Olen luterilainen ja mieheni katolilainen. Kun lapsemme kastetaan kelpaako luterilainen veljeni kummiksi katolilaisen kirkon oppien mukaan? Ennen naimisiin menoamme annoin suostumukseni, että lapsista tulisi katolilaisia. Se oli itseasiassa kirkon asettama ehto.Onko kenelläkään tietoa asiasta?
kummi lapselle
johanna
4403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luterilainen veljesi kelpaa kasteen todistajaksi, mutta ei kummiksi.
Katolinen miehesi kelpaa sukusi luterilaisten lasten (ylimääräiseksi, kolmanneksi) kummiksi, kunhan luterilaisella sukulaislapsellasi on ensin kaksi luterilaista kummia.
Käsittääkseni saatte vapaasti valita, kastetaanko lapsenne luterilaiseksi vai katolilaiseksi. Ennen vihkimistä annettua suostumusta ei ainakaan aiemmin katsottu sitovaksi.
" Ennen vihkimistä annettua suostumusta ei ainakaan aiemmin katsottu sitovaksi."
Onko tämä nyt luterilaista vai katolista etiikkaa?
Kirjasin vain, mitä (katolinen) pappi meille painotti, kun allekirjoitimme papereita ennen avioliittoon vihkimistä.
Yleisesti ottaen allekirjoitetut asiat sitoivat, mutta lasten kastamista koskevaa asiaa ei olisi tarvinnut allekirjoittaa, ja vaikka sen allekirjoittikin, se merkitsi vain senhetkistä suunnitelmaa, josta oli lupa myöhemmin poiketa.
(Meillä kaikki lapset on kastettu katolilaisiksi.)
Ennen Vaticanum II:sta katoliselle annettiin lupa naida ei-katolinen vain, mikäli tämä ennen avioliittoon vihkimistä suostui siihen, että kaikki liitossa syntyvät lapset kastetaan katolisen kirkon jäseniksi ja he saavat katolisen kasvatuksen. Muussa tapauksessa liittoa ei pidetty luvallisena. Nykyään tällainen ehdoton muotovaatimus on poistettu, mutta yhä edelleenkin sanotaan, että katolisen aviopuolison tulee pyrkiä takaamaan lasten katolinen kasvatus.
Koska kyseessä ei enää ole liiton pätevyyteen liittyvä muotovaatimus, ei-katolilaisen ei tarvitse antaa kirjallista vakuutusta siitä, että mahdollisesti syntyvät lapset kasvatetaan katolilaisiksi. Vaikka tällainen lupaus olisikin annettu, ei sen noudattamatta jättäminen vaikuta liiton pätevyyteen. Arvelisin papin tarkoittaneen juuri tätä.
Se, pitääkö tällaista lupausta noudattaa vai ei, on tietysti viime kädessä eettinen kysymys, joka jokaisen on ratkaistava henkilökohtaisesti. Paljon riippuu varmasti olosuhteista. Mikäli kyseinen lupaus on annettu kihlakumppanin tai tämän perheen painotuksen alla, sillä tuskin on suurta sitovuutta katolisen kirkon etiikankaan mukaan. Mikäli tämä on tapahtunut omasta vapaasta tahdosta, vakain tuumin ja harkiten, on sen noudattamatta jättäminen tietysti vaikeampaa. Toisaalta joskus voimme joutua kohtaamaan tilanteen, jossa olemme luvanneet jotakin vääristä premisseistä käsin tai kaikkia asianhaaroja tuntematta. Mikäli lupaus on esim. annettu tuntematta katolilaisuutta ja katolista kirkkoa riittävän hyvin, ja mikäli tarkemman tutustumisen jälkeen joutuu toteamaan, että ei halua kasvattaa lapsiaan kyseiseen uskoon, ei lupauksen noudattamatta jättämistä voida pitää eettisesti vääränä. Lupaus oli annettu harkitsematta ja vääristä lähtökohdista käsin.