Tämä raamatunkohta on Apostolien tekojen kolmannen luvun 21. jakeesta. Se on synnyttänyt sekä muinoin että nykyisin merkittäviä pohdintoja.
Samaan aikaan, kun joku sanoi olevan kristityn suurin ilo katsella, kuinka kadotettuja kidutetaan helvetissä, toiset kristityt ajattelivat, että Jumala ei voi olla oikeudenmukainen, jos hän antaa ihmisen joutua ikuisesti piinattavaksi. Tähän raamatunkohtaan vedoten he uskoivat, että kärsimys kestäisi rajallisen ajan, minkä jälkeen "kaikki jälleen kohdalleen asetetaan", toisin sanoen, että lopulta kaikki pelastuisivat, ja paratiisimainen olotila ennen syntiinlankeemusta palaisi.
Oppia kutsuttiin nimella apokatastasis (kr. ἀποκατάστασις, palauttaminen, palata). Monet kirkkoisät kannattivat sitä, mm. Klemens Aleksandrialainen, Origenes ja Gregorios Nyssalainen. Sen sijaan kirkkoisä Augustinus vastusti sitä jyrkästi.
"Apokatastasis-oppi tuomittiin Konstantinopolin vuoden 543 paikallisessa kirkolliskokouksessa ja lopullisesti vuoden 553 Konstantinopolin ekumeenisessa kirkolliskokouksessa." http://www.ortodoksi.net/index.php/Apokatastasis
Kirkko siis julisti sen harhaopiksi.
Ollessani nuori, kaikki silloiset papit olivat olleet jumaluus- ja siveysopin professorin Antti J. Pietilän ( 1878 - 1932) luennoilla ja tenteissä. Pietilä oli teologialtaan äärikonservatiivi, mutta yhteiskunnalliselta ja kirkkopoliittiselta näkemykseltään uudistusmielinen radikaali. Se innosti nuoria. Nuoret opiskelijat suorastaan jumaloivat häntä, ja monet säilyttivät asenteensa hautaan asti.
Varsinkin äärikonservatiivit, kuten Aapeli Saarisalo, Osmo Tiililä ja Uuras Saarnivaara pyrkivät hänen suosioonsa. Nuoruuteni papistolle Pietilä oli melkein kuin itse kirkko, sillä hän piti käsissään kirkollista tiedotusta ja esitti sen sen mukaisena kuin itse tahtoi. Kun opiskelin teologiaa, hän oli vielä hyvin tunnettu, mutta nykypapisto on jo jokseenkin tietämätön Pietilästä.
Teologisesta konservatiivisuudestaan huolimatta Pietilä uskoi apokatastasis-oppiin. Hän ei ollut luterilaisena kirkolliskokousten määräysten alaisena. Nykykonservatiiveille apokatastasis taas on punainen vaate. Suurin osa menee helvettiin.
Kun muuan pastori julisti, että kaikki pääsevät taivaaseen, hän joutui piispan puhutteluun. Emme tiedä, mitä puhuttelu sisälsi, mutta puhuttelun jälkeenkin hän julisti, että kaikki pääsevät lopulta taivaaseen. Eikä häntä erotettu, jatkoi edelleen pappina.
Samaan aikaan, kun joku sanoi olevan kristityn suurin ilo katsella, kuinka kadotettuja kidutetaan helvetissä, toiset kristityt ajattelivat, että Jumala ei voi olla oikeudenmukainen, jos hän antaa ihmisen joutua ikuisesti piinattavaksi. Tähän raamatunkohtaan vedoten he uskoivat, että kärsimys kestäisi rajallisen ajan, minkä jälkeen "kaikki jälleen kohdalleen asetetaan", toisin sanoen, että lopulta kaikki pelastuisivat, ja paratiisimainen olotila ennen syntiinlankeemusta palaisi.
Oppia kutsuttiin nimella apokatastasis (kr. ἀποκατάστασις, palauttaminen, palata). Monet kirkkoisät kannattivat sitä, mm. Klemens Aleksandrialainen, Origenes ja Gregorios Nyssalainen. Sen sijaan kirkkoisä Augustinus vastusti sitä jyrkästi.
"Apokatastasis-oppi tuomittiin Konstantinopolin vuoden 543 paikallisessa kirkolliskokouksessa ja lopullisesti vuoden 553 Konstantinopolin ekumeenisessa kirkolliskokouksessa." http://www.ortodoksi.net/index.php/Apokatastasis
Kirkko siis julisti sen harhaopiksi.
Ollessani nuori, kaikki silloiset papit olivat olleet jumaluus- ja siveysopin professorin Antti J. Pietilän ( 1878 - 1932) luennoilla ja tenteissä. Pietilä oli teologialtaan äärikonservatiivi, mutta yhteiskunnalliselta ja kirkkopoliittiselta näkemykseltään uudistusmielinen radikaali. Se innosti nuoria. Nuoret opiskelijat suorastaan jumaloivat häntä, ja monet säilyttivät asenteensa hautaan asti.
Varsinkin äärikonservatiivit, kuten Aapeli Saarisalo, Osmo Tiililä ja Uuras Saarnivaara pyrkivät hänen suosioonsa. Nuoruuteni papistolle Pietilä oli melkein kuin itse kirkko, sillä hän piti käsissään kirkollista tiedotusta ja esitti sen sen mukaisena kuin itse tahtoi. Kun opiskelin teologiaa, hän oli vielä hyvin tunnettu, mutta nykypapisto on jo jokseenkin tietämätön Pietilästä.
Teologisesta konservatiivisuudestaan huolimatta Pietilä uskoi apokatastasis-oppiin. Hän ei ollut luterilaisena kirkolliskokousten määräysten alaisena. Nykykonservatiiveille apokatastasis taas on punainen vaate. Suurin osa menee helvettiin.
Kun muuan pastori julisti, että kaikki pääsevät taivaaseen, hän joutui piispan puhutteluun. Emme tiedä, mitä puhuttelu sisälsi, mutta puhuttelun jälkeenkin hän julisti, että kaikki pääsevät lopulta taivaaseen. Eikä häntä erotettu, jatkoi edelleen pappina.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jeesuksen nimessä... jo niitä muita, tähän Hänen kirkkaudeksi ja kunniaksi, "maailmalle valkeudeksi ja maalle suolaksi" riittävällä tavalla eläviä ja toimivia / vaikuttavia, Hänen APOSTOLISIA seurakuntiaan / sitä pelastukseksi Krist. vaihtoehtoa rakentaviin, eri virkoihin ja muihin eri palvelusten tehtäviin, ja niissä avustajiksi, Krist. YHTEYTEEN ja yhteistyöhön KUTSUTTUJA, ja muita tähän Krist. yhteyteen ja yhteistyyöhön, niillä kaikille hyväksi Krist. ehdoilla, yhtymään haluavia, etsivä / peräänkuulutteleva,
vähäinen, Totuudessa pysyvä ja siihen pitäytyvästi elävä ja toimiva, tähän em. kaikille hyväksi Raamatun UT mukaiseen Krist. yhteyteyteen ja yhteistyuöhön kutsuttu, siihen näyllä armoitettu, armahdettu syntinen, palvelijansa ja seuraajansa.
"Löytäneekö uskoa", Raamatun UT mukaista ja mukaiseen, Etsivä...?
Missähän ja miksi ne muut, tähän em. Raamatun UT mukaiseen Krist. yhteyteen ja yhteistyöhön kutsutut piileskelee ja miksi. Kun ei ala NÄKYMÄÄN eikä mitään heistä, eikä niistä muistakaan, kuulumaankaan.
Edeleenkin heitä etsivä / peräänkuulutteelva.
Muistelen, että katolisessa kirkossa helvetti olisi määräaikainen rangaistus.
Mutta saatan muistaa väärin.
Kiirastuli on määräaikainen.
Toivottavasti sen kesto ei ylitä Planckin aikaa. Sen kun vielä hyväksyisin.
Olen lukenut tuosta apokatastasis-opista muutamista kirjoista. Esim. tunnettu saksalainen teologi ja kirjailija Jörg Zink kannattaa tätä oppia. Myös Fransiskus Assisilainen kuuluu pohtineen, pitäisikö myös Saatanan puolesta rukoilla, jotta sekin pelastuisi. Tällä opilla on ollut aina kannattajia myös teologeissa, vaikka se onkin virallisesti julistettu "harhaopiksi". Joka tapauksessa Jumalalla on valta myös pelastaa kaikki jos tahtoo. Jumala on salattu.
Ei oikein tunnu uskottavalta sellainen Jumala jota saatana ja muut henkiolennot nöyryyttävät.
Eivät kykene nöyryyttämään kuin omiaan, sille antautuneita sitä tuomiokseen palvelemaan taipuneita, ja itseään ja toisiaan (niitä kansaan langenneita).
Joille on jo lopullinen TUOMIO julistettu, vaan ei vielä täytäntöön laitettu. Saa vielä olla rusikoimassa / kurittamassa, niitä Pyhälle Herralle uskottomia. Jos vaikka jotkut vielä sen myötä, kärsimystensä kautta kääntyisivät Kaikkivaltiaan Kristuksen Jeesukseen uskon kautta puoleensa.
"Samaan aikaan, kun joku sanoi olevan kristityn suurin ilo katsella, kuinka kadotettuja kidutetaan helvetissä, toiset kristityt ajattelivat, että Jumala ei voi olla oikeudenmukainen, jos hän antaa ihmisen joutua ikuisesti piinattavaksi. "
Uskovaisen ilo ja toive on saada olla yhdessä KAIKKIEN kanssa taivaassa ja näin voimme tutustua maailmankaikkeuden arvoituksiin aina galaksista galaksiin matkaten vuosimiljardien saatossa. Uskon, että yhteen galaksiin ja sen tähtien planeettoihin tutustuminen vie aikaa ainakin miljardi vuotta ja sittenkin ollaan vasta suoritettu ensi raapaisu - mutta aikaa kun on, niin ei hätää :))
Luulenpa, ettei iankaikkisuudessa ole aikaa ollenkaan, vaan kaikki oleva on läsnä kaikille. Eli ei ole mielekästä kuvitella vuosimiljardeja enää. Samoin maailmankaikkeus on avoinna eikä siihen tarvitse enää erikseen tutustua. Koska entropia eli maailman epäjärjestys ei enää lisäänny vaan täydellinen järjestys vallitsee, ei aikakaan juokse kuten tässä tuntemassamme todellisuudessa.
Tämän takia kukaan ei kuitenkaan pitkästy, koska kukaan ei tunne ajan kuluvan kuten nyt.