Se siitä...

Ei nyt tähän muuta kai voi spoilaamatta laittaa kun ytimekkäästi: "Helloooooooooooooooooooo...!"

Eihän tämä ihan helpointa materiaalia ollut, niin että haloooooo! mutta paikoitellen tuli jackpot. Putkeen katseltuna kokonaisuus varmaankin toimii paremmin kuin 1 jakso/viikko. Toisen seasonin legendaarisen lopetuksen yli ei tietenkään mitenkään voinut päästä, mutta katson varmasti neljännenkin seasonin tätä omituista tajunnanvirtaa, jos se joskus tehdään. Oliko tässä sitten tarpeeksi materiaalia 18 jaksoon vai oliko ennemminkin liikaa tyhjäkäyntiä ja puolet täytematskua, on ihan katsojasta kiinni? Lynch tekee aina tulkinnoille tilaa, joten 18 tuntia tätä tarjoaa varmasti taas vuosiksi iloa sarjan faneille, koska kaikkea ei todellakaan valmiiksi selitetä siistiin nippuun.

Sarjan jatko on tietysti täysin Kyle McLachlanin varassa, ilman häntä tämäkään season ei toimi. Lynch ja Frost eivät oikein keksi muille tekemistä ja pelkät nostalgiset cameo-roolit eivät sarjaa kannata.

Kokonaisuutena paljolti sama fiilis kuin X-filesin paluun kanssa. Sitä haluaa fanina tietysti lisää, mutta kuitenkaan ei millään pysty samaa magiaa tarjoamaan. Jos sen hyväksyy, että tämä on parikymmentä vuotta myöhemmin -versio ja kaikki ollaan sen verran vanhempia ja osa näyttelijöistä jo manan majoilla, eikä heidän hahmojaan enää näy, niin kelpo lisä kokonaisuuteen.

Innosti teemamusiikin myötä kuitenkin kuuntelemaan taas pitkästä aikaa Julee Cruisen eteerisen kaunista ja todellakin ajatonta Floating into the Night -levyä. Varsinkin "Into the Night" ja "Nightingale" palasivat soittolistalle.

The Returnin viimeisen jakson viimeisessä kohtauksessa Palmerien talon uutta omistajaa (Alice Tremond) muuten näyttelee talon (oikeasssa elämässä) uusi omistaja Mary Rebel.
Hän myös pitää taloaan auki Twin Peaks - faneille, jotka ahkeraan tulevat eri puolilta maailmaa Everettin kaupunkiin Laura Palmerin taloa katsomaan ...

Minua on kiinnostanut mm.tämän The Returnin aika ajoin herättämä keskustelu siitä, pitäisikö olla perinteisiä "alkuja ja loppuja" vai onko parempi, että niitä ei ole vaan että kaikki kiertää kehää.
En nyt täysin ole tosin sitäkään mieltä, että "loppu jäi taas avoimeksi", kyllähän se tiettyyn ratkaisuun nyt pääsi. Muistan jossain keskustelussa mm.väitetyn, että "Loppua" etsivät ovat epäluovia ja konservatiivisia, olen tästä itse vähän toista mieltä.
Mielestäni ihmismieli on sellainen, että se kuuluukin etsiä ratkaisuja. Jos ei niin ole, niin ihminen turhautuu ja ajautuu "oravanpyöriin", jolloin vaikka Dougie Jones - tyylinen vastaantuleva kaveri voitaisiin mieltää tosielämässäkin melko normaalina. Ratkaisu on se hetki, jolloin ihmisen kuuluu kokea tyytyväisyyttä ja tyydytystä, se ei ole elämässäkään mikään lopullinen päätös, mutta on vain mielekkäämpää ratkaista asioita ja tehdä niitä itselleen selviksi. Vähän tästä Twin Peaksissa taitaa olla kyse.
Toisaalta jos kaikki olisi "valmiiksi ratkaistua", niin hyvä ja paha menettäisivät merkityksensä, löytyisi jonkinlainen ihmislajia mullistava uusi tasapaino, nähtäisiin että asiat pitää tehdä hyötynäkökohdista. Tälläinenhän henkilö alkuperäisten sarjojen Cooper oli, jopa uskonnollisuuteen taipuvainen ja perinjuurin ratkaisuja hakeva, varmasti yksi syy sarjan arvoituksellisuuden lisäksi sille, miksi se sai niin paljon faneja.
Lisäksi että on "ratkaisuja", niin ne vievät juurikin elämää eteenpäin ja siitä kaikki taas jatkuu. Arvoituksethan ovat mystisiä siihen saakka kuin ne on ratkaistu, näin metafysiikkaan päin itselläni nyt heräsi, ja katselen eteenpäin !!

Moni pitää Laura Palmeria Twin Peaksin keskeisimpänä hahmona mm.tämä periamerikkalaisen yrittäjyyden vuoksi. Toisaalta oli Audrey Horne juurikin päinvastainen hahmo: jo lähtökohditaan rikas ja hyvissä asemissa. Audreyn esittäjä Sherilynn Fennin täti on periamerikkalainen Suzy Quatro, jonka bändissä on keikkaillut mm.Bonnie Tyler- vieläkin periamerikkalaisempi kenties.
Mutta monet asiat on luettava rivien välistä. Missä on siis hyvä ja missä paha, riveissä vai väleissä, vaiko ihan ihmisissä. Tai "Jostain suuresta" menossa jokaisen suuhun. Ei sillä kai ole väliä.
Jokainen kuulee, näkee, aistiikin, mutta pystyykö sitä kaikkea erottamaan sitten?!?!

mm.tämä on ihan hyvä; https://www.youtube.com/watch?v=gvw2rSoi1Rk

Robert Fosterin ja David Lynchin välisestä työskentelystä voisi jo tehdä todella hyvä dokumentin. Ainakin ajatellen, mitä noita pätkiä on nähnyt ...

TP 3. kauden julkaisu ekstroineen menee nähtävästi maaliskuun alkuun. Pohjoismainen julkaisu sisältänee kaikkiaan 9 blu-ray levyä.

Minusta kyllä tuon Sinisen Ruusun ja yleensä positiivisen ja negatiivisen "luonnottomuuden" alleviivaus alleviivaa sekä Lynchiä itseään. Ja myös koko Amerikkaan ja sen "perustarvetta" olla luonnollinen, joka ei useinkaan onnistu, koska Amerikka on nuori valtiona, ja muitten valtioitten"sulatusuuni", joka vaikuttaa (vähintäänkin) kahteen suuntaan monin eri tavoin ...
(Sininen Ruusu on siis niin "yliluonnollisen" kuin hyväksytyn/einiinhyväksytynkin symboli, ja ehkä symboloi "Mahdollisuuksia" jotka ihmiset (Amerikassa?) jättävät tai ovat jättänneet käyttämättä?!?