Kuten hyvin tiedämme, yhdistää Suomen ja Venäjän kansoja pitkä yhteinen ja ystävällismielinen historia. Tuskin millään muilla kansoilla on maailmassa niin paljon yhteistä kuin suomalaisilla ja venäläisillä. Kansojamme yhdistävät alkoholiongelmat, pyöreät mongolimaiset kallonmuodot, väkivaltakuolleisuus ja yleisestikin miesten kuolleisuusluvut, karvahatut, huopikkaat, vodka, sauna, sinkkiämpärissä valmistettu hapankaali, Kekkosesta tykkääminen sekä lukuisat yhteiset sanat (jotka kertovat lähes kaiken hyödyllisen ja tarpeellsien tuleen idästä: leipä, lusikka, urakka, savotta, mormuska, praasniekka), kun taas lännestä on tullut vain auttamattomasti vanhentuneita, jo käytöstä poistettuja asioita, kuten jalkapuu, luterilaisuus, lappalaisten verottaminen ja silkkiset nenäliinat.)
Tämä yhdenkaltaisuus kertoo kiistatonta tarinaansa kansojemme yhteisestä ystävyyteen ja ytheisymmärrykseen perustuneesta vuorovaikutuksesta, joka alkoi jo Volgan rannoilla ja on jatkunut Pähkinäsaaren, Täyssinän, Stolbovan, Uudenlaupungin, Turun, Haminan, Tarton, Moskovan ja Pariisin rauhan rajojen molemmin puolin lämpimänä ja molempia osapuolia tyydyttävänä.
Niinpä ei olekaan yllättävää, että meillä on myös yhteneväisyyttä sotahistoriassa. Tunnetusti Suomi kävi Saksan rinnalla erillissotaansa ajauduttuaan siihen ajopuuna pökkelehtien tekemättä kuitenkaan mitään kirjallisia sopimuksia sotiaallisesta liittoutumisesta. Aivan vastaavalla tavalla Neuvostoliitto kävi vuosina 1939-41 erillissotaa Saksan rinnalla yhteistä vihollista Puolaa vastaan ilman sotilaallisia liittosopimuksia. Luonnollisesti myöskään Neuvostoliitolla ei ollut sotiaallisena pienvaltana mitään muita vaihtoehtoja.
Sieltä se taas aurinko pilkistää pilven raosta ja hymyilee: aika velikultia.
Tämä yhdenkaltaisuus kertoo kiistatonta tarinaansa kansojemme yhteisestä ystävyyteen ja ytheisymmärrykseen perustuneesta vuorovaikutuksesta, joka alkoi jo Volgan rannoilla ja on jatkunut Pähkinäsaaren, Täyssinän, Stolbovan, Uudenlaupungin, Turun, Haminan, Tarton, Moskovan ja Pariisin rauhan rajojen molemmin puolin lämpimänä ja molempia osapuolia tyydyttävänä.
Niinpä ei olekaan yllättävää, että meillä on myös yhteneväisyyttä sotahistoriassa. Tunnetusti Suomi kävi Saksan rinnalla erillissotaansa ajauduttuaan siihen ajopuuna pökkelehtien tekemättä kuitenkaan mitään kirjallisia sopimuksia sotiaallisesta liittoutumisesta. Aivan vastaavalla tavalla Neuvostoliitto kävi vuosina 1939-41 erillissotaa Saksan rinnalla yhteistä vihollista Puolaa vastaan ilman sotilaallisia liittosopimuksia. Luonnollisesti myöskään Neuvostoliitolla ei ollut sotiaallisena pienvaltana mitään muita vaihtoehtoja.
Sieltä se taas aurinko pilkistää pilven raosta ja hymyilee: aika velikultia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.