Miten tulla uskoon..

Tänään on hyvä päivä antaa elämänsä Pelastajalle ainoalle. Aika on käymässä saatanalla vähiin. Helvetti , ikuinen piina, odottaa kita ammollaan saatanaa ja valheillaan saalista saaneista ihmisistä seurakseen .

Kuka mitenkin ja se on aina ihmisen ja Kristuksen välinen asia. Ihminen kuitenkin saa tulla synteineen Kristuksen ristin juureen ja uskoa taakkansa anteeksi.

On se ihme että kun uskoo hihhulimiehiin niin on hullu, mutta kun uskoo Kristilliseen jeesukseen ni se on normaalia? Herätkää ei ole taivasta eikä helvettiä, uskonto on vain tapa jolla heikot selviävät elämästä.

Kun sanot "Jeesus rakastaa sinua" jollekin, niin mistä sinä sen tiedät? Ja mitä tarkoitat sillä? Mitä haluat sanoa sillä? Mikää on motiivisi? Millaista tuo rakkaus on?

Miksi markkinoit syntisten rukousta ja ratkaisukristillisyyttä? Ei tuollaisilla loruillla uudestisynnytä...

EKSYMYS JUMALAN EHDOTTOMAN RAKKAUDEN OPETUKSEEN
(John McArthurin & R. C. Sproulin keskustelu - Suomennos: George L)

Kun kaikki puhuvat Jumalan rakkaudesta, ja että: "Jumala rakastaa minua sellaisena kuin olen", niin miten vastaisit?

— Jumalan kuningaskunta ei ole lempeä naapurusto. On harvoja asioita, jotka olisivat vaarallisempia kuin saarnaajat, jotka saarnaavat että Jumala rakastaa kaikkia ehdottomasti. Sillä sanoma, jonka ihmiset kuulevat on: Ei ole ehtoja. Voin jatkaa elämistä aivan kuten ennenkin: täydessä kapinassa Jumalaa vastaan. Eikä minulla ole mitään huolehdittavaa, sillä ei ole mitään ehtoja, jotka minun tarvitsisi täyttää. "Jumala rakastaa minua ehdoitta."

— Ei tarvitse tehdä parannusta.

— Ei tarvitse tulla Jeesuksen tykö.

— Ei tarvitse jättää syntistä elämää.

Ilman minkäänlaisia ehtoja: Jumala rakastaa sellaisenaan, Hän on iloinen, että käännyin niin hienosti, ja niin edelleen, mutta… Siinä on vallitseva mielipide. Olen kirjoittanut kirjan Jumalan rakkaudesta, jossa puhun kolmesta tavasta jolla teologit puhuvat Jumalan rakkaudesta:

1) Jumalan hyväntahtoisuus rakkaus, jossa Jumalalla on hyvä tahto kaikkia kohtaan: uskovia ja uskosta osattomia.

2) Jumalan suotuisa; hyvää tekevä rakkaus: Jumala antaa etuja ihmisille, olivat he uskovia tai eivät. "Hän antaa sateensa koittaa niin väärille kuin vanhurskaillekin."

Mutta kaikista tärkein näkökohta on 3) tyytyväisyys rakkaus, ei omahyväinen rakkaus, vaan mitä tyytyväisyys rakkaudella tarkoitetaan on fileo-rakkaus (veljesrakkaus), jota Jumalalla on lunastettuja kohtaan. Ja tämä rakkaus kohdistuu ensin Kristukseen, ja sitten kaikkiin jotka ovat Kristuksessa, meidän isoveljessämme. Ja tämä pelastava rakkaus EI OLE jotakin mitä Jumalalla on kaikkia kohtaan ehdottomasti.

Joskus suljemme silmämme siltä mitä Raamattu usein sanoo Jumalan asenteesta paatuneita kohtaan. Raamattu kertoo meille, että Jumala INHOAA väärämielisiä. Se on voimakasta kieltä. Jumala kammoksuu, inhoaa väärämielisiä, jotka ovat katumattomia. Ja sitten ihmiset sanovat: "No, Jumala rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä." Mutta Hän ei lähetä syntiä helvettiin, vaan syntisen! Joten on erittäin vaarallista kertoa ihmisille, että Jumala rakastaa ehdoitta.
Joten… Meidän täytyy nähdä raamatullisesta näkökulmasta kuin yrittää muuttaa Jumalan raamatullista luonnetta. Jumala on vihainen joka päivä väärämielisiä kohtaan. — Ja syystäkin.
Jokainen katumaton syntinen on altistunut joka sekunti Jumalan vihan kiihkolle, vimmalle, kuten Paavali kertoo meille Room. 1. luvussa, jakeessa 18, ja siitä eteenpäin.
Mutta jälleen... kuten sanoit aikaisemmin, hyvien uutisten ymmärtäminen ei ole erillään huonoista uutisista. Kristus tuli maailmaan joka oli jo ennestään maailmanlaajuisen syytteen alla Isä-Jumalan hylkäämisestä, elämällä tajunnassa jossa selkeä Jumalan ilmoitus, kuten huomautit, että tehtiin niin selväksi jokaiselle ihmiselle...

Mutta meidän luontomme on niin langennut, että emme halua Jumalaa ajatuksiimme, emmekä mieliimme. Ja me haluamme niin voittaa ihmisiä Jeesukselle, että teemme kaikkemme piilottaaksemme ihmisiltä Jumalan vihan todellisuuden. Me emme kerro heille, että joka hetki kun he kieltäytyvät tekemästä parannusta, että he kasaavat Jumalan vihaa. "...Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä…" (Roomalaiskirje 2:5)
Mutta ihmiset eivät pelkää Jumalan vihaa. Se johtuu siitä, että me kerromme ettei Jumalaa tarvitse pelätä. Sillä "Jumala on niin mukava ja lempeä."

— Se vie pelon siitä. Kuten Paavali sanoo (2. Kor. 5:11): "Tietäen mitä Herran pelko on, niin me koetamme vakuuttaa ihmisiä..." "Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin." (Hepr. 10:31)
Jumalan ehdottoman rakkauden saarnaaminen on väärä sanoma. Syntisen täytyy olla kauhistunut omasta tilastaan. Hänen ei tarvitse mukavuutta kääntymyksestään.

Viime vuonna kaksi kaveria tuli seurakuntamme jäseniksi, aikuisina, aikuisina kastettuina… Näin ohimennen sanoen… Jotka todistuksessaan… Todistuksessaan he kertoivat mikä ajoi heidät evankeliumin luo. Ja se oli että he ymmärsivät olevansa matkalla helvettiin. Ja se pelästytti heidät… Se kirjaimellisesti pelästytti heitä aivan helvetisti, vai mitä?

— Aivan, ja syystäkin.

Jos aiomme koskaan kutsua kansakuntaa oikeamielisyyteen, niin saarnaamisen on muututtava dramaattisesti. Sen on muututtava huomattavasti!

Niin, on otettava Jeesus vastaan Herrana ja Pelastajana (Joh. 1:12; Joh. 14:6; Ap.t. 4:12 jne.). Ihminenhän voi kieltää Jeesuksen. On siis käännyttävä Herran puoleen. Se on nöyrtymistä. Herran armosta ihminen voi Hänet ottaa vastaan, mutta ihminen voi myös kieltää Hänet. Se on ihmisestä itsestä kiinni tunnustaako Jeesuksen armosta Hänet Herraksi ja pyytää anteeksiantoa vai pitäytyykö ylpeydessään ja kieltää Jeesuksen. Ja Herrassa on myös pysyttävä.

Raamattu puhuu siitä, kuinka armo väännetään irstaudeksi. Monissa paikoissa, kuten ev.lut.kirkossa saarnataan ihan toista armoa kuin Jumalan armoa. Ja Jumalan vihastakaan ei saarnata totuudessa. Sillä kuten Jumalan rakkaus on todellista, niin on myös Jumalan viha todellista. Herran pelko on viisauden alku. Vauvakaste EI OLE yhtä kuin uudestisyntyminen. Vauvakaste on harhaopetusta. Uudestisyntyminen tapahtuu ottamalla Herran Jeesuksen vastaan uskossa. Ja mitä kasteeseen tulee, usko edeltää kastetta, kuten Raamatusta voimme todeta. Jeesus käskee myös tekemään parannuksen. Sillä joko uskova seuraa itseään tai seuraa ja tottelee Jeesusta. Jos seuraa itseään, sen loppu on kadotus (koska tällöin Jeesus ei ollutkaan ihmisen Herra). Jos seuraa Jeesusta, pysyy Hänessä ja menee iankaikkiseen elämään.

Tutkikaa Raamattua ja uskokaa mitä Jumala sanoo.

Ei mitenkään, se kun ei iskostu päähän niin ei se ole minun vika. Vaikka pänttäisin raamatua ja rukoilisin yhtä tyhjää.

Uskoontulo on ihmisen ihanin kokemus tällä planeetalla. Tuskin yksikään uskoontullut, lähes miljardista nyt elossa olevasta uskoontulleesta, on koskaan katunut tätä hetkeä. Itse muistan koko olemustas, siis ihan syvimpiä sopukoita myöten, ne ilonpurkaukset, kun tajusin oikeasti, että Jeesus elää ja toimii ja rakastaa minua. Minut ympäröitiin Jumalan rakkaudella, mistä jäi pysyvä ja kestävä muistijälki, iankaikkisesti. Sen jälkeen on ollut palava halu, että jokaisen tulisi saada kokea tämä, jakamisen ilo on kyllä joskus mennyt yli äyräiden.

Rauhan määrä on kasvanut mulla mitä kauemmin uskossa olen ollut. Poikkeustilan aikoja on esim: en lähde tekemään parannusta alkoholinkäytöstäni eli jatkettu synti. Silloin omatunto on piinaantunut. Viinakset lopetettuani rauha alkoi taas voimaantulollaan vaikuttaa n.40 vrk alkoholittomaksi jäätyäni ja tajusin " mä pystyn tähän" viinattomuuteen. Välillä voi muuten vaan jokin asia masentaa tai kauhistuttaa, silloin huuto Jumalan puoleen hätääntyneenä jeesaa, itseäni pelottaa kuoleminen kun tukehtuu eikä saa happea enää. Sitten kuolleena minulle tehdään ruumiinavaus ja ruumiini suljetaan ruumispussiin ja tungetaan kylmiöön.Loppuosa tästä kommentistani n.70pros huumorilla.Mutta en halua ruumiinavausta enkä ruumispussiin kuoltuani. Toivottavasti se ei ole ongelma kuoltuani. Eniten pelkään viimeistä hengenvetoani. Sittenhän tukehtuu kun ei happea hengitä. Rukoile kuolemanpelkoni pois, sinä just, en halua mädäntyäkään, enkä tulla poltetuksi.Haluan ylöstemmatuksi koska en halua tukehtua.

"Usko tulee kuulemisesta kuuleminen Jumalan Sanan kautta."
Kyllä siihen uskon tuloon tarvitaan, että on kuullut Jumalan Sanaa.
Tuo Sanan siemen lähtee elämään siellä ihmisen sisimmässä jossain elämän vaiheesa.
Ei ne muotomeot tai kulissi sen ympärillä paljon vaikuta jos ihminen ei ole vastaanottavainen, vaan se Sanan siemen jää tyhäksi, ja huuhtoutuu pois kuin vesi hanhen selästä.

En ole koskaan ollut uskovainen koska en ole toistaiseksi tarvinnut uskoa, en kuitenkaan ole ateisti, jumalankieltäjä. Synti käsite on minulle tuntematon, itse en koe tekeväni syntiä, olen pyytänyt yhtä uskovaista rukoilemaan että alkaisin tuntea tehneeni syntiä, mitään ei ole tapahtunut, en sitten tiedä onko hän rukoillut kuten lupasi. Synti sana on alunperin tarkoittanut erehdystä, harhalaukausta, kristinuskossa synti on käännetty paljon vakavammaksi kuin synnin alkuperäinen merkitys.

Olen avoin vastaanottamaan uskoontulon jos sellainen joskus tapahtuu.

Luukkaan mukaan jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

Luukas sanoo myös, ' Älä vaadi takaisin siltä joka sinulta jotain vie ', eli saa varastaa, kun ei ole lain alla.
Lainaa sinne, mistä et saa takaisin. on myös Luukkaasta. Kreikkalaiset osaa vaatia.

Jos joku vie viittasi, anna sille vielä ihokkaasikin, tyhmää, pitäisi itse juosta alasti.

Ihan miten vain, mutta kiitos, ei kelpaa minulle nämä ohjeet. En tule tähän uskoon.

Jos johonkin uskon, niin lakiin ja oikeuteen. Kirkko ei merkitse minulle mitään.

Rikollisille kuuluu rangaistus ja uhrin kuuluu saada oikeutta. Varastettu tavara pitää palauttaa, tai korvata. Jos lainaa, se pitää maksaa takaisin, koska se on toisen omaa.
Ja maailma pitää rakentaa niin, ettei kenenkään tarvitse antaa vaatteita päältään, ja vaikka se ei niin rakentuisikaan, ei sitä sittenkään tarvitse tehdä, koska itsestään myös on oikeus pitää huolta.

Vihollista ei tarvitse rakastaa, jos se päälle tulee on oikeus puolustautua tai viedä se oikeuden eteen, jos se on mahdollista.

"Usko tulee kuulemisesta "

Näin se usein menee: Yksi esimerkki.

Oli tehty tutkimus siitä, mitä mieltä suomalaiset ovat presidentti Trumpista.

Enemmistöllä oli kuulemma negatiivinen mielikuva. No miksi?

Siksi koska he uskoivat kuulemaansa, eli julkisen median antamaa mielikuvaa presidentti Trumpista. Haastateltavat toistivat samoja sanoja mitä olivat kuulleet mediasta.
Aivan sama on ollut myös presidentti Putinin kohdalla.

Kukaan ei sano mitään hyvää, koska pelkää ehkä olevansa vääränlainen, kun ei ole samaa mieltä yleisen mielipiteen, toisin sanoen median luoman mielipiteen kanssa.