hyvä olo. Todistuksen voi myös menettää elämällä elämää, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa. Sillä tämä karkoitaa Pyhän Hengen ja estää kuulemasta tämän kuiskauksia.
Todistuksen saamisessa autta myös rukoileminen. Ei tyhjien hokeminen vaan avoimen sydämmen rukous.
Joillakin ihmisillä on uskon lahja je he tietävät heti kuullessaan sanoman että se on oikein, toiset joutuvat tekemään todella töitä saadakseen todistuksen. Jotkut ovat niin kiinni tässä maallisessa että heidän on vaikea edes ymmärtää miksi pitäisi olla todistus. Joidenkin on saatava todisteita, konkreettisia todisteita. No oletetaan että Jumala antaisi merkin siten että omenapuun oksa rupeaisi kukkimaan keskellä talvea... odotetaan muutama vuosi niin ihmeen ensi hämmästys on poissa ja vähitellen voi alkaa ajattelemaan että ehkei se ollutkaan totta! Ei merkeillä ja todisteilla mitään todistusta saa! Ne voivat lujittaa tai heikentää uskoa, mutta pysyvää todistusta ei niillä saa.
Jokaisen on itse löydettävä todistuksensa. Vaikka kuinka haluaisi että rakkailla lapsillaan olisi todistus on heidän löydettävä se itse. Joillekin lapsista se on helppoa toisille vaikeata.
Todistuksen Mormonin kirjasta voi saada lukemalla sitä avoimin mielin ja rukoilemalla saadaksesi tietää onko se totta. Mitään muuta keinoa ei ole.
Samoin voit saada, rukouksen avulla, todistuksen eri uskonkappaleista, sekä muista opetettavista aiheista, sekä vastauksen henkilökohtaisiin kysymyksiin.
On vain uskaltauduttava mukaan leikkiin. Se ei pelkää joka etsii avoimin mielin.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ei vaikuttanut omalta tekstiltäsi ja omilta mielipiteiltäsi. Jos otit sen jostakin kirjasta niin kerrotko lähteen ja mistä sitä saa ostaa, ellei sitä ole kirjastoissa.
Tarvitset selkeästi psykiatrin apua.... ole hyvä ja etsi sellainen. Et ole terve!
t: terve
Kerron nyt jostain melko henkilökohtaisesta. Kun olin aktiivimormoni, koin tuskaa siitä, että minulla ei ollut todistusta (vaikka olin syntyperäinen morkku). Kirkossa olevilla kavereilla oli, ja se oli suorastaan yliluonnollisen hienoa. Minä olin luuseri. Kaverit kertoivat, kuinka he tiesivät sellaisista totuuksista, joista minulla ei ollut tietoa. Muutamia vuosia myöhemmin minä jouduin tienhaaraan: minun piti päättää olenko kirkossa vahvana vai jätänkö sen kaiken taakseni. Ensimmäinen yritys hommata kunnon toditus oli patriarkaalisen siunauksen saaminen -mutta siinä ei oikeastaan sanottu yhtään mitään, ei ainakaan sellaista, josta olsin voinut päätellä että siunauksen antaja olisi tuntenut minua millään tavalla. Sitten aloitin henkilökohtaisen ajojahdin: tein parannuksen kaikista rikkomuksistani, luin kaikki pyhät kirjoitukset (osan kahteen kertaan) ja rukoilin kaiken aikaa. Mitään todistusta ei tullut. Sitten ajattelin, että olen edelleen jotenkin syntinen ja siksi en sa todistusta. Keksin, että aikaisemmin elämässäni tekemäni vääryydet vaikuttavat siihen etten saa todistusta. Niinpä aloin hyvittää vanhoja juttuja. Kerroin läheisilleni heitä tekemistäni vääryyksistä ja koitin parhain mahdollisin tavoin hyvittää rikkomuksiani. Tähän mm. paloi jonkun verran rahaakin, että pääsin tasapainoon omatuntoni kanssa. Todistusta ei vaan kuulunut jatkuvasta rukoilemisesta huolimatta. Jossain vaiheessa päätin, että nyt sen todistuksen on pakko tulla ja ajoin maaseudulle "suorastaan Jumalan selän taakse" eräänä pimeänä yönä. Polvistuin keskelle syrjäistä ja pimeää peltoa ja pyysin Jumalaa näyttämään voimansa ja ilmaisemaan oman olemassaolonsa. Pelkäsin siinä pellolla polvillani ollessa niin maan perustellisesti, että meinasi tulla paska housuun. Kuulosti siltä, kun susi olisi ulvonut jossain kaukana. Sitten tunsin kun päässäni nousi tukka pystyyn kauhun vaikutuksesta. Tuo tukan ja kananlihan yhdistelmä tuntui siltä kun joku olisi pistänyt kädet pääni päälle ja painanut minua alaspäin. Siinä oli minun todistukseni. Tämän jälkeen minä uskoin, että moromoin kirja oli totta ja Jumala oli olemassa. Sieluni oli onnellinen. Sitten meni muutama vuosi.........
.... ja olin sekaantunut vastakkaiseen sukupuoleen vhintäänkin fyysisesti, sekä alkoholiin ja kaikkeen muuhunkin hapatukseen. Kirkko jäi. Mielessäni kysyin: miten tämä on mahdollista, koska minulla on todistus? Vastaus oli: ei minulla mitään todistusta ole koskaan ollutkaan vaan ainoastaan henkilökohtaisia tuntemuksia, joiden generaattorina oli pakkomielle ja kauhu.
Entä nyt - vuosia ja vuosia myöhemmin? En ole käynyt kirkossa vissiin kymmeneen vuoteen. Minulla on kauniita muistoja kirkosta. Kirkko miustuu mieleeni turvallisena paikkana jossa on paljon ystäviä. Olen miettinyt "todistustani" hirmuisen paljon. On kaksi vaihtoehtoa: Minulla oli ihan oikeasti todistus Jumalan olemassaolosta ja MAP-kirkon totuudesta tai sitten kaikki oli pakkomielteistä itsesuggestiota. Oli se sitten mitä oli - totuutta en saa tietää koskaan tai sitten ehkä kun siirryn suureen tuntemattomaan (joka voi tällä alkoholinkulutuksella olla melko lähelläkin). En missään nimessä halua halveerata tuota "todistustani", mutta ns. oppineena miehenä en voi sivuuttaa psykologista teoriaa, jossa väänsin todistuksen väkisin itsestäni. Pitää silti ottaa huomioon, että jos Jumala antaisi minulle 100% varman todistuksen, niin silloin Jumaala myös tuomitsisi minut seuraamaan aivoituksiaan. Tällöin minulla ei olisi vapaata tahtoa ja Juamlan tahtoa rikkoessani tuomitsisin itseni kadotukseen. Näin ollen kaikki pysyy arvoituksena, ja viinan huuruissakin ymmärrän tilani tässä maailmankaikkeudessa.
Totuus on siellä jossain - ehkä hyvinkin MAP-kirkossa, mutta ihan yhtä hyvin missä tahansa.
Alma 32:26-43? Todistusta on hoidettava. Väkisin yrittäminen ei ole oikea tapa, sillä "onnen ovi aukeaa sisäänpäin"(Kierkegaard). On sinulla ollut todistus, mutta olet odottanut siitä liikoja heti aluksi.
On epäjohdonmukaista sanoa, että totuus voi olla missä tahansa. Totta voi olla monessakin, mutta totuus on enemmän: "Tieto kaikesta sellaisena kuin se on, on ollut ja on oleva." Vain yksi kirkko voi olla oikea. Vain yksi evankeliumi on totuus: se jonka Kristus antoi. Kristus ole jaettu useiden keskenään erilaisten kirkkojen kesken.
Kirkossa edelleen aktiivina oleva sisarukseni on kertonut jotain saman tapaista. Hän haahuili hautausmaalla samanlaisessa vimmaisessa pakkomielteessä saada todistus.
Jonkinlaisen todistuksen hän saikin, ehkä varmankin. On ainakin edelleen kirkossa mukana.
Mutta hän pelkää hautausmaita, henkiä, kaikkea yliluonnollista...
Vieraillessaan kerran perheensä kanssa meillä hän näki aaveen.
Talo on vanha, myönnettäköön. Mutta meillä ei ole kotikummitusta. Varpuset ne vaan rapisevat pesässä räystään alla ja jokunen hiiri saattaa mellastaa reippaasta 8-vuotiaasta kollikissastamme piittaamatta.
tiedät että löydät vastauksen jos menet kirkon ovista sisään. Suuri askel sinulle, toivottavasti ei liian suuri. Toivon todella että annat kirkolle sielä yhden mahdollisuuden nyt kun olet jo lapsuuden ja nuoruuden hurjan iän jätänyt taaksesi. Tiedät että Jumala tulee puolitiehen vastaan....
...että sopeutuisin hienosti takaisin kirkon mukaiseen elämään. Jotenkin silti nuo anti-mormonismi-faktat ovat sellaisia, jotka estävät minua suin päin liittymästä takaisin kirkkoon. Anti-mormonismi-fiktiota olen koittanut suodattaa mahdollisuuksien mukaan, mutta tuo fakta on silti faktaa.
On muuten sanottu, että kun mormoni nostaa kytkintä kirkostaa, niin hänestä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee ateisti. Näin tosiaan on.
Mormonikirkosta eroamisen jälkeen en sietänyt vuosikausiin mitään uskonnollista.
Onnekseni ei tarvitakaan uskontoa.
Jumala tuntee ja näkee meidät kyllä ja tietää tarpeemme ja hätämme.
Hänen lisäkseen meillä on Raamattu, rukous ja toisemme.
Kun itse päädyin aikoinani ateistiksi, tein Jumalan kanssa diilin.
Sanoin mielessäni:
Olen etsinyt Sinua koko elämäni lapsesta asti, mutta en löytänyt mistään.
Nyt on Sinun vuorosi löytää minut, minä lakkaan nyt yrittämästä.
Etsi Sinä minut jos tahdot ja jos olet olemassa ja tee mitä parhaaksi näet.
Se toimi, hitaasti ja lempeästi. Niin Jumala katsoi parhaaksi toimia minun kanssani.
Mormonismin jälkeen en olisikaan kestänyt minkäänlaista uskonnollista myllytystä.
Niin se vaan toimi, diili Jumalan kanssa.
Jumala etsi ja löysi minut, poimi käteensä kuin kohmeisen ja kuraisen rätin talviloskaiselta ajotieltä.
Hän pelasti minut iankaikkiseen elämään.
Elän ikuisuutta jo nyt ja joka hetki Hänen armossaan on minulle kylliksi.
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Usko on Jumalan lahjaa ja armoa, ei omaa ansiota. Anna Jumalan toimia kanssasi, miten Hän parhaaksi näkee. Jotain tapahtuu, en tiedä miten ja millä tavalla juuri sinun kanssasi, sillä Jumala tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu :-)
Haaste mormoneille
Kestääkö "todistuksenne" ja uskonne alkukirkon "palautukseen" jos jäätte muutamaksi kuukaudeksi pois kirkon kokouksista ja seurustelette pelkästään normaalien ei-mormonien kanssa?
Vai perustuuko tuo kaikki siihen että jatkuvasti olette yhdessä samanuskoisten kanssa ja toistatte toisillenne oman uskonne oikeutta?
Useinhan on niin, että kun ollaan sisällä jossakin - järjestössä esimerkiksi - niin ei nähdä sitä "isoa kuvaa" eikä metsää puilta. Ulkopuolisen on helpompi hahmottaa koko kuva.
Haastan sinut, mormoni, astumaan lokerosi ulkopuolelle joksikin aikaa katselemaan, miltä mormonismi näyttää. Ellet suostu, olet ennakkoluuloinen ja omiin uskomuksiisi ja tapoihisi toivottomasti jämähtänyt.
kehotus epäaktiivisuuteen! Ovatko asiaperusteet niin lopussa, että vastustajan pitää moiseen turvautua? Kehottaja olettaa, että todistus rakentuisi sosiaaliseen vorovaikutukseen, mutta voi vakuuttaa ainakin omalta osaltani, ettei näin ole. Kokemusta on 45 vuoden ajalta. Myös vastustajien "perustelut" ovat tulleet tutuiksi.
Nyt minun on pikkuisen puolustettava mormoneita.
Jos minua kehotettaisiin olemaan kaksi kuukautta rukoilematta tai lukematta Raamattua, ei onnistuisi.
Olen mormonismista sitä mieltä, että se on eksytystä, mutta mormoneille se on totuutta.
Ehkä yhtä totta kuin minulle oma uskoni, mistäpä sen tietää.
Oma mormoninaoloaikani oli omaa uskottelua ja itselle vakuuttelua, mutta on mahdollista, että jotkut mormonit ovat vilpittömiä uskossaan.
Sellaista tulee kunnioittaa.
Luopuisitko itse pariksi kuukaudeksi omasta uskonnostasi tai maailmankatsomuksestasi?
Kokeilussa on kyse siitä, että pysyykö se todistus, vaikka ei ole koko ajan samoinajattelevien ympäröimä.
Ei siitä, etteikö saisi harjoittaa uskontoaan yksinään, rukoilla, lukea kirjoituksiaan ja oppikirjojaan ym.
Minusta on outoa, että voit käsittää haasteen noin väärin.
Taisin lukea huonosti kirjoittamasi.
Anteeksi, vaikeuksia luetun ymmärtämisessä ;-).
Siis tuolla lailla aehdotuksesi on ihan järkevä.
Onhan se yhdessä "minä tiedän että on totta" -toistaminen aika suggeroivaa,
sellaisesta voi olla todella terveellistä olla erossa jonkin aikaa.
enkä ole tippaakaan yllättynyt, että kirjoitat juuri noin. Eihän sinulla ole muuta vaihtoehtoa.
Et varmaan koskaan uskaltaisi itse jäädä "epäaktiiviseksi" (onpas sanahirviö!).
Todistuksesi ja uskosi ("tietosi") riippuu siis siitä, että seurustelet jatkuvasti samanuskoisten kanssa.
vaikka kuvittelet tietäväsi. Olet asettunut psykologisen tulkitsijan asemaan, mutta et taida tietää hengellisestä todistuksesta mitään. Se on yksinkertaisesti totuuden tuntemista. Kohdallani se on huolellisen tutkimisen tulosta. Olen melko paljon perillä jo koulutukseni ja menneiden työtehtävieni vuoksi asenteiden merkityksestä.
Olet itse osoittanut olevasi ennakkoluuloinen ja harhoihisi jämähtänyt henkilö.
Joku avarakatseisempi voi ottaa haasteestani onkeensa.
kirkonjäsenet oltuaan vuosia poissa kirkosta ovat todella onnellisia päästessään jälleen kirkon yhteyteen? Eikä heidän uskonsa ole lainkaan heikentynyt!
Selitäppä miksi moni muuttaessaan ulkomaille ja käydessään kirkossa siellä ymmärtämättä yhtään mitään vähintään vuoteen... miksi he pysyvät uskollisina.
Niin tai kaikki lähetystyöntekijät, varsinkin vanhemmat lähetystyöntekijä joille kielen oppiminen voi olla tosi vaikeaa he elävät ummikkona keskellä vieasta kieltä... ja silti pysyvät vahvoina!
Eli siis kokeiltu on, eikä mitään vaikutusta, ei ainakaan negatiivista.
Moiseen kokeiluun. Olen itse ummikkona muuttanut toiseen maahan aikanaan ja ollut aivan pussissa nuutaman vuoden vielä pienten lasten takia kotiin sidottuna ja ei usko ole siitä yhtään vähentynyt. En ole mikään himolukijakaan joten saattoi mennä kuukausia ennen kuin avasin edes mormonin kirjan... mutta ei uskoni siitä kadonnut. Oli tosi tylsää kokouksissa kun en ymmärtänyt mitään, mutta kyllä se siitä paremmaksi ajan kanssa on muuttunut. Ei se kirkon totuutta pistanut.
Selvä juttu. Älä sitten kokeile.
Haasteessa on kyse siitä että mormoni yrittäisi elää normaalia elämää kirkon ulkopuolella ja katsoa, pysyykö se "todistus" silti.
Miksi tuo laskettaisiin kun kävit kokouksissa vaikket mitään ymmärtänytkään? Et ole oikeasti kokeillut normaalia elämää.
Onpa kumma ilmaus. Ikään kuin myöhempien aikojen pyhät eivät eläisi normaalia elämää. Mitähän tuohon "normaaliin" kuuluu? Muistan kyllä entisen elämäntapani eikä se ollut oikeaa iloa tuottavaa.
sana normaali elämä? Ennen kuin sanot etten ole sitä elänyt.
Olen kyllä mielestäni elänyt nähtävästi juuri tätä sinun tarkoittamaasi normaalia elämää vuosia, ja havainnut sen tyhjäksi.
"Selitäppä tämä ... miksi siis ... kirkonjäsenet oltuaan vuosia poissa kirkosta ovat todella onnellisia päästessään jälleen kirkon yhteyteen?"
Niin ketkä? Mistä tiedät? Lukenut Liahonasta vai?
"Eikä heidän uskonsa ole lainkaan heikentynyt!"
Mistä tiedät? Millaiset ovat olleet olosuhteet ennen ja jälkeen väliaikaisen luopumuksen? Mitä tiedät henkilöiden vaikuttimista?
"Selitäppä miksi moni muuttaessaan ulkomaille ja käydessään kirkossa siellä ymmärtämättä yhtään mitään vähintään vuoteen... miksi he pysyvät uskollisina."
Ovat siis käyneet jatkuvasti kirkossa (mukava päästä tutunlaiseen ympäristöön jossa osaa käyttäytyä samoin kuin muutkin kun mikään muu kuin kieli ei eroa tutuista kotimaan ympyröistä) eivätkä ole mitenkään muuttaneet tapojaan. Eivät täytä haasteen ehtoja alkuunkaan.
"Niin tai kaikki lähetystyöntekijät, varsinkin vanhemmat lähetystyöntekijä joille kielen oppiminen voi olla tosi vaikeaa he elävät ummikkona keskellä vieasta kieltä... ja silti pysyvät vahvoina!"
Mutta eivät muuta käytöstään mitenkään, käyvät kirkossa ja tapaavat jatkuvasti samanmielisiä, ottavat osaa samoihin riitteihin jne. Eivät toisin sanoen hekään täytä haasteen ehtoja alkuunkaan.
"Eli siis kokeiltu on, eikä mitään vaikutusta, ei ainakaan negatiivista."
Nuo epämääräiset juttusi vain vahvistavat käsitystäni, että moni on mormoni pelkästään sen vuoksi, että ne sosiaaliset ympyrät ovat tuttuja ja turvallisia, miksi lähtisi poiskaan jos kerran viihtyy. Mutta onko ollenkaan kysymys uskosta ja totuudesta, sepä onkin aivan toinen juttu.
palasi nöyränä kirkkoon, mutta ei saanut entistä asemaansa.
mutta hänestä lisää tietoa hakevat voisivat tutkia tätä sivustoa:
http://olivercowdery.com/ocowdery.htm
Kyllä tämä ns. todistus on ihan psykologinen ilmiö.
Ei minulla ainakaan ollut mitään todistusta, etsimisestä ja rukoilemisesta huolimatta. Kuvittelin, että on, mutta se olikin aivan muuta.
Kun varhaisteini-ikäisenä kiinnostuin mormoneista ja amerikkalaisista, se oli sellaista lapsellista ihannointia, kuten siinä iässä usein on. Murrosiässä ihminen on myös melko herkkä ja epävarma. Siinä iässä turvaa haetaan monista lähteistä.
Halusin olla samanlainen kuin ihailemani Osmondit ja sitten hommasin "pyhät kirjoitukset", luin niitä ja kaikki tuntui jotenkin salamyhkäisen jännittävältä. Kun sitten otin yhteyttä m-seurakuntaan ja siellä oikein kehuttiin minua (olin erikoisen valittu, harvinainen tapaus) kyllä se hiveli itsetuntoani. Uskoin lapsenomaisesti kaiken...siis kaiken. Lisäksi koko ajan sanottiin, että tällä harvinaisella sisarella ON JO VAHVA TODISTUS, niin en minä sitä sen enempää ajatellut. Rukoilin ja olin uskollinen. En epäillyt mitään.
Kun pidin puhetta, lisäsin sinne loppuun, että minä tiedän...kuten kaikki muutkin sanoivat.
"Sinä tunnut niin tutulta", saatettiin sanoa, "olen tavannut sinut varmaan aikaisemmassa olemassaolossa". Tällainen tuntui ihanalta, samoin sellainen samanmielisiin kuuluminen, tiivis yhteisö, uudet ystävät jotka aina kehuivat, ihmettelivät uskollisuuttani. Aloin paastota heti alussa, vaikka en ollut jäsen, halusin maksaa kymmenykset, laitoin kasvimaata, pidin päiväkirjaa, luin joka päivä "pyhiä kirjoja"...
Sitten vuosia myöhemmin huomasin, etten voinut enää lisätä puheen loppuun "minä tiedän", en mennyt todistukokouksessa todistamaan. Siellähän kaikki istuvat hiljaa ja jokainen vuorollaan nousee sanomaan samat sanat. Odotetaan, että jokainen aktiivi nousee. Vieruskaveri saattaa tönäistä, että mees nyt sinäki. Toinen toistaan seuraa.
Sanotaan myös, että aina pitäisi nousta todistamaan, vaikka ei siltä tuntuisikaan, sillä todistaminen vahvistaa todistusta. Psykologista tämäkin. Kun voittaa sen epävarmuuden ja rohkenee nousta sanomaan nämä sanat, niin puna nousee kasvoille, kyynel silmään, tulee helpotus ja hyvä mieli, kaikki tulevat kiittämään hyvästä puheesta tai todistuksesta. Kaikki tämä vahvistaa todistusta. Siis mitä todistusta? No, se on tämä tunne, ei muuta.
On ihan hömppää sanoa, että minä tiedän. Emme me voi tietää moniakaan asioita, eritoten mormonikirkon ja -kirjan alkuperästä tms. Voitaisiin sanoa,että minä uskon.
Yksi hämäys on tämä kirkon valtavasta kasvusta kertominen. "Kirkko kasvaa nyt nopeammin kuin koskaan!" Tämä nostaa valtavasti tuota tunnetta, sitä ajattelee, ettei ole yksin, vaikka Suomessa onkin yksin. Ajatella, mikä maailmanlaajuinen kirkko!
Vasta kun tajuaa, että kysymyksessä on ehkä muutaman promillen verran maailman väkimäärästä, asiat alkavat mennä oikeaan suhteeseen.
Väitän myös, että tätä todistusta, mistä mormonit puhuvat, eli siis voimaksta tunnetta, ei ole kovin monilla vaikka olisi ihan aktiivinen. Toiset vain ovat mieleltään sellaisia, että saavat tuon tunteen ja ylläpitävät sitä.
Tunsin kymmeniä m-kirkon jäseniä, jotka olivat uskollisia kirkon toiminnoissa, mutta eivät he tienneet höykäsen pöläystä historista tai alkuperästä tai edes halunneet tietää. Ja sellainen on hyvä jäsen.
Näyttää siltä, että nouseva uusi sukupolvi on paljon vapaampaa ja ajettelee toisin. Ei haittaakaan, vaikka kaikkia oppeja ei voida selittää tai vaikka joku profeetta on puhunut jotakin käsittämätöntä. Mitäs tuosta, tärkeintä on tämä kiva yhteisö ja jenkkilä.
on kirkon jäsenten tärkein todistuksen lähde. Voitko nyt sanoa, ettei se olekaan totta? Todistusta tulee hoitaa. Kyllähän Mormonin kirjankin saa sysätyksi syrjään, jos ei sitä käytä. Samoin käy todistuksellemme. Usko ilman tekoja on kuollut, samoin todistus.
Minusta selostit koko jutun erittäin selkeästi, kiitos siitä! Itselläni ei sana ole hallussa noin hyvin.
tehtäväkseni korjata tuota Mormonin kirjan kielellistä asua.
Kirjan on nyt muodossa jossa se vahingoittaa Suomen kieltä, eikä sitä pitäisi antaa juuri kielellisistä syistä ollenkaan ainakaan alle 60 v. luettavaksi.
Kirjalliselta muodoltaan Mormonin kirja ei ehkä ollenkaan mahdu Suomen kielestä annettujen säädösten asettamiin rajoihin.
Eläkeläisenä en tuosta tärkeästä työstä paljon rahallista korvausta vaatisi.
Paremman kirjallisuuden puolesta
Turust
Se on sitä että lukee mormonin kirjaa päivästä toiseen piittaamatta totuudesta!
Kirkosta ei voi jäädä pois näennäissyistä kyse on todellisuudesta siitä ettei hivuttautuisi pois kirkon sosiaalisesta verkosta!
Missä hyvä tahto, pyyteetön rakkaus?
Tärkein on tuottaa kirkolle palveluksia ja kymmenyksiä!
Älä jää pois ettei ole aikaa miettiä asioita omilla aivoilla ja toteuttaa Kristuksen sanomaa luovasti...Paras pysyä kirkon viitekehyksessä ja raataa monta iltaa viikossa ja olla "holhouksen" alaisena!
Tutkikaa kirkon alkuperää ja sitä mitä nämä "profeetat" todellisuudessa olivat! Avatkaa silmänne!
laatuun käyvää. Kieliasua on parannettu vuoden 2002 käännöksessä. Siinä on menty vielä lähemmäksi Joseph Smithin alkuperäistä tyyliä ja on pyritty säilyttämään tekstin heprealaisuuksia.
Kirjoitatko kokemuksistasi vai ennakkoluuloistasi käsin? Kovin erilainen on todellisuus. Tulkaa ihmeessä itse katsomaan ja kuulemaan! Seurakuntien osoitteet ja kokousajat löytyvät sivuilta
http://www.mormonit.fi
mitä tarkoittaa, että on menty "kohti hebrealaisuuksia" ja mikä on Joseph Smithin tyyli? Eikö hän kirjoittanut suoraan kultalevyiltä, vai kirjoittiko hän tosiaan omasta päästä? Eikö tyyli ollut niillä levyillä?
Mormonin kirjan tyyli nyt on mikä on, kirjaa ja sen kieliasua on jouduttu korjailemaan raskaalla kädellä, eikä se vieläkään ole kovin häävi.
Tyyli on Smithin omaa, sitä mitä hän oli uskonnollisissa kokouksissa saarnamiehiltä kuullut ja Kuningas Jaakon raamatunkäännöstä kuunnellut, niitä retoriikkoja toisteli kirjurilleen.
Suomeksi kieliasu on ainakin aika kamala, mutta sen verran kuin englannin kielen tyylistä mitään ymmärrän, ei alkuperäinenkään (se korjailtu) ole tyylillisesti hurrattava.
Sääli, että Jumala valitsi näin heikkolahjaiset kirjurit näin tärkeän asian hoitajiksi. ;-)
:-) %-D ...
Tämä on minulle aivan uutta tietoa, että mk:n kieliasua olisi muuteltu. Minä kun olin siinä uskossa, että enkelin tuomilta kultalevyiltä tehty käännös on se ainoa oikea, eikä siihen tarvitse koskaan tehdä mitään muutosta.
Olen aivan ymmällä. Onkohan koskaan maailmassa ollut niin lapsellista ja herkkäuskoista mormonia kuin minä olin :D
Täytyypä mennä vähäksi aikaa nauramaan, jos se helpottaisi. Suokaa anteeksi!
Siis ei sitä englanninkielistä ole muuteltu ja nyt tuo uusi suomalaisen MK:n käännös on yritetty saada mahdollisimman paljon alkuperäisen kaltaiseksi, esim. lisäämällä sinne kaikkia heprealaisuuksia joita tuossa edellisessä suomalaisessa MK:jassa ei ollut. Tuo tönkkö kieli on muuten juuri yksi todiste MK:jan heprealaisesta alkuperästä, kuten esim. nuo kaikki välisanat (niin, ja tapahtui että.. jne.)jotka kuulostavat hassuilta. heprealaiset eivät nimittäin käyttäneet välimerkkejä joten he joutuivat käyttämään erilaisia ilmaisuja erottaakseen asiat toisistaan.
asia vai kieliasu? Kirjassa on paljon ns. heprealaisuuksia: kiasmit ja virkkeiden sitominen toisiinsa välisanoin, koska välimerkkejä ei hepreassa käytetty. Nuo välisanat on haluttu säilyttää, mutta niistä teksti tulee nykylukijalle tietenkin oudon tuntuiseksi. Kirjan aitoudesta ne kyllä todistavat, mutta sehän vastustajia harmittaa.
http://www.lightplanet.com/response/answers/changes.htm
Smithin sanelemaa englannin kielistä Mormonin kirjaa on kieliasunsa puolesta korjailtu moneen eri otteeseen.
Varsinaista sisältöä ei tietääkseni ole korjattu.
Minäkin olen aikanani tehnyt kustantamolle kielenkorjaustyötä huonon amerikanenglannin suomentajan jäljiltä.
Suomentamisen idea on sanoa suomen kielellä sama, mikä alunperin on sanottu jollain muulla kielellä.
Siksi "tapahtui että" ja muu lisäily on tyystin järjetöntä.
Jos sellainen tapa onkin hebreassa, se ei suomen kieleen kuulu eikä ole koskaan kuulunut.
Ei toisen kielen kieliopillisia tai välimerkkirakenteita voi siirtää toiseen kieleen. Jo pelkästään englannin kieliopin mukainen pilkutus turmelee suomen kielisen tekstin. Entistä hullummaksi menee jos mormonit lisäilevät jonninjoutavia "hebreamaisia" toistoja saadakseen Mormonin kirjan uskottavammaksi.
Eikö sen sitäpaitsi pitänyt olla reformoitua egyptiä? Nyt sinne kiireen vilkkaa väsäillään hebrealaisia kiasmeja ja muuta dekoratsioonia?
Mutta omapahan on asianne, jos ette tämän vertaa omaa Suomalaista kulttuurianne ja siihen olennaisesti kuuluvaa äidinkieltänne kunnioita.
Eipä tuota kunnioitusta muutenkaan tälla palstalla ole näkynyt, nimimerkkeja Vai niin ja Tapani1 lukuun ottamatta.
muokata jo alkuperäisiä kultalevyissä ollutta kieltä. Levyissä ei ollut tietoakaan mistään Ameeriikan englannista jonka syntyhistoria alkaa jostakin 1700 luvulta. Eli sata vuotta ennen Smithiä.
Alkuperäisestä tekstistä ei ole säilynyt ainuttakaan sanaa. Smithin jälkeen kieli on kehittynyt merkittävästi. Ei suomessakaan kirjoiteta Agricolan suomella. Sehän on melkoisen puhdasta vanhempaa Turun murretta. Ei sitä nykysuomessa kukaan ymmärrä. Tässä on nyt seonnut Suomen- ja uudistettu Egyptin-kieli pahasti keskenään. Tuskin sitäkään kukaan ymmärtää.
Luetaanko tämäkin minun syykseni? ;
olivat uudistettuja egyptiläisiä. Niin saatiin mahtumaan pieneen tilaan paljon asiaa. Se oli nähdäkseni eräänlaista pikakirjouitusta. Ei sinne ole lisäilty mitään. Niin suuri nero Joseph ei ollut, että hän olisi keksinyt hyvinkin laajoja kiasmeja (esim. Alma 36). Noita ei edes huomaa, ellei osaa hakea.
Turha moittia kieliasua silloin, kun on kysymys muinaisesta aikakirjasta. Sen kuuluu olla mahdollismman paljon alkuperäisen kaltainen.
Asia on tietysti tärkeä, mutta mihin alkuperäiseen tässä nyt verrataan? Alkuperäiseen englanninkieliseen (ja mikä se on) vai siihen, mitä oli niissä kultalevyissä? No niin, kultalevyjä ei enää ole, mutta minä aina luulin, että kun Jooseph käänsi uurimin ja tummimin avulla ja Jumalan voimalla, kuten sanotaan kirkon historiikissa, ja kun tämä kääntäminen oli näiden voimien avulla niin nopeaa, oikeastaan sanelua, niin ajattelin, ettei niihin nyt kovin paljon ole voinut tulla korjattavaa.
En tiennyt myöskään, että levyillä oli hebreaa.
En osaa kiinaa, mutta käsitykseni siitä kielestä on, että sanoja ei lainkaan taivuteta. Kirjoitusmerkit kirjoitetaan peräkkäin ja alkuperäinen kiinalainen osaa lukea muodostuvaan lauseeseen sävelkulun mielessään. Näin teksti tulee ymmärrettäväksi.
Pitäisikö siis kiinaksi kirjoitettu vanha runo suomentaa niin, että
"perhonen lentää oksa hidas"
eli suomeksi kenties
perhonen laskeutuu hitaasti oksalle...
Olen edelleen sitä mieltä, että hanke on kuolleena syntynyt.
Tarkka ja hyvä suomennos SUOMEKSI, ei suomeksi kirjoitettua hebreaa.
Tiesitkö muuten, että viittomakieli on aivan oma kielensä? Suomalaista viittomakieltä ei ole se, että vain viitotaan peräkkäin suomen kielen sanat vastaavina viittomina.
Kuurojen ensimmäisen viittomakieliset käännökset Raamatun tärkeistä teksteistä ovat olleet viitottua suomea. Nyt siellä kiistelee uusi ja vanha polvi siitä, mitä tehdään vanhentuneelle "käännökselle", johon monet kuurot ovat jo kiintyneet, vaikka se ei siis mitään oikeaa viittomakieltä olekaan.
Mitä ihmeen heprealaisuuksia? Mormonin kirjan alkukielihän on englanti. Satu kultalevyistähän sitä paitsi väittää, että se on kirjoitettu reformoidulla egyptin kielellä
hepreaa, joka oli kirjoitettu uudistetun egyptin merkein. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Siksi englaninkielisessä käännöksessä oli myös ns. välisanoja välimerkkien sijasta.
on heprea, josta Joseph Smith käänsi englanniksi. Käännökseen kieliasuun tuli siksi ns. heprealaisuuksia kuten välisanoja. Kiasmit puolestaan todistavat sisällön heprealaisuudesta. Joseph Smithin olisi täytynyt olla todella nerokas, jos hän olisi omasta päästään pystynyt luomaan noita kiasmeja.
>>Käänsi
Tapani1 8.2.2005 klo 11.24
hepreaa, joka oli kirjoitettu uudistetun egyptin merkein. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Siksi englaninkielisessä käännöksessä oli myös ns. välisanoja välimerkkien sijasta.
Kun nyt kumminkin on niin, että levyjä joista Smith käänsi Mormonin kirjan ei ole käytettävissä,
niin ihmettelen, miten palataan alkuperäiseen, sanotaan nyt sitten vaikka hebreaan.
Meillä on vain Smithin englanninkielinen käännös.
Siinä on "hebrealaisuuksia" se määrä kuin on.
Aiotaanko siihen siis lisätä jotain hebreamaista, jota päätellään olleen Smithin levyillä?
...ja kirjoitin tämän nyt mormonismin oletusmuodossa levyistä ja kääntämisestä, että tulisi selväksi.
Itse pidän Mormonin kirjaa 1800-luvulla kirjoitettuna amerikkalaisena kirjana, jonka tekijä on Smith tai sitten se Spaulding, tai jotain sinne päin.
"Todistus, on vahvin ase paholaista vastaa. Jokaisen mormonin on kasvatettava todistustaan niin vahvaksi että se kestää maailman melskeet.
Miten voi saada todistuksen?
Todistuksen voi saada vain Pyhän Hengen avulla. Mutta Pyhä Henki ei asu saastaisissa asunnoissa.
Todistuksen saaminen on kummallinen tapahtuma, sinä vain tiedät että Kirkko on totta. Tunnet rinnassasi suurta iloa totuuden tähden.
Ihminen voi kyllä kieltäytyä kuulemasta sisäistä ääntään. Minäkin tein tuon virheen kerran. Oli kysymys siitä, että onko aivan pieni lapsi paha. Väitin, vastoin omaa parempaa sisäistä tietoani, että on se! Muistan vieläkin kuinka pahalta itsestäni tuntui; kurkkua kuristi ja tunsin vihan saavan valtaa minussa, mutta olin päättänyt että näin on, pienet lapset ovat pahoja.
Näin jälkeenpäin ihmettelen miten saatoin niin sanoa. Tiesin sen silloin olevan aivan väärin, mutta minun piti vain sanoa se vaikka tuntui pahalta.
Sen sijaan, kun saa todistuksen, tulee todella hyvä olo. Todistuksen voi myös menettää elämällä elämää, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa. Sillä tämä karkottaa Pyhän Hengen ja estää kuulemasta tämän kuiskauksia.
Todistuksen saamisessa auttaa myös rukoileminen. Ei tyhjien hokeminen vaan avoimen sydämen rukous. Joillakin ihmisillä on uskon lahja ja he tietävät heti kuullessaan sanoman että se on oikein, toiset joutuvat tekemään todella töitä saadakseen todistuksen. Jotkut ovat niin kiinni tässä maallisessa että heidän on vaikea edes ymmärtää miksi pitäisi olla todistus.
Joidenkin on saatava todisteita, konkreettisia todisteita. No oletetaan että Jumala antaisi merkin siten, että omenapuun oksa rupeaisi kukkimaan keskellä talvea...
Odotetaan muutama vuosi niin ihmeen ensi hämmästys on poissa ja vähitellen voi alkaa ajattelemaan, että ehkei se ollutkaan totta! Ei merkeillä ja todisteilla mitään todistusta saa! Ne voivat lujittaa tai heikentää uskoa, mutta pysyvää todistusta ei niillä saa.
Jokaisen on itse löydettävä todistuksensa. Vaikka kuinka haluaisi, että rakkailla lapsilla olisi todistus, heidän on löydettävä se itse. Joillekin lapsista se on helppoa toisille vaikeata.
Todistuksen Mormonin kirjasta voi saada lukemalla sitä avoimin mielin ja rukoilemalla saadaksesi tietää onko se totta. Mitään muuta keinoa ei ole.
Samoin voit saada, rukouksen avulla, todistuksen eri uskonkappaleista, sekä muista opetettavista aiheista, sekä vastauksen henkilökohtaisiin kysymyksiin.
On vain uskaltauduttava mukaan leikkiin. Se ei pelkää joka etsii avoimin mielin."
Jatkossa tulen esittämään tämänkaltaisten, kirjalliselta sisällöltään heikkojen ja teknillisesti ala-arvoisten tuotosten poistamista.
Kaunokirjallinen taso on saatava nousemaan palstan uskovien, elämästään kaikin tavoin huolta pitävien tasolle. Velvollisuutemme on ylläpitää korkean Suomalaisen sivistystason säilymistä kaikilla tasoilla.
Ainoastaan näin menetellen voimme välttyä Ameeriikkalaiselta roskakulttuurilta ja säilyttää puhtaana isiemme uskon.
Toivoisin ettei minun tarvitse toista kertaa huomauttaa tästä asiasta. Toistuvilla kelvottomilla kirjallisilla ilmaisuillamme tuhoamme lastemme mahdollisuudet kunnialliseen ja korkeamoraaliseen elämään. Lukekaa ja tutkikaa – hyvät ihmiset Suomalaista kaunokirjallisuutta. Kuinka saatatte jatkuvasti tehdä pilkkaa korkeatasoisesta Suomalaisesta kirjallisuuden ja äidinkielen koulutuksesta? Millä tavoin tuollainen jatkuva vakava pilkallisuus osoittaa ainoaa oikeaa uskoa?
Tähän vakavaan kysymykseen minulla Suomessa asuvana, koululaitostamme ylläpitävänä, Suomen kansalaisena lienee Ameeriikasta riippumaton kiistaton oikeuteni.
Vakavin terveisin, kunnioittavasti:
Turust
että monilla muillakin on vahva "todistus", vaikkapa jehovan todistajilla: miten muuten jaksaa kiertää ovelta ovelle, järjestää itselleen puolipäivätyö, jotta ehtii enemmän kiertää...
tai lestadiolaisäidillä, joka lääkärin kiellosta huolimatta palvelee miehensä tarpeita ja jaksaa kantaa taas uutta elämää...
tai adventisteilla, jotka ympäristön painostuksesta huolimatta pitävät lauantaita oikeana lepopäivänä...
kaikilla on tuo todistus sydämessään siitä, että vain he uskovat oikealla tavalla...
vain pari esimerkkiä mainitakseni