Onko suomalaisen ruoan puhtaus myytti?
Tuli käytyä välimerellä lomalla. Ihastelin ruokien makuja, olivathan jollain tavalla erilaisesti valmistettuja kuin kotisuomessa.
Raaka-aineita tarkasteltuani huomasin, että kaikki liha oli valmistettu paljon pienemmistä paloista kuin Suomessa. Voisin sanoa, että lihat (kyljykset, fileet, kokonaiset porsaan kinkut etc) olivat noin 3/4 kokoa siitä, mihin olin kotimaassani tottunut.
Onko todella niin, että tuotantoeläimestä tulee pihvikarja elämänsä loppupuolella? Kanat ja porsaat kasvatetaan tappiin asti ennen teurastusta? Syynä tähän on tietysti taloudellisen hyödyn maksimointi, mausta ei ilmeisesti ole niin väliä, samaa rehua ne varmaankin pistelevät koko elämänsä...
Ostin saksalaista naudan jauhelihaa, paistoin ja tuli hyvää. Tein saman kotimaisella, paistoin, oikeastaan keitin, sillä lihasta irtosi huomattavan paljon nestettä ja lihakin pieneni aivan silmissä. Makukaan ei ollut mitenkään muistettava. Sama kävi myös kanan kanssa myöhemmin.
Satuin kertomaan tästä kaverille, joka sanoi teollisuuden linkoavan lihoihin vettä sisälle, oli sitten kyseessä punainen liha tai kana. Saadaan lisää painoa ja maksettavaa kuluttajalle. Kait se sitten on tätä, onhan viimeiset 15 vuotta joulukinkkukin kuihtunut melko pieneksi uunissa.
Mikäli tämä vesilinkousjuttu on totta, niin tämä on suurta huijausta kaikki. Toivonkin, että joku ko. jalostavan teollisuuden edustajista voisi joko vahvistaa tai kieltää jalostuksessa lisättävän ylimääräisen veden.
Mitenköhän on, ammutaanko Kiinan konteissa kuljetettaviin lihoihin lisäpainoa vedellä? Hyväksyykö tämän asiakas?
Kun nyt vielä kontteihinkin päästiin, niin on tämä suorastaan hullu järjestelmä. Yhteiskunta (veronmaksaja) tukee tuottajia, samalla epäsuorasti jalostusyrityksiä, jotta liha saadaan vietyä yhteisömme ulkopuolelle. Kysynnän kasvaessa investoinnit kasvavat, joten veronmaksaja maksaa vielä lisää tukia investointien tukina. Lisäksi pääluvun kasvaessa veronmaksaja maksaa taas lisää...
Edellä mainittu on loputon suo. Jos ja kun vienti loppuu, ovat viljelijät taas veronmaksajien kukkarolla kun kysyntä loppui yhtäkkiä. Tällöin tarvitaan taas rahaa, jotta voidaan kattaa kannattamattomat investoinnit.
Päättäjät herätkää. Vaikka ko. ammattiryhmä itseään yrittäjiksi kutsuukin, niin ei se mitään yrittäjyyttä ole.
Sanotaan, että tämä on turvallisuuspoliittinen juttu. Rahamäärä, mikä tähän politiikkaan uppoaa voitaisiin käyttää tehokkaammin yksinkertaisesti ostamalla sieltä mistä halvimmalla saadaan. Samalla saataisiin diplomi-insinöörit oikeisiin tuottaviin töihin ja maataloustuet pois kehä kolmosen sisäpuolelta.
Hankintojen suuntautuessa kehitysmaihin voisivat kehitysmaatkin saada vientituloja ja kehittyä valtioina. Eiköhän tämä olisi parasta kehitysapua?
Laadusta vielä. Eräs paikallinen maatalousyrittäjä tarvitsi rehua kalkkunoille. Päätti sitten tuleennuttaa eli kypsyttää satonsa Roundup glyfosaatilla saadakseen viljansa puitua. Syötti sitten myrkytetyn viljan kalkkunoille ja laitti samalla ko. myrkyn ihmisten ruokaketjuun. Että näin.
Kirjoittaja on itse oikea yrittäjä, joka ei saa yhteiskunnan tukea töihinsä, eläkkeeseensä, lomituksesta puhumattakaan.
Tuli käytyä välimerellä lomalla. Ihastelin ruokien makuja, olivathan jollain tavalla erilaisesti valmistettuja kuin kotisuomessa.
Raaka-aineita tarkasteltuani huomasin, että kaikki liha oli valmistettu paljon pienemmistä paloista kuin Suomessa. Voisin sanoa, että lihat (kyljykset, fileet, kokonaiset porsaan kinkut etc) olivat noin 3/4 kokoa siitä, mihin olin kotimaassani tottunut.
Onko todella niin, että tuotantoeläimestä tulee pihvikarja elämänsä loppupuolella? Kanat ja porsaat kasvatetaan tappiin asti ennen teurastusta? Syynä tähän on tietysti taloudellisen hyödyn maksimointi, mausta ei ilmeisesti ole niin väliä, samaa rehua ne varmaankin pistelevät koko elämänsä...
Ostin saksalaista naudan jauhelihaa, paistoin ja tuli hyvää. Tein saman kotimaisella, paistoin, oikeastaan keitin, sillä lihasta irtosi huomattavan paljon nestettä ja lihakin pieneni aivan silmissä. Makukaan ei ollut mitenkään muistettava. Sama kävi myös kanan kanssa myöhemmin.
Satuin kertomaan tästä kaverille, joka sanoi teollisuuden linkoavan lihoihin vettä sisälle, oli sitten kyseessä punainen liha tai kana. Saadaan lisää painoa ja maksettavaa kuluttajalle. Kait se sitten on tätä, onhan viimeiset 15 vuotta joulukinkkukin kuihtunut melko pieneksi uunissa.
Mikäli tämä vesilinkousjuttu on totta, niin tämä on suurta huijausta kaikki. Toivonkin, että joku ko. jalostavan teollisuuden edustajista voisi joko vahvistaa tai kieltää jalostuksessa lisättävän ylimääräisen veden.
Mitenköhän on, ammutaanko Kiinan konteissa kuljetettaviin lihoihin lisäpainoa vedellä? Hyväksyykö tämän asiakas?
Kun nyt vielä kontteihinkin päästiin, niin on tämä suorastaan hullu järjestelmä. Yhteiskunta (veronmaksaja) tukee tuottajia, samalla epäsuorasti jalostusyrityksiä, jotta liha saadaan vietyä yhteisömme ulkopuolelle. Kysynnän kasvaessa investoinnit kasvavat, joten veronmaksaja maksaa vielä lisää tukia investointien tukina. Lisäksi pääluvun kasvaessa veronmaksaja maksaa taas lisää...
Edellä mainittu on loputon suo. Jos ja kun vienti loppuu, ovat viljelijät taas veronmaksajien kukkarolla kun kysyntä loppui yhtäkkiä. Tällöin tarvitaan taas rahaa, jotta voidaan kattaa kannattamattomat investoinnit.
Päättäjät herätkää. Vaikka ko. ammattiryhmä itseään yrittäjiksi kutsuukin, niin ei se mitään yrittäjyyttä ole.
Sanotaan, että tämä on turvallisuuspoliittinen juttu. Rahamäärä, mikä tähän politiikkaan uppoaa voitaisiin käyttää tehokkaammin yksinkertaisesti ostamalla sieltä mistä halvimmalla saadaan. Samalla saataisiin diplomi-insinöörit oikeisiin tuottaviin töihin ja maataloustuet pois kehä kolmosen sisäpuolelta.
Hankintojen suuntautuessa kehitysmaihin voisivat kehitysmaatkin saada vientituloja ja kehittyä valtioina. Eiköhän tämä olisi parasta kehitysapua?
Laadusta vielä. Eräs paikallinen maatalousyrittäjä tarvitsi rehua kalkkunoille. Päätti sitten tuleennuttaa eli kypsyttää satonsa Roundup glyfosaatilla saadakseen viljansa puitua. Syötti sitten myrkytetyn viljan kalkkunoille ja laitti samalla ko. myrkyn ihmisten ruokaketjuun. Että näin.
Kirjoittaja on itse oikea yrittäjä, joka ei saa yhteiskunnan tukea töihinsä, eläkkeeseensä, lomituksesta puhumattakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tätä samaa jankutusta jotkut jaksaa pitää yllä.
Olisko Callella muuta sanottavaa itse asiasta?
Hyvä kirjoitus, samat asiat askarruttavat yhtä ja toista kuluttajaa. Välimeren maitten maukkaisiin ruokiin on kylläkin yksi järkevä selitys, jota ei kannata unohtaa. Hedelmät ja vihannekset saavat aurinkoa ja lämpöä aivan eri lailla eikä tuotteita tarvitse poimia puoliraakoina kestääkseen kuljetuksen pohjolaan.
Pannulla aina räiskyvä voi ja lihasta irtoava neste (ei ihan aina) antavat ymmärtää vettä lisätyn. Hyvässä uskossa olen siirtynyt lähinnä kananlihan käyttäjäksi, kun nykyään saa tuottajan tilan nimellä merkittyjä tuotteita. Huijauksen makua olen toteavinani myös niissä. Toisen tilan kanajauheliha oli jo niin märkää, että päätin pysyä siitä erossa. Rintafileitten vesimäärä tuntuu vaihtelevan.
Onko niin, että rehellinen yrittäjä ei tässä maailmassa enää pärjää, vaan lisätuottoja on etsittävä porsaanreijistäkin?
Hallat on aina vieraanamme ja nyt on ollut vesi ja sensellaiset,
Mitenkäs olis muutu lämpöisimmile seuduille, sielähän sitä muutenkin juostaan -jotta miten olisi hypätä sinne parempaan viihtyvyyteen.
Tuo edellä oli keskustelua -ei sen kumoamista, mitenkäs saataisiin valmis pöytä itse sen kokoamalla.
Suomihan on tundra aluetta -jottei tämä periaatteessa ole edes asuttavaa -mutta vaatimukset on silti kovat kulutustuoteilla.
Hakemalla ( kasvillisuusvyöhyke ) näkee suomen tositilanteen.
ituniskat joutuvat ny puimaa eii tuu katokorvauksia ei.
Veronhuojennuksia ja lisätukiaisia pukkaa sippilän kepuleilta.
Eihän tulotaso voi tippua yrittäjällä
Thaimaanlomiin ja asunto-osakkeisiin pitää saada rahaa sekä uusi mersu kolmen vuoden välein pihaan.
Eipä tämä provo saanut vastakaikua ja kirjoittelua yhtäpaljon kuin Mustamaan kissit!
Kepulit ja luuserit kyttää verohuojennuksia lisätukiaisia.