Sillä synti ei ole vallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Room. 6:14
Apostoli sanoo, ettei synti ole vallitseva niitä, jotka ovat armon alla, vaan niitä, jotka ovat lain alla. Mutta mistä sitten johtuu, ettei synti voi vallita meitä, jotka emme ole lain alla, vaan armon alla? Se johtuu kahdesta seikasta. Ensinnäkin armon uudestisynnyttämän sydämen erikoisuudesta, toiseksi Jumalan sydämestä ja johdosta.
Kun ihminen on lain kautta laista kuoletettu eläen nyt vain armosta, on hän samalla saanut uuden sydämen, joka nyt hartaasti rakastaa Jumalaa ja hänen tahtoansa ja todella vihaa syntiä. Jota vastoin hän ennen kulkiessaan lain orjuuden ikeessä ja uskomatta anteeksiantamukseen, vaan nähden Jumalan vihan ja kiivauden hänen syntiensä tähden, ei voinut sydämestään rakastaa Herraa ja vihata syntiä. Hän saattoi Jumalan uhkauksista olla levoton synnin tähden ja kärsiä siitä, mutta hän ei voinut sitä todella vihata ja todella vihata ja kirota, vaan suhtautui syntiin kuin karkotettu rakastaja, joka vain isän ankaruuden tähden surren erkanee rakastetustaan.
Kun Jumala sielun silmissä oli vain uhkaava ja vihainen, ei se voinut tuntea rakkautta, iloa ja halua häneen, ja siksi sielu oli kiintynyt siihen syntiin, jonka Herra oli tuominnut. On niin kuin eräs hengenmies on sanonut: »Vain anteeksisaamatonta syntiä rakastetaan. Vain anteeksisaatua syntiä vihataan.»
Mutta rakkaus on ihmisen väkevin voima. Se, mikä on rakkauteni esineenä, vallitsee minua. Rakkaus ja ilo Herrassa ja synnin vihaaminen, joka syntyy lainorjuudesta armonvaltakuntaan siirtyneen sielussa, ei ole vain luonnollista vastarakkautta, vaan uudestisyntyneessä oleva »Jumalan siemen», uskovan sydämessä asuva Jumalan Pyhä Henki. Ja vain tämä Jumalan siemen voittaa, vallitsee ja tappaa synnin, niin, joka vielä vaikuttaa, ettemme enää syntiä teekään, niin kuin Johannes sanoo, emme voi viihtyä synnissä emmekä »antautua sen palvelijoiksi» - ja niin kauan se ei voi vallita meitä. Tämä meidän ensiksi on huomattava ymmärtääksemme lausettamme.
Sitä paitsi on tässä vielä toinenkin salaisuus. Kun apostoli sanoo, että »synti ei ole vallitseva niitä, jotka eivät ole lain alla vaan armon alla», perustuu tämä vakuutus johonkin muuhun kuin meidän uuteen, pyhään mieleemme. Se perustuu itse Jumalaan. Salaisuus on se, että kun ihminen on »lain kautta kuoletettu laista», ja turvautuu vain Jumalaan ja hänen armoonsa, on hän siinä heikossa ja riippuvassa lapsiasemassa, josta Jumala itse on luvannut vastata. Kun apostoli 2 Kor. 12:ssa sanoo: »Kun olen heikko, silloin olen väkevä», ilmaisee hän salaisuuden. »Kun olen heikko, silloin olen väkevä.» Tämä perustuu siihen, minkä Herra on ilmaissut sanoissa: »Minun voimani on heikoissa väkevä!» Jumalan voima ilmenee vain heikoissa.
Jumala ei tahdo antaa voimaansa väkeville, niille, jotka luulevat, että heillä itsellään vielä on voimaa kylliksi, vaan ainoastaan niille, jotka kaikkine töineen ovat joutuneet häpeään ja nöyrtyneet ja jotka sen takia nyt elävät vain armosta. Mutta ne, jotka ovat lain alla, jotka eivät vielä ole nääntyneitä ja uupuneita, vaan jotka vielä luulevat voivansa jotakin tehdä synnin voittamiseksi, tekevät vielä työtä omin voimin. Jos he pyytävätkin Jumalalta hänen voimaansa, on vastoin hänen viisauttansa ja armolakejansa antaa heille sitä aikana, jolloin he vielä innokkaasti luottavat omaan voimaansa, eivät ole laista kuoletetut eivätkä elä armosta. Se, joka vain pintapuolisesti katsoo itsessään voimakkaan ihmisen hurskautta, voi arvella, että hänelläkin on Jumalan voimaa syntiä vastaan. Mutta se on sellaista kuin valkeaksi sivellyillä haudoillakin on. Itse synnin sisällinen valta ei ole vielä hänelle selvinnyt, koska hän vielä voi luottaa omiin voimiin ja harjoituksiin, siksi on myös sisällinen turmelus vielä murtumaton.
Aivan toinen on niiden laita, jotka ovat epätoivoisia itseensä nähden ja joilla on kaikki vanhurskautensa ja voimansa yksin Kristuksessa. Ja sellaisista nöyrtyneistä, heikoista, riippuvaisista lapsista vastaa Herra itse – lohduttaa heitä ja sanoo: Tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Tämä on toinen seikka, minkä takia apostoli vakuuttaa, ettei synti ole vallitseva niitä, jotka eivät ole lain alla vaan armon alla.
Mutta kun tämä on kaikkien meidän järjeltämme salattua, niin tarkatkaamme sitä huolellisemmin, mitä apostoli tässä opettaa, nim. että synti vain silloin on vallittavissa, kun emme ole lain alla, vaan armon alla.
Apostoli sanoo, ettei synti ole vallitseva niitä, jotka ovat armon alla, vaan niitä, jotka ovat lain alla. Mutta mistä sitten johtuu, ettei synti voi vallita meitä, jotka emme ole lain alla, vaan armon alla? Se johtuu kahdesta seikasta. Ensinnäkin armon uudestisynnyttämän sydämen erikoisuudesta, toiseksi Jumalan sydämestä ja johdosta.
Kun ihminen on lain kautta laista kuoletettu eläen nyt vain armosta, on hän samalla saanut uuden sydämen, joka nyt hartaasti rakastaa Jumalaa ja hänen tahtoansa ja todella vihaa syntiä. Jota vastoin hän ennen kulkiessaan lain orjuuden ikeessä ja uskomatta anteeksiantamukseen, vaan nähden Jumalan vihan ja kiivauden hänen syntiensä tähden, ei voinut sydämestään rakastaa Herraa ja vihata syntiä. Hän saattoi Jumalan uhkauksista olla levoton synnin tähden ja kärsiä siitä, mutta hän ei voinut sitä todella vihata ja todella vihata ja kirota, vaan suhtautui syntiin kuin karkotettu rakastaja, joka vain isän ankaruuden tähden surren erkanee rakastetustaan.
Kun Jumala sielun silmissä oli vain uhkaava ja vihainen, ei se voinut tuntea rakkautta, iloa ja halua häneen, ja siksi sielu oli kiintynyt siihen syntiin, jonka Herra oli tuominnut. On niin kuin eräs hengenmies on sanonut: »Vain anteeksisaamatonta syntiä rakastetaan. Vain anteeksisaatua syntiä vihataan.»
Mutta rakkaus on ihmisen väkevin voima. Se, mikä on rakkauteni esineenä, vallitsee minua. Rakkaus ja ilo Herrassa ja synnin vihaaminen, joka syntyy lainorjuudesta armonvaltakuntaan siirtyneen sielussa, ei ole vain luonnollista vastarakkautta, vaan uudestisyntyneessä oleva »Jumalan siemen», uskovan sydämessä asuva Jumalan Pyhä Henki. Ja vain tämä Jumalan siemen voittaa, vallitsee ja tappaa synnin, niin, joka vielä vaikuttaa, ettemme enää syntiä teekään, niin kuin Johannes sanoo, emme voi viihtyä synnissä emmekä »antautua sen palvelijoiksi» - ja niin kauan se ei voi vallita meitä. Tämä meidän ensiksi on huomattava ymmärtääksemme lausettamme.
Sitä paitsi on tässä vielä toinenkin salaisuus. Kun apostoli sanoo, että »synti ei ole vallitseva niitä, jotka eivät ole lain alla vaan armon alla», perustuu tämä vakuutus johonkin muuhun kuin meidän uuteen, pyhään mieleemme. Se perustuu itse Jumalaan. Salaisuus on se, että kun ihminen on »lain kautta kuoletettu laista», ja turvautuu vain Jumalaan ja hänen armoonsa, on hän siinä heikossa ja riippuvassa lapsiasemassa, josta Jumala itse on luvannut vastata. Kun apostoli 2 Kor. 12:ssa sanoo: »Kun olen heikko, silloin olen väkevä», ilmaisee hän salaisuuden. »Kun olen heikko, silloin olen väkevä.» Tämä perustuu siihen, minkä Herra on ilmaissut sanoissa: »Minun voimani on heikoissa väkevä!» Jumalan voima ilmenee vain heikoissa.
Jumala ei tahdo antaa voimaansa väkeville, niille, jotka luulevat, että heillä itsellään vielä on voimaa kylliksi, vaan ainoastaan niille, jotka kaikkine töineen ovat joutuneet häpeään ja nöyrtyneet ja jotka sen takia nyt elävät vain armosta. Mutta ne, jotka ovat lain alla, jotka eivät vielä ole nääntyneitä ja uupuneita, vaan jotka vielä luulevat voivansa jotakin tehdä synnin voittamiseksi, tekevät vielä työtä omin voimin. Jos he pyytävätkin Jumalalta hänen voimaansa, on vastoin hänen viisauttansa ja armolakejansa antaa heille sitä aikana, jolloin he vielä innokkaasti luottavat omaan voimaansa, eivät ole laista kuoletetut eivätkä elä armosta. Se, joka vain pintapuolisesti katsoo itsessään voimakkaan ihmisen hurskautta, voi arvella, että hänelläkin on Jumalan voimaa syntiä vastaan. Mutta se on sellaista kuin valkeaksi sivellyillä haudoillakin on. Itse synnin sisällinen valta ei ole vielä hänelle selvinnyt, koska hän vielä voi luottaa omiin voimiin ja harjoituksiin, siksi on myös sisällinen turmelus vielä murtumaton.
Aivan toinen on niiden laita, jotka ovat epätoivoisia itseensä nähden ja joilla on kaikki vanhurskautensa ja voimansa yksin Kristuksessa. Ja sellaisista nöyrtyneistä, heikoista, riippuvaisista lapsista vastaa Herra itse – lohduttaa heitä ja sanoo: Tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Tämä on toinen seikka, minkä takia apostoli vakuuttaa, ettei synti ole vallitseva niitä, jotka eivät ole lain alla vaan armon alla.
Mutta kun tämä on kaikkien meidän järjeltämme salattua, niin tarkatkaamme sitä huolellisemmin, mitä apostoli tässä opettaa, nim. että synti vain silloin on vallittavissa, kun emme ole lain alla, vaan armon alla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.