Eräs ortodoksisen kirkon pappi oli saanut lahjaksi 60-luvulla ääriluterilaisen Pieperin dogmatiikan. Havaitsi, ettei sillä ollut hänen työssään mitään käyttöä, joten antoi sen minulle. Ei sillä ollut varsinaisesti käyttöä minullekaan, mutta olen pitänyt ääriluterilaisuutta mielenkiintoisena kohteena.
Franz Pieper (1852-1931) saksalais-yhdysvaltalainen pastori oli Missouri-synodin presidentti vuosina 1899–1911. Yhdessä kirkkokuntansa kanssa hän noudatti ääriluterilaista oppia. USA:ssa on nykyisinkin kirkkojen yhdistyttyä ääriluterilaisia, mutta suurin luterilaisten kirkkojen ryhmä noudattaa avarampaa tulkintaa, kuten Suomen evankelis-luterilainenkin kirkko.
Pieperin alkuperäinen dogmatiikka oli järkälemäinen 3-osainen teos, jonka Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) oli lyhentänyt kolmasosaansa ja julkaissut suomeksi. Vielä lyhennettykin laitos oli kahden tiiliskiven kokoinen.
Pieperin ajatus oli, että luterilaiset tunnustuskirjat ovat ehdottoman oikea raamatuntulkinta. Ne eivät missään suhteessa ole voineet erehtyä. Teologin tehtävä oli vain yksityiskohtaisesti selittää, mitä tunnustuskirjoissa sanottiin. Hänelle ei riittänyt, että olisi korottanut Raamatun paperipaaviksi kirkon yläpuolelle, vaan hän korotti tunnustuskirjat kaiken yläpuolelle, kaksinkertaiseksi paperipaaviksi.
Sley julkaisi dogmatiikan, koska mikään kirkkomme liike ei ollut yhtä opillisesti suuntautunut. Osa evankelisista oli jopa tullut siihen tulokseen, että he lähtivät kirkosta 1928 ja perustivat omat pienet luterilaiset kirkkonsa. Jäsenmäärä on koko ajan pienentynyt, nykyisin 482. Kirkossa heistä puhuttiin utraevankelisina erotuksena kirkkoon jääneistä evankelisista. Nykyisin he kulkevat nimellä Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto.
Opista: “Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto ja siihen kuuluvat seurakunnat tunnustavat Pyhän Raamatun jokaiselta kohdaltaan varmaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoitetuksi Jumalan sanaksi ja ainoaksi täysin päteväksi uskon ja elämän ohjeeksi."
"Seurakuntaliitto ja kukin seurakunta tunnustautuu myös evankelisluterilaisen seurakunnan Tunnustuskirjojen oppiin, koska se on otettu Pyhästä Raamatusta, jolla on korkein tuomiovalta kaikissa kristillisen uskon ja opin asioissa.”
https://www.seurakuntaliitto.fi/ Kuulostaa vallan luterilaiselta, mutta on hyvin tiukkaa ja opillista verrattuna luterilaiseen kirkkoon.
Tarkkaa mutta murheellista historiaa: http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=40
Koska kirkosta eronneet aitoluterilaiset ovat menestyneet perin huonosti, nykyiset ovat perustaneet omia seurakuntiaan ja vain oikeaoppisille varatun ehtoollisyhteyden eroamatta silti kirkon jäsenyydestä. Kirkko ei tunnusta näiden pappeutta, ja poistaa ev.lut.pappeuden niiltäkin, jotka liittyvät heihin eivätkä suostu kirkon järjestykseen.
Lyhyesti voisi kirkon ja tiukkaluterilaisten eroavuutta kuvata näin: Kirkko katsoo, että tulee olla, niin kuin eräs puolue kuvaa itseään, katto korkealla ja seinät leveällä. Tiukkaluterilaiset taas ajattelevat, että luterilaiset tunnustukset ovat täysin erehtymättömiä ja kaiken epäilyn yläpuolella. Ja ne tulee tuntea. Kirkko noudattaa tieteellistä katsantoa, tiukkaluterilaiset hylkäävät jopa luonnontieteen ja erityisesti evoluutioteorian. He siis uskovat ja opettavat, että maailma on noin 6000 vuotta vanha, eivätkä eri biologiset organismit ole sukua keskenään.
Franz Pieper (1852-1931) saksalais-yhdysvaltalainen pastori oli Missouri-synodin presidentti vuosina 1899–1911. Yhdessä kirkkokuntansa kanssa hän noudatti ääriluterilaista oppia. USA:ssa on nykyisinkin kirkkojen yhdistyttyä ääriluterilaisia, mutta suurin luterilaisten kirkkojen ryhmä noudattaa avarampaa tulkintaa, kuten Suomen evankelis-luterilainenkin kirkko.
Pieperin alkuperäinen dogmatiikka oli järkälemäinen 3-osainen teos, jonka Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) oli lyhentänyt kolmasosaansa ja julkaissut suomeksi. Vielä lyhennettykin laitos oli kahden tiiliskiven kokoinen.
Pieperin ajatus oli, että luterilaiset tunnustuskirjat ovat ehdottoman oikea raamatuntulkinta. Ne eivät missään suhteessa ole voineet erehtyä. Teologin tehtävä oli vain yksityiskohtaisesti selittää, mitä tunnustuskirjoissa sanottiin. Hänelle ei riittänyt, että olisi korottanut Raamatun paperipaaviksi kirkon yläpuolelle, vaan hän korotti tunnustuskirjat kaiken yläpuolelle, kaksinkertaiseksi paperipaaviksi.
Sley julkaisi dogmatiikan, koska mikään kirkkomme liike ei ollut yhtä opillisesti suuntautunut. Osa evankelisista oli jopa tullut siihen tulokseen, että he lähtivät kirkosta 1928 ja perustivat omat pienet luterilaiset kirkkonsa. Jäsenmäärä on koko ajan pienentynyt, nykyisin 482. Kirkossa heistä puhuttiin utraevankelisina erotuksena kirkkoon jääneistä evankelisista. Nykyisin he kulkevat nimellä Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto.
Opista: “Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto ja siihen kuuluvat seurakunnat tunnustavat Pyhän Raamatun jokaiselta kohdaltaan varmaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoitetuksi Jumalan sanaksi ja ainoaksi täysin päteväksi uskon ja elämän ohjeeksi."
"Seurakuntaliitto ja kukin seurakunta tunnustautuu myös evankelisluterilaisen seurakunnan Tunnustuskirjojen oppiin, koska se on otettu Pyhästä Raamatusta, jolla on korkein tuomiovalta kaikissa kristillisen uskon ja opin asioissa.”
https://www.seurakuntaliitto.fi/ Kuulostaa vallan luterilaiselta, mutta on hyvin tiukkaa ja opillista verrattuna luterilaiseen kirkkoon.
Tarkkaa mutta murheellista historiaa: http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=40
Koska kirkosta eronneet aitoluterilaiset ovat menestyneet perin huonosti, nykyiset ovat perustaneet omia seurakuntiaan ja vain oikeaoppisille varatun ehtoollisyhteyden eroamatta silti kirkon jäsenyydestä. Kirkko ei tunnusta näiden pappeutta, ja poistaa ev.lut.pappeuden niiltäkin, jotka liittyvät heihin eivätkä suostu kirkon järjestykseen.
Lyhyesti voisi kirkon ja tiukkaluterilaisten eroavuutta kuvata näin: Kirkko katsoo, että tulee olla, niin kuin eräs puolue kuvaa itseään, katto korkealla ja seinät leveällä. Tiukkaluterilaiset taas ajattelevat, että luterilaiset tunnustukset ovat täysin erehtymättömiä ja kaiken epäilyn yläpuolella. Ja ne tulee tuntea. Kirkko noudattaa tieteellistä katsantoa, tiukkaluterilaiset hylkäävät jopa luonnontieteen ja erityisesti evoluutioteorian. He siis uskovat ja opettavat, että maailma on noin 6000 vuotta vanha, eivätkä eri biologiset organismit ole sukua keskenään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Tiukkaluterilaiset taas ajattelevat, että luterilaiset tunnustukset ovat täysin erehtymättömiä ja kaiken epäilyn yläpuolella. " (Dogmatikos)
>>> Kerrankin mielenkiintoinen avaus sinulta. Olisit silti saanut jättää tuon lainauksen pois sillä tietdät varmaan itsekin ettei se pidä paikkaansa vaan on parjaamista ja väärän todistuksen antamista.
Itse olen evankelinen, kuulun kirkkoon mutta tunnen monia kirkosta eronneita, mainittuihin seurakuntiin ja vieläpä STLK:nkin kuuluvia jonka taisit jättää mainitsematta jostain syystä. Tunnustuskirjat ovat kaikessa evankelisessa liikkeessä alusta asti olleet tosin "Raamattua oikein tulkitseva selitys", mutta ei suinkaan kaiken arvostelun yläpuolella kuten väität, -vielä vähemmän Pyhän Raamatun yläpuolella. Kaikki on siis alisteista Raamatulle joka todella on, kuten sanoit: opin ja uskon ylimmäinen ohjenuora. Mutta siis Tunnustuskirjoja ei aseteta kyseenalaiseksikaan sillä niitä oikeasti pidetään Pyhän Raamatun oikeana selityksenä.
Franz Pieperistä sanoisin että hän on ollut Lutherin jälkeen ehkä eniten uskooni ja uskonnäkemykseeni vaikuttanut tekijä vaikka olen lukenut hyvin paljon luterilaista kirjallisuutta ja etenkin luterilaisia puhdasoppisuuden edustavia dogmaatikkoja. Pieperin kristillinen dogmatiikka, kuten osuvasti totesit, on todellakin vielä lyhennettynäkin järkälemäinen teos jossa toden teolla käydään kristinoppi kohta kohdalta läpi, mutta erona moniin teologisiin nykyaikaisiin teoksiin verrattuna Pieperin dogmatiikassa on se, että Pieper on teologi joka jokaisella solullaan tunnustautuu Pyhän Raamatun ehdottomaan auktoriteettiin ja edellyttää sen noudattamista kaikkia teologisia prbleemeja ratkaistaessa.
MIssouri -synodi on osa maailmanlaajuista tunnustuksellista luterilaisuutta joka eroaa Suomen kansankirkosta juuri sen tunnustuksellisuuden kautta ja siten että siellä "seinät eivät ole leveällä, eikä katto korkealla" vaan noudatetaan kirkkokuria jaopetetaan uskoa Pyhään Raamattuun jota Tunnustuskirjat oikein selittävät. Siis sitä alkuperäistä Lutherin aikaista luterilaisuutta!
"Tiukkaluterilaisuuden" nimi nyt ei mielestäni ole mitenkään kuvaava, koska se antaa vääristyneen mielikuvan , mutta jos jotain haukkumanimeä on kannettava uskon tähden, olkoon se sitten vaikka se. En pane pahakseni.
Tunnustuksellinen tai puhdasoppinen luterilaisuus olisi oikeudenmukaisempi kuvaus.
"Tunnustuksellinen tai puhdasoppinen luterilaisuus olisi oikeudenmukaisempi kuvaus. "
Niin no, että ortodoksi luterilainen?
Edellä olevassa olen kuvannut Suomen osalta vain tiukkaluterilaisten vapaaseurakuntien suurinta ryhmää. Koko polveileva hajaannus on nähtävissä mainitsemassani historianesityksessä. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=40
Anteeksi, että peukutin omaa tekstiäni. Käsittääkseni sen ei pitäisi edes olla mahdollista, mutta niin vain kävi, kun hajamielisyyksissäni kuljettelin nuolta.
Kirjoittaessani kommenttiani tietokone näytti vain omaa aloitustani, joten arvelin lisäkommentin tulevan heti aloitukseni jälkeen. Väärin arvelin, sillä joku oli jo ehättänyt väliin. Huomasin, kun olin lähettänyt.
x x x
Linkissäni kerrottiin ultraevankelisten hajaannuksesta. Se noudatteli ihan peruskaavaa. Ryhmästä lähtijät ovat usein oikeaoppisempia, itsetietoisempia ja aggressiivisempiä kuin jäävät. Se johtaa lähtijöiden keskinäiseen välienmittelöön ja opillisiin eroavuuksiin, joten hajoamisprosessi tuottaa yhä uusia hajaannuksia. Näinhän on käynyt koko protestanttiselle kristillisyydelle.
Koko protestanttisuus on roomalaiskatolisen kirkon tuotetta. Ensimmäinen evankelinen ryhmä oli 1200-luvun lopulla syntynyt valdolaisuus. 1400-luvulla syntyi husilaisuus. Ja sitten 1500-luvulla repesi kokonaan. Syntyi luterilaisuus, zwingliläisyys, kalvinismi, uudestikastajat, "hurmahenget" ja anglikaanisuus. Edelleen 1600-luvulla hajaannus kasvoi, ja on saavuttanut nykyisen mittansa, jolloin itsenäisiä ja omaoppisia kirkkoja lasketaan olevan jo tuhansia.
Ehkä suurinta hajaantumista ja kovinta kieltä toisiaan kohtaan kuulee helluntailaistyyppisissä piireissä.
Voi nähdä hajaannuksen peruslinjan. Monia ajatuksia sisällään pitävästä suvaitsevasta kirkosta eroavat tiukkikset ja tosikot, jotka ryhtyvät tappelemaan keskenään.
"Kirkko ei tunnusta näiden pappeutta, ja poistaa ev.lut.pappeuden niiltäkin, jotka liittyvät heihin eivätkä suostu kirkon järjestykseen." (Dogmatikos)
>>> Tähän on pakko vielä kommentoida. Suomen kansankirkko ei voi keneltäkään ottaa pois evlut pappeutta, vaan ainoastaan Suomen evlut kansankirkon pappeuden. Niinpä esim. Ruotsissa aikoinaan pappisvihkimyksen saaneet Missionsprovinsenin piispat saivat alunperin oikeassa luterilaisessa sukksessiossa vihkimyksensä Kenian evankelisluterilaisen piispan Walter Obarelta ja näin edelleen Suomen lähetyshiippakunnan papit ovat saaneet vihkimuksensä ihan oikelta luterilaiselta piispalta ihan oikeassa pappisvihkimyksessä.
Suomen kansankirkolla kunj ei ole mitään monopolia luterilaiseen pappeuteen. Tämähän olikin asia joka kovasti kiusasi suomalaisia piispoja kun eivät voineet osoittaa Luthersäätiön papeista eteivät he olisi oikeita kluterilaisia pappeja ja näin eivät päässeet käyttämään lahkolaiskorttia.
Itse asiassa, Suomen evlut kansankirkko on luterilaisessa maailmassa häviävän pieni episodi. Niinpä Luthersäätiön (LHPK) papeilla ei ole pappeutta Suomen kansankirkossa mutta silti he ovat oikeita laillisia luteroilaisia pappeja.
anteeksi kirjoitusvirheet.
No oikein niinku sillai huolella hävettää poijat ja tytöt ;) tähän heittää mutta siis vaikka olen kasvatettu hyvinkin konservatiiviseen kristinuskoon, niin ihan oikeasti en edes tiedä, että tälläisia henkilöitä on ollut ja te niistä, sitten ihan väännätte tosissaan, mitä ne on sanoneet tai kirjoittaneet.
Suurin osa suomalaisista luterilaisista konservatiiveista ei näistä ole kuullut. Ovat "tuontitavaraa", jos niin voi sanoa.
Ensimmäiseksi kiitokset että tuot tällaista informaatio tänne.
tällä palstalla tuli aikoinaan törmättyä yllättävän kuuloisiin selityksiin luterilaisuudesta. Se oli aivan uutta ja vierasta, ja luulen että suurimmalle osalle suomalaisista luterilaisista se onkin. Kun aloin perehtyä asiaan tarkemmin, etenkin Patmoksen Ahvion kirjoitelmien kautta, hämmästys aluksi oli suurta. Mistä kummasta tällainen uusi juttu on peräisin.
Nyt sitä olen yrittänyt selvitellä parisen vuotta. Joten hienoa oli, että toit nämä alkulähteet esille.
”Franz Pieper (1852-1931) saksalais-yhdysvaltalainen pastori oli Missouri-synodin presidentti vuosina 1899–1911. Yhdessä kirkkokuntansa kanssa hän noudatti ääriluterilaista oppia.”
Tämä Missourin-synodi onkin ollut esillä monessa mielessä. Sen oppeja on yritetty tarjoilla ”puhtaana” luterilaisuutena, mutta joka onkin aika uusi suuntaus. Olen kommentoinut tästä synodista monissa muissa ketjuissa, joten siitä ei nyt sen enempää.
”Pieperin ajatus oli, että luterilaiset tunnustuskirjat ovat ehdottoman oikea raamatuntulkinta.”
”Hänelle ei riittänyt, että olisi korottanut Raamatun paperipaaviksi kirkon yläpuolelle, vaan hän korotti tunnustuskirjat kaiken yläpuolelle, kaksinkertaiseksi paperipaaviksi.”
”Tiukkaluterilaiset taas ajattelevat, että luterilaiset tunnustukset ovat täysin erehtymättömiä ja kaiken epäilyn yläpuolella…”
Tämä onkin ehkä se näkyvin osa tätä luterilaista suuntausta. Omituinen painotus siis siitä, että Lutheria pidetään melkein kuin katoliset paavia – täysin erehtymättömänä henkilönä. En koskaan ole moista kuvaa saanut.
Kyllä todellakin voi puhua ”paperipaavista”, koska kaikki on tiukkaa painettujen kirjojen opiskelua.
”Kirkossa heistä puhuttiin utraevankelisina erotuksena kirkkoon jääneistä evankelisista.”
Tuo olisikin aika hyvä termi ilmaisemaan, millaisesta luterilaisuudesta oikeastaan on kyse. Toinen mitä heistä käytetään on evankelikaaliset – mutta tarkoitetaanko nyt samaa ryhmää?
”Tarkkaa mutta murheellista historiaa…”
”Ryhmästä lähtijät ovat usein oikeaoppisempia, itsetietoisempia ja aggressiivisempiä kuin jäävät. Se johtaa lähtijöiden keskinäiseen välienmittelöön ja opillisiin eroavuuksiin, joten hajoamisprosessi tuottaa yhä uusia hajaannuksia.”
Aina kun aletaan etsiä sitä ”puhtainta” ja ”erehtymättömintä” oppia ihmisen voimin, ei kai siitä voi syntyä muuta kuin riitaa?
Pieni poiminta historiasta: ”SVEL:sin nuoriso alkoi vuonna 1978 harrastaa yhteiskristillistä toimintaa. Jonkin verran nuoria kävin kastamassa itsensä uudestaan ja alkoi käyttämään luterilaisesta opista poikkeavaa kirjallisuutta ja kasetteja. Osa seurakuntalaisista vastusti äänekkäästi nuorten toimintaa ja vaati, että nämä ”vääräoppiset” olisi erotettava seurakunnasta. Koska seurakunnassa ei ryhdytty minkäänlaisiin toimiin nuorten erottamiseksi, osa seurakuntalaisista erosi SVEL:sistä ja perusti Luterilaisen Sanan yhdyskunnan, joka rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1983. Yhdyskuntaan kuuluu nykyisin kaksi seurakuntaa. ( Heino 1997, 89-90.)”
Ja jokainen noista on sitten sellainen oma pieni yhteisönsä, joihin ei tunnu kovin tunkua olevan?
Kristinuskoon kuuluu sama kulttuurievoluutio kuin mihin tahansa ihmisen kulttuuriin. Se muuttuu aikojen kuluessa.
”Ensimmäinen evankelinen ryhmä oli 1200-luvun lopulla syntynyt valdolaisuus. 1400-luvulla syntyi husilaisuus. Ja sitten 1500-luvulla repesi kokonaan. Syntyi luterilaisuus, zwingliläisyys, kalvinismi, uudestikastajat, "hurmahenget" ja anglikaanisuus.”
Todellisuudessa meillä on paljon yhteisiä näkemyksiä, mutta jostain syystä paino tuntuu olevan yhä vahvemmin vain niissä, joissa on eroavaisuuksia. Ja tämä prosessi jatkuu, mutta miten kauan?
”Monia ajatuksia sisällään pitävästä suvaitsevasta kirkosta eroavat tiukkikset ja tosikot, jotka ryhtyvät tappelemaan keskenään.”
Sellainen joka tulee kirkon ulkopäin, eli ei ole juuri seurannut näitä kehityksen muutoksia, on aivan ymmällään. Varmaan ensimmäisiä havaintoja on uskovat ryhmittymät, jotka pääsääntöisesti ”opettavat” toinen toisiaan ja pyrkivät mätkimään opeillaan suohon eri mieltä olevat. Jokainen näistä kokee olevansa ”ainoa oikea” ja kaikkien muiden ”täysin vääriä”, eivätkä he tunnu kykenevän näkemään itseään osana kokonaisuutta? Tai kriittisesti tarkastelemaan omia toimintapojaan?
mummomuori kirjoitti: "...Lutheria pidetään melkein kuin katoliset paavia – täysin erehtymättömänä henkilönä."
Katolisessa kirkossa on satakunta vuotta sitten hyväksytty oppi, jonka mukaan paavi on erehtymätön uskon ja moraalin asioissa, jos hän lausuu opin opetusistuimeltaan, ex cathedra. Muuten hän on erehtyväinen kuten muutkin. Todellisuudessa yksikään paavi ei ole lausunut mitään ex cathedra.
Paavia siis kunnioitetaan muiden piispojen esimiehenä. Hänen arvostuksensa on suuri, mutta eivät katoliset pidä häntä erehtymättömänä. Ovathan paavit puhuneet toisiaankin vastaan. Ei ole kirkkohistoriassa tuntematonta, että paavi on jopa häpäissyt edellistä paavia.
Sen sijaan aitoluterilaiset piirit ovat vakuuttuneita, että tunnustuskirjoihin asti ehtineet Lutherin ajatukset ovat erehtymättömiä. Nämä voivat keskenään riidellä siitä, mitä Luther tarkoitti, mutta erehtymättömyys on ehdoton lähtökohta.
Suurin osa tunnustuskirjoja ei ole Lutherin itsensä kirjoittamia, vaan hänen hengessään toimivien luterilaisten teologien. Myös nämä ovat aitoluterilaisille ehdottoman erehtymättömiä. He siis näkevät kaksi erehtymätöntä auktoriteettia, Lutherin ja tunnustuskirjat. Vastaavaa ei löydy katolisuudesta. Siellä oikean opin ovat määritelleet kirkolliskokoukset, eikä ainakaan toistaiseksi Rooman piispa eli paavi.
"Sen sijaan aitoluterilaiset piirit ovat vakuuttuneita, että tunnustuskirjoihin asti ehtineet Lutherin ajatukset ovat erehtymättömiä. Nämä voivat keskenään riidellä siitä, mitä Luther tarkoitti, mutta erehtymättömyys on ehdoton lähtökohta.
Suurin osa tunnustuskirjoja ei ole Lutherin itsensä kirjoittamia, vaan hänen hengessään toimivien luterilaisten teologien. Myös nämä ovat aitoluterilaisille ehdottoman erehtymättömiä. He siis näkevät kaksi erehtymätöntä auktoriteettia, Lutherin ja tunnustuskirjat. " (Dogmatikos)
>>> Ihmettelen miksi levittelet asiasta täysin paikkansapitämättömiä valeita? teetkö niin ymmärtämättä mistä puhut vaiko silkkaa ilkeyttäsi?
Mainitsemassasi tunnustuksellisessa luterilaisuudessa ei ole koskaan selitetty Luitherin tai Tunnustuskirjojen olevan erehtymätöömiä vaan päinvastoin; -ainoastaan Pyhä Raamattu on erehtymätön. Luther ja Tunnustuskirjat sekä dogmaatikot ovat oikeassa vain sikäli kuin yhtyvät Pyhän Raamatun todistukseen.
Tässä on aika suuri ero.
Toinen kysymys, kokonaan tästä erotettava on se, voiko Tunustuskirjoista esim. löytää jotain raamatunvastaista. Eipä kukaan ole sellaista kyennyt vielä 500 vuoden kuluessa osoittamaankaan, vaikkemme uskokaan niiden olevan erehtymättömät, paitsi sikäli kuin ne pitåvät yhtä Raamatun kanssa.
Olipa hyvä, että toit tuonkin esille, ettei paavia pidetäkään täysin erehtymättömänä. Tosin katolilaisuudesta tietoa on varsin vähän, onhan se vähän vieraampaa täällä suomessa.
”Suurin osa tunnustuskirjoja ei ole Lutherin itsensä kirjoittamia, vaan hänen hengessään toimivien luterilaisten teologien.”
Oikeastaan, miten paljon noita tunnustuskirja siten onkaan kirjoitettu?
”He siis näkevät kaksi erehtymätöntä auktoriteettia, Lutherin ja tunnustuskirjat. Vastaavaa ei löydy katolisuudesta.”
Näin olen ymmärtänyt asian. Erikoista sinänsä…
Meidän tietomme on vajavaista.
Toki, mutta mielestäni me voimme aina oppia uutta.
Tämä asia on mielestäni siksi tärkeä, että aika sekava kuva jää luterilaisuudesta, ellei näitä tosiseikkoja osaa ensin jäsennellä kunnolla.
Totta kai voimme ja pitääkin oppia. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun alkaa olla aika varma omaavansa oikean opin, on aika muistella mitä Raamattu sanoo tiedostamme. En usko että kukaan , viisainkaan ,voi omata sellaista tietoa, että voi röyhistellä rintaansa ja sanoa omaavansa sen oikean tiedon Raamatun sanasta ja eri tavoin ymmärtävä on silloin tietysti väärässä.
Sanoitpa tuon naulan kantaan.
Franz Biberkopf on peruSluterilainen. Tappaa saa, jos et tunnusta, tai kerrot luulleesi tappaneesi 9v. terroristin.