Terveisiä Tukholman risteilyltä. Alkupäivä oli siellä eilen aivan aurinkoinen ja lähes pilvetön. Iltapäivällä alkoi jo sataa.
Kun laivassa katselin lukuisilta näytöiltä drinkkimainoksia, sain taas kerran huomata 40-vuotisen kuivilla olon jälkeenkin, kuinka voimakas veto minulla on alkoholiin. Kertasin mainosten ääressä ensimmäisiä vuosiani kuivilla, kun Jeesus oli minut pelastanut.
Useita vuosia, koko viisivuotisen oloni helluntaiherätyksessä, ja vielä vuosia sen jälkeenkin, näin joka yö, siis joka yö, painajaisia että olin hölmöyksissäni tullut ottaneeksi jotakin alkoholijuomaa, ja sitten havahduin sortuneeni ja kauhistuin, että peli on pelattu. Vieläkin näen näitä painajaisia, mutten enää joka yö. Jotkin alkoholistit ovat kertoneet, että heiltä on mennyt alkoholin halukin, mutta en siihen oikein jaksa uskoa. Miten meistä alkoholisteista vain 1 - 2 % pysyisi pitkäaikaisesti kuivilla, jos halukin olisi pois.
En ole havainnut, että alkoholinhimo olisi minulla koskaan hellittänyt. Selitys on hyvin yksinkertainen. Ahdistuneisuus, joka vaivaa useita alkoholisteja, toisia aivan sietämättömästi, on puolessa tunnissa pois kuin veitsellä leikaten sen jälkeen, kun on nauttinut alkoholia. Nauttiminen on siis itselääkitystä, ja tehokasta onkin.
Ongelmat ilmenevät noin kolmen kuukauden päästä. Alkoholiin syntyy vahva toleranssi, sitä on saatava suurempi määrä saman vaikutuksen saamiseksi. Määrää ei voi lopulta suurentaa. Fysiikka ei anna periksi. Ihminen ei voi enää juoda poistaakseen ahdistuneisuutta, vaan on pakko juoda pysyäkseen edes normaalitilassaan. Alkoholisti ei nauti tällöin enää olostaan, vaan juo tullakseen toimeen.
Kun siis Jeesus vapautti minut alkoholista, hän ei vapauttanut alkoholinhimosta. Sitä vastaan taistelen vielä korkealla iälläni. Kuitenkin hän antoi minulle voiman taistella.
Ollessani rivijäsenenä helluntaiherätyksessä sain nähdä, miten evankelisia saarnaajat olivat, mutta jotkut rivijäsenet olivat hyvin lakihenkisiä. Koska tapasin näitä lakihenkisiä useammin kuin iloisia ja valoisia saarnaajia, yritin asettua lakihenkisten muottiin. Eihän siitä mitään tullut. Lopulta vain aivojen toinen osa taisteli toista osaa vastaan, ilman että todelliset teot olisivat millään tavalla muuttuneet. Näyttääkin siltä, että lakihenkisille riittääkin, kun kiivailee lain puolesta, mutta tekojen tasolla sen ei tarvitse vaikuttaa. Itsepetosta.
Kun näitä mietin 80-luvun alussa, tuli itseni ulkopuolelta sana: "Sinun täytyy ruveta saarnaamaan sellaista evankeliumia, joka kertoo, mitä Kristus on tehnyt, eikä sitä, mitä ihminen tekee."
Mietin noin kolme kuukautta, miten se tapahtuisi. Lopulta tajusin: minun tuli saattaa loppuun keskenjääneet opintoni ja ryhtyä kirkon sananjulistajaksi. Jeesus sekä pelasti minut, että osoitti tien.
Kun laivassa katselin lukuisilta näytöiltä drinkkimainoksia, sain taas kerran huomata 40-vuotisen kuivilla olon jälkeenkin, kuinka voimakas veto minulla on alkoholiin. Kertasin mainosten ääressä ensimmäisiä vuosiani kuivilla, kun Jeesus oli minut pelastanut.
Useita vuosia, koko viisivuotisen oloni helluntaiherätyksessä, ja vielä vuosia sen jälkeenkin, näin joka yö, siis joka yö, painajaisia että olin hölmöyksissäni tullut ottaneeksi jotakin alkoholijuomaa, ja sitten havahduin sortuneeni ja kauhistuin, että peli on pelattu. Vieläkin näen näitä painajaisia, mutten enää joka yö. Jotkin alkoholistit ovat kertoneet, että heiltä on mennyt alkoholin halukin, mutta en siihen oikein jaksa uskoa. Miten meistä alkoholisteista vain 1 - 2 % pysyisi pitkäaikaisesti kuivilla, jos halukin olisi pois.
En ole havainnut, että alkoholinhimo olisi minulla koskaan hellittänyt. Selitys on hyvin yksinkertainen. Ahdistuneisuus, joka vaivaa useita alkoholisteja, toisia aivan sietämättömästi, on puolessa tunnissa pois kuin veitsellä leikaten sen jälkeen, kun on nauttinut alkoholia. Nauttiminen on siis itselääkitystä, ja tehokasta onkin.
Ongelmat ilmenevät noin kolmen kuukauden päästä. Alkoholiin syntyy vahva toleranssi, sitä on saatava suurempi määrä saman vaikutuksen saamiseksi. Määrää ei voi lopulta suurentaa. Fysiikka ei anna periksi. Ihminen ei voi enää juoda poistaakseen ahdistuneisuutta, vaan on pakko juoda pysyäkseen edes normaalitilassaan. Alkoholisti ei nauti tällöin enää olostaan, vaan juo tullakseen toimeen.
Kun siis Jeesus vapautti minut alkoholista, hän ei vapauttanut alkoholinhimosta. Sitä vastaan taistelen vielä korkealla iälläni. Kuitenkin hän antoi minulle voiman taistella.
Ollessani rivijäsenenä helluntaiherätyksessä sain nähdä, miten evankelisia saarnaajat olivat, mutta jotkut rivijäsenet olivat hyvin lakihenkisiä. Koska tapasin näitä lakihenkisiä useammin kuin iloisia ja valoisia saarnaajia, yritin asettua lakihenkisten muottiin. Eihän siitä mitään tullut. Lopulta vain aivojen toinen osa taisteli toista osaa vastaan, ilman että todelliset teot olisivat millään tavalla muuttuneet. Näyttääkin siltä, että lakihenkisille riittääkin, kun kiivailee lain puolesta, mutta tekojen tasolla sen ei tarvitse vaikuttaa. Itsepetosta.
Kun näitä mietin 80-luvun alussa, tuli itseni ulkopuolelta sana: "Sinun täytyy ruveta saarnaamaan sellaista evankeliumia, joka kertoo, mitä Kristus on tehnyt, eikä sitä, mitä ihminen tekee."
Mietin noin kolme kuukautta, miten se tapahtuisi. Lopulta tajusin: minun tuli saattaa loppuun keskenjääneet opintoni ja ryhtyä kirkon sananjulistajaksi. Jeesus sekä pelasti minut, että osoitti tien.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.