Onko kuolemaa olemassa?

Mitä jos ahneet rikkaat ihmiset tietää ton ja siksi kerää itselleen varallisuutta muista piittaamatta. Ikuisuus on pitkä aika taloudellisesti turvattuna

Jos multiuniversumiteoria pitää paikkansa, niin "kuolinhetkellä" ihmisen näkökulmasta hän ei kuollutkaan, vaan selviää aina ja näyttää siltä että hän uhmaa kaikkia todennäköisyyksiä. Vaikka ydinpommi räjähtäisi vierelläsi, sinä tulet aina selviämään hengissä. Et koskaan kuole.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Quantum_suicide_and_immortality

Itse rinnastan sielun kokijaan. Jokainen meistä on ainutlaatuinen kokija, näkökulma todellisuuteen/maailmaan. Persoona, psyyke jne. voivat muuttua, mutta tämä kokija, subjektiivinen näkökulma säilyy ainakin kuolemaan asti. Kuka tosin edes tietää tapahtuuko kokijan kuolemaa/häviämistä, vai jatkaako kokija aina olemistaan (ikuinen sielu/kvanttikuolemattomuus). Onko kuolema vain tapa poistaa muita historiapiiristämme?

Kvanttikuolemattomuus

Kvanttikuolemattomuudessa havaitsijalle itselleen valikoituu se tapahtumaketju, jossa hän itse ei kuole. Muut voivat kuolla havaitsijan horisontissa, ja silti jatkaa omassa havaitsijahorisontissaan ikuista elämäänsä, jossa taas tämä ensimmäinen havaitsija kuolee heidän todellisuudessaan. Jokaisella havaitsijalla olisi näin ikuinen elämä omassa horisontissa. Jokainen havaitsija loisi siis oman maailmankaikkeutensa/universumin, joka silmikoituisi kuin mustan aukon kautta, kun hän kuolee muiden maailmassa. Taivas ja helvetti olisivat siis täällä läsnä ikuisen elämän muodossa, elämän jossa ei tule supermuutoksia kuoleman hetkellä.

Ehkä "eilen" uneen vaipuessasi kuolitkin, ja heräsit äärettömän ajanjakson päästä "tänään", kun kvanttitilat loivat vastaavan aikajatkumon pienellä modifikaatiolla.

"Kaikkea sitä itsellesi uskotteletkin kuolemanpelossasi."

Miksei ihan yhtä hyvin kuolemattomuuden pelossa? Keskiajalla peloteltiin ihmisiä helvetillä ettei ne uskaltaneet paeta maailmasta edes itsemurhaan. Jos tulevaisuudessa pelotellaan kvanttikuolemattomuudella, esim. itsemurhayrityksestä vammautumisen ikuisuudella.

Eikö jotain voi vaivata sekin että jatkuuko tämä helvetti vielä jossain toisessakin ulottuvuudessa?

Ei pidä ajatella että jokaisen elämä on ihanaa, ei tarvitse paljoa katsella maailman menoa niin tajuaa millainen helvetti tämä on.

Ihminen on vaan niin itsekeskeinen että ei ajattele jumalasta mitään mutta kun itselle sattuu tarpeeksi ikävä juttu, aletaan ihmettelemään miksi jumala tämän sallii.

"Juuri sinä kuolet"

Mutta kuka olen minä? Oikea vastaus tähän muuttaa koko asetelmaa.
Minä on vain illuusio koska yksin tyhjässä avaruudessa synynyt ja ollut ei tietäisi edes olevansa olemassa. Tietoisuus on siis universumin informaation polttopiste, todellisuus meissä on siis universumi. Kuolema tarkoittaa aina illuusion "minä" kuolemaa ja katoamista.

Vasta-argumentti: "Kuten kuolemassa, myös tajuttomuudessa ja nukahtaessa tietoisuus häviää".

Häviääkö? Jospa aivot eivät vain tallenna niiden aikaisia tapahtumia? Jospa ihminen on tietoinen koko ajan valveillaolon ja unennäön ohella, ehkä sitä ei vain saa muistiinsa. Kokijan itsensä kuolemasta ei ole siis mitään todisteita.

Vasta-argumentti" "Tuo ei vastaa kvanttikuolemattomuutta, koska ihminen kokee pyörtyvänsä (olen kokenut sen, joten tiedän)".

Sekava olo ja kehonsa vajaahallinta vs. tiedottomuus ovat eri asioita. Pyörtymisen kokeminen on jotain muuta kuin tajuttomuuden kokeminen.

"Jos kvanttikuolemattomuus on totta, niin miksi tässä maailmassa ei ole esimerkiksi 200 vuotiaita ihmisiä?"

Ehkäpä vain sinä koet sen kuolemattomuuden tunteen omassa todellisuudessasi. Informaatioähky iskee jos kaikki pysyy horisontissasi ikuisesti, se on sitä kierrätystä.

Ihmiset uskovat muut kuolleiksi.

"Ja kukaan ei sano mitään? Itse ainakin kertoisin tuhatvuotisen viisauteni muille niin saisin siitä arvostusta ja hyvän aseman yhteiskunnassa".


Ehkä kerrotkin sitten ja muut ihmettelevät että nyt on ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elänyt maan päällä. Tai siihen mennessä lääketiede on saattanut kehittyä jo niin että elät muiden tapaan 1000-vuotiaaksi ja pidempään, hyvä syy taas olla ihmettelemättä. Tai yhteiskunnat taantuu, eikä kukaan usko sun tarinaasi. Mahdollisuuksia olisi paljon.

Kuoleman jälkeen - Mitä jos et kuolekaan?

Kaikki puhuvat mitä on kuoleman jälkeen, mutta onko joku oikeasti itse kuollut? Toiset kuolevat, mutta kuoleeko kokija itse? Mitä jos poistumme vain toisten horisonteista, mutta jatkamme itse elämää ikuisesti? Jospa kiirastuli on tämä ikuisuus. Kvanttikuolemattomuus on tieteellisen raflaava nimi tälle minän kuolemattomuudelle.
Mitä jos ikuinen sielu tarkoittaakin ikuista kokijaa omassa horisontissaan?

Onko jollain muka omakohtaista kokemusta omasta kuolemastaan? Muut kuolevat, mutta he eivät olekaan minä eli kokija itse. Mistä tiedetään että kokija kokee maailmanlopun eli oman kuolemansa? se on vain oletus. Yhtä hyvin jokainen voi omassa todellisuudessaan elää ikuisesti ilman kuolemaa, vaikka muut poistuvat kuolemisen kautta tämän havaintopiiristä. Ikuinen elämä se olisi tämäkin.

"mutta onko joku oikeasti itse kuollut? "

Elossa olevilta ei kannattane tuollaista kysellä...
Sen sijaan meillä on kokemusta siitä, että jotkut toiset ovat kuolleet, eivätkä enää ole vaikuttamassa maailmamme tapahtumiin. Niinpä päättelemme että noin käy meille muillekin lopulta.

Kuolemalla tarkoitetaan fyysisen kehon poisjättämistä tarpeettomana ja siirtymistä toiselle olemisen tasolle. On kuitenkin ollut joitakin ihmisiä, jotka eivät ole kuolleet viimeisessä inkarnaatiossaan, vaan he ovat kyenneet 'jalostamaan' fyysisen kehonsa korkeammalle värähtelytaajuudelle ilman kuolemisen kokemista eli ovat "hävinneet olemattomiin" tai "nostettu taivaaseen"..
Tämä on meille kaikille mahdollista, jos vain saavutamme (ennemmin tai myöhemmin teemme sen joka tapauksessa) tuollaisen korkeamman tietoisuuden tason eli jossa tiedostamme syvällisesti todellisen olemuksemme jumalallisena olentona, joka on vain väliaikaisesti kokemassa ihmiselämää. Siis vain sitten kun olemme saavuttaneet päämäärämme tietoisuutemme evoluutiossa, emme enää tarvitse syntyä tämänlaisen fyysisen olemisen tason elämänkokemuksiin kuin korkeintaan vain, jos itse niin tahdomme.

Mikäs tämä tämmöinen ketju on? Toistakymmentä vastausta aamuyöllä vähän reilun tunnin sisällä, ja sanasta sanaan samoja viestejä kuin jossain aiemmassa ketjussa?

Kuolemaa ei ole, kuten esim. Rauni-Leena Luukanen kirjassaan toi monipuolisesti julkiseksi?

1. Fyysinen todelisuus, se karkein kaikista....
2. Astraalitaso, johon siirrymme ns. kuolemassa...yhtä todellinen mutta "kevyemmässä maailmassa"ilman fyysisiä rajoitteita.....kuusi erillistä vyöhykettä sillä tasolla.
3. Mentaalitaso
4. Kausaalitaso

Tässä noin karkeasti määriteltynä vaiheet, jonka jokainen sielu tai minä käy lävitse useaan kertaan.