Enpä olisi uskonut

Tuttu sanonta kuuluu: "Enpä olisi uskonut, jollen olisi sitä omin silmin nähnyt".
Monet psykologiset tutkimukset kuitenkin kumoavat tämän sanonnan. Se pitäisi pikemminkin olla: "En olisi sitä nähnyt, ellen olisi siihen uskonut".

Ennakko-odotusten ja uskomusten vaikutus arkipäiväiseen tiedonkäsittelyyn on erittäin voimakasta: Ihminen havaitsee maailman yleensä omien uskomustensa mukaiseksi. Joskus käy myös niin, että odotus muuttaa havainnoitavaa kohdetta niin paljon, että lähtökohdiltaan virheellinen käsitys muuttuu todeksi. Tällöin puhutaan ns. itseään toteuttavista ennusteista.

Uskomukset myös vääristävät havaintoja. Tulkitsemme varsinkin epäselvän informaation siten, että se vastaa omia ennakko-oletuksiamme. Kasvojen neutraali virnistys tulkitaan irvistykseksi, jos oletamme henkilön olevan vihamielinen ja hymyksi jos uskomme henkilön olevan ystävällinen.

Yleensä saatavillamme oleva informaatio on niin moniselitteistä, että hyvin erilaisia mutta sopivan tuntuisia tulkintoja voidaan tehdä lähes mistä tahansa tiedonsirpaleista. Jos esimerkiksi uskon raamattuun, minun on erittäin helppo havaita todellisuus sen mukaiseksi. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että ne mielisairaanhoitajat jotka uskovat kuuhulluuteen, havaitsevat potilaissa paljon poikkeavia oireita täydenkuun aikaan, kun taas muut hoitajat eivät havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Uskomukset myös vääristävät tapaa, jolla arvioimme tiedon luotettavuutta. On todettu, että kun ihminen joutuu pakosta ottamaan vastaan tietoa, joka ei vastaa hänen ennakko-odotuksiaan, hän ei pidä tuota tietoa luotettavana. Omien uskomusten vastainen tieto -jos sitä ylipäänsä noteerataan- tulkitaan yleensä sattuman aiheuttamaksi poikkeukseksi tai muuten epäluotettavaksi, eikä sitä juuri koskaan pidetä osoituksena siitä, että omat uskomukset olisivat vääriä. Sen sijaan tietoa, joka on sopusoinnussa omien uskomusten kanssa, pidetään erittäin luotettavana. Jos esimerkiksi opettajan lahjattomana pitävä oppilas menestyy hyvin tentissä, opettaja selittää menestyksen yleensä hyvällä tuurilla, liian helpoilla kysymyksillä, lunttaamisella jne, mutta jos oppilas ei menesty kokeessa, opettaja pitää sitä hyvänä todisteena omien käsitystensä luotettavuudesta. Samalla tavalla arvioimme omaa ideologiaamme tukevat väitteet luotettaviksi ja sitä horjuttavat väitteet epäluotettaviksi.