Onpa ollut aika valaisevaa lukea "valtamedia" juttuja Katalonian tapahtumista. Hesari ja Iltalehti kiirehtivät tuomaan esille useammassakin artikkelissa Katalonian itsenäistymistä tyrmäämään pyrkivät mielipiteensä. Joko suorina toimittajien mielipiteinä tai uutisoinnin valinnoillaan. Yle oli tällä kertaa yllättävän puolueeton ja keskittyi enemmän tarkkaan raportointiin.
Yllättävämpää sen sijaan oli nuoremman polven poliitikkojemme toiminta. Katalonian tapahtumat tuomittiin laidasta laitaan. Halla-ahon erittäin hyvä kannaotto ei yllättänyt, mutta toisella laidallakin oltiin hereillä. Andersson ja Suvi Auvinen taas yllättivät positiivisesti. Liin kommentit olivat päässeet jopa MV-lehteen saakka ja tosiaankin vetävät täysin vertoja Jussin jupinoille. Halla-ahon johtamat perussuomalaiset voivat yltää kovaan tulokseen seuraavissa vaaleissa. Li on edelleen Jussin kilpailukykyisin vastustaja, mutta Vasemmistoliiton menneisyyden taakka painaa, valitettavasti, edelleen jonkin verran ja estää puolueen nousua. Mietin juuri, millaisen titaanien taistelun olisimmekaan saamassa, jos Li olisi suuremman vasemmistopuolueen SDP:n johdossa. Sellainen kuvitelma on kuitenkin silkkaa päiväunta, sillä demarit eivät ikipäivinä nielisi älykästä ja vakaumuksellista vasemmistolaista, kun jo Antti Rinteenkin asema asetetaan "työväenpuolueen" johdossa tuon tuostakin kyseenalaiseksi. Vielä vähemmän Li olisi valmis muuttamaan omaa linjaansa, jossa ei mitään muutettavaa olekaan.
Tai no, omasta näkökulmastani ehkä jotain voisi korjata tavassa keskustella maahanmuutosta. On vaikea uskoa, että niin älykäs ihminen kuin Li todella katselisi asiaa niin kapeasti kuin kannanotoista voisi päätellä, mutta toisaalta, hän on kannattajiensa tehtävään valitsema ja siten hänen tehtävänsä on edustaa heitä. Näinhän on tilanne muidenkin puoluejohtajien kohdalla, paitsi ehkä Sipilän. Keskustan poliittinen kulttuuri ei ole riveissä marssimista ja oikeastaan ainoa asia, joka laajaa kannattajakuntaa varmasti yhdistää, on tietynlainen maltillinen vapaamielisyys, leppeä konservatiivisuus, joka on tarvittaessa valmis kulkemaan radikaalienkin uudistusten kärjessä.
Joka tapauksessa hieno kannanotto taas Liiltä. Medianäkyvyyttä se ei oikein näytä saavuttaneen, sillä tällä kertaa tiedostusvälineemme eivät innostuneesti kerää tuomitsevia lausuntoja. Päin vastoin, lobattu ja voideltu media yrittää hymistellä vain Espanjan kansallishymniä. Edes nationalismin pirullista lohikäärmettä ei ole oikein lähdetty tällä kertaa kiroamaan julkisesti, koska asetelma on sellainen, että yksinkertaisemmankaan toimittajan ei ole helppo päättää, kumpi osapuoli on se nationalistinen sarvipäähirviö.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Li ja Jussi tekevät niistä vieläkn kiinnostavampia.
Yllättävämpää sen sijaan oli nuoremman polven poliitikkojemme toiminta. Katalonian tapahtumat tuomittiin laidasta laitaan. Halla-ahon erittäin hyvä kannaotto ei yllättänyt, mutta toisella laidallakin oltiin hereillä. Andersson ja Suvi Auvinen taas yllättivät positiivisesti. Liin kommentit olivat päässeet jopa MV-lehteen saakka ja tosiaankin vetävät täysin vertoja Jussin jupinoille. Halla-ahon johtamat perussuomalaiset voivat yltää kovaan tulokseen seuraavissa vaaleissa. Li on edelleen Jussin kilpailukykyisin vastustaja, mutta Vasemmistoliiton menneisyyden taakka painaa, valitettavasti, edelleen jonkin verran ja estää puolueen nousua. Mietin juuri, millaisen titaanien taistelun olisimmekaan saamassa, jos Li olisi suuremman vasemmistopuolueen SDP:n johdossa. Sellainen kuvitelma on kuitenkin silkkaa päiväunta, sillä demarit eivät ikipäivinä nielisi älykästä ja vakaumuksellista vasemmistolaista, kun jo Antti Rinteenkin asema asetetaan "työväenpuolueen" johdossa tuon tuostakin kyseenalaiseksi. Vielä vähemmän Li olisi valmis muuttamaan omaa linjaansa, jossa ei mitään muutettavaa olekaan.
Tai no, omasta näkökulmastani ehkä jotain voisi korjata tavassa keskustella maahanmuutosta. On vaikea uskoa, että niin älykäs ihminen kuin Li todella katselisi asiaa niin kapeasti kuin kannanotoista voisi päätellä, mutta toisaalta, hän on kannattajiensa tehtävään valitsema ja siten hänen tehtävänsä on edustaa heitä. Näinhän on tilanne muidenkin puoluejohtajien kohdalla, paitsi ehkä Sipilän. Keskustan poliittinen kulttuuri ei ole riveissä marssimista ja oikeastaan ainoa asia, joka laajaa kannattajakuntaa varmasti yhdistää, on tietynlainen maltillinen vapaamielisyys, leppeä konservatiivisuus, joka on tarvittaessa valmis kulkemaan radikaalienkin uudistusten kärjessä.
Joka tapauksessa hieno kannanotto taas Liiltä. Medianäkyvyyttä se ei oikein näytä saavuttaneen, sillä tällä kertaa tiedostusvälineemme eivät innostuneesti kerää tuomitsevia lausuntoja. Päin vastoin, lobattu ja voideltu media yrittää hymistellä vain Espanjan kansallishymniä. Edes nationalismin pirullista lohikäärmettä ei ole oikein lähdetty tällä kertaa kiroamaan julkisesti, koska asetelma on sellainen, että yksinkertaisemmankaan toimittajan ei ole helppo päättää, kumpi osapuoli on se nationalistinen sarvipäähirviö.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Li ja Jussi tekevät niistä vieläkn kiinnostavampia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Politiikan kuluttaja" kuluttaa vanhaa kansallisvaltio ideaa. Siihen pyrkivät Katalaanit ja kokeilivat sitä jo 30 luvulla. Kisa on tiukka nytkin mutta huolimatta Anderssonin ja Halla-Ahon kommenteista vaaliliput päätyvät poliisiaseman roskakorin kautta polttoon.
Kuten hallitusten hiljaisuus ja ulkoministerien kanta osoittaa. Sekä Soini että EU ovat esittäneet tuon Katlonian olevan"Espanjan sisäinen asia". Venettä joka vuotaa ei sovi keinuttaa ja jo Brittien lähtö oli melko kova paukku. Katalonia kiihdyttäisi liikettä ja seuraava voisi olla vaikka Ahvenanmaa ja sitten Irlanti. Koko systeemi hajoaisi pieniin kansallisvaltioihin.
Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen sanoo sanalasku joten liima jolla Katalonia on kiinni Espanjassa pitää !!
Jussin mielenkiinto? Kuka sen on keksinyt?
Li on osaava ja laajasti asioita analysoiva osaaja ja Jussi yhden harhan orja. Sama kun ääri-islamistille yrittäisi kertoa tasa-arvosta.
En rasisteja ja isisväkeä osaa eroittaa toidistaan.
Totta, jos puhutaan taloudesta, koulutuksesta, sosiaalipolitiikasta yms, Li on aika ylivoimainen Halla-ahoon verrattuna. Halla-aho on tosiaankin keskittynyt vain maahanmuuton kriitilliseen tarkasteluun ja siinä hän on myös tarpeellinen. Tuo Katalonia-kannaotto kuitenkin kertoi, että Halla-aholla on potentiaalia muuhunkin. Pääministeriksi en häntä missään tapauksessa haluaisi. Li sen sijaan sopisi myös pääministeriksi ajatus- ja arvomaailmansa suhteen. Paremmin kuitenkin ehkä riviministeriksi siksi, että hän pyrkii perehtymään perin juurin yksityiskohtiinkin ja mielestäni pääministerin taas pitäisi olla lähinnä jokin Soinin kaltainen delegoijatyyppi, joka ei ole tiukkapipoinen erilaistenkaan näkökantojen kanssa, vaan saa erilaiset osaset toimimaan yhteen. Toisaalta se, että Li on nyt toiminut Vasemmiston puheenjohtajana, on varmasti kasvattanut kykyä johdatella toisiaan raapivat ja purevat sopuisasti saman kupin ääreen.
Poliittinen taistelu käydään imagoilla ihmisten mielissä. Siinä tarvitaan selvää erottautumista vastapuolesta. Ninpä Huhtasaari ja demarien Razmiar edustavat vastakkaisia pooleja poliittisten jännitteiden kentällä. Silti minulle ei ole mitään vaikeutta pitää kummankin esittämiä näkemyksiä hyvinä. Kun Razmiar tuomitsi tyttöjen silpomisen, sehän juuri on sitä tulijoiden mukautumista meidän perustaviin arvoihimme, jota Huhtasaari omassa "rasistisessa" puheessaan vaati, Vaikka Laura olisi kuinka rasisti, niin tässä hän on kyllä aivan oikeassa.
Islamismi ja rasismi ovat ulkopuolisten ja erilaisten vihaamiseen perustuvia ajatustapoja ja tosiaankin siinä suhteessa hyvin samankaltaisia. Kumpikin pelkää oman valtapiirinsä menevän korjaamattomasti pilalle muiden vaikutuksesta. Toivoisin vain, ettei suvaitsevaisto pyrkisi niin innokkaasti liittymään kolmanneksi tuohon joukkoon.
Vasemmisto on perinteisesti ollut psykologien, sosiologien ja yhteiskuntatietelijöiden poliittinen koti. Nykyisessä törmäyksessä maahanmuuttoa kritisoivien kanssa se ei kuitenkaan ole paljon tullut esiin. Jokin on perustavanlaatuisesti muuttunut 1960-luvun ajatusmaailmasta kun häirikköjä ja huonostikäyttäytyviä ei enää kohdata, eikä edes yritetä ymmärtää ja tutkia. Olen ollut suorastaan pettynyt siihen, kuinka tätä rasismiasiaa on käsitelty. Näiden ilmiöiden takana ei ole pelkästään lapsenkaltainen erilaisuuden pelko, vaan myös todellisia pahoja kokemuksia, joita nämä ihmiset ilmaisevat niillä tavoin, joilla osaavat sen tehdä. Keskiluokkaisessa ammattissa työskentelevä hyväpalkkainen elää kaukana siitä maailmasta, joka meille näyttäytyy Suomi Ensin-liikkeen ympärillä hyörivässä katuaktivismissa. Kuitenkin nuo tuossakin karusellissä pyörivät elävät tässä samassa universumissa meidän kanssamme, eikä meidän tulisi unohtaa sitä.
Eikä kaikkia meitä tolkun sivustaseuraajiakaan miellytä se, että tietyt julkisuuden maahanmuuttajatkin vetoavat rasismiin törmätessään niihn samoihin ongelmiin, joihin me vaaleaihoiset, tässä maassa syntyneetkin törmäämme arjessamme. Kun Koko Hubara ja satunnainen nimetön maahanmuuttokriiittinen tubekuvaaja poistetaan poliisin toimesta paikalta siksi, että heidän arvellaan provosoivan toista osapuolta, vain Hubara väittää sen johtuvan ihonväristään. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin kyse vain poliisin noudattamasta "pienimmän haitan"-periaatteesta. Rotukortin heiluttelu joka välissä luo väärän kuvan ongelmista eikä edistä ratkaisujen löytämisestä.
Kovassa on kultahampaan menetyspelko..