Mitä tehdä: avoimen suhteen haikailu?

Olen seurustellut noin viisi vuotta kumppanini kanssa. Noin vuosi sitten aloimme puhua avoimesta suhteesta minun aloitteestani; elimme etäsuhteessa ja näimme vain viikonloppuisin. Tämä turhautti seksuaalisesti. Koin, että olisi molemmille ok harrastaa irtosuhteita kun emme ole samalla paikkakunnalla. En pistäisi pahaksenikaan jos meidän yhteiseen sänkyyn joskus päätyisi kolmas henkilö.

Kumppanini sanoo, ettei se ole hänelle mahdollista. Ilmeisesti hän on liian mustasukkainen. Tämä aihe on aiheuttanut molemmille mielipahaa läpi koko vuoden ja pari viikkoa sitten totesimme, että ollemme kavereita jonkun aikaa ainakin, ja ehkä mahdollisesti palaamme yhteen tulevaisuudessa jos molemmista tuntuu siltä. Puolen vuoden päästä pystyisin todennäköisesti muuttamaan lähemmäksi häntä, mutta on vähän epäselvää auttaisiko se mitään.

Varsinainen kysymys on siis se, että yritänkö unohtaa mielihaluni avoimesta suhteesta ja pyrin olemaan sellainen henkilö kun hän haluaa? Hän on muuten sellainen ihminen, että vietän mieluusti loppuelämäni hänen kanssaa, ja rakastan häntä edelleen. Vai lähdenkö kokeilmaan onko minusta oikeasti avoimeen suhteeseen, uusien ihmisen kanssa? Sillä oletuksella, että heitä löytyy.

Kiitos jo etukäteen kaikista asiallisista vastauksista. En haluaisi lukea yhtäkään eläimiin liittyvää kommenttia mutta sivuston tuntien joku trolli sekaan eksyy kuitenkin.

-Peukku
Ilmianna
Jaa

2 Vastausta



Itse olen valinnut eksklusiivisen parisuhteen, vaikka voisin elää avoimessakin liitossa.
Ilmianna
Jaa
Minulla on vähän samantapainen tilanne sillä erotuksella, että elän mieheni kanssa saman katon alla. Tässä hiljattain oivalsin olevani polyamorinen, mikä selittää aika poikkeavan aikaisemman rakkauselämäni, nopean siirtyilyn suhteesta toiseen (myös edestakaisin, esim. ero uudesta ja paluu yhteen exän kanssa) ja suhteiden aikaiset ihastumiset. Rakastan miestäni, mutten osaa olla rakastamatta ja haluamatta muitakin. Koen, että saattaisin olla onnellisempi avoimessa polysuhteessa, jossa voisi olla useampi osapuoli, eivätkä satunnaiset irtosuhteet olisi pettämistä tai muutenkaan mikään maailmaa mullistava juttu.

Ongelma on siinä, että avomieheni on äärimmäisen yksiavioinen ja myös mustasukkaisuuteen taipuvainen. Olen koittanut puhua hänelle asiasta, mutta hän vain suuttuu koko jutusta.

Olen yrittänyt sopeutua elämään yksiavioisesti, kun kuitenkin olen löytänyt elämääni ihanan ihmisen, josta välitän. Se vain tuntuu hyvin vaikealta välillä. Etenkin, kun meillä on minun makuuni ihan liian vähän seksiä.

Välillä mietin, pitäisikö erota. Pelkään, että jos tilanne jatkuu tällaisena, ajaudun pettämään ja satutan miestäni. En usko, että erommekaan tekisi hänelle kovin hyvää. Koen, että olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa uhraan oman onneni, jotta mies olisi onnellinen.

Yhdessä asuminen on muutenkin alkanut tuntua rasittavalta. Tällä hetkellä olisin mieluiten tilanteessa, että muuttaisin omilleni ja suhteemme jatkuisi avoimena suhteena tai olisin sinkku.

Omasta näkövinkkelistäni sanoisin aloittajalle, että kun olet vielä tuossa tilanteessa niin älä heitä omaa onneasi hukkaan. Mieti asiaa kunnolla, haluatko sitoutua yhteen ja ainoaan kumppaniin, jos avoin suhde kuitenkin tuntuisi sinusta itsestäsi paremmalta.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Mitä tehdä: avoimen suhteen haikailu?

Olen seurustellut noin viisi vuotta kumppanini kanssa. Noin vuosi sitten aloimme puhua avoimesta suhteesta minun aloitteestani; elimme etäsuhteessa ja näimme vain viikonloppuisin. Tämä turhautti seksuaalisesti. Koin, että olisi molemmille ok harrastaa irtosuhteita kun emme ole samalla paikkakunnalla. En pistäisi pahaksenikaan jos meidän yhteiseen sänkyyn joskus päätyisi kolmas henkilö.

Kumppanini sanoo, ettei se ole hänelle mahdollista. Ilmeisesti hän on liian mustasukkainen. Tämä aihe on aiheuttanut molemmille mielipahaa läpi koko vuoden ja pari viikkoa sitten totesimme, että ollemme kavereita jonkun aikaa ainakin, ja ehkä mahdollisesti palaamme yhteen tulevaisuudessa jos molemmista tuntuu siltä. Puolen vuoden päästä pystyisin todennäköisesti muuttamaan lähemmäksi häntä, mutta on vähän epäselvää auttaisiko se mitään.

Varsinainen kysymys on siis se, että yritänkö unohtaa mielihaluni avoimesta suhteesta ja pyrin olemaan sellainen henkilö kun hän haluaa? Hän on muuten sellainen ihminen, että vietän mieluusti loppuelämäni hänen kanssaa, ja rakastan häntä edelleen. Vai lähdenkö kokeilmaan onko minusta oikeasti avoimeen suhteeseen, uusien ihmisen kanssa? Sillä oletuksella, että heitä löytyy.

Kiitos jo etukäteen kaikista asiallisista vastauksista. En haluaisi lukea yhtäkään eläimiin liittyvää kommenttia mutta sivuston tuntien joku trolli sekaan eksyy kuitenkin.

-Peukku

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta