Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta ja se on saanut hyvin vääristyneitä muotoja. Kuvitellaan, että tasa-arvo on sitä, kun miehet ja naiset ovat samoissa ammateissa kaikilla aloilla, heillä on sama palkka ja sama ammattinimike.
Ei ole haluttu ottaa huomioon sitä, että miehet ja naiset on alun perin jo luotu erilaisiksi ja siksi on luonnollista ja aivan oikein, että miehet ovat ns. miesten ammateissa ja naiset naisten ammateissa. Toki on myös sellaisia ammatteja, jotka sopivat kummallekin sukupuolelle.
Mitä palkkoihin tulee, niin oikeudenmukaista on se, että ihminen saa työstään sen palkan, josta hän on sopinut työnantajan kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä miesten ja naisten tasa-arvon kanssa.
Tasa-arvo intoilijat ovat myös vaatimassa ammattinimikkeiden muuttamista sukupuolineutraaleiksi, niin että esim. mies-sana pitäisi saada pois sellaisista ammattinimikkeistä kuin sähkömies. palomies, merimies, putkimies, puhemies, kirvesmies jne. vaikka niissä ammateissa ylivoimainen enemmistö on miehiä. Tasa-rvoa ne eivät loukkaa millään tavalla.
Ihmisen sukupuoli-identiteetti on ihmisarvo. Sitä tulee kunnioittaa ja ilmentää aina kun mahdollista, eikä yrittää kieltää, niin että koulussa poikia ei saisi kutsua pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi, kuten Suomen Opetushallituksen tasa-arvo opas antaa ymmärtää.
Sukupuolettomuus ei ole mitään tasa-arvoa, vaan sukupuolisyrjintää. Siksi naispuolisia ammatinharjoittajia pitäisi kutsua sellaisilla nimikkeillä, jotka ilmaisevat heidän sukupuolensa aina kun se kielellisesti on vain mahdollista esim. seuraavasti: opettajatar, kirjailijatar, laulajatar, papitar, poliisitar, sairaanhoitajatar, tarjoilijatar, myyjätär, autoilijatar, ompelijatar, kansanedustajatar jne.
Samasta syystä urheiluselostajien tulisi kutsua naisurheilijoita nimityksillä: juoksijatar, hyppääjätär, hiihtäjätär, voimistelijatar, luistelijatar jne.
Annetaan siis miesten olla edelleen miehiä ja naisten naisia täysillä mausteilla!
Ei ole haluttu ottaa huomioon sitä, että miehet ja naiset on alun perin jo luotu erilaisiksi ja siksi on luonnollista ja aivan oikein, että miehet ovat ns. miesten ammateissa ja naiset naisten ammateissa. Toki on myös sellaisia ammatteja, jotka sopivat kummallekin sukupuolelle.
Mitä palkkoihin tulee, niin oikeudenmukaista on se, että ihminen saa työstään sen palkan, josta hän on sopinut työnantajan kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä miesten ja naisten tasa-arvon kanssa.
Tasa-arvo intoilijat ovat myös vaatimassa ammattinimikkeiden muuttamista sukupuolineutraaleiksi, niin että esim. mies-sana pitäisi saada pois sellaisista ammattinimikkeistä kuin sähkömies. palomies, merimies, putkimies, puhemies, kirvesmies jne. vaikka niissä ammateissa ylivoimainen enemmistö on miehiä. Tasa-rvoa ne eivät loukkaa millään tavalla.
Ihmisen sukupuoli-identiteetti on ihmisarvo. Sitä tulee kunnioittaa ja ilmentää aina kun mahdollista, eikä yrittää kieltää, niin että koulussa poikia ei saisi kutsua pojiksi eikä tyttöjä tytöiksi, kuten Suomen Opetushallituksen tasa-arvo opas antaa ymmärtää.
Sukupuolettomuus ei ole mitään tasa-arvoa, vaan sukupuolisyrjintää. Siksi naispuolisia ammatinharjoittajia pitäisi kutsua sellaisilla nimikkeillä, jotka ilmaisevat heidän sukupuolensa aina kun se kielellisesti on vain mahdollista esim. seuraavasti: opettajatar, kirjailijatar, laulajatar, papitar, poliisitar, sairaanhoitajatar, tarjoilijatar, myyjätär, autoilijatar, ompelijatar, kansanedustajatar jne.
Samasta syystä urheiluselostajien tulisi kutsua naisurheilijoita nimityksillä: juoksijatar, hyppääjätär, hiihtäjätär, voimistelijatar, luistelijatar jne.
Annetaan siis miesten olla edelleen miehiä ja naisten naisia täysillä mausteilla!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se ei ole vääristynyt, vaan vääristetty. Vuoden -95 jälkeen on tullut paljon muutoksia asenne- ja arvomaailmoihin. Ennen Suomi oli yhtenäisempi kansa, mikä on ihan luonnollinen olomuoto sivistyneessä maassa. Kansainvälistymisbuumi on luonut omituisia tarpeita rikkoa vanhaa arvo- ja asennemaailmaa ja luoda uutta sisältöä, jotta saadaan aikaan muutosta, että ihan kun se olisi sitä "kansainvälistymistä". Monille suomalaisille "kansainvälistyminen" tarkoittaakin, että vanha on vanhanaikaista, siksi tuhottava. Samalla kuitenkin rikotaan yhteiskuntarauhaa tällaisella mädännäisellä ajattelutavalla ja kansa alkaa jakaantua ja syntyy vastakkainasettelua. EU-Suomi on monella tavalla mädännäinen maa, ruohonjuuritasolta Arkadianmäelle asti. Paluu Järkeen tapahtuu EU-eron kautta.