Onko kukaan muu huomannut että, kaikissa sota elokuvissa saku tankit lähtevät pakoon amerikkalaisia shermanneja, mikä on mielestäni typerää sillä panzerit olivat yli-voimaisia jenkki tankeihin verrrattuna. Varsinkin Jagdpanther, StugIII, Hetzer. Olisi vain hauska nähdä jossain leffassa kun sakut antavat turpiin jenkeille ja kunnolla.
WW2 panssarit
TankkiMIES
536542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 29 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Merkittävimmät panssaritaistelut käytiin ihan toisella ilmansuunnalla esim. Kurskissa 4.7.-22.7.1044, joka oli maailman kaikkien aikojen suurin panssaritaistelu. Saksalaiset suunnittelivat ja toteuttivat hyökkäysiskun, jonka neuvostojoukot pysäyttivät ja aloittivat onnistuneen vastahyökkäyksen.
Neuvostoliitolla oli taistelussa mukana 1300000 miestä ja 7 000 tankkia, Saksalla 800000 miestä ja 2 350 tankkia.
... että, vuosien 1941-1945 välillävenäläisten panssarimenetykset olivat sellaiset yöreät 100 000 vaunua.
Tosin yksinomaan T34 vaunuja valmistui tuona aikana yli 50 000 kpl.
En nyt tiedä mitä taistelua tarkoitat mutta maailman suurin panssaritaistelu käytiin Kurskissa 4.7-22.7.1943 saksalaisten "Operaatio Zitadelin" yhteydessä, jolloin saksalaiset yrittivät viimeisen kerran saada itärintaman "kuriin"
http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Kursk
Miten tää liittyy edelliseen kysymykseen???
Mies höpöttää ihan omiaan.
Sanotaan sitten, että Atomicikin laskettelusukset on parhaat.
Totta. Prohorovkan taistelu oli suurin yksittäinen panssarivoimien yhteenotto. Kursk oli myös Venäjän tiedustelupalvelun suuri voitto.
he eivät olleet typeriä, vaan halusivat säilyä hengissä.
Saksalaisten vaunujen aseistus oli yleensä Shermanneihin verrattuna ylivoimainen. Joissakin tyypeissä myös etupanssari paksuutensa ja viistoutensa ansiosta oli Shermannille liian kova pala. Näiden tekijöiden vastapainona oli kuitenkin saksalaisten vaunujen suurempi paino ja usein suhteessa alhainen tulinopeus. Lisäksi mekaanisessa luotettavuudessa oli paljonkin toivomisen varaa ja jopa Königstigerin rungon sivu oli läpäistävissä Shermanin kanuunalla.
Summa summarum, saksalaiset yleensä keräsivät pisteet kotiin tilanteissa joissa ampuma-ala oli hyvä, vihollinen joutui hyökkäämään ja omat sivustat oli turvattu. Tällöin Sherman täytti kaikki lempinimiin "Ronson" (saksal.) ja "Tommy Cooker" (engl.) sisältyvät vihjaukset. Jos ampumaetäisyydet olivat suhteellisen lyhyitä, Shermanilla saattaoi hyvinkin olla kevyemmän painon ja ketteryyden tuoma etu puolellaan. Numerollinen ylivoima antoi myös usein mahdollisuuden saattaa vastustaja tilanteeseen, jossa sen kyljet olivat uhattuna ja perääntyminen paras vaihtoehto.
Amerikkalaisia ja englantilaisia vastaan saksalaisilla oli hyvin vähän mahdollisuuksia hyökkäämiseen. Syynä lähinnä vastaus kysymykseen "Mistä tietää, että Luftwaffe on toiminnassa?" V: "Ei näy eikä kuulu mitään."
Kyllä Hetzer oli aika kova pala purtavaksi, vaikka mille liittoutuneiden tankeille, ainakin amerikkalaisten ja venäläisten veteraanien mukaan. Saksalaiset panssari miehet taas eivät pitäneet Hetzeristä kovinkaan paljoa miksiköhän???
Säilykepurkissa on tilavaa verrattuna Hetzeriin. Ilkeiden huhujen mukaan koko vaunu oli tsekkiläisten insinöörien sabotaasia ja ns. ergonomia oli tarkoituksella unohdettu. Totta tässä on ainakin sen verran, että Hetzerin ajajan periskoopin suojus suunniteltiin siten, että luodin osuessa siihen se kimmahtaa vaunuun sisälle. Muutaman kuolleen ja haavoittuneen kuskin jälkeen saksalaiset vaativat ko. osan muutettavaksi. Toinen jippo oli vaunun nokkapainoisuuden vähentäminen poraamalla 80 mm nokkapanssariin 50 mm syviä "kevennysreikiä" sisäpuolelle. Joku törppö Waffenprüfungsamtissa löi leiman alle ja niinpä parikymmentä Hetzeriä vyöryi linjalta ennen kuin pukinsorkka paljastui. Nämä vaunut siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa koulutuskäyttöön ja niiden kylkiin maalattin kissan kokoisilla kirjaimilla "ei taistelukäyttöön".
Hetzerin suurin ongelma oli tykki, jonka lataaminen tapahtui suojakaaren väärältä puolelta. Tykin rakenne oli sellainen, että se oli tehty ladattavaksi oikealta puolelta. Hetzerissä tykki ja suurin osa ammuksista oli kuitenkin sijoitettu oikealle sivustalle, jotta kuskille saatiin tilaa vasemmalle puolelle. Tämä taas pakotti sijoittamaan lataajan ajajan taakse vasemmalle puolelle. Siitä miesparka sitten yritti jollakin konstilla ujuttaa jöötin putkeen. Tilanteen helpottamiseksi vaunun radisti istui sitten vielä lataajan takana.
Vaunun johtaja puolestaan istui omassa loosissaan tykin takana erossa muusta miehistöstä. Hän joutui siten kommunikoimaan miehistön kanssa aina kuulokkeiden ja mikin kautta. Muissa Jagdopanzereissa komentaja oli kuskin ja tykin ampujan takana, jolloin hän kykeni komentamaan myös suoraan korvaan karjumalla tai vaikka olkapäähän taputtamalla. Hetzerissä tähän ei ollut mitään saumaa. Näkyvyys ulos oli myös heikko ja johtajan luukkukin kallistui taaksepäin. Eli kun rähinä alkoi ja johtaja veti luukun kiinni, hänen näkökenttänsä oli varsin rajoittunut.
Hetzerin hyvänä puolena oli vahva etupanssari ja hyvä tekninen luotettavuus nokkapainoisuudesta huolimatta. Ase oli myös tuttu ja turvallinen 75 mm PAK 40, jonka läpäisykyky oli riittävä useimpia vihollisvaunuja vastaan. Hetzer oli myös matala ja sitä oli siten vaikea havaita.
Hetzerin istumajärjestys on tietenkin ajaja, ampuja, lataaja/radisti.
Mikä vaunu on tää Hetzer?
löytyy sivulta:
http://www.achtungpanzer.com/hetzer.htm
Heh, teki mieli nauraa Hetzerille! Sekö muka WWIIn parhaita panssareita? Kenen kukaan? Heittäkää pari näkemystä sen hydyydestä?
Hetzer ei oikeastaan ollut panssarivaunu eikä edes rynnäkkötykki. Se oli tarkoitettu eri jalkaväkiyhtymien pst-komppanioiden aseeksi eli sillä korvattiin ajoneuvovetoista pst- kalustoa, lähinnä 75 mm kanuunoita. Tähän tarkoitukseen se oli suuri parannus entiseen, koska se teki panssarintorjunnasta liikkuvan. Matala profiili helpotti tuliaseman löytämistä, mutta oli myös sikäli ongelma että tykin laukaisemisen nostattama pölypilvi vaikeutti tähystämistä.
11 tonnin paino ja jo koeteltu ajoalusta antoivat vaunulle hyvän liikkuvuuden ja 75 mm pääase suhteessa painoon oli varsin tehokas. 80 mm viisto etupanssari suojasi miehistöä hyvin edestä tulevilta kranaateilta ja miehistö oli suojattu sirplaevaikutukselta. Vaunun ikävä puoli miehistön kannalta oli, että sivupanssari oli vain 20 mm paksu. Niinpä hyvin monissa tuhoutunutta Hetzeriä esittävissä valokuvissa vaunun koko takaosa on tuhoutunut ammusten räjähdettyä.
Hetzer oli kaikista puutteistaan huolimatta hyvä panssarintorjunnan väline kunhan sitä käytettiin oikein. Käytännössä Hetzereitä käytettiin aivan liian usein puuttuvien Sturmien sijalla ja tällöin tappiot muodostuivat suuriksi. Jos niitä käytettiin oikeassa roolissa niin vihollisen tappiot olivat usein huomattavat.
Sitä oli valmistettu eri variantteina tuhansittain ja vaikka moottori vähän "pragasi", eli oli aika heikkotehoinen, niin kaitpa se hyvä oli.
Oli Hummelit ja Wespet ja paljon muuta.
Se puhalluskaasujen nostama pöly paljasti samalla lailla kaikki muutkin PST -tykit ja suujarrulla sitä ankaraa puhallusta koetettiin ohjata ylöspäin tai sivuille.
Pienen pieni tarkennus, kyseessä siis oli saksalaisille 38(t), ei T38. Pieni t-kirjain yksinkertaisesti tarkoitti Tsekkiä. Sama pätee muuhunkin ulkomaalaiseen kalustoon saksalaisilla, r venäläisille, f ransakalaisille jne.
Oivallisen lisäesimerkin "vieraan" kaluston käytöstä saa varhaisista Marder III -vaunuista. Runko on juuri kyseistä tsekkiläistä alkuperää ja tykki on saksalaisten hieman modifioima venäläinen pst-tykki.
Kevyt rynnäkkötykki tsekkiläisellä slustalla.
von Rundstedt muun muassa myönsi venäläisen T-34 "Sotkan" maailman parhaaksi tankiksi.
Kyllä StugIII oli aika kova peli, vaikka mitä sanoisitte.
t-34:n moottorin käyttöikä oli max. vain 100 tuntia, tosin parannusta tuli, kun käyttöön otettiin 5-nopeuksinen vaihteisto. Mutta kun puhutaan parhaista panssareista, ylivoimainen oli saksalainen Panther-vaunu, joka napsi t-34-vaunuja jopa muistaakseni 3000 metristä? (Frankson; Kurskin taistelu : historian suurin panssaritaistelu).
Pantteri ja Tiikeri olivat loistavia, mutta molemmat olivat liian raskaita sen ajan konetekniikalle (voimansiirrolle). Tiikerit levisivät Kurskissa ilman taisteluita jäähdytysongelmiin.
Varhaiset Pantherit kärsivät mm. jäähdytysongelmista kesällä 1943, eivät Tigerit.
Juuri niin Pantterit, ei Tiikerit kärsivät jäähdytysongelmista Kurskissa.
"Yksi silta liikaa" saksalaiset tankit jyräävät Shermanit sivustahyökkäyksellä - aivan aidon Arnheimin taistelun mukaisesti.
Oletko varma että elokuvassa kävi näin?
Taitaa oll joku toinen leffa?
taistelussa syyskuun 19. päivä 1944 saksalaiset tuhoavat 9 Shermania panssarinyrkeillä, 75 mm PAK:eilla ja Stug-vaunuilla... elokuvassa kuvattiin muistaakseni (hämärästi) tapahtuma? Täytyy tarkistaa - kaikkea mitä lukee internetistä, ei kannata uskoa ennen kuin näkee.
Katsoin leffan juuri viime viikonloppuna.
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&cat=tietokirjat&theme=Historia&isbn=951-0-28344-4
Frankson, Anders - Zetterling, Niklas:
Kurskin taistelu. Historian suurin panssaritaistelu
Ovh. 32 €
TITAANIEN KOHTAAMINEN!
Tuhannet venäläiset ja saksalaiset panssarivaunut kohtasivat ennennäkemättömän laajassa voimainkoitoksessa kesällä 1943. Vaikka Neuvostoliiton mies- ja kalustotappiot olivat heinä- ja elokuun verisissä taisteluissa moninkertaiset vastustajaan verrattuna, Saksan kesäoffensiivi epäonnistui. Hitlerin sotajoukot eivät päässeet edes puoleenväliin tavoitettaan, Kurskin kaupunkia. Tappion myötä Saksa menetti itärintaman sotatapahtumien strategisen hallinnan, mistä syystä panssaritaistelua pidetään yhtenä toisen maailmansodan ratkaisevimmista käännekohdista.
Kurskin taistelu -teoksessa esitellään panssaritaistelun taktisen kulun ohella itärintaman sodankäyntiä laajemminkin. Kirja sisältää havainnollisia karttoja sotahistoriallisilta tapahtumapaikoilta, yksityiskohtaisia piirroksia molempien armeijakuntien tärkeimmistä panssarivaunutyypeistä sekä muun muassa kuvauksia tavallisten rintamasotilaiden tuntemuksista.
Maailman johtaviin sotahistorian asiantuntijoihin kuuluvat ruotsalaiset Anders Frankson ja Niklas Zetterling pääsivät vuonna 1995 tutkimaan Freiburgin saksalaisia sota-arkistoja. Vuosikausien tutkimustyönsä tuloksena he oikaisevat teoksessaan lukuisia, pelkästään venäläisiin dokumentteihin pohjautuneita virheellisiä käsityksiä kuuluisan panssaritaistelun vaiheista.
Suomentaja: Kinnunen, Matti
1. painos • Painovuosi: 2003 • Kovakantinen • Kirjastoluokka: 9035 • ISBN: 951-0-28344-4
Muistatko Band of Brothers (Taistelutoverit) osan Market Garden (???) missä Tiger tulee jemmasta sotaan Shermaneita vastaan. Pari Shermania tuhoutuu, loput perääntyy.
Kellyn Sankarit, joku sanoi: Shermanilla Tiikereitä vastaan, ei kiitos!
Mutta totta on, että Sakut aina lähtevät pakoon, ja liittoituneet kulkevat helposta voitosta toiseen voittoon. Esim Taistelutovereissa helpot voitot seuraavat toisiaan, pari heppua kuolee. Mutta - yllätys - lopussa sanotaa oikeat tappio luvut! Yllätys, mistä ne tuli, sarjassahan tuli vain helppoja voittoja.
Ei ole Panttereita eikä tiikereitä elokuviin asti kun kaikki on museoromuja tai muuten vaan muistomerkkejä.
Ei se ihme olekaan jos ne pseudomallit lähtee elokuvissa aina karkuun! ;)
Katsokaapas vaikka Laineen Tuntematonta. Siinä on PzKw IV alustalle kyhätty huono naamiointi.
Eikös Tom Hanksin Normandian sotaa käsitelevässä elokuvassa, en nyt saa päähän nimeä, jotakin vielä elossa olevaa valjestä ne hanks & kump. etsivät, ollutkaan aito TIIKERI? Ainakin näytti helvetin aidolta? Onhan suomessakin STUGeja ja T-34:sia täysin toimintakuntoisina!
että sotaelokuvissa amerikkalaiset törmäävät aina Tiger-vaunuihin. Niitähän oli todellisuudessa häviävän pieni määrä kokonaiskalustosta. Yhteensä Tiger I ja II -vaunuja valmistettiin alle 2000, mutta StuG III -vaunuja luokkaa 10 000, PzKpfw IV -vaunuja yli 8000, Panther-vaunuja noin 6000...
Lisäksi Tiger-vaunut olivat maantieteellisesti harvassa senkin vuoksi, että niitä ei jaettu Panther ja PzKpfw IV -vaunujen tapaan panssaridivisioonille, vaan erillisille pataljoonille. Esimerkiksi amerikkalaisten maihinnousukaistalla Normandiassa ei todellisuudessa ollut lainkaan Tiger-vaunuja. Englantilaisten alueella kylläkin.
Jos lukee amerikkalaisia, vähemmissä määrin kai muillakin, muistelmia ja tarinoita sodasta, huomaa että saksalaisilla oli vain kahta tyyppiä varusteita. Panssarit olivat Tiikereitä ja tykit olivat kasikaseja (88). Näillä termeillä kuvataan aivan mitä tahansa vaunua tai tykkiä.
Hieno "moottoripyörä" eli Kettengrad tai jotain sinnepäin.
Siis telaketjuilla varustettu suhtkoht kevyt maastoajoneuvo jollavedettiin pieniä tykkejäkin.
panssareista täältä:
http://www.achtungpanzer.com/panzer.htm
Kyllä, kyllä. Tiikerit olivat kovia, Pantterit olivat kovia, Elefantit, ne vasta kovia olivatkin.
Mutta. Ne eivät pärjänneet. Voimme toki ihastella 88 mm tykkejä ja 100 mm etupanssareita, tai sitten voimme miettiä mitä saksalaiset tekivät näissä laitteissa väärin, kun eivät pärjänneet tällä kalustolla. Vastaus on: Täsmälleen saman virheen, kuin tällä palstalla olevat kissapetojen ihailijat, tuijottivat VÄÄRIÄ numeroita.
Ensinnäkin, yhden Tiikerin tekemiseen käytetyt miestyötunnit ja materiaalit olisivat tuottaneet kaksi Malli IV:tä, joiden G- H- ja J-mallit olivat enemmän kuin pystyviä kohtaamaan minkä hyvänsä liittoutuneiden panssarin, kaikkein raskaimpia Josef Stalineita lukuunottamatta ja ne olivat harvinaisia.
Toisekseen tehtaiden siirtyessä uusiin panssareihin, mallien III ja IV tukeminen lopetettiin lähes tykkänään. Yksinkertaisesti, Malli IV:hen EI saanut varaosia. Satoja, jopa tuhansia vaunuja hylättiin, tai kaluttiin varaosiksi muihin, vaikka tasainen varaosien toimitus olisi palauttanut ne taistelukentälle. Lisäksi uudet mallit, kuten IVJ, EIVÄT olleet uusia vaunuja, vaan peruskorjattuja vanhoista. Itseasiassa useassa lähteessä esitetyt luvut Malli IV:n valmistusmääritä ovat virheellisiä yksinkertaisesti siitä syystä, että niissä on mukana vaunut, jotka ylenivät itsekseen mallista IVD koko matkan IVJ:hin.
Ja viimeksi. Kurskin taisteluhan tässä oli sivuaiheena. Tiikerin 100 mm etupanssari kuulostaa hyvältä paperilla, mutta siinä taistelussa mm. Wittmann menetti osan Tiikereistään 14,5 mm pst-kivääreille. Kas kun niin pst kiväärit, kuin piiska tykitkin oli varustettu tähtäimin ja kuka tahansa asiansa osaava pstmies tähtäsi tietysti panssarin läpivienteihin kuten tähtäimiin, panssarilasitettuihin katseluvisiireihin ja aseiden läpivienteihin. Ja niin kissapeto puree nurmea.
Kokonaisuudessa T-34 oli paljon parempi vaunu ja M4 (Sherman) puolestaan luotettavin koko joukosta, joka on myös tärkeä ominaisuus. Esimerkiksi Panttereita esiintyi Kruskin taistelussa. Ne valaisivat tiet taistelukentälle syttymällä itsekseen tuleen.
Monessa kohtaa olet kyllä aivan oikeassa, muutamia kohtia kuitenkin haluan kommentoida.
Pz IV kuitenkin säilyi sodan loppuun saakkka panssariyksiköiden pääkalustona. Varaosien puutteeseen väittäisin silti suureksi syylliseksi erittäin pahasti huonontunutta yleistä huoltotilannetta, varsinkin sodan loppupuolella. Jos osia oli saatavilla, ei niitä saatu enää välttämättä toimitettua niitä tarvitseville. Vaunuja jouduttiin hylkäämään/tuhoamaan valtavat määrät vain koska ei ollut aikaa/varaosia suorittaa nopeita korjauksia.
Lisäksi väittäisin, että melko suuri osa esimerkiksi IV J-vaunuista oli aivan uusia, joukkoon tietysti mahtuu aina poikkeuksia, on tapauksia, joissa vaunuyksilöä on lähes mahdotonta tarkasti määritellä lukuisten "päivitysten" takia. Mutta IV D:stä ei kyllä helpolla saa IV J:tä, erot ovat melkoisen suuret.
Luonnollistahan on, että jokaisessa vaunussa on omat "heikot" kohtansa, täydellistä ja tuhoutumatonta tappokonetta ei ole vielä kukaan onnistunut tekemään, onneksi. Kurskiin osallistuneet Pantherit olivat todellakin vielä keskeneräisiä ja tuottivat todella suurta päänvaivaa korjauskomppanioille. Toimiessaan ne kyllä varmasti puolustivat paikkaansa siinä missä muutkin käytettävissä olleet vaunut.
Saksalaisissa tilastoissa on eroteltu erikseen uudet ja peruskorjatut vaunut. Korjatut ja "päivitetyt" vaunut eivät ole mukana tuotantoluvuissa. Loppujen lopuksi näitä peruskorjattuja vaunuja oli melko vähän, sillä ainoastaan pahoin vaurioituneet (mutta ei täysin tuhoutuneet) vaunut lähetettiin Saksaan korjattaviksi. Lievästi vaurioituneet korjattiin tietenkin rintamalla.
Saksalaiset itse laskivat, että Panzer IV on heikoilla T-34/85 -vaunua vastaan. Siksi vuoden 1944 puolivälistä lähtien vain yksi tehdas (itävaltalainen Nibelungenwerk) rakensi Panzer IV -vaunuja, ja senkin valmistamista alustoista osa meni muuhun käyttöön. Lukumääräisesti tärkemipänä vaununa Panzer IV pysyi kuitenkin jotakuinkin vuoden 1944 loppuun saakka, jolloin Panther-vaunujen määrä nousi suuremmaksi. Panther-vaunuja rakensi kolme tehdasta.
Myös vaunujen käyttövarmuudesta löytyy tilastoja "kansantarinoiden" sijaan. Normandian maihinnousun jälkeen Panzer IV, Panther ja Tiger -vaunujen käyttöluotettavuus oli melko tarkkaan samalla tasolla. Uudemmat panssarit pääsivät siis alkuvaikeuksien jälkeen samalla tasolle vanhan Panzer IV -vaunun kanssa. Sekin on tietysti mahdollista, että Panzer IV -vaunujen luotettavuus laski nousseen painon myötä.
Panzer IV -vaunu maksoi noin 100 000 RM (saksan markkaa), Panther 130 000 RM ja Tiger noin 260 000 RM. Lienee siis ollut oikea johtopäätös keskittyä rakentamaan enimmäkseen Panther-vaunuja.
Mihin lähteeseen kirjoituksesi Saksalaisten panssarivaunujen hinnasta perustuu?
Perustuuko muut "tilastot" samaan lähteeseen?
Hintoja löytyy esimerkiksi
Hahn: "Waffen und Geheimwaffen des Deutschen Heeres 1933-45"
Ostwald: "Kraftfahzeuge und Panzer der Reichswehr, Wehrmacht und Bundeswehr"
sekä Walter Spielbergerin laajasta kirjasarjasta. Hintoja löytyy hieman erilaisia, sillä joskus ne on ilmoitettu ilman aseistusta, radiota ja optiikkaa. Ja joskus "kokonaisena".
Taulukoita vaunujen käytöstä (ja käyttökunnosta) löytyy Thomas Jentzin "Panzertruppen" -kirjoista (kaksi osaa).
Itseasiassa tietoni Malli IV:stä perustuvat todelliseen vaunuun, joka istuu Bankhurstin Military Museum:in tiloissa Englannissa. Kyseessä on Malli IVG, joka oli ollut aiemmin Malli IVD ja saanut uuden tornin, suoraan keulalevyyn pultatun lisäpanssaroinnin ja telasuoja levyt ympärilleen. Muutostyöt oli kattavan opaslehden mukaan tehty Skodan tehtailla Tsekkosslovakkiassa satojen muiden vaunujen ohella. Opaslehti mainitsi myös muutoksista IVH ja -J malleihin, jotka eivät olleet mitenkään maatajärisyttäviä, niitä saatettiin tehdä kenttä oloissakin.
Mitä taas tulee T-34/85:een, niin Pantteri saattoi olla sitä vastaan parempi, kuin Malli IV, mutta Pantteri tuli taistelukentälle ensin. Eli sille ei ollut suoranaista tarvetta. Ja mitä tulee täällä esitettyihin hintoihin, niissä pitää pitää mielessä, että suurimmat uhraukset eivät olleet vaunujen hinnat, ne olivat kokoonpanolinjojen muutos vaunutyypistä toiseen. Siis, kun ensimmäiset Pantterit, epäluotettavat vajaa 100 A-tyyppiä, tekivät ensiesiintymisensä Kurskin taistelussa, olisi saksalaiset voineet rakentaa kenties kolme- neljäsataa Malli IVG:tä taistelua tukemaan. Ja venäläisillä ei ollut tuolloin vielä yhtään 85mm tykillä varustettua 'Sotkaa'.
Eli mihin Pantteria tarvittiin? Ei mihinkään. Saksalaiset olivat kai jonkinlaisessa V-ase huumassa, etsien mahtavaa asetta, joka löisi vastustajan yhdellä iskulla. He purkivat erinomaisen Malli IV:n huollon ja lykkäsivät pihalle mitä pelottavampia sotakoneita, joka kerran sotkien tuotantoa ja viivästyttäen tarvittavia täydennyspanssareita. He tuntuivat tekevän sitä kaikilla rintamilla ja kaikissa aselajeissa hölmöimpänä esimerkkinä uudet komeasti nimetyt vihreät jalkaväki- ja SS divisioonat, jotka saivat kyllä parhaat aseet, mutta vanhoille veteraani yksiköille ei herunut edes täydennyksiä, panssarikauhuista ja Stug-44:sista puhumattakaan.
Olen kyllä itsekin "törmännyt" useaankin ns. ei-standardinmukaiseen vaunuun, ja varmasti paljon sellaisia on tehtykin. Totta on myös melkoisen pienet erot myöhäisen H:n ja sitten taas J:n välillä. Sama pätee myös aikaisemmissa versioissa, myöhäistä G:tä ja aikaista H:ta on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Muutoksiahan tuotantolinjoilla tehtiin kokoajan, eikä jokaista muutosta kirjattu välttämättä mitenkään.
Tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, Pz IV oli kuitenkin jo -43 melkoisen pitkälti kehityskaarensa päässä, enää ei juurikaan voitu tehdä taisteluarvon parantamiseksi. Jo pelkästään lisääntynyt panssarointi ja uusi pitkäputkinen tykki aiheuttivat ongelmia, vaunusta tuli pahasti etupainoinen ja yleensäkin alkoi olemaan liian painava. Lisäksi ainakin itse en luottaisi siihen, etteikö vihollinen toisi jossain vaiheessa jotain tehokkaampaa asetta taistelukentille. Aseiden kehitystyö kun saattaa olla sota-aikoina hyvinkin nopeaa ja tehokasta. Ikävähän on todeta, että ihmiskunta on yleisesti ottaen kunnostautunut todella mainiosti niiden välineiden kehittelyssä, joilla saa toisista hengen mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi ensimmäiset Pantherit olivat mallimerkinnältään D, ei A. Tässä saksalaisten yleinen järjestelmällisyys ilmeisesti pääsi pettämään.
Olen pitkälti kyllä samaa mieltä tietynlaisesta "ihmeaseinnosta", joka saksalaisia tuntui vaivaavan varsinkin sodan loppupuolella. Olemassa jo olevien yksiköiden täydentäminen tosiaan useasti jäi retuperälle, mutta aina uusia yksiköitä voitiin perustaa ja lähettää lähes täysin ilman minkäänlaista taistelukokemusta suoraan tuhoonsa.
Vastaus:Pienet sarjat.
Eli Saksa tuotti useita panssarimalleja, joista pitkäpiippuisia Panzer IV tyyppejä n. 8000 kpl, Panttereita n5000 kpl , ja Tiikeri I vaunuja sellaiset puolitoistatuhatta ja II tyyppejä vajaat 500kpl.
Kaikissa niissä oli erityyppinen vaihteisto, osat eivät olleet vaihtokelpoisia jne.
Järki sanoo, että Tiikerit olisi viimeistään syksyllä -43 kannattanut ottaa pois sarjavalmistuksesta ja jatkokehittelystä.
Näin jäljelle olisivat jääneet ne vaunut, joista olisi ollut eniten hyötyä.(Pantteri oli nopeampi, iskunkestävämpi ja osin tulovoimaisempikin kuin Tiikeri ja PIV taas koeteltu ja riittävän hyvä perusmalli.)
Tämä järjestely olisi helpottanut oleellisesti huoltoa,tehostanut tuotantoa, mitä lukumääriin tulee ja ei sen lisäksi olisi heikentänyt vaan pikemminkin lisännyt panssaridivisioonien iskuvoimaa jo yllämainituistakin syistä johtuen.
SS:n organisoiminen olisi pitänyt lopettaa joihinkin 12 ensimmäiseen divisioonaan. Tämä vahvuus olisi riittänyt ns. "palokuntatoimintaan" ja riittävän koulutetun miestäydennyksen ja varustehuollon suorittaminen olisi ollut realisempaa.( Jos kaikki 12 SS-divisioonaa olisivat muodostaneet panssaroidun pääreservin, niin kyseessä olisi ollut todella strategisenkin luokan reservistä.)
Ihmeasesekoilun lisäksi (Joista A4/V2 muuten ylitti typeryydellään kaiken muun!)saksalaisten toinen pahe oli perustaa loputtomiin uusia ps. divisioonia sen sijaan, että olisi varmistettu olemassaolevien huolto ja kalustotoimitukset.
Niinpä ps. divisioonan taisteluvahvuudet olivat sitten sodan lopussa muutamia kymmeniä, mutta henkilöstöä ja tarvikkeita nuo tynköäosastot noielivät lähes täysivahvuisen yksikön lailla!
Entäs Maus? Se oli niin vahva ettei kestäny itteensäkkään.
Sakujen tiikerit taisi viettää eniten aikaa rautatiekuljetuksissa Reishbahnin hoteissa. Purkaminen ja lastaaminen oli aikaaviepä operaatio kapeine kuljetusteloineen ja pyörästöjen irroituksineen.
Tämä siksi että ne olisivat mahtuneet kulkemaan ylipäätään rautateille suuren leveytensä vuoksi!
Niinpä niitä tuhottiinkin suuret määrät juuri tässä vaiheessa. Panssareista suurimman osan sakut tuhosivat itse ns. itsetuhopanoksilla jotka oli sijoitettu vaunujen jousitustankojen läheisyyten. 2/3 osaa tuhottiin itse ammusten ja polttoaineen loppumisen takia ja pikkuvikojen vuoksi. Varsinkin Ardennien Tiikerituhot oli lähes kaikki näitä. Saksalaisten korjaustoiminta oli keskitetty tehtaisiin ja isommin vaurioituneet vaunut kuskattiin tehtaille ja "refirbisoitiin" samalla tai niistä tehtiin rynnäkkötykkejä tai jahtimalleja pyörivätornisten sijaan. Samoin pahasti vaurioituneita ja vanhempaa kalustoa muutettiin ammusvaunuiksi ja tykkialustoiksi.
Siispä kukaan ei varmasti pysty vaunutuotannon lukumääristä päättelemään mitkä oli uusia ja mitkä uusiotuotantoa resuista.
http://www.alanhamby.com/tigerlinks.html
Satoja kuvia tiikereistä! ALAREUNASSA
http://www.alanhamby.com/tigerlinks.html
http://www.alanhamby.com/cutaway.html
Tuosta selviää mitä se Tiikeri on sisältä!
WEBSITES
(Links will open in new window)
Achtung Panzer! One of the premiere sites related to German tanks of WWII.
Armorsite. Possibly the best Tiger I pages on the internet. Many other pages on other historic and modern tanks as well.
Tiger I info. Very nice site devoted entirely to the Tiger I. Has the complete Tigerfibel manual online.
Tiger tank H-E-181. Very comprehensive Tiger I site with many closeup pictures of every area of the Tiger.
Missing Lynx Great site for armor enthusiasts. Panzer Facts section has detailed information on every Tiger I modification.
Panzer Page. Has info on all German tanks of WWII with a very good Tiger I section.
WWII Tech. Very good history of Tiger I development. Has data on many other WWII tanks as well.
Panzerdiesel. History of the German Panzer troops.
Tiger-tank.com. Site of the most famous Tiger in the world, Tiger 131 of the Bovington Tank Museum.
Panzerworld. Excellent site with great articles on a variety of topics relating to German Panzers.
Panzer Projects Small site with some good clear Tiger pictures.
Tracklink. Site for armor modelling enthusiasts. Good source of information about armor details.
Armortek. Makers of an all-metal 1/6th scale radio controlled Tiger I.
Mark-1. Suppliers of a fiberglass 1/6th scale radio controlled Tiger I.
Field Of Armor Makers of a very popular ABS 1/6th scale Tiger I kit.
PanzerPhotos. Pictures of various Panzers.
Tigerpanzer. German site with German text devoted to the Tiger and all its variants.
Leksykon European site with non-English text. Contains pictures of almost every conceivable German vehicle of WWII.
Waffen HQ. European site with lots of Panzer information including downloadable movies and pictures.
Panzer Lexikon. German site with sections on WWII tanks of many nations including movie clips.
Jagdtiger. Yet another European site with downloadable movies and pictures of various German tanks.
Panzerwerke. Site dedicated to the assembly lines of German panzers.
Panzertruppen French website about Panzer divisions of both Heer and Waffen SS.
Onwar.com Technical data and great 4-view drawings of WWII AFV's from all the major combatant countries.
Panzer Archive German site with information on just about every German AFV of WWII.
Panzer IV Universe Site dedicated to the Panzer IV, often used as a support tank for the Tigers.
German King Tiger tank Comprehensive site about the Tiger II.
Porsche Panzers Interesting site on the involvement of Porsche in Panzer development.
Panzer Ace The best site on the life and career of SS-Hauptsturmführer Michael Wittmann.
PanzerNet Spanish site with a wealth of information on WWII Panzers.
Panzerplatte German site with some great pictures and a lot of information.
Tanks2Scale Site with many many color pictures and walkaround photos of tanks of all nations.
WWII Vehicles.com Excellent site with information and pictures on just about every WWII vehicle imaginable.
Tigers & Panthers Extensive site on the Tiger, with many photos and detailed text.
s.SS-Pz.Abt. 101 Tiger I's in Normandy Outstanding site focusing on the Tigers of s.SS-Pz.Abt. 101 with a wealth of information
Zimmerit.com Italian site with some good Zimmerit closeups and walkaround photos of various weapons
Kirjat ja videot
There are many publications on the Tiger I. These books are among the best :
Tigers in Combat I by Wolfgang Schneider & Jean Restayn.
Considered to be the definitive Tiger book. Covers Tigers used by the German Army.
Tigers in Combat II by Wolfgang Schneider & Jean Restayn.
Second of the two-volume set. This volume covers Tigers used by the SS.
Germany's Tiger Tanks: D.W. to Tiger I by Thomas L. Jentz & Hilary L. Doyle.
An in-depth analysis of Tiger I design, production, and modifications by one of the leading Tiger experts.
Tiger I on the Eastern Front by Jean Restayn .
Excellent collection of photographs and unit markings of Tigers operating in Russia.
Tiger I on the Western Front by Jean Restayn .
Second volume of photographs covering campaigns in the West.
Germany's Tiger Tanks: Tigers at the Front by Thomas L. Jentz.
Fine collection of unique Tiger photographs. One of the best photo histories.
Tiger Tanks by Michael Green.
Glossy paperback packed with information and clear photographs.
Michael Wittmann and the Tiger Commanders of the Leibstandarte by Patrick Agte.
Huge collection of Tiger photos from the 1st SS Panzer Division. Highly sought after out of print book.
Tiger I - 50th Anniversary Commemorative Collectors Edition by Uwe Feist & Bruce Culver.
One of the best collections of interior and detail shots available. Packed with photos and information. Another out of print volume.
--------------------------------------------------------------------------------
OTHER RESOURCES
Absolute Tiger I CD-ROM by Tamiya
Interactive CD-ROM with a wealth of information, including a 360° view of the interior. For PC or Mac.
Steel Tigers Video by Cromwell Productions
VHS video documenting the evolution of the Tiger. Also has a section on Michael Wittman.
The German Panzer Volume 1: Tiger and King Tiger Video by Chronos UK
VHS video focusing on the Tiger I, Tiger II and its variants.
Battle Stations: Tiger Attack! Video by The History Channel
Perhaps the most complete Tiger video, uses period footage and modern reenactment.
Tanks At War: Pz Kpfw VI Tiger DVD by DD Video
DVD packed with lots of period footage, paint schemes, unit markings, tank formation layouts and much more.
Saksalaiset tankit olivat muistaakseni diesel-moottoreilla varustettuja ja liittoutuneiden Sherman-tankit bensiinimoottorilla toimivia.
Saksalaisten lempi nimi Shermanneille oli "Bronson"--- sama nimi kuin amerikkalaisella tupkansytyttimellä. Molemmat nimittäin antoivat liekin ensi yrityksellä...
Kyllä ne saksalaiset tankit bensiiniä söivät, eikä dieseliä.
” Saksalaisten lempi nimi Shermanneille oli "Bronson"--- sama nimi kuin amerikkalaisella tupkansytyttimellä. Molemmat nimittäin antoivat liekin ensi yrityksellä...”
Sytkärin nimi oli Ronson ja se oli yleisessä myynnissä myös Suomessa!
Niin se vain oli,että maihinnousutaistelujen jälkeen jenkit etenivät ja sakut perääntyivät,oli panssarikalusto miten hyvää tahansa.
Sherman oli muuten kelpo vaunu, erityisesti brittien 76,2 mm tykillä varustettuna.
Neuvostoliitolla oli taistelussa mukana 1300000 miestä ja 7 000 tankkia, Saksalla 800000 miestä ja 2 350 tankkia.
Kyllä Saksan olisi pitänyt noilla voimasuhteilla pärjåtä, olihan ympärillä rajattomasti vapaata maata käydä liikkuvaa puolustussotaa, jossa Saksa oli lyömätön mestari. Vai oliko N-liitto jo kehittynyt mestarikssi ohi opettajiensa ?
Aika epärealistinen möläytys voimasuhteet huomioon ottaen! Etenkin, kun hyökkäys EI OLLUT YLLÄTYS vaan sitä odotettiin!