LUKU KAKSI

1. Epäuskovaisten keskuudessa eläminen ja sitä koskeva määräys. 2. Epäuskon asuinsijoilta islamin asuinsijoille muuttaminen.

1. Epäuskon asuinsijoilla eläminen

Lakioppineet ovat selittäneet ”Epäuskon asuinsijan” ja ”Islamin asuinsijan” käsitteet seuraavasti:

Epäuskon asuinsija on mikä tahansa maa, joka on epäuskovaisten hallitsema, jossa epäuskovaisten lait ovat vallitsevia, ja jossa poliittinen valta on heidän käsissään. Nämä maat voivat olla kahta eri tyyppiä. Yksi on sellainen, joka on sodassa muslimien kanssa, ja toinen on sellainen, jolla on aselepo heidän kanssaan. Ratkaiseva tekijä on se, että sitä hallitaan epäuskovaisten lakien mukaan; sillä se on ”Epäuskon asuinsija” tai ”Daar Al-Kufr” siitä huolimatta, vaikka siellä asuisi suuri muslimienemmistö.1

Islamin asuinsija on mikä tahansa maa, joka on muslimien hallitsema, ja jossa Sharii‟ah on vallitseva laki, ja jossa muslimeilla on poliittista valtaa. Se on Daar Al-Islaam siitä huolimatta, vaikka valtaosa väestöstä olisi epäuskovaisia, niin kauan, kuin muslimit hallitsevat sitä Sharii‟an mukaan.2

Koska islaam on kunnian ja arvovallan uskonto, on mahdotonta ajatella, että kukaan muslimi alistuisi epäuskovaisille; totisesti muslimin on kiellettyä asua heidän keskuudessaan ja tunnustaa heidän valtansa hänen ylitseen, sillä hänen läsnäolonsa heidän keskuudessaan saisi hänet tuntemaan itsensä heikoksi ja eristyneeksi, ja sitten hänestä tulisi taipuisa ja anteeksipyyteleväinen heidän edessään. Ensin häntä kutsuttaisiin hyväksymään heidät, ja sitten seuraamaan heitä. Mutta muslimien tulee olla täynnä moraalia ja itsevarmuutta; heidän tulee olla johtajia, ei seuraajia. Heidän tulee pidellä vallan ohjaksia; minkään vallan ei tule olla heidän yläpuolellaan, paitsi Allahin vallan. Näin ollen muslimien on kiellettyä pysyä maissa, joissa islamilla ei ole mitään asemaa, paitsi silloin, kun he kykenevät vapaasti harjoittamaan uskontoaan sekä noudattamaan sitä ilman mitään esteitä, ja vailla pelkoa siitä, että heidän läsnäolonsa siellä voisi vahingoittaa heitä jollain tavalla. Mikäli asia ei ole näin, niin siinä tapauksessa heidän on pakko muuttaa parempaan paikkaan, jossa islamin arvovallalla on jonkinlainen asema. Jos he kieltäytyvät tekemästä niin vaikka kykenisivät, niin siinä tapauksessa heillä ei ole enää mitään vaateita tästä uskonnosta (ts. heidän on enää turha välttää olevansa muslimeita).



1 Abdur Rahman Ibn Sa‟dii, “Al-Fataawaa As-Sa‟diyya”, osa1/92, 1. painos, 1388 A.H. Daar Al-Hayaat, Damaskus 2 Sama kirja, osa 1/92

Mitä tulee sellaiseen henkilöön, joka elää Karmatialaisten6 maassa omasta vapaasta tahdostaan, niin hän on vailla epäilystäkään epäuskovainen, sillä he ovat islamin vannoutuneita vihollisia, ja epäuskovaisia ja uskonluopioita, jotka ainoastaan haluavat muslimien tuhoa.

Koskien niitä, jotka elävät sellaisessa maassa, jossa joitain harhaoppisia, epäuskoon johtavia taipumuksia on valloillaan, niin heitä ei pidetä epäuskovaisina, sillä islaam on korkeimpana sellaisessa maassa, jossa on mahdollista harjoittaa islamia avoimesti: Vahvistaa Profeetta Muhammadin saws viesti, lukea Koraania, suorittaa rukoukset sekä Ramadanin paasto, ja täyttää velvollisuutensa täydellisesti.

Profeetan saws sanojen „En ole vastuussa yhdestäkään muslimista, joka pysyy epäjumalanpalvojien keskuudessa‟ tulisi tehdä selväksi se, minkä olemme jo sanoneet. On selvää, että Profeetta saws viittaa tässä ‟Daar Al-Harbiin‟, ja koska hän nimitti joitain seuralaisia Khaibarin (juutalainen maa-alue) kuvernööreiksi, vaikka kaikki siellä asuvat olivat juutalaisia.

Mikäli epäuskovainen valloittaa jonkin muslimimaan ja sitten tunnustaa heidän uskontoaan (islamia), mutta sitten saavuttaa vallan heistä ja tunnustaa muuta uskontoa kuin islamia, niin jokainen, joka elää hänen kanssaan ja tukee tai palvelee häntä millään tavalla, on epäuskovainen vaikka hän väittäisi olevansa muslimi, kuten edellä on mainittu.”7

Shaikh Hamad ibn ‟Atiiq, olkoon Allaah hänelle armollinen, jakoi ei-islamilaisissa maissa asuvat muslimit kolmeen ryhmään: (1) Ne, jotka haluavat asua ei-muslimien joukossa koska pitävät heistä; (2) Ne, jotka elävät ei-muslimien joukossa, mutta laiminlyövät velvollisuutensa tuomita epäuskon; sekä (3) Ne, jotka elävät ei-muslimien joukossa, mutta täyttävät velvollisuutensa tuomita epäuskon.

Ensimmäinen ryhmä: He pysyvät epäuskovaisten joukossa omasta valinnastaan ja halustaan; he ylistävät ja kiittelevät heitä ja irtisanoutuvat mielellään muslimeista. He auttavat epäuskovaisia heidän taistelussaan muslimeita vastaan millä tahansa tavalla jolla kykenevät – fyysisesti, moraalisesti ja rahallisesti. Sellaiset ihmiset ovat epäuskovaisia, heidän asemansa on aktiivisesti ja tarkoituksellisesti uskonnon vastainen. Allaah sanoo:

”Uskovaiset eivät ota epäuskovaisia liittolaisikseen uskovaisten sijaan. Joka tekee näin, niin Allaah ei koskaan tule auttamaan häntä millään tavalla...” [Aal ‟Imraan 3:28]

At-Tabari toteaa, että sellainen henkilö on irtisanoutunut Allahista, ja että Allahilla ei ole mitään tekemistä sellaisen henkilön kanssa, joka aktiivisesti hylkää Hänet ja kieltää Hänen uskontonsa. Allaah sanoo:

”Oi te, jotka uskotte! Älkää ottako juutalaisia ja kristittyjä suojelijoiksi, he ovat toinen toistensa suojelijoita, ja joka teistä liittoutuu heidän kanssaan, niin totisesti hän on yksi heistä.” [AlMaa‟idah 5:51]

Ja Profeetan saws sanoin: “Joka liittyy epäuskovaisiin ja elää heidän joukossaan, on yksi heistä.”8

6 Karmat-nimisen miehen 800-luvulla perustama islamin ulkopuolinen sekti, joka mm. väittää Koraanin olevan pelkkä vertauskuva, ja kieltää rukouksen, paastoamisen ja ilmestyksen. 7 Ibn Hazm, Al-Muhalla‟, osa13/139-140 8 Ibn „Atiiq, “Ad-Difaa‟”, s.10-12.
„Abdullaah Ibn „Umar sanoi: “Joka asettuu epäuskovaisten joukkoon, juhlii heidän juhliaan ja liittyy heidän ratsuväkeensä ja kuolee heidän keskuudessaan, tullaan myös nostamaan ylös heidän joukossaan Ylösnousemuksen päivänä.”9

Muhammad ibn „Abdil-Wahhaab, olkoon Allaah hänelle armollinen, mainitsi, että sellaisen muslimin tapauksessa, jonka kansa pysyy epäuskossa ja seuraa islamin vihollisia, niin hänestäkin tulee epäuskovainen, mikäli hän kieltäytyy hylkäämästä kansansa vain sen takia, että se (heidän jättämisensä) on hänelle vaikeaa. Hän päätyisi taistelemaan muslimeita vastaan kansansa rinnalla, omaisuudellaan ja elämällään. Ja jos he määräisivät häntä naimaan isänsä vaimon, eikä hän pystyisi estämään sitä muuta kuin muuttamalla pois maastaan, niin hän menisi hänen kanssaan naimisiin. Hänen liittolaisuutensa ja osanottamisensa heidän kanssaan heidän kampanjaansa islamia vastaan sekä heidän ponnisteluissaan Allahia ja Hänen Lähettilästään saws vastaan on paljon pahempi, kuin isänsä vaimon kanssa naimisiin meneminen. Hän on myös epäuskovainen, josta Allaah on sanonut:

”Tulette löytämään toisia, jotka haluavat suojelusta teiltä ja omalta kansaltaan. Joka kerta, kun heitä kohtaa koettelemus, he sortuvat siihen. Joten jos he eivät vetäydy luotanne, eivätkä tarjoa teille rauhaa, eivätkä pidättele käsiään (vahingoittamasta teitä), niin ottakaa heidät kiinni ja tappakaa heidät missä ikinä löydätte heitä. Ja heitä vastaan olemme antaneet teille selvän valtuutuksen.” [An-Nisaa‟ 4:91]

Toinen ryhmä: He ovat niitä, jotka jäävät epäuskovaisten joukkoon rahan, perheen tai kotimaan takia. He eivät osoita vahvoja siteitä uskontoaan (islamia) kohtaan, eivätkä muuta pois. He eivät tue epäuskovaisia muslimeita vastaan sanallisesti tai teoin. Heidän sydämensä eivät ole kiinni heissä, eivätkä he puhu heidän puolestaan. Sellaista henkilöä ei pidetä epäuskovaisena pelkästään sen takia, että hän jatkaa epäuskovaisten keskuudessa asumista, mutta monet sanoisivat, että hän on tottelematon Allahia ja Hänen Lähettilästään kohtaan olemalla lähtemättä muslimien luokse asumaan, vaikka hän saattaakin salaa vihata epäuskovaisia. Allaah on sanonut:

”Totisesti ne, joiden sielut enkelit ottavat (kuolemassa) kun he ovat tekemässä vääryyttä itselleen, he (enkelit) tulevat sanomaan heille: 'Missä (tilassa) te olitte?' He vastaavat 'Olimme heikkoja ja sorrettuja maassa.' He (enkelit) sanovat: 'Eikö Allahin maa ollut tarpeeksi laaja, jotta teette hijran siinä?' Joten sellaisten leposija on Helvetti - mikä huono määränpää se onkaan.” [AnNisaa‟ 4:97]

Ibn Kathiir toteaa: He tekivät vääryyttä itselleen kieltäytymällä muuttamasta. Hän jatkaa sanomalla, että tämä jae vakiinnuttaa yleisen säännön, joka pätee jokaiseen, jota estetään harjoittamasta uskontoaan, ja joka siitä huolimatta vapaaehtoisesti pysyy epäuskovaisten keskuudessa. Oppineiden keskuudessa ei ole mitään erimielisyyttä (tätä asiaa koskien), ja kaikissa lähteissä sanotaan, että tällainen teko on kielletty.10

Al-Bukhaarii kertoi Ibn ‟Abbaasin sanoneen, että tämä jae koski ”Joitain muslimien joukosta olleita henkilöitä, jotka jäivät Profeetan saws aikana Mekan pakanoiden keskuuteen kasvattamaan heidän joukkojaan. Kun taisteluja puhkesi, jotkut heistä tapettiin ja jotkut haavoittuivat. Sitten Allaah paljasti jakeen ‟Totisesti ne, joiden sielut enkelit ottavat (kuolemassa) kun he ovat tekemässä vääryyttä itselleen.‟”11



9 Ibn Taimiyyah sanoi kirjassaan “Iqtidaa‟ As-Siraat Al-Mustaqiim”, s.200, että tämän hadiithin kertojaketju on sahiih. 10 “Tafsiir Ibn Kathiir”, 2/343; Ibn „Atiiq, “Ad-Difaa‟”, s.13. 11 “Sahiih Al-Bukhaarii”, osa 8/262, hadiith 4596.

Tämä ilmestys torjui mitkä tahansa tekosyyt, mitä heillä olisikaan saattanut olla:

”Sano: ‟Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, sukulaisenne, hankkimanne omaisuus, kauppa jossa pelkäätte tappiota, tai talo jota rakastatte, ovat teille rakastetumpia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä sekä taisteleminen Hänen tiellään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo päätöksensä (ts. rangaistuksensa). Ja Allaah ei johdata niitä, jotka ovat pahantekijöitä.‟” [AtTawbah 9:24]

Jokainen, joka kieltäytyy muuttamasta, käyttää jotakin näistä kahdeksasta tekosyystä. Mutta Allaah on jo hylännyt nämä tekosyyt sanoen, että ne, jotka tekevät sellaisia väitöksiä, ovat tottelemattomia Häntä kohtaan – ja tämä oli erityisesti niitä koskien, jotka päättivät pysyä Mekassa, joka on pyhin paikka maan päällä. Allaah vaati uskovaisia lähtemään siitä paikasta, ja edes rakkaus sitä kohtaan ei ollut hyväksyttävä tekosyy. Joten kuinka sellainen tekosyy sitten pätisi muihin paikkoihin, kuin Mekkaan?12

Kolmas ryhmä: He ovat niitä, jotka pysyvät epäuskovaisten keskuudessa vailla esteitä, ja heitä on kahdenlaisia:

1. Ne, jotka kykenevät avoimesti julistamaan uskontoaan ja irtisanoutumaan epäuskosta. Aina kun he kykenevät, he irtisanoutuvat selkeästi epäuskovaisista ja kertovat heille avoimesti, että he ovat kaukana totuudesta, ja että he ovat väärässä. Tämä on sitä, joka on tunnettu nimellä ‟Idhhaar AdDiin‟, tai „Islamin julistaminen‟. Tämä on se asia, joka vapauttaa henkilön velvollisuudesta muuttaa. Kuten Allaah on sanonut: ”Sano: ‟Oi epäuskovaiset, minä en palvo sitä, mitä te palvotte, ettekä te palvo sitä, mitä minä palvon…‟”

Täten Muhammadia saws määrättiin kertomaan epäuskovaisille heidän selkeästä epäuskostaan, sekä siitä, että heidän uskontonsa ei ollut sama, eikä myöskään heidän palvontansa, tai se, mitä he palvoivat. Se, että he eivät voi olla Allahin palvelijoita niin kauan kuin he pysyivät vääryyden palvelijoina. Hänet määrättiin ilmaisemaan tyytyväisyytensä islamiin uskontona, sekä kieltäytymisensä epäuskovaisten uskonnosta. Allaah sanoo:

”Sano: ‟Oi ihmiset! Jos teillä on epäilyksiä minun uskonnostani (islamista), niin (tietäkää, että) minä en palvo niitä, mitä te palvotte Allahin rinnalla, vaan palvon Allahia, Joka saa teidät kuolemaan, ja minut on määrätty olemaan uskovaisten joukosta. Ja (minulle on kerrottu että) käännä kasvosi kohti uskontoa haniifan (islamilainen monoteismi), äläkä koskaan ole yksi epäjumalanpalvojista.‟” [Yuunus 10:104-105]

Näin ollen sellaisen, joka tekee tämän, ei ole pakollista muuttaa. Uskontonsa julistaminen ei tarkoita sitä, että yksinkertaisesti jättää ihmiset palvomaan sitä mitä he haluavat, kommentoimatta mitään, kuten kristityt ja juutalaiset tekevät. Se tarkoittaa sitä, että on selkeästi ja suoraan tuomittava se, mitä he palvovat, sekä osoitettava vihollisuutta epäuskovaisia kohtaan – mikäli tässä epäonnistuu, niin se ei ole islamin julistamista.

2. Niillä, jotka elävät epäuskovaisten joukossa, ja joilla ei ole keinoa lähteä, tai joilla ei ole voimia pitää puoliaan, on lupa jäädä. Allaah sanoo:

”Paitsi heikot miehistä, naisista ja lapsista, jotka eivät kykene tekemään suunnitelmaa eivätkä saamaan johdatusta tiellä.” [An-Nisaa‟ 4:98]

12 Ibn „Atiiq, “Ad-Difaa‟”, s. 13-14, ja katso myös Ibn ‟Atiiqin “Bayaan An-Najaat wal-Fakak”, s.70-72.

Mikäli ei kykene julistamaan uskontoaan tai ei pysty välttämään heidän tukemistaan, niin siinä tapauksessa ei ole sallittua mennä heidän keskuuteensa kaupankäynnin takia. Oppineet ovat käsitelleet tätä aihetta, ja asianomainen tuki heidän näkökantaansa löytyy Profeetan saws hadiitheista. Allaah on vaatinut kaikkia uskovaisia pitämään kiinni uskonnostaan sekä vastustamaan epäuskovaisia. Minkään asian ei ole sallittua jäytää tai häiritä näitä velvollisuuksia (ts. niiden täyttämistä).16


13 “Tafsiir Ibn Kathiir”, osa 2/343. 14 Al-Baghawi, “Sharh As-Sunnah”, osa 10/246. 15 Tämä on lainattu “Al-Jaami‟ Al-Fairid”:ista, mutta kirjoittaja ei kyennyt löytämään sellaisia viittauksia Musnadista. 16 Ks. “Al-Jaami‟ Al-Fariid”, s.382, 2. painos.

Hijrah on ensiarvoisen tärkeä osa islamia: se on samalla sekä johtava liittolaisuuden ja vihollisuuden (al-walaa‟ wal-baraa‟) periaate, että korkein ilmentymä siitä. Muslimit eivät ikinä olisi kyenneet hylkäämään kotejaan ja perheitään, altistaen itsensä eron tuskalle ja pois muuttamisen vaikeudelle, ellei se olisi ollut välttämätöntä heidän uskontonsa harjoittamiselle sekä islamin julistamiselle maassa. Allaah lupasi näille muuttajille suuren palkkion niin tässä maailmassa kuin seuraavassakin, sanoen:

”Ja ne, jotka muuttivat Allahin takia kärsittyään sortoa, tulemme varmasti antamaan heille hyvän asumuksen tässä maailmassa, ja totisesti tuonpuoleisen palkkio on suurempi, jos he vain tietäisivät. Ne, jotka olivat kärsivällisiä ja luottivat Herraansa täydellisesti.” [An-Nahl 16:41-42]

Hei muslimisika, ootko jo leikannut häppärit irti vaimoiltais?

Suura 2:223 Vaimonne ovat teidän vainionne, käykää vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!



Suura 3: 109 Te olette paras seurakunta, mikä on muodostunut ihmisten keskuuteen. Te määräätte ihmisille oikeat elämäntavat, estätte heitä pahuudesta ja uskotte Jumalaan. Jos Pyhän kirjan saaneet olisivat uskoneet, olisi se ollut heille parempi; heidän keskuudessaan on uskovaisia, mutta useimmat heistä ovat jumalattomia.
Suura 9:123 Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.”
Suura 2:89 Jumala kirotkoon uskottomat.
Suura 2:90 He keräävät vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa nöyryyttävä rangaistus.
Suura 48: 29 Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan.

“Samaten orjanaisella ei ole oikeutta kieltäytyä herransa vaatimuksista ellei hänellä ole hyvää syytä. Jos orjanainen ei tottele, herralla on oikeus kurittaa häntä sopivaksi katsomallaan tavalla sharialain sallimin keinoin.”
http://islamqa.info/en/ref/33597
Islam sallii miehen olla sukupuoliyhteydessä orjanaisen kanssa, olipa miehellä vaimo tai vaimoja tai olipa hän naimaton tai ei. Vaimolla ei ole oikeutta paheksua aviomiestään tämän naispuolisista orjista tai sitä, että hän on sukupuoliyhteydessä näiden kanssa. (http://islamqa.com/en/ref/10382)