Ei minkäänlaista valoa tunnelissa

Täällä vähän sama tilanne. Miehen takia velkaa yli 20000e enkä itse oli käyttänyt niistä penniäkään mutta maksumieheksi jouduin. Olen saanut tehtyä perintätoimistojen kanssa maksusuunnitelmat ja laskujen jälkeen käteen jää vähän reilu 100e. Lapsi syntyy tässä kuussa. Tekisi todellakin mieli tappaa itsensä. Lapsi saisi toisen perheen ja kaiken mitä vaan tarvii ja itse pääsisin tästä häpeän tuskasta eroon.

Ikävää kuulla että löytyy samaa ajatusta kantava... Itse en olisi voinut saada perintätoimistojen kanssa mitään sovittua kun oli velkaa niin moneen paikkaan. Kun ei omalla pienellä palkalla saanut maksettua niin tuli maksettua velkaa velalla... Itselle jää ulosoton ja laskujen jälkeen 150€ elämiseen eikä keneltäkään voi pyytää apua. Ja lisää käräjäoikeuden ja perintätoimistojen kirjeitä tulee joka viikko. Mies oli itse ulosotossa elatusmaksujensa kanssa ja olihan se hyvä kaikki velka ottaa mun nimiin. Puheissa oli joskus yhteinen laina kunhan saa puhtaat paperit, no kuinkas kävikään, sinne meni puhtaiden paperiensa kanssa. En tiedä mitä on päässä liinkunut kun olen edes niin pitkälle tämän miehen kanssa suunnitellut. Lasten isälle en ikinä uskaltaisi kertoa tilanteestani. Lasten isä on siis eri kuin tämä kyseinen mies.

Ahdistava tilanne kaiken kaikkiaan :( oletko yrittänyt saada soskusta apua? Ulosottomaksut lasketaan menoiksi eli voisit saada sieltä jotain ja aikanaan yrittää sitten velkasaneerausta esim. Itsellä pelottaa juuri luottotietojen menetys, tai lähinnä se, että joku saa tietää että olen menettänyt ne tuon miehen takia. Häpeä on se mikä ajaa itsetuhon partaalle.

Mitä näistä on opittavissa.

Elä varojesi mukaan, älä ota joustoluottoja. Sinun ei tarvitse näyttää kaveripiirillesi varakkaammalta, kuin olet.

Tyydy johonkin muuhun, kuin rahassa, tai materiassa mitattaviin arvoihin. Elämässä on paljon muutakin, kuin rahan kuluttaminen, jota ei ole edes ansaittu.

Itse taiteilin vippien ja lainojen kanssa vuosikaudet peläten milloin elämä kaatuu ja ulosottoon jos joudun elämä on siinä. Lopulta kävi niin että en enää työttömyyden vuoksi kyennyt vippejä ja lainoja ja maksuja maksaan ja ulosottoon meni. Odottamaton asia oli se että ulosottovirkailija oli se joka elämäni muutti. Puhuimme siitä kuinka ulosotto voi olla joskus myös pelastus eikä sitä tarvitse pelätä. Tää oli ensiaskel uuden elämän rakentamiseen. Ulosotossa on vielä tuhansia euroja mutta ne tulee maksettua joskus pois eikä se sen kummempi asia ole. Olen oppinut elämästä paljon kun se ei pyöri pelkästään rahan ympärillä ja pienet tulot pakottavat keskittymään muihin asioihin elämässä jotka tuo syvällisempää tyydytystä kuin materialismi.

Tuo ei ole maailmanloppu vaan voi olla elämän näkeminen uudella tavalla.

Ota yhteyttä diakoniaan, takuusäätiöön/velkaneuvojaan ja velkojiin. Asiat eivät etene odottamalla. Riippuu mm. työtilanteestasi, tuloistasi ja velkojesi määrästä ja laadusta millaista apua voi saada. Velkajärjestely on melko rankkaa mutta siitä selviää kun ajattelee että kestää vaan 3-5 vuotta. Ulosottoon voi sopia ohjelman mutta jos velkaa paljon , maksaminen venyy. Rikkailla on omat murheensa ja kuoleman kohdatessa varallisuudella ei ole merkitystä. Olen itse käynyt 5 vuoden velkajärjestelyn läpi miehen velkojen takaajana ja suhde oli myös sairas. Mies oli vieläpä niin paskiainen että tuhosi vaatteeni ja myi kaikki tavarani kun olin turvakodissa. Ajattelin silloin, että materiaa se vaan on, pääasia että suhde loppuu ja selviän hengissä. On turha syyttää itseään. Sitä tekee sen hetkisissä tilanteissa omat ratkaisut ja virheensä. On helppoa olla jälkiviisas ja soimata itseään. Hae tuettuja lomia lasten kanssa. Itse tein yhden 3 vrk matkan siten, että kunta maksoi matkan ja lapset olivat lastenkodissa ne 3 vrk. Hyödynsin leipäjonoja. Jouluisin sain diakoniasta ruokalappuja kauppaan. Kirppareilta löysin paljon vaatteita. Olin vielä äitiyslomalla niin oli aikaa käydä päiväkerhoissa, leikkikentillä ym. oli aikaa tehdä ruokaa ja leipoa isompien lasten kanssa. Vanhempani maksoivat junalippuni kun kävin heidän luonaan ja velikin auttoi joskus kun tuli äkillisesti joku apteekkireissu tms. Tänä päivänä on saatavilla vertaistukea ja psykososiaalisia palveluita. Ota yhteyttä oman kunnan sosiaalityöntekijään. Lapset eivät vaadi niin paljon kuin luulemme. Lämmin syli, lukeminen ja läsnäolo ovat tärkeimmät. Rahalla ei voi ostaa rakkautta. Esim.metsässä kävely tai vaikka naapurin koiran ulkoilu voi olla elämys. Muistan kun maalasin vesiväreillä omia muksuja ja sitten ne sai mennä sateeseen (ei ollut trampoliinia) Voi sitä riemunkiljuntaa. Joskus otettiin eväät ja lähdettiin laavulle. Omalta paikkakunnalta voi löytyä vaikka mitä aktiviteettia ilmaiseksi. Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää.

Olen ollut ilman luottotietoja jo yli kymmenen vuotta. Ei ole ollut helppoa, mutta olen selvinnyt. Itse asiassa aika hyvinkin. Eipähän ole tullut lisää velkaa. Joskus aikoinaan oli yritys ja valoisa tulevaisuus, sitten sairastuin ja kaikki luhistui. Olen hävennyt tilannettani ja toisinaan häpeän edelleen, siksi kerron näistä asioistani vain fiksuille ihmisille. En ole saanut kymmenien tuhansien eurojen veloista maksettua kuin pienen osan. Loput vanhenevat muutaman vuoden sisällä. Kun se päivä koittaa, en aio ottaa lisää velkaa enkä edes luottokorttia. Olen oppinut tyytymään vähään ja nauttimaan pienistä asioista. Yritän iloita enkä anna sairauden ja muiden vastoinkäymisten nujertaa itseäni.

Kun joku ovi sulkeutuu, toinen jossain avautuu. Älä anna periksi. Leuka pystyyn :)

Ihmiset tekevät itselleen ulosotosta ison mörön ja lamaantuvat. Ja usein siksi ongelma paisuukin entisestään ja ongelmien hoitaminen voi viivästyä ihan turhaan. Kuolla ei ulosottovelkojen takia kannata.

Kun lopettaa tuulimyllyjen kanssa taistelun ja osaa luovuttaa ajoissa päästäen velat ulosottoon niin siitä sitä uutta nousua aletaan rakentamaan. Se on myös kasvuprosessi. Tärkeintä sen jälkeen on löytää töitä tai pysyä siellä.

Itse olen tuon mankelin läpi käynyt. Katkera olen vain siitä, että toimin väärin siinä tilanteessa kun ulosotto tuli mukaan elämään. Kielsin ongelman ja lakkasin välittämästä tulevista laskuista tai ylipäänsä mistään. Olisin säästänyt varmasti useamman vuoden jos olisin suhtautunut asiaan oikein.

Ensimmäinen askel on myöntää virheensä ja vallitseva tilanne, ja päästä yli siitä. Ulosoton kanssa homma toimii ja he kyllä hoitavat käytännön asiat. Sitten alkaa damage control. Ei enää uusia laskuja ulosottoon. Keskity tähän tilanteeseen ja hoida taloutesi ulosoton ulkopuolella kuntoon niin hyvin kuin mahdollista. Sen jälkeen vain aika parantaa loput. Jos olet työssä, säästä sivuun kaiken mitä pystyt, mutta älä vedä vyötä liian tiukalle. Säästyneillä rahoilla voit jossain vaiheessa lyhentää velkaasi nopeammin.

Neuvoni toimii paremmin jos sinulla on kohtuullinen palkka tai työnäkymäsi ovat valoisat. Ja jos velkataakkasi ei ole kohtuuttoman suuri. Itselläni oli lähes 20000e ja alussa meni neljä vuotta matalapalkkatöissä määräaikaisuuksia tehden, ennen kuin löysin kunnon töitä joilla voi lyhentää nopeammin.

Älä jää yksin murehtimaan vaan puhu asiasta ystävän kanssa. Sieltä se valo lopulta pilkistää.