Väinö Linnan romaanit otetaan liian vakavasti

Romaaneista toki voi saada hyviä elokuvia mutta ei niitä pidä ottaa totuutena historiasta.

Linna ei tiennyt 1990 luvulla Moskovan arkistosta löytyneestä antautumisasiakirjasta mikä Suomen oli tarkoitus allekirjoittaa.

Sen mukaan Suomi olisi miehitetty ja kaikki suojeluskuntalaiset viety Siperiaan.

Suomalaiset ja saksalaiset kuitenkin pysäyttivät kesällä 1944 neuvostojoukkojen hyökkäyksen.

Linnan romaanissa sota loppuu ikäänkuin itsestään.

Kenraaliluutnantti Platonov myönsi vuonna 1979 suomennetussa teoksessaan Suomen torjuntavoiton kesällä 1944.

Venäläiset joukot eivät pystyneet täyttämään saamiaan tehtäviä. “Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta syvälle Suomeen”, Platonov kirjoitti.

Hyviä romaaneja ovat, mutta ei voi pitää historian oppikirjoina. Paljon asiavirheitäkin. Pitkälti vain Linnan oma näkemys ja varmaan hänen lähipiirinsä näkemystäkin.

Romaanikirjailijalla on oikeus korostaa, mitätöidä, karrikoida, lisätä, vähentää, käyttää mielikuvitusta, ihan miten haluaa, kun kerran kirjoittaa kertomakirjallisuutta, ja niin Linna teki. Valitettavasti Linna itsekin alkoi myöhemmällä iällään uskoa kirjoittaneensa historiaa.

Taas yksi tyhmä provokatiivinen aloitus, josta on saatu "ärsyttävä" vain valehtelemalla. Yksikään aloittajan ja hänen alter egonsa esittämä Linnan kirjoja koskeva väite ei ole totta, kuten jokainen Linnan kirjat lukenut tietää.

Täällä Pohjantähden alla-romaanissa ajan poliittinen kehitys on kuvattu hämmästyttävän tarkasti ja totuudenmukaisesti ja näin on tehty myös torpparivapautuksen osalta. Tuntemattomassa taas kuvattu niin jatkosodan motiivit kuin vastarinnan jäykistyminen omalle maalle peräytymisen jälkeen juuri siten, kuin rivimiehelle näyttäytyivät.

Aloittajan typerän kirjoituksen motiivi taas jää hämäräksi: yrittääkö hän maalata Linnasta neuvostomielistä? Vai "suomettunutta"? Todellisuudessa Linna esim. mainitsee neuvostojoukkojen häpäisseen suomalaisia kaatuneita (jotka kuvauksen mukaan olivat ilmeisesti jääneet vangeiksi ja oli kidutettu kuoliaiksi), mutta ei mainitse sanallakaan suomalaisten tehneen samaa, josta taas esimerkiksi Onni Palaste kertoo kuuluisassa esikoisromaanissaan "Rukajärven sissit".


Mutta edellämainittuhan ei toki haittaa mitään. Ideologisen hullun silmissä Linnan kirjat ovat vastustettavia, koska Linna oli työläiskirjailija, kun taas Bovellan oli hienoa ulkomaalaista sukua, sodassa menestynyt alijohtaja ja innokas sotaveteraanitoiminnan mies. Niinpä Bovellan saa kirjoittaa tekstiä, jonka valossa suomalaiset olivat raaempia kuin neuvostosotilaat ja vielä pahempia purnaamaan ja vastustamaan sotaa kuin Linnan kuvauksessa. Siitä päätellen kumpikin kuvaus on hyvinkin totuudenmukainen. Palastekaan ei mainitse sanallakaan kuuluisaa lisäpöytäkirjaa, eikä siitä puhu Lauttamuskaan. Eikä Pietola, joka taas kirjoitti kirjan myös venäläsiten sotavankien erittäin raa'asta kohtelusta. Kirja ilmestyi vuonna 1987, Perestroikan aikaan, joten sitäkin on aika vaikea väittää suomettumisen tulokseksi. Sellaiselsihan sitä tietenkin pitäisi aloittajan mukaan väittää, koska siinä ei ollenkaan muisteta haukkua venäläisiä, vaan kerrotaan suomalaisten suomalaisilla sotavankileireillä harjoittamasta julmuudesta. Se, että näin on johtuen kirjan aiheesta, ei tietenkään käy selitykseksi. Kirjoittajan tarkoitus ei ollut verrata vankien oloja Suomessa ja Neyvostoliitossa, vaan kertoa oloista Suomessa, joista niistäkään ei yhdessäkään ns. suomettuneisuuden ajan oppikirjassa kerrottu yhtään mitään. Suomalaisten NL:n suhteen harjoittama itsesensuuri ns. YYA-aikana oli pientä suomalaisten omia tekemisiä kohtaan harjoitettuun itsesensuuriin, jota murretaan edelleen. Jostain syystä kuitenkin vain idänpolitiikan motivoimasta itsesensuurista puhutaan, oma likapyykki on edelleen osin pesemättä. Ja toki, ettei pöllöpään tarvitse käydä sitä erikseen mainitsemassa, venäläsillä sitä pyykkiä on enemmän ja se on likaisempaa. Minulle se ei kylläkään ole mikään syy yrittää taas uudelleen piilottaa omaamme.

Romaani ei ole tutkimus, eikä sellaiseksi tarkoitettu.

Sekä Linnan Pohjantahdessä että Tuntemattomassa on vahva historiallinen totuus pohjana. Tosin 1918 ei ollut niin leimallisesti torpparikapina kuin Linna kuvaa, mutta kun kuvauksen kohteena ovat torpparit, niin sen ymmärtää. Tapahtumat ovat hyvin todenmukaiset.

Tuntematon taas perustuu hyökkäysvaiheen osalta mukana olleen omiin kokemuksiin. Se tekee kerronnasta niin puhuttelevan. Loppuosa taas perustuu haastatteluhin, koska Linna itse oli kotirintamalla koulutuskeskuksessa.

Molemmat kirjat ovat mestariteoksia ja osa suomalaista kulttuurihistoriaa.

Svinhufvudin senaatissa maanvuokra-asiat olivat maataloustoimituskunnan apulaispäällikön E. Y. Pehkosen vastuulla.

Maalaisliittolaisen Pehkonen johdolla valmisteltu lakiehdotus lähti siitä, että kaikki yli hehtaarin kokoiset vuokratilat, joilla oli puoli hehtaaria peltoa, oli itsenäistettävä valtion välityksellä.

Lunastushinta olisi määräytynyt vuosien 1910–1914 hintatason pohjalta

Pehkonen esitteli lakiehdotuksen eduskunnalle 22.1.1918.

Lähetekeskustelu käytiin 25.1.1918, jolloin eduskunta oli viimeisen kerran koolla ennen sisällissotaa.

Kansanvaltuuskunta antoi ensimmäisenä säädöksenään torpparilain. Laissa ei otettu mitään kantaa pientilojen omistusoikeuteen.

Koska lopulliseksi jäävä itsenäistämislakiesitys oli jo eduskunnan käsittelyssä, tätä sotaa ei enää olisi tarvittu torpparikysymystä ratkaisemaan. Tosin jopa koulujen oppikirjoissa on annettu ymmärtää, että vasta kansalaissota lopullisesti paljasti torppariväestön katkeruuden ja siten kiirehti lainsäätäjiä hyväksymään maanvuokraajien itsenäistämisen.”

Laki torpparien oikeudesta lunastaa torppiensa maat omikseen oli siis eduskunnan käsittelyssä ennen sotaa ja hyväksyttiin sodan jälkeen .

Punainen kansanvaltuuskunta ei luvannut torppareille oikeutta lunastaa torppiensa maita omikseen..

Linna kirjoitteli mutu pohjalta. Kun tämän muistaa kirjoja voi lukea .

Linnalla ei ollut käytössään tietoa minkä tiedämme nykyään. Neuvostoliitto tunnusti virallisesti tehneensä 23.8.1939 Saksan kanssa salaisen etupiirijaon ja tuomitsi sen vuonna 1989. Sitä ennen se oli jyrkästi kiistetty.

Linna ei mainitse etupiirijakoa sanallakaan vaikka se oli perussyy talvisotaan ja jatkosotaan. Ilmeisesti hän niin opportunistisesti myötäili neuvostopropagandaa.

Ja Suomea varten kesällä 1944 laadittu antautumisasiakirja löydettiin Moskovan arkistosta 1990 luvulla. Sen mukaan Suomi olisi miehitetty ja kaikki suojeluskuntalaiset viety leireille.

Jos Linna olisi siitä tiennyt hän luultavasti olisi kirjoittanut Tuntematon sotilas romaanilleen toisenlaisen lopun.

Venäläiset eivät pysähtyneet vaan heidät pysäytettiin eikä antautumisasiakirjaa tarvinnut allekirjoittaa.

Ja torpparit olisivat vuonna 1918 saaneet torppiensa maat omikseen ilman sotaa eli se oli turha.

Torjuntavoitto käsite kuvaa Suomen sotasaavutusta parhaiten. Käsitettä ei muualla käytetä koska Suomi on ainoa pieni maa joka on torjunut raja-alueellaan suurvallan hyökkäyksiä.

Ulkomaalaisille se on käsittämätöntä. Katsoin televisiosta ulkomaalaisen dokumentin jossa sanottiin että Neuvostoliitto miehitti Suomen .

Ja Saksa oli Suomen ainoa mahdollinen auttaja talvisodan jälkeen.

Venäjälläkin on ollut tutkijoita jotka ovat myöntäneet että Saksaan tukeutuminen oli Suomen ainoa vaihtoehto välirauhan aikana.

Kuten V M Holodkovski.

Virallisesti Venäjä ei ole tuominnut välirauhan ajan painostusta ja uhkaa Suomea kohtaan.

Eikä kertonut miten Suomi olisi voinut sen uhan torjua.

historia ja sota ja politiikka näyttää erilaiselta eri suunnasta katsottuna.
- se totuus on monenlainen ja jälkiviisaudella löytyy se ehkä oikein selitys```jos löytyy..

Kaunokirjallisuus ei ole dokumentointia vaan kirjailijan subjektiivinen käsitys tapahtumista ottaen huomioon hänen tietonsa aiheeseen johtaneista seikoista. Ja kyllä,niin hieno romaani
kuin Tuntematon Sotilas onkin,löytyy sieltä myös aukkoja joita katsella!

Nuoret onneksi lukevat kansainvälisesti!

Britanniassa jo 1960-70 l. tehtiin 2. maailmansotaan liittyviä TV-komediasarjoja.

Eihän sodassa sinänsä mitään hauskaa ole, mutta selvä ero brittien suhtautumisessa siihen on verrattuna esim. suomalaisiin.

Kovin on taas aloittaja mielensä pahoittanut, tällä kertaa Väinö Linnasta, josta on tosin pahoittanut mielensä niin monta kertaa aiemminkin.

Edelleenkin aloittajalle kysymys:

Miksi et kritisoi muita sotakirjailijoita, jotka kuvasivat sodan ja sotilaat suurin piirtein samoin kuin Linnakin, vaikka eivät ns. työläiskirjialijoita, vaan useat aikansa kiihekitä oikeistolaisia?

Tavalliseen tapaansa aloittaja ei vastaa, koska hän ei ole täällä keskustelemasa, vaan julistamassa.

Olisikohan aliottajan syytä hoitaa mielenterveysongelmiaan ja muita henkilökohtaisia mustelmiaan jossain muualla kuin julkisella keskustelupalstalla.

Leevi Laakio: Kaikki eivät juosseet, Tammi 1995

Sivut 403-404

"Tulemajoen yli menevän maantiesillan suunnalta, noin kilometrin päässä Vannisen asemista alkoi kuulua kovaa taistelun melskettä, ensin kova tykistökeskitys ja sitten jalkaväen aseiden ammuntaa. Sitä ei kestänyt kauan, kun tietä pitkin alkoi tulla juoksevia suomalaisia sotilaita, jotka hokivat tai huusivat: - Ryssä tulee, tankit tulevat. Näitä juoksevia miehiä riitti. He olivat JR 8:n miehiä, joiden tehtävänä oli pysäyttää maantien suunnassa hyökkäävä vihollinen. Tankkien ilmestyminen ja tykkituli oli ilmeisesti liikaa miehille. Yksi toisensa jälkeen irtautui asemista, ja pian suurin osa puolustajista oli juoksemassa. Tällä rintamalohkolla tiedettiin yleisesti, että tästä rykmentistä oli kadonnut kuri jo sodan alkuvaiheessa. Siihen syyllisenä pidettiin heikoa rykmentinkomentajaa. Komentajia vaihdettiin useaan kertaan, mutta kun taistelumoraali ja kuri oli kerran kadonnut, niitä oli vaikea saada takaisin. Miehistö ei varmastikaan ole keskimäärin ollut sen huonompaa kuin muissakaan joukko-osastoissa.
Oli enemmän kuin valitettavaa, että niin lahjakas kirjailija kuin Väinö Linna palveli tässä rykmentissä ja kirjoitti sen pohjalta kuuluisan kirjansa. Jos Linna olisi tuntenut yhtä hyvin jonkin muun joukko-osaston, hänen kirjansa olisi varmasti ollut toisenlainen ja suomalainen sotilas olisi säilyttänyt maailmanlaajuisen ihailun, jonka se Talvisodan aikana hankki."

"Tulemajoen yli menevän maantiesillan suunnalta, noin kilometrin päässä Vannisen asemista alkoi kuulua kovaa taistelun melskettä..."

Tämä Vanninen olikin erikoinen mies. Hän oli ylennyt luutnantiksi käymättä RUK:a. Hän oli se mies, joka Tulemajoen sillan taistelussa meni sillan läheisyyteen ja panssarikauhunsa kanssa tuhosi neljä niistä viidestä panssarivaunusta, jotka aiheuttivat JR 8:n miesten pakokauhun. Viides panssari onnistui ampumaan niin lähelle, että Vannisen ase meni mutkille. Ja tämä Vanninen ei todellakaan ollut JR 8:n miehiä...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilomantsin_taistelu_1944

Ilomantsin taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan jatkosodassa 26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944.

Ennen Ilomantsin taistelua puna-armeijan suurhyökkäykset oli jo pysäytetty Talin–Ihantalan, Viipurinlahden, Äyräpään–Vuosalmen ja U-aseman Nietjärven taisteluissa.

Nyt Neuvostoliiton puna-armeija teki viimeisen suurhyökkäyksen Ilomantsin suunnassa heinä-elokuun vaiheessa vuonna 1944 alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin. Puna-armeija yritti vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen ja edetä sieltä Suomen VI armeijakunnan selustaan, joka oli pysäyttänyt puna-armeijan hyökkäyksen.

Lopputulos:

Suomen voitto

Talvisodan Venäjä on myöntänyt olleen vääryys Suomea kohtaan. Neuvostoliiton painostuksesta ja uhasta välirauhan aikana virallinen Venäjä on vaiennut.

Venäjän pitäisi myöntää ja tuomita Molotovin puheet Suomelle samasta ratkaisusta kuin Baltian maille kesäkuussa 1940 ja marraskuussa 1940.

Ja kertoa miten Suomi olisi voinut torjua sovjetisointi uhan.

Venäläinen professori V M Holodkovski päätyi 1981 ja 1991 siihen että Suomen ainoa vaihtoehto oli tukeutua Saksaan.

Hänet erotettiin tiedeakatemiasta.

Aloittaja "keskustelee" kirjoittelemalla itse viestejään, joiden sisältö on aivan sama, mikä se on ollut jo vuosien ajan. Tuon hölmön sepustuksia ei poisteta.

Koko palsta on siis yhden venäläisiä kohtaan katkeroituneen mielisairaan"terapia"kanava, jossa ei mitään oikeaa keskustelua koskaan ole.

Onkohan tyyppi jonikun Sanomatalon piian (tai rengin) dementoitunut isosiä? Ainakin tuo "keskusteleva ote" on niin samanlainen kuin Sanoman julistajilla on aina ollut.

Yhtäkaikki, paljonko maamme sai vallattua sitä luvattua maata Uralin takaa, onko teillä vitun molopäillä mitään lukuja, jos ette tiedä mitään niin etana käteen ja reipas normi yörunkku päälle sekä sitten nukkumaan.

WW2 kirja-arvosteluja:
https://legendarywarbooks.blogspot.fi/

Useimpien torppareiden kurjuuden taustalla oli juopottelu. Eli vasemmistolaisuus on sidoksissa viinankäyttöön. Samoin persuilu ja Lapuanliike. Mäntsälän kapinakin kusi kintuille kun johtajat olivat sikahumalassa. Niitä harvoja kertoja kun viina on palvellut Suomen kansan yhteistä etua.

Kirjailija on aina ympäristönsä tuote. Linnan kyky osua kansakunnan alitajuntaan hipoo täydellisyyttä. Muistakaa myös, että virallinen ja yleisesti hyväksytty historia, ei sekään kata kuin pienen prosentin todellisista tapahtumista. Myös historiankirjoituksen arvoa ja oikeellisuutta yliarvostetaan todella pahasti.

Paljon huolestuttavampaa on se, että nykyiset pelkät vi---un hokijat eivät erota edes sanomalehdestä mielipidekirjoitusta uutisotsikosta saati uutisesta.
Jos minkä tahansa uutisen sisältö ei miellytä sellaisen lukijan ehkä jo pahasti vinksahtanutta kaalia, kyseessä on sellaisen lukijan mielestä tietysti paskalehti. Edellyttäen tietysti, että sellainen "lukija" edes ymmärtää lukemansa sisältöä yksinkertaisestakaan uutisesta.
Samoin nämä äiteen pikku nerolaiset pitävät tietysti yleisönosastokirjoituksiakin lehden "omina" mielipiteinä.
No, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa puuroo eikä edes velliä...

Torpparit maksoivat veron emätalolle joka maksoi veron kruunulle. Nykyisin työnantaja pidättää veron työntekijältä ja tilittää kruunulle eli valtiolle. Mikään ei ole muuttunut muu kuin veron määrä on kasvanut monikertaiseksi

Linna oli Suomalainen kirjailija, historia kirjoitetaan ruotsin-mallilla, erilaiset silmälasit päässä ikeen alla ollaan ja pysytään, se on jo rotuoppia. Pakkoa on tullut, pakkoruotsia, yksityisiä pakkotyöleirejä järjestetään, kyllä sen tietää kun peru on reijän ympärillä.

Kirjoitti nimenomaan historiaa aikana jolloin historiaa oikeassa muodossan ei tohdittu kirjoittaa, saattoi aina puolustautua että romaania ja fiktiotahan tässä vaan...
Ai miten niin ei tohdittu? No katsokaa vaikka dokkari marskin vaietut virheet.