Synnyin ja kasvoin yhteiskristillisessä kodissa. Minulle tuli tutuksi jo lapsena pelastusarmeija, helluntailaisuus, vapaakirkko ja luterilainen kirkko. Kasvoin vailla mitään ennakkoluuloja.
14-vuotiaana tuli kuitenkin tunne siitä, että enää en halua hyppiä seurakunnasta toiseen, vaan haluan kuulua jonnekin. Läheisimmältä tuntui luterilainen kirkko, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei siihen kuulunutkaan. Päätin lähteä Kansan Raamattuseuran riparille. Siellä minut kastettiin ja sain liittyä luterilaiseen kirkkoon.
Toimin monta vuotta seurakunnassani isosena ja kerhonohjaajana. Olin tyytyväinen, mutta minua harmitti, ettei seurakunnassani ollut muita uskovia nuoria. Niinpä aloin rukoilla itselleni uskovia ystäviä.
Tutustuin vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan nuoriin ja olin todella iloinen siitä. Vietin heidän kanssaan monia iltoja ja mukavaa oli.
Pian alkoivat kuitenkin kastekeskustelut. Olin hämmentynyt. Helluntailaiset nuoret saarnasivat minulle kirja kädessä ja koin etten kelvannut heille sellaisena kuin olin. Yritin heille itkien sanoa, että emmekö voisi puhua meitä yhdistävistä asioista, mutta saarnaaminen vain paheni. Näiden kertojen jälkeen jäin pois porukasta ja minulle iski todella paha uskon kriisi.
Opiskelin kirkon työhön, mutta koin etten siihen kelpaa. Meni pitkään kunnes ymmärsin taas mitä armo on. Jumala on kutsunut minut työhönsä juuri sellaisena kuin olen. Hänen tahtonsa on ollut se, että palvelen häntä luterilaisessa kirkossa.
Ymmärrän niin helluntailaisten uskon näkemyksiä kuin myös luterilaisten näkemyksiä kasvatukseni ansiosta. En kuitenkaan ymmärrä sitä että helluntailaiset yrittävät käännyttää luterilaista tai toisin päin. Minun Jumalani on niin suuri, että me kaikki mahdumme hänen siipiensä suojiin. Jeesus on kuollut ristillä meidän kaikkien puolesta. Meidän on hyväksyttävä toinen toisemme, onhan Kristuskin hyväksynyt meidät, syntiset ihmiset.
"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." Gal. 3:26-28
14-vuotiaana tuli kuitenkin tunne siitä, että enää en halua hyppiä seurakunnasta toiseen, vaan haluan kuulua jonnekin. Läheisimmältä tuntui luterilainen kirkko, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei siihen kuulunutkaan. Päätin lähteä Kansan Raamattuseuran riparille. Siellä minut kastettiin ja sain liittyä luterilaiseen kirkkoon.
Toimin monta vuotta seurakunnassani isosena ja kerhonohjaajana. Olin tyytyväinen, mutta minua harmitti, ettei seurakunnassani ollut muita uskovia nuoria. Niinpä aloin rukoilla itselleni uskovia ystäviä.
Tutustuin vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan nuoriin ja olin todella iloinen siitä. Vietin heidän kanssaan monia iltoja ja mukavaa oli.
Pian alkoivat kuitenkin kastekeskustelut. Olin hämmentynyt. Helluntailaiset nuoret saarnasivat minulle kirja kädessä ja koin etten kelvannut heille sellaisena kuin olin. Yritin heille itkien sanoa, että emmekö voisi puhua meitä yhdistävistä asioista, mutta saarnaaminen vain paheni. Näiden kertojen jälkeen jäin pois porukasta ja minulle iski todella paha uskon kriisi.
Opiskelin kirkon työhön, mutta koin etten siihen kelpaa. Meni pitkään kunnes ymmärsin taas mitä armo on. Jumala on kutsunut minut työhönsä juuri sellaisena kuin olen. Hänen tahtonsa on ollut se, että palvelen häntä luterilaisessa kirkossa.
Ymmärrän niin helluntailaisten uskon näkemyksiä kuin myös luterilaisten näkemyksiä kasvatukseni ansiosta. En kuitenkaan ymmärrä sitä että helluntailaiset yrittävät käännyttää luterilaista tai toisin päin. Minun Jumalani on niin suuri, että me kaikki mahdumme hänen siipiensä suojiin. Jeesus on kuollut ristillä meidän kaikkien puolesta. Meidän on hyväksyttävä toinen toisemme, onhan Kristuskin hyväksynyt meidät, syntiset ihmiset.
"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." Gal. 3:26-28
Vastaukset 28
Vanhimmat
""Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." Gal. 3:26-28 ""
lainaamasi Raamatun kohdan perusteela sinun tulisikin mennä raamatulliselle kasteelle,koska sinua ei ole vielä kastettu lainkaan,uskossa vamasti olet siinä kuin kuka tahansa,kasteen kuuliaisuuden askel kannattaisi ottaa,sitten kun ymmärät mitä kaste on,jos et voi vaan uskoa ja seurata Jeesusta myös kasteen "hautaan", ja sieltä nousta uuteen ylösnousemus voimassa.
Raamatullisessa uskovien upotus kasteessa juuri puetaan Kristus päällesi,eihän lapsikasteessa mitään pueta,tippa vettä valellaan päänpäälle,mitä pukemista se on,ei edes uskon kautta,sillä lapsi ei voi uskoa,eikä kukaan voi uskoa toisen puolesta.
Jätä ennkkoluulot ja tutki Raamatustasi,varmasti Pyhä Henki avaa sinulle kasteen merkityksen,ja oikean kasteen opillisesti.
Samaa ylimielistä asennetta kylvät täälläkin! Avaaja on esittänyt oman perustellun ja maltillisen kantansa. Sinpä opettakin sormi ojossa, ettei häntä ole kastettukaan. Besserwisseröintiä!
Pyhän Hengen toiminta ei ole kiinni veden määrästä. Pyhä henki ei ole sitoutunut ihmisten luomiin oppeihin, vaan kolmiyhteiseen Jumalaan.
Minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Olen Jumalan lapsi ja hänen lunastamansa, aivan kuten sinäkin. Jumala ei erottele meitä helluntailaisiin ja luterilaisiin, sillä "Kristuksessa Jeesuksessa me kaikki olemme yksi".
"Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa." Ef. 4:3-6
Minulla ei ole Raamatun suhteen ennakkoluuloja, vaan tutkin sitä avoimin mielin ja rukoillen. En puhu sen enempää lapsikasteen kuin upotuskasteenkaan puolesta. Jumalan suunnaton rakkaus ylittää opilliset erimielisyydet ja seurakuntarajat.
mieltä,että olet uskossa,ja tämän mielestäni kyllä esille toinkin,kasteasiassa vaan toivon sinun löytävän totuuden ITSE Raamatusta,kun vaan unohdat ennakkoluulout puoleen tai toiseen,pane Jumala koetukselle,vilpittömin mielin,niin saat varmuuden ,olenko väärässä,Raamatun opetuksesta.
Eihän se vesimäärä ole ratkaiseva,mutta jos on vettä saatavilla,tai siis niin paljon,että sinne voi upottamalla kastaa,niin se on kyllä siinä.
Kastehan ei pelasta,vaan usko Jeesukseen,ja lapsi ei voi uskoa,ymmärrät kai tämän.
Kannattaa uskoa,mitä Raamattu opettaa,eikä omia tuntojaan tai muiden sanomisia,Raamattu on Jumalan Sanaa,ja sitä tulee totella.
"Joka uskoo ja kastetaan,se pelastuu." Järjestys on myös Raamatussa.
Jäiköhän sinulta huomaamatta että kaveri, jolle vastasit otti kasteensa vastaan uskossa ei vauvana. Onkin sitten aivan toinen asia ellet hyväksy luterilaisten antamaa kastetta.
Valelullla tapahtuva kastehan ei ole aivan vieras helluntailaisuudessakaan. Tosin harvinainenhan se on. Ensi sijassa kaste tapahtuu upottamalla mutta jos se olosuhteista johtuen ei ole mahdollista, niin hätätapauksessa valelemallakin voidaan kaste antaa.
Lapsi ei voi uskoa?Itse olen vapaakirkkolainen ja meillä opetetaan että usko ei ikää katso.Olenko väärässä?Korjatkaa ihmeessä.En ole varma mutta Jeesus taisi puhua lasten uskosta.
...sekä helluntailaiset että luterilaiset tosiuskovat! Tässä sen taas näkee.
Kaikki pelastuvat koska Kristus Jeesus kuoli ja ylösnousi!
kasvoin luterilaisessa kodissa ja siskoni on ollut ikänsä luterilaisessa uskossa. Hän on hyväsydämisin ja avarakatseisin ihminen, joita tunnen. Ei koskaan sano kenestäkään pahaa sanaa ja hyväksyy toiset ihmiset sellaisenaan kuin ovat. Olen seurustellut jonkin aikaa miehen kanssa, joka koki vähän aikaa sitten uskonnollisen herätyksen. Hän on helluntalainen kuin koko sukunsa. Nyt sitten minä en enää olekkaan kelvollista seuraa hänelle (suku sanoo niin) enhän ole uskossa. Mies yrittää käännyttää minua helluntaiuskoon, koska mikään muu ei ole oikeaa uskoa. Olen saanut helluntalaisuudesta erittäin ahdasmielisen kuvan - he hyväksyvät vain omiaan, muut ovat vääräoppisia.
Helluntailaisia on monenlaisia. Ehkä iso suku tuo tapauksessasi omat painotuksensa ja mainitsemasi vaikeudet. Mielestäni tällaisissa asioissa ei saa painostaa vaan olla hienotunteinen.
Oma hell. seurakuntani on karismaattisempi. Yhteys naapurissa olevaan ev.lut.kirkkoon on varsin säännöllinen. Olemme pitäneet yhteisiä tilaisuuksia, pastorimme ovat esiintyneet yhdessä toritilaisuuksissa. Onpa piispakin käynyt tarkastuksella seurakuntasalissamme. Kristittyjen yhteyttä voi ja tulee olla, vaikka jotkut asiat ymmärretään eri tavalla.
Olen käynyt eräällä toisella paikkakunnalla ev.lut. kirkossa ehtooollisellskin. Minusta siinä ei ollut mitään väärää. Ainoa, mitä mielessäni epäilin, oli että hyväksyisivätkö ev.lut. seurakuntlaiset minut ehtoolliselle, jos tietäisivät, että olen helluntailainen...
Toivon, että oppikysymykset eivät aiheuta elämällenne liikaa vaikeuksia. Samoin toivon, että pystyisit antamaan anteeksi niille, jotka teitä loukkaavat, muuten mieleeen jää katkeruutta.
Luterilaisen kirkon työntekijänä jaan ehtoollista mielelläni myös helluntailaisille. En näe siinä mitään väärää tai raamatunvastaista. Tosin meitä on moneen junaan, on niitäkin jotka kieltävät ehtoollisen piispaltakin. Se, jos mikä on farisealaista.
Jos nyt jonkun mielestä olen harhaoppinen, niin se ei minua haittaa. Omatuntoni on puhdas. Haluan toimia Jumalan tahdon mukaan ja Hänen johdatuksessaan.
ehtoollisella voi ainakin sinun mielestäsi käydä myös ev.lut. kirkossa. En minäkään näe estettä uskovan luterilaisen osallistumista hell. srk:n ehtoolliselle, mutta tästäkään ei varmaan olla kaikkialla yksimielisiä (ei ainakaan oltu ennen).
Hyvä, kun löytyy sinun kaltaisiasi,jotka ymmärtävät yhteisen uskon merkityksen. Näillä sättipalstoilla kun tahtoo olla enimmäkseen vain riitaa ja toraa (niin, että olen ajatellut luopua kirjoittelusta kokonaan. Erityisesti profetiapalstalla, jossa joku "kastemies" puhuu lahkoriivatuista uudelleenkastajista ja tuomitsee heidät helvettiin jne). Ehkä täällä esitetyt mielipiteet edustavat kuitenkin vain tavalla tai toisella fundamentalisteja eli murto-osaa suuresta massasta.
Ristin Voitto -lehdessä taisi juuri äskettäin olla uutisjuttu Helsingin Saalem-seurakunnan osalta, että heidän ehtoollisjumalanpalvelukseensa voivat osallistua muidenkin seurakuntien uskovat ilman mitään rajauksia. En tosin ole Saalemin jäsen, vaan erään toisen pääkaupunkiseurakunnan, mutta kyseinen uutinen oli minusta mukava lukea.
jo yhteisestä uskosta....
miksi alunalkaenkaan suomessa on niin paljon eriseuroja lahkoja ja kirkkokuntia...
eikö riitä alkuseurakuntamalli että yhteisessä uskossa jeesukseen kokonnuttaisiin ja tutkittaisiin kirjoituksia ja rukoiltaisiin....
MIKSI PITÄÄ HAJOITTAA JA REPIÄ ALKUPERÄINEN ....
JA MIKÄ PAHINTA TUOMITA NIITÄ JOTKA HALUAISI ILMAN MAALISIA NIMIÄ JA YHDISTYKSIÄ KOKOONTUA AINOASTAAN YHDESSÄ NIMESSÄ MIKÄ PELASTAA..
ENKÄ TARKOITA ETTÄ PERUSTETTAISI YKSI HAJOITTAVA YHDISTYS LISÄÄ....
miksei alkuseurakuntamalli käy....
sellaiset jotka saa palkkaa siitä että ovat valinneet olla (paimenia)..joutuisivat omilla käsillään elättämään itsensä (kuten PAAVALI)
Jumala voisi rukousten kautta osoittaa kunkin paikkakunnan seurakunnalle mieleisensä opettajat ja vanhimmat...
voisi sellaiset jotka nauttii olla ensimmäisiä..ja muutenkin esillä..jäädä vaille näitä paikkoja..
eihän nyt sovi että koulutettu ja hyväpuheinen olisi jonkun köyhän ja kankeapuheisen nuhdeltavana tai opetettavana...
Jumala kun valitsee niin kaikille se ei aina ole mieleen
Niinpä. En tiedä miten tähän on tultu. Uskon, että seurakunnan hajoaminen ja jakautuminen eri kirkkokuntiin ja lahkoihin on synnin seurausta.
Olisihan se upeaa, jos voisimme palata alkuseurakuntamalliin. Uskon kuitenkin, että täydellinen kristittyjen välinen yhteys toteutuu vasta taivaassa.
Omakohtainen kertomuksesi puhuu puolestaan. Helluntailaisena on valitettavasti todettava, että taitamattomia ovat jotkut olleet. Tiedän, että meitä on moneen junaan. Minustakin kristittyjen välinen yhteys olisi oppikysymyksiä paljon tärkeämpää.
Toisaalta helposti yleistetään, että kaikki helluntailaiset,tai muut,ovat sellaisia kuin minä/sinä/joku muu on kokenut. Sellainen yleistys ei pidä paikkaansa. Kaikissa suunnissa on erilaisia ihmisiä, ja ne, jotka hyväksyvät toisiaan, voivat pitää yhteyttä yli seurakuntarajojen. Minusta se on arvokkaampaa kuin rajojen vetäminen ja oppiriita-aitojen rakentelu.
Siunausta sinulle.
Onneksi minulla on myönteisiä kokemuksia helluntailaisuudesta paljon enemmän kuin kielteisiä, siksi en haluakaan tehdä mitään yleistyksiä. Ja totta on, että luterilaisten puolella on paljon ennakkoluuloja helluntailaisia kohtaan. Yritän omassa työssäni murtaa näitä ihmisten tekemiä raja-aitoja.
Jumala haluaa meidän kristittyjen pitävän yhtä, siihen Raamattukin meitä monessa kohdin kehottaa. Erimielisyydet opillisissa asioissa ovat sielunviholliselle mieleen, sillä se palvelee hänen etujaan. Mitä enemmän on hajaannusta, sitä tyytyväisempi sielunvihollinen on. Sitä iloa en hänelle halua suoda.
Kiitos vastauksestasi! On ihanaa että sinunlaisiasi ihmisiä on olemassa!
minun kotikirkossani on avattu ehtoollisyhteys myös muiden seurakuntien uskoville. tämänaamuisessa ehtoollis-jumalanpalveluksessa muutama vieraana ollut luterinuskova nautti ensimmäistä kertaa ehtoollista kanssamme!
meidän on aivan turha näillä palstoilla itkeä siellä/sun täällä puolin ja toisin tapahtuvaa kyräilyä.
jatka siitä, mihin lapsuudessasi jäit! siunausta sinulle toivoo tode
olipa tyhmiä luterilaisia. taisivat olla nuoria? sillä vanha kettu ei syö myrkkyä?
Ei tarvitse mennä fundamentaalimuslimien joukkoon löytääkseen ahdasmielisiä. Helluntailaisten joukossa heitä on, mutta vielä paljon enemmän luterilaisten lestadiusoppisten joukosta, jotka eivät pidä muita lainkaan oikeaoppisina. Ahdasta on muissakin kirkon sisäisissä eriseuroissa, joita on syytä varoa.
myös tapparan ja ilveksen kannattajien välillä, englannin jalis-liigasta puhumattakaan.
kuten sanottu, rakennetaan me siltoja, olkoot ahtaat ahtaalla ja ahdistukoot entisestään.
Ahtaan portin kautta on se tie, joka johtaa elämään. Monessa me kärsimme, monessa me olemme rikkaat, prosentteja en ole laskenut mutta Jumala on rikas, ja ylen hyvä antaja.
puhdasta omaatuntoa....
miten siis jos olisin vesikasteen perusteella kristuksessa..miksi pyytäisin puhdasta omaatuntoa...
henkikasteessa minun käsityksen mukaan ihminen on Kristuksessa...
Hengen mukaan kun elää niin ei lihan himoa täytä..
kyllä upotuskaste pitäisi ottaa mutta henki on se joka eläväksi tekee
Minut on kastettu lapsena ja myöhemmin uudelleen henkilökohtaisen uskoon tulon jälkeen. Ymmärrän täysin tilanteen, tärkeää on usko Jeesukseen, se kaste on oikea minkä uskoo itselleen oikeaksi, ei ole syytä epäillä omaa paikkaansa. Jumala varmaan ihmettelee meidän kuppikuntia ja turhia kiistoja. Käyn edelleen kaikissa kristillisissä tilaisuuksia, opin yhteiskristillisyyden uskontien alussa, kun osallistuin rukouskokouksiin maalaistalossa, jotka kestivät 6 tuntia ja mukana oli vapaakirkollisia, luterilaisia, ortodokseja, metodisteja, helluntailaisia, pelastusarmeijalaisia ja muita uskovia yhteensä parhaimmillaan n.100 henkeä. Pyhä Henki laskeutui voimallisesti ja yhteys oli hyvä.
Tulin surulliseksi, kun luin kirjoitustasi. Minulla on paljon luterilaisia ystäviä, jotka ovat uskossa, eikä minulle ole tullut mieleenkään alkaa saarnata heille kasteelle menosta. Me kokoonnumme välillä yhteen rukoilemaan ja meillä on hyvä olla yhdessä. Usko Jeesukseen yhdistää meitä.
Kun itse tulin uskoon, minä halusin mennä kasteelle. En sen takia, että voisin sillä ostaa taivasosuutta. Ainoastaan Jeesus on tie taivaaseen. Kun otin Jeesuksen vastaan elämääni, silloin elämäni muuttui. Jeesus alkoi vaikuttaa elämässäni muutosta. Kaikista eniten toivoisin, että voisin kasvaa Hänen rakkaudessaan, että pystyisin rakastamaan ihmisiä enemmän sellaisina kuin he ovat. Haluaisin oppia myös kunnioittamaan muita, vaikka he eivät ajattelisi samalla tavalla kuin minä. Mutta itselleni haluaisin selkärankaa, että voisin elää Raamatun ohjeitten mukaan täällä maailmassa.
Kaste lapsena tai aikuisena ei pelasta, ainoastaan usko Jeesukseen. Minua harmittaa se, että jotkut sanovat, että lapsikaste pelastaa, koska se on tuudittanut niin monet ihmiset väärään rauhaan.
Toivon, että löytäisit uskovia ystäviä, jotka hyväksyisivät sinut ja voisit kokoontua heidän kanssaan vaikkapa rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.
Siunausta sinulle
On hienoa, että on sinunlaisiasi ihmisiä olemassa.
Olen samaa mieltä kanssasi asioista joista kirjoitit. Niin minäkin ajattelen.
Jeesus sanoi tärkeimmäksi käskyksi "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Liian moni meistä uskovista unohtaa tuon jälkimmäisen osan. Aidon uskon pitäisi mielestäni näkyä lähimmäisten rakastamisena ja kunnioittamisena. "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Matt. 25:40). Myös 1. Joh. 7-21 on upeaa tekstiä.
Niistä ajoista, joista kirjoitin on kohta kymmenen vuotta. En ole tapahtumista mitenkään katkera, vaan olen antanut ne anteeksi. Olen saanut runsaasti uskovia ystäviä ja kokenut muutenkin Jumalan siunausta ja johdatusta.
Siunausta sinullekin! "Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." Sef. 3:17
Olen kanssanne aivan täysin samama mieltä. Rakkaus Jumalaan panee rakastamaan myös lähimmäistään. >Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmistäsi niin kuin itseäsi>. Eikä enää tarvitse kiistellä jostain tyhjänpäiväisistä opin kappaleista!
Kiitos tuosta Raamatun kohdasta Sef 3:17. Kun tulin uskoon, en pystynyt uskomaan, että Jumala rakastaisi minuakin. Koin olevani niin huono, ettei edes Jumala pysty minua hyväksymään ja rakastamaan. Oli helpompi nähdä, kuinka paljon Jumala rakastaa muita ihmisiä. He näyttivät niin mukavilta ja hyviltä. Itsestäni näin totuuden, eikä sitä ollut mukava katsella. Kun luin tuota kohtaa Raamatusta, huomasin sen, että minuakin Hän armossaan rakastaa. Huomasin, etten koskaan pysty olemaan niin hyvä, että voisin sillä ansaita hänen rakkautensa. Mikä vapauttava tunne ihmiselle, joka on koko elämänsä etsinyt rakkautta, jota ei tarvitse ansaita. Ihanaa olla Jeesuksen oma, Jumalan lapsi.
Se olisi tärkeää, että Jeesuksen omilla olisi keskinäinen rakkaus. Jeesus sanoi opetuslapsilleen Joh. 13:34-35 "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minäkin olen teitä rakastanut- että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Paljon Raamatussakin puhutaan rakkaudesta, miksiköhän sitä on niin vaikea osoitaa toiselle uskovaiselle, joka ei ajattele kaikesta niinkuin minä. Usein kysyn Jumalalta, miksi meillä ihmisillä on niin vähän rakkautta. Miksi on niin vaikeaa osoittaa rakkautta toiselle, lähimmäiselle ? On helpompaa lyödä, kuin ojentaa kätensä toiselle ja sanoa jotain kaunista. Uskovaisetkin tarvitsivat "rakkausherätystä". Tämä maailma on täynnä ihmisiä, jotka kaipaavat rakkautta, sellaista rakkautta, joka hyväksyisi ihmiset sellaisena kuin he ovat.
Kun luin kirjoitustasi, tulin iloiseksi ja Jumala siunatkoon tiesi, minne ikinä menetkin.