Vaimoaan hakannut Vihdin kirkkoherra yrittää epätoivoisesti selitellä tekojaan demonisilla henkivalloilla. Koska meidän kaikkienhan "tulee tunnustaa henkimaailman todellisuus".
Hmmm...miten se kuulostaa niin tutulta. ;-)
Hellarit ovat aina hyvin mielellään "tunnustaneet henkimaailman todellisuuden". Itseasiassa paljon hanakammin kuin luterilainen kirkko yleisesti ottaen.
Hellareiden piireissä kaikki mahdollinen selitetään henkimaailmalla. Se on helluntailaisten ominta aluetta. Varkaan, murhaajan, seksuaalirikollisen, luonnehäiriöisen yms. yms. yms. teot ovat paholaisen aikaansaamia. Ihminen, tekijä itse, on vain sätkynukke jota paholainen ohjailee.
Rikollisella ja pahantekijällä on hyvä ja turvallinen olla. Ei tarvitse pelätä vastuun kantamisen ja omien tekojen kohtaamisen tuskaa. Paholainen tulee ja päästää pälkähästä.
Vaikka kys. kirkkoherra ei hellari olekaan, niin samoja ratoja näyttää uskon logiikka menevän.
Uskovaisen paras ystävä ei suinkaan ole Jeesus, Jumala tai Pyhä Henki.
Uskovaisen paras ystävä on paholainen.
Se on se luotettu, Uskollinen Ystävä, joka rientää apuun heti, kun uskovainen itse on tehnyt jotain pahaa. "Demoniset henkivallat" pelastaa kiusallisesta tilanteesta, antaa selityksen, ja alibin.
Paholainen tulee, ja ottaa syyt niskoilleen, ettei uskovaisen tarvitsisi itse olla syyllinen mihinkään.
"En se _minä_ ollut, vaan paholainen!"
Tai jos - kuten tämän kirkkoherran kohdalla - tyyppi ei kykene itsepetokseltaan edes myöntämään itse tehneensä kys. teot, hän tukeutuu siltikin "demoniseen henkimaailmaan". Tällä kertaa se demoni vain on siinä "syyllisessä" uhrissa.
PAHOLAISEEN uskovainen tukeutuu tiukan paikan tullen, ei suinkaan Jeesukseen, tai Jumalaan. Saatanan taakse uskovainen juoksee pakoon omia pahoja tekojaan, ja omaa vastuutaan niistä. Vihtahoususta uskovainen hakee turvaa, ei suinkaan mistään Jeesuksista.
Herää kysymys; Kuka palvoo paholaista? Kuka? Ei kai vain uskovaiset itse?
Hmmm...miten se kuulostaa niin tutulta. ;-)
Hellarit ovat aina hyvin mielellään "tunnustaneet henkimaailman todellisuuden". Itseasiassa paljon hanakammin kuin luterilainen kirkko yleisesti ottaen.
Hellareiden piireissä kaikki mahdollinen selitetään henkimaailmalla. Se on helluntailaisten ominta aluetta. Varkaan, murhaajan, seksuaalirikollisen, luonnehäiriöisen yms. yms. yms. teot ovat paholaisen aikaansaamia. Ihminen, tekijä itse, on vain sätkynukke jota paholainen ohjailee.
Rikollisella ja pahantekijällä on hyvä ja turvallinen olla. Ei tarvitse pelätä vastuun kantamisen ja omien tekojen kohtaamisen tuskaa. Paholainen tulee ja päästää pälkähästä.
Vaikka kys. kirkkoherra ei hellari olekaan, niin samoja ratoja näyttää uskon logiikka menevän.
Uskovaisen paras ystävä ei suinkaan ole Jeesus, Jumala tai Pyhä Henki.
Uskovaisen paras ystävä on paholainen.
Se on se luotettu, Uskollinen Ystävä, joka rientää apuun heti, kun uskovainen itse on tehnyt jotain pahaa. "Demoniset henkivallat" pelastaa kiusallisesta tilanteesta, antaa selityksen, ja alibin.
Paholainen tulee, ja ottaa syyt niskoilleen, ettei uskovaisen tarvitsisi itse olla syyllinen mihinkään.
"En se _minä_ ollut, vaan paholainen!"
Tai jos - kuten tämän kirkkoherran kohdalla - tyyppi ei kykene itsepetokseltaan edes myöntämään itse tehneensä kys. teot, hän tukeutuu siltikin "demoniseen henkimaailmaan". Tällä kertaa se demoni vain on siinä "syyllisessä" uhrissa.
PAHOLAISEEN uskovainen tukeutuu tiukan paikan tullen, ei suinkaan Jeesukseen, tai Jumalaan. Saatanan taakse uskovainen juoksee pakoon omia pahoja tekojaan, ja omaa vastuutaan niistä. Vihtahoususta uskovainen hakee turvaa, ei suinkaan mistään Jeesuksista.
Herää kysymys; Kuka palvoo paholaista? Kuka? Ei kai vain uskovaiset itse?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Puhut jälleen kerran asiaa! Nämä demoniuskovaiset selittävät sitten "parannuksen" tehneen rikollisen olevan nyt poissa riivaajan vallasta. Näinpä sitten sinisilmäisesti mennään milloin minkin rikollisen puolelle uhria vastaan. Miltähän mahtaa tuntua hakatusta vaimosta? Missä hänen puolustajansa luuraavat?
sellaisia jotka ovat Jumalan tuntemisen kautta päässeet maailman saastaisuuksia pakoon ja jälleen niihin kietoutuvat....
että he tulevat pahemmiksi kuin ennen...
looginen ajattelu on että ....ahneet käy ahneemmiksi...omahyväiset vielä omahyväisemmiksi...valehteliat taitavammiksi valehtelemaan niin että uskovat itsekin valheensa...ilkeät rohkeammiksi lyömään sanoillaan...ym
"raamattu varoittaa sellaisia jotka ovat Jumalan tuntemisen kautta päässeet maailman saastaisuuksia pakoon ja jälleen niihin kietoutuvat....
että he tulevat pahemmiksi kuin ennen..."
...
...tarkoitat? Minua vaiko Vihdin kirkkoherraa?
"Nämä demoniuskovaiset selittävät sitten "parannuksen" tehneen rikollisen olevan nyt poissa riivaajan vallasta. Näinpä sitten sinisilmäisesti mennään milloin minkin rikollisen puolelle uhria vastaan."
...
Nimenomaan. Ja tämä näkyi erityisen hyvin esim. aiemmassa pedofiliakeskustelussa täälläkin pari sivua sitten. Ihmettelen miksi se keskustelu tyssäsi yhtäkkiä kuin seinään.
Uskovaisten piirit muodostavat hyvin tiiviin ja läpitunkemattoman suojaavan muurin pahantekijän ympärille (oli se sitten kuka tahansa missä asiassa tahansa) jos uhri uskaltaa kertoa mitä on tapahtunut.
Uskovaisten tapa "käsitellä" tällaisia asioita tarkoittaa käytännössä sitä, että uhria esim. kehotetaan itseään menemään tapaamaan tätä tekijää ja "sopimaan" asia hänen kanssaan. Hyvä esimerkki tästä oli toden kommentit aiemmassa pedofiliakeskustelussa jossa hän kehotti tekemään juuri niin.
Useimmiten tällaiset "sopimiset" tarkoittaa käytännössä sitä, että joko sovitaan, ettei mitään tapahtunut, tai sitten vain kuitataan asia "antamalla anteeksi puolin ja toisin" eikä "vanhoja enää muistella".
Niin, ja tikulla silmään sitä joka muistelee.
Tekijä julistetaan kaikista synneistään vapaaksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja jokaisen uskovaisen usko mitataan sillä, uskooko hän tekijän "parantuneen". Jos moista "parantumista" epäilee, se on merkki heikosta uskosta Jumalan kykyihin parantaa ihminen.
Toisaalta voisin kuvitella, että tämän Vihdin herran selitys siitä, että vaimon vammat olivat merkki siitä että vaimo itse on riivattu, voisi mennä jopa läpi monien hellareiden kohdalla. Monet saattaisivat jopa uskoa sen.
Olisikin mielenkiintoista tietää olisiko tämän kirkkoherran tapaus päässyt koskaan oikeuteen tai varsinkaan julkisuuteen asti, jos juttu olisi tapahtunut esim. helluntaiseurakunnassa, ja kys. vaimo olisi mennyt uskoutumaan jollekin seurakunnan työntekijälle tai muulle uskonsisarelleen/veljelleen.
Todennäköisesti ensimmäinen asia johon vaimo olisi törmännyt olisi ollut anteeksiannon vaatimus voivottelujen, surkuttelujen ja päivittelyjen kera. Sekä sen varmistaminen ettei vaimo vahingossa mene kertomaan mitään ulkopuolisille, ettei seurakunnan maine mustaannu.
"Voi voi, mitä kauheaa sulle on tapahtunut. Kyl on kamalaa...mutta kyllä sun on nyt paras vain antaa anteeksi ihan vain itsesi vuoksi. Ethän vain muuten mene sitten vahingossakaan kertomaan kenellekään ulkopuolisille, katsos kun kyllähän se sun miehesi sentään on kuitenkin niin hyvä mies, uskon veli herrassa, ja onhan se mies sentään sinun herrasi, jolle sinun tulee olla alamainen. Siinähän saattaisi mennä hyvältä mieheltä maine, ja seurakunnaltakin siinä ohessa? Ethän halua olla rakkaan miehesi maineen mustaaja? *syyllistämistä, syyllistämistä* Ymmärrät varmasti ettei asiasta pidä mennä kertomaan muille! Niin, ja muista antaa anteeksi itsesi vuoksi. Muista antaa anteeksi itsesi vuoksi. Muista antaa anteeksi itsesi vuoksi...*Mantr mantr mantr*"
Tämä touhu on todella pirullista siinä mielessä, että nämä ihmiset, jotka selvästi kaikilla teoillaan osoittavat menevänsä yksiselitteisesti tekijän puolelle, kuitenkin saavat usein myös uhrin itsensä uskomaan, että he ovat nimenomaan uhrin puolella.
Ja uhri pysyy hiljaa.
Tuollainen hakkaaminen ei ole oikien missään tapauksessa. Lähimmäistä pitää kunnioittaa joka tilanteessa. Mitkään väkivaltaiset teot eivät ole puolusteltavissa minkään uskonnollisen fraasin tai muunkaan nojalla. Tuollaiset elävät tietoisessa eksytyksessä ja valheessa. Rikosta ja rikollista ei tule puolustaa missään tapauksessa, vaan syytöntä osapuolta olisi kuunneltava ja tuettava totaalisesti! Uskovat noustaan yhdessä tällaista pahuutta vastaan!
nyt sinä kyllä olet laittanut minun suuhuni jotakin, mitä en ole sanonut:
"että uhria esim. kehoitetaan itseään menemään tapaamaan tätä tekijää ja sopimaan hänen kanssaan. hyvä esimerkki tästä oli toden kommentit aiemmassa pedofiilikeskustelussa, jossa hän kehoittu tekemöään juuri niin."
ja kun en kehoittanut tekemään juuri niin. tarkistin sanomiseni:
"...on hyvin paljon mahdollista, että mies jatkaa entiseen tapaan tai sitten ei. tosi ikävää on, jos jatkaa ja siinä mielessä yhteydenottonne kyseiseen ihmiseen olisivat erittäin aiheellisia.
entäpä, jos kolmistaan marssisitte kyseisen tyypin puheille ja antaisitte ymmärtää epäilyistänne hänen harrastuksensa jatkuvuudesta?
mutta entä siitä eteenpäin? jos tuntuisi vähääkään olevan hajua jutun jatkumisesta, niin ilmianto on visiin ainoa toimenpide."
toivoisin sinulta ******** sentään, että puhuisit totta, kun heität herjojasi.
olet leimannut minut pedofilian suojelijaksi ennenkin. ihmettelen kyllä suuresti röyhkeyttäsi.
totuuden tähän...
eräs syy miksi minun oli vaikea uskoa oli se että monesti uskovaiset mm.helluntalaiset tuli tuputtamaan uskoaan Jumalaan väärässä mielenlaadussa....
he ylensivät itsensä Jumalan vertaisiksi...synnittömiksi...ainoastaan me ei uskovaiset oltiin syntisiä..
Jumalan armosta olen kuitenkin nyt uskossa...mutta tajuan kuitenkin olevani lahjavanhurskauden varassa....lihani on ja pysyy kirottuna eikä peri Jumalan valtakuntaa..liha ja veri ei peri JUMALAN valtakuntaa
ainoastaan hengellisesti elävä uusi ihminen joka ei elä lihan halujen mukaan perii iankaikkisen elämän..
joka sanoo ettei hänessä ole syntiä on valehtelia...(jossain Joh.kirjeistä)..
joka elää synnissä ei ole Jumalassa
(Paavali taas)nyt en elä siis minä vaan Jeesus Kristus minussa
"siinä mielessä _yhteydenottonne kyseiseen ihmiseen olisivat erittäin aiheellisia_.
entäpä, jos kolmistaan _marssisitte kyseisen tyypin puheille_ ja antaisitte ymmärtää epäilyistänne hänen harrastuksensa jatkuvuudesta?"
...
Juuri tuossa selvästi kehotat uhria ottamaan yhteyttä tekijään. Ehkä et juuri tuossa sanonut että yhteydenotto pitäisi tehdä sopimismielessä, mutta jokatapauksessa kehotat menemään kys. tyypin puheille.
Miksi??
Mitä ihmettä sinä kuvittelet siitä seuraavan?
Tuo on sama kuin jos kehottaisit uhria tekemään itsemurhan.
Kehottaisitko myös jotakin henkilöä, jonka joku on yrittänyt murhata, menemään takaisin murhaajan puheille esittämään epäilyksensä että "epäilen että yrität edelleenkin murhata minut".
Mitäs hyötyä siitä olisi?
Entäs tämän kirkkoherran vaimo? Jos hän olisi sinulta tullut apua pyytämään, olisitko antanut yhtä älykkäitä neuvoja:
"Marssipas miehesi puheille ja kerro epäilyksesi siitä, että hän todennäköisesti jatkossakin pahoinpitelee sinua!" :-D
Mites olis esimerkiksi...öööö...*raap raaps* RIKOSILMOITUS sekä asiasta informoiminen muille jotta toiset säästyisivät?
Mites olisi....ööö....*raaps raaps* vaikkapa sen lupaaminen uhrille, ettei hänen tarvitse enää kohdata sitä hirviötä, joka niin julmalla tavalla pyrkii käyttämään sekä fyysistä että henkistä valtaa uhriinsa, nujertamaan uhrin psyyken ja tekemällä hänestä pahimmillaan täysin avuttoman ja puolustuskyvyttömän?
On ikävää, että koet tämän herjaamisena. Etkö TODELLA tajua mikä mättää? Ei aavistustakaan?
...
"toivoisin sinulta ******** sentään, että puhuisit totta, kun heität herjojasi.
olet leimannut minut pedofilian suojelijaksi ennenkin. ihmettelen kyllä suuresti röyhkeyttäsi."
...
Minä en valehtele, vaan perustan käsitykseni sinun omiin kirjoituksiisi joita olet tänne kirjoittanut. Jos ajatuksesi on muuttunut, niin ole hyvä ja kerro se meillekin, jotta en mene virheellisiä tietoja sinusta levittämään.
Sinä olet selvästi ilmoittanut täällä, että olisit valmis antamaan omat lapsesi "ex-pedofiilin" huostaan vedoten siihen että Jumala olisi parantanut pedon.
Minä en ole "leimannut" sinua miksikään, vaan olet tehnyt sen ihan itse. Olen ainoastaan ilmaissut mielipiteeni tästä kammottavasta tosiasiasta, että todella olisit valmis asettamaan lapsesi suureen vaaraan, ja uhraamaan heidät uskosi vuoksi. Se kuvottaa minua. Lisäksi olen käyttänyt sitä useasti esimerkkinä siitä, mihin hirvittävyyksiin uskovaisen itsepetos voi johtaa. Tämän vuoksi se sopi myös tähän aiheeseen esimerkiksi.
Joten voisitko ystävällisesti kertoa minulle mikä tarkasti ottaen minun viesteissäni on röyhkeätä?
Onhan se varmaan ikävää kun joku kritisoi sinun halukkuuttasi uhrata lapsesi, mutta täytyypä sanoa että hyvin IKÄVÄÄ on myös se mitä lapsesi joutuvat mahdollisesti sinun toimintasi vuoksi kokemaan.
Pedofilian puolustaminen on huomattavan vakava asia. Olen saanut saman käsityksen kuin PF, mikä on ristiriidassa asiallisiin kommentteihisi.
Pedofiliaa ei voi puolustaa oikeudessa Jumala puolustusasianajajana. Valitettavasti nykyaikainen oikeuslaitos erottaa maallisen synninteon hengellisistä rikoksista. Eli raamatun paukuttelustakin voi seurata rangaistus,
kun sillä vetää kirjaimillisisti köniin.
Pedofiiliystävä voi kuulua Jumalan seurakuntaan
aivan samalla mitalla ja saa oikeuden tuomion
samassa rintamassa vain rikoksistaan. Joku voisi puhua jopa synnistä.
Sinänsä ihmettelen t ode nimimerkin hyväntahtoista kirjoittelua versus ko. asia.
sinä olet suurennellut, käännellyt ja väännellyt sanomisiani:
alunperin mielipiteeni oli se, että voisin antaa lapseni hoidettavaksi ENTISELLE pedofiilille, siis mikäli tiedän hänen parantuneen.
sinä, joka et halua ymmärtää ja sulattaa jonkun parantuneen jostakin, olet suureen ääneen ja moneen kertaan ilmoittanut minun suojelevan pedofiileja.
en ole koskaan väittänyt, että edes tietäisin pedofiileja parantuneen, jotta voisin uhrata lapseni heille ja olla vielä sen päälle "loukkaantunut, kun joku niin hyvää tarkoittava kritisoi halukkuuttani uhrata lapseni".
olen edelleen sitä mieltä, että olet tosi röyhkeällä tavalla väännellyt sanomisiani. uskon sen, että olet monessa muussakin yhteydessä käyttänyt minua esimerkkinä siitä, kuinka hellari-raukka voi uskossaan joutua itsepetoksen valtaan.
kehoitan sinua nyt todellakin hillitsemään vimmaasi ja sanomisiasi.
vai olet sinäkin ymmärtänyt noin?
minä kun en ole koskaan sanonut, etteivät tuomioistuinten antamat rangaistukset kuuluisi Jumalan armahtamalle rikolliselle.
once more:
Jumalan armo ja maallinen tuomioistuin ovat kaksi eri asiaa, eikä Jumalan armo kumoa maallisen tuomioistuimen antamaa rangaistusta. vaikka pedofili saisi (ja ansaitseekin!) esimerkiksi elinkautisen rangaistuksen,joka on kumma kyllä harvinaista, Jumala voi vapauttaa hänet synnistään. nämä kaksi ovat siis aivan eri asioita.
pakanaF ei sulata mielipidettäni, että Jumala antaa anteeksi, voi armahtaa jopa syntisen pedofiilinkin.
hänen (pakanaäffän) mielestään minä olen valmis hurskaasti painamaan villaisella pedofilin tekoset, kunhan vain tuo on saanut syntinsä anteeksi.
juttu on näet niin, että kaikesta karmeudesta huolimatta pidän pedofilia ihmisenä, puolustan ihmisarvoa hänenkin kohdallaan.
enkä tämän sanottuani nosta häntä uhrejaan ylemmäs, en tyrkytä lapsiani jokaiselle vastaantulevalle pedofiilille, en puolusta pedofilin tekemisiä Jumalan armahduksen nimissä, .. tuliko selväksi???
en tiedä, mitä mieltä sinä olet Jumalan armosta. onko jossakin määritelty raja, jonka yli hänen armonsa ei ylety (Pyhän Hengen pilkasta kun ei tässä asiassa ole kuitenkaan kysymys)?
Vai olen minä väännellyt sinun sanomisiasi. Eikö jo pelkästään kirjoitustyylini, jossa lainaan selviä yksittäisiä lauseita, jotta tarkasti tiedettäis mihin kohtiin viittaan vastauksissani, kerro, että pyrin nimenomaan välttämään väärinymmärryksiä, ja ottamaan oleellisimmat pointit esiin?
Sinun kiirjoituksesi ovat täynnä ristiriitaisuuksia tässä asiassa.
Ensin selvästi ilmoitat, että olet valmis antamaan lapsesi "ex"- pedofiilille ja sitten ruikutat kun julma pakana tulee ja syyttää sinua siitä. Ku se petofiiliki on ihmine nih! Voi sitä petoraukkaa! Kyl sää oot sit humaani kun petoraukkaa kohtaan tunnet niin suurta sympatiaa! Armoa riittää todella.
Itse vastaat hyvin valikoiden sinulle esitettyihin kysymyksiin, ja jätät säännönmukaisesti vastaamatta esim. sellaiseen hyvin olennaiseen kysymykseen että MISTÄ TIEDÄT että pedofiili on parantunut?
Niin, mistä?
Toinen hyvin olennainen kysymys johon et ole vastannut kuului: Jos olisit varma että pedofiili on parantunut, niin tarkoittaako se sitten heti sitä, että sinun täytyy mennä antamaan lapsesi hänelle hoitoon?
MIKSI sinä niin tekisit?
Mikä voisi olla sellainen tilanne, että näin menisit tekemään?
...
"alunperin mielipiteeni oli se, että voisin antaa lapseni hoidettavaksi ENTISELLE pedofiilille, siis mikäli tiedän hänen parantuneen."
...
Uskomuksella, että kuvittelet voivasi joissakin olosuhteissa TIETÄÄ, että pedofiili on todella parantunut, osoitat aivan samantasoista itsepetosta kuin esim. Vihdin kirkkoherra joka yrittää uskotella (lähinnä kai itselleen) että henkivallat ovat hänen omien pahojen tekojensa takana.
Etkö sinä tajua, että sinä ET voi missään olosuhteissa TIETÄÄ että joku on parantunut esim. pedofiliasta?
...
"olen edelleen sitä mieltä, että olet tosi röyhkeällä tavalla väännellyt sanomisiani."
...
Jos todella olet edelleen sitä mieltä, että olen ymmärtänyt jotakin väärin, niin ole hyvä, ja väännä rautalangasta. Tämä on sen verran vakava asia, että ei liene pahitteeksi jos vähän syvällisemmin selvennät logiikkaasi jota suurin osa ihmisistä (toivottavasti) ei tajua.
Missä kohtaa olen väännellyt sanomisiasi? Mikä se kohta on jonka olen ymmärtänyt väärin? Minä en ole väännellyt tahallani mitään sanomisiasi.
...
"uskon sen, että olet monessa muussakin yhteydessä käyttänyt minua esimerkkinä siitä, kuinka hellari-raukka voi uskossaan joutua itsepetoksen valtaan."
...
Ja voit varautua että tulen jatkossakin käyttämään sinua esimerkkinä uskovaisen itsepetoksen hedelmistä, mikäli ajatuksesi pysyvät yhtä kieroutuneina.
...
"kehoitan sinua nyt todellakin hillitsemään vimmaasi ja sanomisiasi."
...
Minä kehotan sinua todellakin miettimään asiaa rehellisesti uudestaan. Se ei palvele ketään, että olet niin marttyyrimaisessa itsepuolustusasemassa mitä tulee minuun, ettet kykene enää näkemään metsää puilta.
Vaikuttaa siltä että minä "ärsyttävänä" henkilönä vien sinun huomiosi pois itse asiasta. Onhan se helppo heittäytyä vain maahan makaamaan ja ruikuttaa ku ilkeet pakanat tulee ja syyttää viattomia hyväntarkoittavia uskovaisia sen sijaan että kasvattaisi selkärangan ja kykenisi katsomaan peiliin.
Et sinä minulle ole mistään tilivelvollinen. Lapsillesi sen sijaan olet.
sinä mielipiteinesi sen ärsyttävämpi tai mukavampi ihminen, kuin kukaan muukaan jumalankieltäjä?
nohh, vastaus jääköön minun tiedokseni.
vielä kerran sanon tämän, vaikkakin se kuvottaa sinua aivan sikana:
**vaikka minä en antaisi pedofilin rankkaa syntiä anteeksi, Jumala tekee sen ja sille asialle et sinäkään mahda mitään.**
jatkoksi edelliseen, ennenkuin alat sättimään minua kaikkien pedofiilien sinisiläisestä armahtamisesta:
Jumala antaa anteeksi, mutta Hän sanoo armahdetulle:
"katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi."joh. 5:14
Ihanko "vahingossa" alat puhumaan asian vierestä...? ;-)
...
"vaikka minä en antaisi pedofilin rankkaa syntiä anteeksi, Jumala tekee sen ja sille asialle et sinäkään mahda mitään."
...
Miten se, antaako Jumala anteeksi hyväksikjäyttäjän synnin vai ei, liittyi tähän aiheeseen?
Ei mitenkään.
Paskat se minulle tai menninkäiselle kuuluu mitä Jumala tekee. Tehkööt mitä lystää, niinhän se on tähänkin mennessä tehnyt. Ja jättänyt tekemättä.
Eiköhän Jumala tiedä mitä tekee. Mikäli on olemassa.
Tässä ei puhuta siitä mitä Jumala tekee, vaan puhutaan siitä mitä TODE tekee.
Laitanpa nämä kaksi oleellisinta kysymystä tähän oikein numeroituna, josko se selvittäisi todellekin mistä tässä...öööö...olikaan siis kysymys.
1. Miksi TODE antaisi lapsensa sellaisen henkilön huostaan, jonka tode tietää käyttäneen lapsia seksuaalisesti hyväkseen?
2. MISTÄ tode tietää että henkilö on parantunut pedofiliasta?
Vastausta odottaen...
"katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi."joh. 5:14"
...
Tosiaan. "Ettei sinulle" - siis TEKIJÄLLE - "jotain pahempaa tapahtuisi." Ei suinkaan ettei sille uhrille mitään pahempaa tapahtuisi. (Pieni epäoleellinen sivuhuomio. Älä takerru siihen jottet unohda taas pointtia)
Niin, ja minä EN ole Jumalankieltäjä kuten toisessa viestissäsi väitit. Minä en voi sen enempää kieltää kuin myöntääkään Jumalan olemassaoloa. Se ei ole minun asiani päättää onko Jumalaa olemassa vai ei, katsos. Ja minulle se asia ei enää ole pitkiin aikoihin ollut mitenkään oleellisnen ja tärkeä kysymyskään. Se joko on tai sitten ei ole.
Paljon oleellisempaa elämän kannalta on se mitä IHMISET tekevät.
Voisitko kertoa missä kohtaa raamatussa sanotaan, että "Ja kun lastenraiskaaja sitten paranee, niin antakaa omat lapsenne heti hänelle hoitoon. Heti kun lapsen hyväksikäyttäjä tekee parannuksen, niin altistakaa lapsenne hänen vaikutuspiiriinsä."?
Varmasti myös tode tietää, että monet monet uskon kautta parantuneet ovat myöhemmin sairastuneet uudelleen. Otetaanpa esimerkiksi vaikka tämä Markku make Koivisto, joka on sairastunut uudelleen syöpään.
Mistä moinen? Eikö Jumala parannakaan pysyvästi?
Mistä siis päättelet että sama ei pätisi myös pedofilian kohdalla? Miten voit olla varma, mikäli Jumala nyt mielestäsi pedofiilin voisikin parantaa, ettei tämä yhtäkkiä sairastu uudelleen? Vaikka juuri silloin kun on hoitamassa toden rakkaita (?) lapsia...
Jos Jumalan parantamaan syöpään voi sairastua uudelleen, niin miksi ei myös pedofiliaan voisi sairastua uudelleen?
Ja toistetaan vielä ne oleellisimmat kysymykset, jos vaikka tällä kertaa niihin saisi jopa vastaukset;
1. MIKSI antaisit lapsesi ex-pedofiilin hoitoon? Mikä se syy on?
2. MISTÄ tiedät että pedofiili on parantunut?
Ja toistetaan vielä oleellisimmat kysym...
...tai nääääh. Ehkä jopa tode kykenee jo tällä toistomäärällä näkemään oleellisen, vai?
Voin minä tietysti nuo vielä sadannenkin kerran toistaa jos tarve vaatii...? Mä oon kuule kärsivällinen.
Saat uuden kannan elämään.
Paholaista.
Säälittävää nurkasta irvistelyä. Tule reilusti esiin, ja perustele kantasi. Millä perusteella minä palvelen paholaista?
Johtopäätöksiä. Kyllä totuus kestää kritiikin ja päivän valon, esitti sen sitten nk. Pakana tai uskovainen tai Poikalapsi tai kuka muu hyvänsä!
Henkimaailma on todellisuutta. Osa ihmisistä on riivajahenkien vallassa. Eivät kaikki pahaa tekevät tee tekojaan demonin kehoituksesta mutta osa. Demonin vallassa tai ei vastuu omista teoista on otettava. Tiliähän tehdään sekä maallisille tuomareille että Taivaalliselle Tuomarille.
Pahantekijöille on osattava osoittaa armoa ja heille täytyy pystyä osoittamaan anteeksiantoa. Tämä taas ei tarkoita sitä että heidän rikoksiaan pitäisi peitellä ja heidät pitäisi päästää pälkähästä. Rikolliset on saatettava rikosoikeudelliseen edesvastuuseen. Katuvan rikollisen rangaistusta määriteltäessä voidaan armoa osoittaa esim rangaistuksen laatua ja pituutta määriteltäessä.
Raamattukin edellyttää maallisen esivallan kunnioitusta. Tähän liittyy kiinteästi rikosoikeudellinen vastuu. Ei anteeksianto pahantekijää kohtaan poista pahantekijän vastuuta teoistaan. Vastuunottaminen omista rikoksistaan tarkoittaa rangaistuksen vastaanottamista.
Jos rikoksella on uhri tai uhreja, olisi heille tarjottava kaikki mahdollinen apu ja turva. Uhrien syyllistämisellä lähdetään metsään ja pahasti. Jostain kumman syystä näin usein tehdään.
En tiedä onko seuraava vertaus hyvä mutta kuitenkin. Harva viinapulloa korkkaava suunnittelee ryyppykaverinsa tappamista mutta tapon tapahduttua on vastuu tapahtuneesta tapon tekijällä, humalatilasta riippumatta. Omassa elämässään pahalle vallan antava ihminenkään ei useimmiten suunnittele vahingoittavansa muita mutta riivaajien alaisuudessa tehdyistä teoista on vastuu riivatun.
Tästä tekstistä ilmenee taas oikein hyvin uskovaisen ajattelun takaperoisuus. Se kumoaa itse itsensä.
Kuvio menee vähän samalla tavalla kuin muinoin lasten kasvatuksen logiikka. Lapsia suoranaisesti kidutettiin kasvatuksen nimissä, ja heidät pakotettiin uskomaan että kaikki se on vain heille hyväksi. Lapsen oli pakko (ja on usein vieläkin) oppia ajattelemaan, että ne ihmiset, joiden kaikki _käytännön teot_ osoittavat selvästi syvää vihaa, raivoa, ilkeyttä lasta kohtaan olivat hyviä, lapsen parasta ajattelevia ihmisiä.
Lapsen oli pakko sopeutua siihen ristiriitaan, että ne ihmiset jotka selvästi käytännön elämässä _teoillaan_ osoittavat olevansa lasta vastaan, ovat muka lapsen puolella. Tällainen ristiriita sairastuttaa.
Aivan samalla tavalla uskovaisten piireissä (ja myös muussa yhteiskunnassa) toimitaan edelleen silloin kun on asetelma: "rikollinen tms. pahantekijä/uhri".
Silmät kirkkaina voit sanoa että
"Pahantekijöille on osattava osoittaa armoa ja heille täytyy pystyä osoittamaan anteeksiantoa."
...ja heti perään...
"Jos rikoksella on uhri tai uhreja, olisi heille tarjottava kaikki mahdollinen apu ja turva. Uhrien syyllistämisellä lähdetään metsään ja pahasti. Jostain kumman syystä näin usein tehdään."
...etkä näe siinä minkäänlaista ristiriitaa.
Etkö tajua, että pakottamalla uhria ja muita kanssaihmisiä osoittamaan armoa ja anteeksiantoa pehantekijää kohtaan, menet yksiselitteisesti pahantekijän puolelle ja uhria vastaan. Et voi olla samaan aikaan sekä uhrin että pahantekijän puolella.
On olemassa tekoja, joissa ei voi olla kaikkien puolella samaan aikaan.
Ihmettelet miksi "ne jotkut muut" aina syyllistävät uhria, etkä huomaa, että itse teet juuri samoin tällä anteeksiannon vaatimuksella. Pakotat uhria antamaan anteeksi ja olemaan armollinen pahantekijää kohtaan ja jos hän ei siihen kykene, hän _syyllistyy_. Hänestä väännetään anteeksiantamaton (=> katkeroitunut, vihaa täynnä oleva -> siis paha) ihminen. Tämä syyllistäminen toteutetaan useimmiten juuri "auttamisen ja tuen" puhtoisessa muodossa.
...
"vastuu omista teoista on otettava. Tiliähän tehdään sekä maallisille tuomareille että Taivaalliselle Tuomarille.
Pahantekijöille on osattava osoittaa armoa ja heille täytyy pystyä osoittamaan anteeksiantoa."
...
Jos pahantekijälle osoitetaan armoa ja anteeksiantoa (hekisellä tasolla) niin mikä ihmeen idea on rangastuksella ylipäänsä?
Miksi pitäisi rangaista ollenkaan jos rangaistukseen ei liity ajatusta siitä, että niiden omien tehtyjen tekojen kanssa pitää sitten myös ELÄÄ.
Armo ja anteeksianto vapauttaa tästä henkisestä taakasta, jonka kaiketi pitäisi nimenomaan olla rangastuksen pääidea. Sama kai istuuko se pahatekijä fyysisesti linnassa vai vapaana, jos hänet on _henkisellä tasolla_ jokatapauksessa vapautettu omista teoistaan.
Joten mitä ideaa on edes laittaa tekijä istumaan vankilaan, jos rangastuksen ei liity henkisen tason vastuun kantamista? Mitä se tekijä siitä oppii?
Osoittamalla armoa ja anteeksiantoa pahantekijää kohtaan ihmiset tallovat uhrejen oikeudet ja ihmisarvon jakoihinsa.
Ensimmäinen vaihe osoittaa armoa rikolliselle saattaa, siis saattaa tulla kyseeseen rangaistusta määrättäessä. Rangaistuksen kärsinyttä ei pidä uudelleen syyllistää sovitettuun rikokseen ellei hän itse anna siihen aihetta.
En missään vaiheessa puhunut uhrin tai muidenkaan ihmisten pakottamisesta anteeksiantoon rikoksentekijää kohtaan. Anteeksianto lähtee Jumalasta. Mitä Isä Meidän rukous sanoo anteeksiannosta?
Se että uhri pystyy, jos koskaan, antamaan anteeksi on pitkä prosessi, johon ketään ei pidä pakottaa. Jumala mahdollisesti antaa uhrille kyvyn antaa anteeksi jossain vaiheessa.
Ehkei viestistäni käynyt tarpeeksi hyvin ilmi miten suhtaudun pahantekijään ja uhriin. Uhri on asetettava ehdottomasti etusijalle. Uhrihan on se joka on vääryyttä kärsinyt. Häntä on siis tuettava ja autettava ensisijaisesti, ilman mitään syyllistävyyttä ja pakotusta anteeksiantoon.
...pyhää tekstiä! :-D
"Rangaistuksen kärsinyttä ei pidä uudelleen syyllistää sovitettuun rikokseen ellei hän itse anna siihen aihetta."
Tässä on taas yksi merkki ihmisten naiiviudesta mitä tulee käsitykseen rikoksen "sovittamisesta".
Kuvitellaan, että rikos on sillä sovitettu, että tekijä istuu linnassa fyysisesti tietyn ajan ja avot! Ei tarvita aitoa katumusta eikä rikollinen usein edes tajua mitä on tehnyt väärin. Mahdollinen tekijän osoittama "katumus" on vain oma nahan pelastamisyritystä jolla hän yrittää saada mahd. pienen tuomion itselleen ja myös sosiaalisen hyväksynnän. Ja senhän hän ainakin uskovaisilta saa, ylitsevuotavan myötätunnon kera.
Se, että teko on ehkä sovitettu lainsäädännöllisessä mielessä, ei tarkoita sitä, että teko on oikeasti sovitettu. On tekoja joita ei voi sovittaa. Ne ovat tekoja joiden kanssa pitää elää loppuelämä.
Kannattaa siis miettiä tarkasti mitä menee tekemään...
Uhrit joutuvat elämään aina seurausten kanssa loppuelämänsä, joten miksi tekijän pitäisi päästä vähemmällä? Kukaan ei pysty armahtamaan uhria teon seurauksilta, joten miksi ihmeessä tekijä pitäisi niistä armahtaa?
...
"Ehkei viestistäni käynyt tarpeeksi hyvin ilmi miten suhtaudun pahantekijään ja uhriin."
...
Tekstistäsi käy oikein hyvin ilmi miten ajattelet. Aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin uskovaiset ja suurin osa ei-uskovaisistakin. Vanhoja aivopesufraaseja, ei mitään muuta. Uskot varmaan itsekin ihan tosissasi olevasi uhrin puolella, vai? ;-)
Ja hokkuspokkusjumala tulee aina siinä vaiheessa kuvaan mukaan kun muut keinot eivät enää riitä pitämään uhreja hiljaa, ja päästämään tekijöitä pälkähästä.
Joku "jumala" tulee antamaan yliluonnolliset kyvyt antaa anteeksi... hehhheheheee! Järkyttävintä on että jotkut oikeasti uskovat tuohon. Säälittävää.
...
"Häntä on siis tuettava ja autettava ensisijaisesti, ilman mitään syyllistävyyttä ja pakotusta anteeksiantoon"
...
Tukehduttava, lepertelevä holhoaminen näyttelee myös suurta osaa uhrien hilja pitämisessä. Heitä "autetaan" ja "tuetaan" ainoastaan antamaan anteeksi, ja armahtamaan tekijää. Uhreja autetaan ainoastaan omien oikeuksiensa kieltämisessä, ja heitä kannustetaan olemaan epälojaaleita itselleen, mutta lojaaleja tekijälle.
Ja sit ihmetellään huuli pyöreenä miksi ei kirkkoherran vaimo ollut aikaisemmin tehnyt asioille mitään. Sehän oli vain tunnollisesti oppinut kristilliset poskenkääntämissäännöt, ei muuta. Samaan aikaan kun selkeästi opetetaan kääntelemään poskia ja antamaan rajattomasti anteeksi, ihmetellään tekopyhästi että mikä o kun uhri ei puolusta itseään. Nih! On se sit kumma juttu...ku ei ööö taas tajua mitään.
Kummatkin viestisi ovat täynnä uhrin pakottamista anteeksiantoon sekä uhria syyllistävää asennetta ja kuvittelet että kaikki kuittaantuu vain sillä että lopuksi toteat ettei uhreja saa syyllistää eikä heitä pidä pakottaa anteeksiantoon.
Herätkää pahvit!
Sinäkö päätät, mitä minä kirjoituksellani tarkoitan? Sinullako on tuomiovalta?
"Se, että teko on ehkä sovitettu lainsäädännöllisessä mielessä, ei tarkoita sitä, että teko on oikeasti sovitettu."
Sanoin aikaisemmin: "Rangaistuksen kärsinyttä ei pidä uudelleen syyllistää sovitettuun rikokseen ellei hän itse anna siihen aihetta." Ymmärsitkö lauseen sisällön?
Miten teot sovitetaan? Uhri saa vaikkapa ampua pahantekijänsä? Näin ainakin väkiluku pieninisi. Tunnistatko aidon katumuksen? Minä en ainakaan menisi suoraan sanomaan suuntaan taikka toiseen. Mesoat vaan sillä ettei rikoksia voi sovittaa mutta kerrohan, miten sinun mielestäsi asiat pitäisi ratkaista. Anna vaikka pari esimerkkiä.
On hyvä että pidät uhrien puolta ja puhut kyllä asiaakin siinä mielessä että uhreja syyllistetään liian usein.
Vastaa rehellisesti oletko sinä itse tai lähipiirissäsi joku rikoksen uhri? Tarkoitan nyt sellaisen rikoksen, joka kohdistuu uhriin itseensä. En siis tarkoita mitään varkauden uhria vaan raiskausta, pahoinpitelyä tms. Kuullostat hyvin katkeralta ja kyyniseltä.
Nimimerkkisi taitaa kuvastaa Jumala suhdettasi ja siinä valossa ymmärrän käsityksesi armosta.
"Vastaa rehellisesti oletko sinä itse tai lähipiirissäsi joku rikoksen uhri...raiskausta, pahoinpitelyä tms.?"
Että te ootta kyl säälittäviä. "Vastaa rehellisesti".... Heh heh. Kuule minun ei tarvitse vastata sinulle yhtään mihinkään. Ettäs kehtaat!
Sitä yritetään taas mennä yksityisyyden rajojen yli. Yritetään mennä henkilökohtaisuuksiin kun ei muut keinot auta. Fiksu ihminen tajuaisi olla kysymättä noin intiimejä asioita. Mutta te uskovaisethan ette ole koskaan kovin paljoa ihmisten yksityisyyttä kunnioittaneet. Ku vastapuoleen täytyy saada ote keinolla millä hyvänsä.
Ei maksa vaivaa. Mee sä ulkoiluttaan sitä hurttaas sinne turkkusen metsiin ja murehtimaan pakanoiden jumalasuhteita. Ties vaik aivoskin sais vähän happea eikä tarvitsisi kysellä tyhmiä.
on tosi hienoa tallata. Voin suositella sitä sinullekin.
Ehkäpä kysyin sinulta liian henkilökohtaista ja pyydän nöyrästi anteeksi että loukkasin sinua.
Toivottavasti opit joskus anteeksiannon merkityksen.
Pakanoiden Jumala suhteista murehdin niin kauan kuin henki minussa pihisee. Sinutkin muistan rukouksessa!
No mä en satu kuuluun mihinkään uskontokuntaan, mutta kyllä sä kyyniseltä kuulostat ja joko oot tosi nuori tai sitten jonkun rikoksen uhri. Tai ehkä siskos on tappanut itsensä tms.
Sellasista rankoista asioista oon todennut kyynisyyttä syntyvän käytännössä. Kyynisyydellä suojellaan itseä siltä avuttomuudelta, minkä epärehellisyys ja kaikenlainen väärä/huono kohtelu saa aikaan. Ehkä kyynisyyteen voi langeta vihankin kautta. Ja vihaa kokee taatusti jokainen uhri ja sivusta katsoja.
Eli kyynisyyden aate toisin sanoen: Kun kerran en voi estää pahuutta, tappelen sitä vastaan kaikin keinoin.
Ei mua haittaa, mutta itsesi vuoksi kannattais edes välillä miettiä armoa muita kohtaan. Edes sen takia, että jokainen tarvitsee sitä ennemmin tai myöhemmin. Viha ja katkeruus ei tuo onnea eikä apua kellekään. Ne ovat vain välivaihe jostakin toipumisessa, koska anteeksianto ei ole vain tekijää varten, vaan erityisesti rankoissa asioissa uhria varten.
Vasta, kun oikeasti pystyy antamaan jotakin anteeksi pahantekijälleen, tietää mitä tarkoitan. Uhrin antama anteeksianto ei tarkoita ainakaan minulle luovutusta tai vastuusta vapauttamista, vaan sitä, että asia on käsitelty, voidaan unohtaa ja jatkaa omaa elämää siitä, mihin jäätiin. Ihmiselämä on liian lyhyt ja täynnä ongelmia jonkun pedofiilirutkun pilattavaksi.
Esim. jos lapsesi raiskataan, sanotko hänelle: "Älä koskaan unohda, muistele vähän väliä niin että sappesi kiehuu ja tunnet suurta vihaa pahantekijääsi kohtaan". Tätä elämä ilman anteeksiannon mahdollisuutta uhrille tuleekin helposti olemaan. Vai onko muita keinoja selvitä vihasta? Kertokaa ystävät ja vihamiehet.
Tuttavan lasta kopeloitiin ja kuulin perheen isän meuhkaavan puhelimessa asiasta tytön kuunnellessa vieressä. Sillä hetkellä hän pelkäsi kyllä isäänsäkin. Joten kannattaa miettiä, miten vihaansa ilmaisee, jottei pahenna uhrin oloa. Pedofilia on vaikea aihe siksikin, että kyseessä on lapsia, jotka odottavat yleensä maailmalta hyviä asioita ja ovat sinisilmäisiä. Vanhempien viha tuskin auttaa asiaa. Tietenkään juttua ei kannata painaa villasella, rauhallisuus ja välittäminen ovat tärkeitä asioita pelästyneelle lapselle.
Lapset näyttävät osaavan muuten unohtaa ja jatkaa onnellista elämää paljon paremmin kuin aikuiset. Aikuiset vaativat aina täydellistä voittoa vihollisesta, vaikka voitettava tai hävittävä asia olisi jo menetetty (esim. lapsen koskemattomuus). Tästä seuraa kyynisyys ja tunne, että ei voi antaa anteeksi ja unohtaa.
Nyt saan kai kimppuuni sekä uskonveljet, ateistit että uhritkin.
...bullsshit! Mut sen varmaan jo arvasitkin. =)
"Eli kyynisyyden aate toisin sanoen: Kun kerran en voi estää pahuutta, tappelen sitä vastaan kaikin keinoin."
Koska ymmärryksesi on näin alkeellisella tasolla, en katso tarpeelliseksi alkaa keskustelemaan kanssasi aiheesta syvemmin.
Mut ihan vihjeenä voin kuitenkin sinulle kertoa, että kyynisyys on kuule ihan päinvastainen asia, kuin mitä tuossa esität.
Kyynisyyden periaate; Koska en voi estää pahuutta, en viitsi edes yrittää tehdä asioille mitään. Kyynisyys on sama kuin että "eipä paljon hetkauta!"
Se on, rakas ystävä, ihan päinvastainen asia kuin pahuutta vastaan taisteleminen kaikin keinoin, jos ymmärrät?
Esittäisinkin sinulle kysymyksen, että etkö itse sitten tappele kaikin keinoin pahuutta vastaan? Oletko kyyninen?
Ei tarvi vastata minulle. Voisit kuitenkin ihan itse tykönäsi sitä mietiskellä...