Nytkin mieti miten helppoo olisi sanoa että "vitut" ja lopettaa välittämästä. Lähteä baariin nollaan aivan täydellisesti ja hiipiä kotio vasta klo 6 ja olla välittämättä että töihin pitäisi lähteä kohta. Milloin tulee se piste kun lopettaa välittämisen?
Itsellä oli semmoinen vaihe joskus syvässä masennuksessa. Ilman exääni olisin syössyt omat raha-asianikin varmaan perseelleen, koska en meinannut löytää kiinnostusta maksella edes laskuja.
Ex patisti ja nosteli mua hoitaan asioitani. Silloin olin välinpitämättömyyteni pohjissa. Opiskelut ei kiinnostanut. Ne olivat mulle aivan sama. En mennyt kouluun. en lääkäriin. en edes terapiaan. Olin menettänyt kaiken mielenkiintoni ja edes ilmoittelu niihin paikkoihin ei enää kiinnostanut.
Minulle oli aivan sama miten kaikelle käy. Laskuja makselin myöhässä, mutta makselin ne silti. Karensseja sain kun en pysynyt opiskelusuunnitelmissa ja rahat katkeili siksi. Toimeentulotuet eivät kiinnostaneet vaikka tippuivta..
Ihme että selvisin ilman maksuhäiriöitä. Elin silloin täydellisessä välinpitämättömyydessä.
Miten päiviäni kulutin. Nukuin, Söinkin vain kun ex syötti väkisten. Olin vakavasti masentunut...
Minut oli nostettava sängystä ja kannettava suihkuun. Suihkun allakin vain seisoin enkä meinannut saada aikaiseksi mitään. Ruokaa tuijotin mutta en saanut lusikkaa käteeni enkä jaksanut nostaa sitä suuhuni.. Kotityöt kerääntyivät. Tiskit olivat viikoja pesemättä. Käytin kaikki astiat ennen kuin oli pakko tiskata. Joskus ex tuli luokseni ja kyllästyi tiskivuoreen ja tiskasi tiskini ja teki ruuan. Syötti ja vei suihkuun.
Sitä oli kun olin vakavasti masentunut. Olin lamaantunut. Täysin muiden avun varassa. Mielenkiintoni ja välittämiseni menettänyt omaan itseeni ja elämääni
Joskus kaipaan sitä aikaa kun silloin en välittänyt. Ei vastuut painaneet, ei stressiä mistään. Mikään vain ei liikkuttanut minua mitenkään.
Elämä oli toisaalta silloin niin helppoa. Ei pystynyt ottamaan paineita mistään. KAIKKI oli AIVAN SAMA miten käy.
Kai olin aika luovuttanut. Ex ei onneksi ollut vaan se välitti minunkin asioista silloinkin kun itse en enää pystynyt.. sen ansioista kai minulla ei koskaan ole mitään maksuhäiriömerkintöjä tullut ja opintoni lopulta sain päätökseen.
Joskus kaipaan masennuksen välinpitämättömyyden tilaa...se oli kuin lomaa kaikesta stressaamisesta
muut hoiti stressaamisen jo minunkin asioista kun minua ei enää jaksanut kiinnostaa mihin elämäni ajan...
Itsellä oli semmoinen vaihe joskus syvässä masennuksessa. Ilman exääni olisin syössyt omat raha-asianikin varmaan perseelleen, koska en meinannut löytää kiinnostusta maksella edes laskuja.
Ex patisti ja nosteli mua hoitaan asioitani. Silloin olin välinpitämättömyyteni pohjissa. Opiskelut ei kiinnostanut. Ne olivat mulle aivan sama. En mennyt kouluun. en lääkäriin. en edes terapiaan. Olin menettänyt kaiken mielenkiintoni ja edes ilmoittelu niihin paikkoihin ei enää kiinnostanut.
Minulle oli aivan sama miten kaikelle käy. Laskuja makselin myöhässä, mutta makselin ne silti. Karensseja sain kun en pysynyt opiskelusuunnitelmissa ja rahat katkeili siksi. Toimeentulotuet eivät kiinnostaneet vaikka tippuivta..
Ihme että selvisin ilman maksuhäiriöitä. Elin silloin täydellisessä välinpitämättömyydessä.
Miten päiviäni kulutin. Nukuin, Söinkin vain kun ex syötti väkisten. Olin vakavasti masentunut...
Minut oli nostettava sängystä ja kannettava suihkuun. Suihkun allakin vain seisoin enkä meinannut saada aikaiseksi mitään. Ruokaa tuijotin mutta en saanut lusikkaa käteeni enkä jaksanut nostaa sitä suuhuni.. Kotityöt kerääntyivät. Tiskit olivat viikoja pesemättä. Käytin kaikki astiat ennen kuin oli pakko tiskata. Joskus ex tuli luokseni ja kyllästyi tiskivuoreen ja tiskasi tiskini ja teki ruuan. Syötti ja vei suihkuun.
Sitä oli kun olin vakavasti masentunut. Olin lamaantunut. Täysin muiden avun varassa. Mielenkiintoni ja välittämiseni menettänyt omaan itseeni ja elämääni
Joskus kaipaan sitä aikaa kun silloin en välittänyt. Ei vastuut painaneet, ei stressiä mistään. Mikään vain ei liikkuttanut minua mitenkään.
Elämä oli toisaalta silloin niin helppoa. Ei pystynyt ottamaan paineita mistään. KAIKKI oli AIVAN SAMA miten käy.
Kai olin aika luovuttanut. Ex ei onneksi ollut vaan se välitti minunkin asioista silloinkin kun itse en enää pystynyt.. sen ansioista kai minulla ei koskaan ole mitään maksuhäiriömerkintöjä tullut ja opintoni lopulta sain päätökseen.
Joskus kaipaan masennuksen välinpitämättömyyden tilaa...se oli kuin lomaa kaikesta stressaamisesta
muut hoiti stressaamisen jo minunkin asioista kun minua ei enää jaksanut kiinnostaa mihin elämäni ajan...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.