Onko ortodoksisissa seurakunnissa suuria eroja?Tarkoitan sitä mitä esiintyy esim.helluntaiseurakunnissa.Jokainen tuntuu olevan omanlaisensa!Siitä en oikein pidä.Itse olen seurakuntaa vailla oleva ja siksi kyselisin Tampereen ort.kirkosta.Millainen ilmapiiri siellä on eli otetaanko siellä uudet kävijät vastaan?Olen joissakin protestanttisissa seurakunnissa kokenut suoranaista pilkkaa koska en ole osannut/tiennyt "talon tapoja"..Eihän sen niin pidä olla!
seurakuntaa kaipaava
rukouksen ystävä
645320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
olla, tosiaan. Uskoisin, että seurakunnissa otetaan hyvin lämpimästi ja avoimesti kaikki ortodoksisuudesta kiinnostuneet vastaan. (Tietysti seurakunta koostuu yksilöistä ja on mahdollista, että joku katsoo toista hieman pitkin nenänvartta, mutta ei niin saisi olla! Meillä kaikilla on kuitenkin omat heikkoudet.)
"Talon tavat" taas ovat sellaisia, että ne oppii ajan myötä ja monet "syntymästään" saakka olleet ortodoksit tekevät tapojaan tietämättä edes niiden merkitystä. Joten siitä on turha potea huonoa omaatuntoa.
Olen itse ortodoksi päkaupunkiseudulta. Ainakin meillä hgin srkssa otetaan kaikki kyllä yhtä lämpimäti vastaan, mutta tuosta jutusta minulle heräsi tunne, ettet ole itse ortodiksi...(?)
Tai ainakin kun puhuit, ettei sinua hyväksytty helluntailaisiin, eikä johonkin toiseen yhteisöön..? Haetko siis vaan "jotain" paikkaa, jonne mennä, ihan sama, onko luterilaisia, helluja, tai muslimeja? Ortodoksisuus on uskonto, jota tosiaan täytyy edustaa ylpedellä. Ei niin, että "kunhan kokeilen tänään tätä paikkaa". Jos vain etsit jotain, mihin kuulua, kokeile vaikka maalauskerhoa. Ei siis millään pahalla. Ja jos sinut taas on torjuttu niin monessa paikassa, mieti, voisiko vika olla sinussa itsessäsi..????
Minä olen itsekin osallistunut juuri Helsingin seurakunnan jumalanpalveluselämään. Yleensä ottaen olen kokenut olevani erittäin tervetullut. Isossa seurakunnassa ollaan totuttu siihen, että uusia kasvoja ilmestyy paikalle ja mahdollisesti kyselee asioita. Pienemmissäkin seurakunnissa luulisi olevan avoimuutta tavata uusia ihmisiä. Rohkeasti mukaan vain toimintaan!
Lyoniksen viestiä haluaisin kommentoida kertomalla, että kaikki eivät välttämättä ota kaikkia lämpimästi vastaan. Olen tavannut seurakuntalaisia, jotka eivät edes vaivaudu tervehtimään. Ylimielisen oloinen Lyoniksen kuittailu kysyvälle ihmiselle ei ole kovinkaan mukavaa.
Mikäli tällaisiin umpimielisiin seurakuntalaisiin törmää, pitää yrittää ymmärtää tämän olevan osa heidän persoonaansa eikä koko ortodoksisen kirkon jäsenten kuva.
Itse olen kompuroinut kohti Ortodoksista Kirkkoa jo noin 4 vuotta. Suurin kamppailu on tietysti ihmisen oma kasvaminen, oppiminen ja kokeminen, mutta en ihan allekirjoita, että tulija aina vastaanotetaan rakkaudella. Itse kävin palveluksissa kolmisen vuotta ennen kuin eräs vanhempi mies puhui minulle. Näin vaikka osallistuin myös seurakunnan erilaisiin luentoihin ja keskustelutilanteisiin. Olin niissä ainoa luterilainen, ja sen kyllä tunsi muiden käytöksestä. Tilanne masensi minua niin, että vaikka Kirkko on minulle rakas ja tunnen Ortodoksisen Kirkon henkiseksi kodikseni, en käy palveluksissa. Kerään nyt voimia ja paastoan, koitan saada itseni kerätyksi kirkkoon nyt paaston aikana, ja olla mukana, kun koittaa ihana pääsiäinen.
Te rakkaat seurakuntalaiset ja papit, älkää ylenkatsoko tulijoita. Kirkon oven avaaminen ensimmäistä kertaa on epävarma ja haavoittuva haparointi kohti Kirkkoa.
Tilanteesi kuulosti ikävältä. Kaikki olemme erehtyväisiä ja joskus tuollaista ylenkatsomista voi esiintyä. Älä kuitenkaan lannistu moisesta, vaan käy ihmeessä vain palveluksissa! Sinnehän ei mennä tapaamaan ihmisiä, vaan kuulemaan Jeesuksen ja muiden pyhien ihmisten sanaa. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Unioninkadulla on ehtoopalvelus päivittäin klo 17.00. Erityisesti paastonajan palvelukset auttavat hiljentymään Vanhan testamentin tekstien äärellä ja rohkaisevat tutkiskelemaan kirkon opetusta kotonakin. Rohkeutta!
Nyt on minua taidettu tulkita väärin. Itse en ole koskaan kenellekkään uudelle seurakunnan jäsenelle sanonut/tehnyt mitään, että he tuntisivat olonsa uhatuksi/epämiellyttäväksi, lähinnä ihmettelin, mitä uskontokuntaa "rukouksen ystävä" edustaa, kun ei tuosta viestistä selvinnyt. Onko hän "seurakuntia kiertävä muukalainen" vai ajatellut kääntymistä. Ja jos ´motiivina on jälkimäinen, mikä on mahd. muutoksen halun syy?? Oko ihan sama, minkä uskonnon piirissä rukoilee, kunhan otetaan ilolla vastaan?? Jos sinulla, Akanaja, tai jollain muulla on selventävä mielipide/näkökulma, kommentoikaa!
näkökohdan. Ortodoksiseen kirkkoon liittyvän on tunnettava ortodoksisuus omakseen - protestantin on ensin tajuttava, että hän on tulossa jäseneksi kirkoon, joka todella kantaa mukanaan vanhinta kristillistä perinnettä. Ortodoksinen kirkko ei ole mikään vaihtoehtoliike, johon voi tulla vain kokeilemaan vähäksi aikaa ja mahdollisesti tuomaan omia uudistusehdotuksiaan ja näkemyksiään mukanaan.
ortodoksikirkko hengellisyytensä enemmän vanhan kuin uuden testamentin puolelta?
ortodoksikirkkoon pyrkivälle:opettele paistamaan karjalanpiirakoita ja käyttämään huivia. Varaudu, ettei sinua tervehditä ja halauksen saa vieurskaveri, muttet sinä, joka et ole päässyt ehtoolliselle ( vain jäsenet saavat osallistua).Jos ilmaiset halusi liittyä kirkon jäseneksi, sinua toppuutellaan ja epäillään uskoa sekä tentataan asioita, joita ei varmasti tiedä yksikään "kirkkomummo". eli tulokkaan on oltava paljon tietoisempi kirkon kaikista tavoista ja historiasta kuin siihen lapsena kastetut. Tulet olemaan ikuisesti "käännynnäinen" ja alhaisempaa kastia.Tulet huomaamaan, että käytäntö ja teoria eivät kohtaa siinä kirkossa. Saat varmaan tälläkin palstalla hymistelyä, mutta älä usko!
En osaa paistaa karjalanpiirakoita, enkä käytä huivia. Tervehtiä voi itsekin ensin, eikä vain odottaa toisen tekevän aloitetta. Toppuuttelu ja tenttaus oli minun mielestäni hyvä asia. Enkä koe olevani alempaa kastia, eikä minua sellaisena kohdellakaan. Käytännön ja teorian ero johtuu meidän syntisten ihmisten epäonnistumisesta.
Olen pahoillani, että sinä nimim.pettynyt olet kokenut (?) pettymyksen ortodoksikristittyjen suhteen. Kirkko on kuitenkin enemmän kuin enemmän ja vähemmän (epä)täydellisten jäseniensä summa.
Mihin tahansa joukkoon on vaikea uuden ihmisen sopeutua ja sitä vaikeampaa on uudelle jäsenelle mitä henkilökohtaisemmasta asiasta on kyse. Ortodoksinen kirkko ei halua kolmen viikon jäseniä vaan ihmisiä, jotka ymmärtävät valintansa merkityksen. Kun kirkkoon ei voi liittyä rasti ruutuun -periaatteella, ihmiset jotka liittyvät, tietävät mitä haluavat ja saavat. Ei ole sattuma, että uskontojen uhreissa (vai mikä se nyt on pettyneiden sydänten kerho) ei liene yhtään entistä ortodoksia.
En ole kuullutkaan, että kirkkoon liittymisen yhteydessä on jonkinlainen tietokilpailu. Olen luullut, että silloin keskustellaan uskon perusteista, valinnan tärkeydestä (meidän mielestä kysymys on elämästä ja kuolemasta!) ja tietenkin käytännön asioista. Ystäväni Rolf liittyi vuosia sitten, mutta enpä ole nähnyt hänen päässään vielä huivia tai kuullut hänen aloittaneen kokkikurssia.
Uusortodoksit ovat papistolle erityinen haaste, mutta vuosien saatossa he sulautuvat joukkoon mukaan. Käsittääkseni erittäin huomattava osa uskonnonopettajista ja varsinkin piispoista on kirkkoon aikuisena liittyneitä.
aktivoituivat äkkiä, niinkuin epäilinkin. Se älähtää, johon kalahtaa!
Jotain ortodoksisen kirkon oikeasta linjasta kertoo Tilastollinen vuosikirja 2004, jonka mukaan vuoden 2000 lopun vuoden 2003 lopun välisenä aikana luterilaisen kirkon jäsenmäärä on pienentynyt 12688 ja vastaavana aikana ortodoksisen kirkon kasvanut 1352. Tästä ei voi tietenkään päätellä sitä, että luterilainen kirkko olisi tehnyt jotain väärin, mutta siitä voinee päätellä, ettei ortodoksisen kirkon kynnys ole liian korkea kirkkoon haluaville. Ihan mutu-tietona muistelen, että 1970-luvulta asti ortodoksiseen kirkkoon on vuosittain liittynyt enemmän kuin siitä eronnut.
Onko Sinulla mitään tutkittua tai edes perusteltua tietoa ortodoksien ilkeydestä?
Juolahti mieleeni kun viime vuosikymmenen loppupuolella olin samassa tilaisuudessa Uskontojen Uhrit ry:n työntekijän kanssa.
Häneltä kysyttiin, onko jotain kirkkoa/lahkoa josta tulisi erityisen paljon "asiakkaita". Hän senoi, ettei voi vastata.
Seuraavaksi häneltä kysyttiin, onko jotain sellaista kirkkoa/lahkoa josta ei ole tullut "asiakkaita". Hän kertoi ortodoksisen kirkon olevan sellainen.
On se jännää, kuinka helposti yksilötasollakin päädytään samanlaiseen hymistelyyn kuin mitä ortodoksit harjoittavat suhteessa ulkomaailmaan.
Uskontojen uhreiksi ei ole ilmoittautunut ortodokseja. Sitäkin voi miettiä, miksei...
Aivan varmasti systeemissä, jossa esim. toimii yksilötasoinen hengellinen ohjaus (katumuksen sakramentti), ilman että sen antajat ovat laajasti koulutettuja, tulee myös ylilyöntejä ja pahimmassa tapauksessa ihmisen syvimpien tuntojen väärin tulkitsemista.
Pappejakin on joka lähtöön.Todellakin!
Mutta mitäs teet? Useimmiten varmaankin siirrytään itselle paremmin sopivan papin puheille.
Tilanne ortodokseilla on muutenkin ovela: Yksi pappi voi olla yhtä mieltä, toinen täysin päinvastaista, ja kuitenkin väitetään, että kyseessä on yhtenäinen kirkon linja. En ymmärrä, ei menisi nykypäivänä läpi muualla kuin näin vanhoillisessa sisäänpäin kääntyneessä porukassa.
Ihmisten arki ja kirkon ihanteellinen elämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Ovathan esim. avoliitto ja ehkäisy ei-hyväksyttyjä myös ortodoksisessa kirkossa?
Eräs ortodoksipappi sanoi ihmettelevänsä, miksei ortodokseja ole ilmoittautunut uskontojen uhreiksi.
Syytä olisi, että loppuisi tämä hymistely. Uhreja on, ilmoittautuneita ei.
I've been there.
Nimittäin olen HENKILÖKOHTAISESTI kokenut syrjintää. Se riittää minulle tekemään johtopäätöksiä omalta osaltani. Sen verran on käytöstapoja, etten niitä ryhdy tässä yksilöimään.Tarkoitus vaan oli varoittaa kyselevää. Kummastelen myös sitä, mistä käsitys ort.kirkon suvaitsevaisuudesta on syntynyt. Joku isä Mitro antaa täysin erilaisen kuvan kirkosta kuin mitä on totuus. Ei minulla ole tietenkään kattavaa kuvaa, mutta näin meillä päin Itä-Suomessa. Sen vielä sanon, että jos haluaa palvella Jumalaa rauhassa ortodoksisin menoin, kannattaa mennä valamoon. Siellä on sen verran paljon käypäläisiä, ettei kukaan erota jyviä akanoista. Tähän ylellisyyteen minulla on maantieteellinen etu ja siitä olen iloinen.
Mielestäni meidän Kirkon yhteyteen pyrkivien ei tulisi "teurastaa" ortodokseja, vaikka emme heti pääsekään mukaan seurakunnan yhteyteen. Pitää muistaa, että Ortodoksinen Kirkko on pieni vähemmistö. Ortodoksit ovat monet myös epävarmoja, eivät halua huudella uskonnollisella vakaumuksellaan. On myös muistettava, että kaukana takana ei ole ajat, jolloin ryssittelyn ja muun pilkan pelossa luikittiin salaa kirkkoon silmiä ristimään. Ehkä jossain niin vieläkin. Olempa kuullut ortodoksinaisesta, joka jopa omalta luterilaiselta mieheltään salaa pistäytyy Kirkossa.
En usko, että kukaan haluu toista tuohuksella jaati piirakalla päähän lyödä.
Tässä herää sellainen kysymys, mitä te etsitte jotka vingutte että teitä syrjitään eikä huolita kirkon yhteyteen. Etsittekö te yhteyttä Jumalaan ortodoksisen kirkon kautta vai uusia ystäviä? Miksi pitäisi odottaa punaista mattoa, hurraavaa kirkkorahvasta ympärille, ei Kristuksen seuraaminen ole mikään karnevaali vaan aivan jotain muuta. Sen tajuaa jokainen joka etsii, toivottavasti.
Toivon lämpimästi, että saatte seurakunnasta uusia ystäviä ja sitten sen kun aika on osallistuminen eukaristiaan antaa pyhityksen arkeen ja juhlaan.
Hyvää paastonaikaa.
...kertoa kaikille, että olen ortodoksi!!! Päin vastoin se on yksi niistä asioista, joista olen ehdottoman ylpeä, ja aina, kun on mahdollisuus, kerron ylpeydellä olevani ortodoksi! Esimerkkisi naisesta, joka käy kirkossa salaa luterilaiselta mieheltään, on aivan naurettavaa. Jos olisin itse samassa tilanteessa, en todellakaan antaisi mieheni pompottaa. ...ja sitä paitsi olen kokenut elämäni aikana monenlaista syrjintää/haukkumista mukaan lukien ryssittelyn, silti en voisi koskaan luopua uskontoni ylpeydestä. Tosin olet oikeassa, että joillekkin on vaikeaa myöntää olevansa osa vähemmistöä. Se vaan osoittaa mielestäni pelkästään uskon puutetta...
...kertoa kaikille, että olen ortodoksi!!! Päin vastoin se on yksi niistä asioista, joista olen ehdottoman ylpeä, ja aina, kun on mahdollisuus, kerron ylpeydellä olevani ortodoksi! Esimerkkisi naisesta, joka käy kirkossa salaa luterilaiselta mieheltään, on aivan naurettavaa. Jos olisin itse samassa tilanteessa, en todellakaan antaisi mieheni pompottaa. ...ja sitä paitsi olen kokenut elämäni aikana monenlaista syrjintää/haukkumista mukaan lukien ryssittelyn, silti en voisi koskaan luopua uskontoni ylpeydestä. Tosin olet oikeassa, että joillekkin on vaikeaa myöntää olevansa osa vähemmistöä. Se vaan osoittaa mielestäni pelkästään uskon puutetta...
kädessä ja kuuntelet ja katselet pappien litanioita ja kynttilöiden kanssa pyörimistä kaikkein pyhimmän ja vähemmän pyhän välillä, tuleeko koskaan mieleesi tuo koominen tilanne?
Siinä papit esittävät kirkkonäytelmää paperit kädessä että osaa vuorosanat oikeaan aikaan.
Ulkoa näemmä eivät ole oppineet vaikka satoja kertoja sama ohjelma on viety läpi palvelusvuosien aikana.
Hävettääkö sinua siellä töllistellä kynttilä kädessä .?
Minua ei ainakaan häiritse, enkä oikeastaan koskaan seiso mitään tekemättä kirkossa. Osallistun itse jumalanpalvelukseen laululla, ja omilla rukouksilla. Kynttilä kadessä seison hyvin harvoin, lähinnä vain pääsiäisenä. Mitäs väliä on sillä, lukeeko papit palveluksen kulut kirjasta, vai ei? Palvelukset vaihtelevat päivän mukaaan ja sen mukaan, mitä kanttorin kanssa on sovittu. Ort. papit lukevat kirjasta myös siksi, ettei tulisi lisättyä mitään omaa juttua. Pappi voi puhua "omia opetuksia" vain saarnassa, muuten on pysyttävä täsmälleen oikeissa sanoissa. Papitkin ovat ihmisiä. Eli emme voi vaatia heiltä täydellistä ulkoa osamista.
"Mun mielestä" -jutut palveluksissa kuuluu luterilaisille...
Kuka mittaa uskon syvyyden? Nähtävästi vanharouva tuttavineen. Tuskin kukaan ystäviä tulee hakemaan kirkosta vaan nimenomaan Jumalaa ja itselleen sopivaa tapaa palvella Häntä.
Kysymykseen, hävettääkö jne.. Ei hävetä. Liturgiassa kokee syvän rauhan ja Jumalan läsnäolon. Ikävä, että sen jälkeen pitää luikkia kirkosta vanhojenrouvien alta pois.
Kirkkosäännöissä sanotaan, että pappi ei saa toimittaa palveluksia ilman kirjaa. Jotta rukoukset tulisivat samalla tavalla luetuksi kun on luettu jo yli tuhannen vuoden ajan.
Mihin tai keneen olet pettynyt ja katkeroitunut? Tarkoitukseni ei ole (silloin harvoin kun tänne kirjoitan) loukata tai lisätä kenenkään pahaa oloa. Kirjoitan omasta kokemuksesta, olen liittynyt kirkkoon vasta muutama vuosi sitten ja melko iäkkäänä siksi käytän nimimerkkiäni. Ennen kirkkoon liittymistä seisoin pitkään kirkon takana ja yksin ja tunsin oloni surkeaksi. Kirkossa oli onneksi, sellaisia ihmisiä jotka ottivat mukaan sivusta katsojankin. Lisäksi tajusin, että on katsottava peiliin ensin ennen kun arvostelee toisia ja minulle avautui muutama ovi. Kirkossa palvellaan ja ylistetään Jumalaa kenenkään ei tarvitse sieltä LUIKKIA ulos vaan voi olla oma itsensä. Haluan korostaa sitä, että tie ortodoksiksi ei ole helppo vaan sinua kuten minuakin KOETELLAAN ja kun sitten tajuaa että ei kaipaa ihmisten vaan Jumalan hyväksyntää alkaa kasvu. Ortodoksi ei tarvitse huivia eikä karjalanpiirakoita vaan yhteyden Jumalaan ja siihen paras tie on rukous ja osallistuminen eukaristiaan. YHDESSÄ TOISTEN KANSSA.
Älä lannistu pettynyt
Muiden hyvien kannanottojen lisäksi haluaisin todeta, että valmiiksi kirjoitettu on useassa tapauksessa parempi kuin hatusta temmattu.
Tämä pätee myös saarnoihin, sillä jos pappi ulkoa (ja huonosti valmistautuneena) pitää saaranaa, niin se saattaa mennä samojen asioiden ylenpalttiseksi toistoksi, jolloin kiinnostus kyseistä saarnaa kohtaan herpaantuu.
Pappi käyttää käsikirjaa jumalanpalveluksesa erityisesti siksi, ettei hän ryhtyisi ylpeilemään sillä, että hän osaa ulkoa tekstejä.
Lisäksi kenelle tahansa voi tulla milloin tahansa tilanne, jolloin sanat vain yksinkertaisesti katoavat, pitäisikö sitten lähteä käsikirjaa kotoa hakemaan?
Ja mikäs niissä kynttilöissä nyt niin kauheaa on?
Juuri osallistuminen on se, mikä minun mielestäni on hyvää ortodoksisissa palveluksissa, ja se että ihminen otetaan huomioon psykofyysisenä kokonaisuustena. Ruumis ei ole vain väline, jolla sielu rahdataan paikalleen istumaan penkkiin, vaan myös ruumis osallistuu palvelukseen ristinmerkein, kumarruksin jne.
Kynttilöistä tulikin mieleen yksi kysymys, eli milloin on tapana pitää kädessään palavaa tuohusta? Oman kokemukseni perusteella niitä käytetään ainakin suuren perjantain ehtoopalveluksessa ja hautauspalveluksessa, sekä pääsiäisyönä. Venäjällä muistelen lisäksi nähneeni niitä joskus kesällä, mutta en muista mikä tilanne se oli.
Vanharouva kiteytti asian mainiosti ja kuvaa mainiosti myös minun tuntemuksiani. Kirkon jäsenenä olen vanharouvan rinnalla aivan täysi untuvikko (myöskin "kypsässä iässä" liittynyt) ja vasta varovasti lähestyn näitä oivalluksia hartaasti toivoen pääseväni pienin askelin eteenpäin. Helppoa ei ole, mutta eihän kukaan ole helppoa tietä luvannutkaan.
Ortodoksinen yhteisöllisyys on kolikko, jossa on kaksi puolta. Inhimillisessä voivat tulla ne huivit ja piirakatkin vastaan, mutta siinä kohtaa totean vain olevani tällä matkalla oman eväspussini kanssa; jos siihen ei ole pakattu piirakoita vaan hämäläistä talkkunaa, niin sen kanssa on elettävä. Ristiriitoja ja keljuja tyyppejä on kuitenkin kaikkialla siellä, missä on ihmisiä. Se kolikon toinen puoli onkin sitten kaunis ja kirkas: yhteinen rukous ja eukaristia kantaa silloinkin, kun koen olevani yksinäni mykkä ja eksyksissä. Pienistä puroista suuri virta.
Olenkohan onnenpekka, kun olen ainakin tähän mennessä välttynyt pahoilta yhteentörmäyksiltä ja kohdannut monta ihanaa ihmistä? Vai onkohan siinä auttanut tietty peruskyynisyys tai realismi, joka on kasvanut kun tulee elämässä riittävästi kolhituksi? Jaa-a, tiedä häntä.
Kirjaimellisesti ikuisuuskysymys taitaa olla tuo vanharouvan huomio hyväksynnän etsimisestä, Jumalan vai ihmisten? Peilin paikka, peilin paikka. Inhimillinen hyväksytyksi tulemisen tarve on täysin luonnollinen asia, mutta mitä sen ympärille rakentaa onkin toinen juttu. Hmmm.
Pettynyt, älä anna periksi! Yritetään yhdessä.
Jossain varmasti sekin on sanottu, mutta vakiintunut käytäntö taitaa olla se, että kaikissa Suuren Viikon palveluksissa ainakin evankeliumin aikana pidetään kynttilää kädessä.
Ja sitten hautauspalveluksessa (Suuren lauantain aamupalvelus) myöskin koko ajan. Ja onhan se luonnollista, sillä kyllähän muutoinkin hautaustoimituksessa ja muistopalveluksessa on tuohukset käsissä.
Jeesus sanoi ohjeeksi kun jumalaa palvotaan ja rukoillaan, että älkää samoja asioita hokeko.
Aika muuttuu ja tarpeet. Menojen pitää seurata aikaansa, ei tuhannen vuoden takaisia.
Olette rakkaat ortot heittäneet Jeesuksen selvän yksinkertaisen ohjeen romukoppaan.
Tuolla tavalla jumalanpalveluksesta on teille tullut jonkilainen näytelmä, joka pitää väkisin viedä loppuunsa. Minusta siitä on tullut ortodoksikirkolle selvä rasite. Se on selvä merkki kirkon ulkokultaisuudesta.
liittyy myös kasteeseen ja kirkkoon liittämiseen.
Menojen ei pidä seurata aikaansa, sillä se ei ole niiden tarkoitus. Siinä tapauksessa pitäisimme tänään hip-hop palveluksia ja huomenna bikinimessun kun ajan henki on vaan sellainen. Jumala on muuttumaton, eivätkä ihmiset ole kovin paljoa aikojen myötä muuttuneet.
Ihmiset elävät edelleen samojen perustarpeiden äärellä: syöminen, nukkuminen, työnteko, lepo, lisääntyminen, filosofiat tulevat ja menevät, mutta moraaliasiat eivät ole muuttuneet, teknologia (tuotannon välineet) on ainoa asia joka on muuttunut.
Jeesus itse kävi temppelissä, jossa oli käytetty rukouksia/riittejä satojen vuosien ajan. Paavali, apostolit kävivät temppelissä. Jeesus ei käskenyt hylätä temppelipalveluksia, päinvastoin.
Siinä olet tavallaan oikeassa, että jumalanpalvelus on näytelmää. Näytelmää se on ULKOPUOLISILLE, mutta näyttelijöille eli palveukseen osallistujille (kirkkokansalle, veisaajille, papistolle) se on totisinta elämää ja rukousta. Mitä tahansa asiaa kun katsoo ulkopuolelta siitä tulee näytelmää:katsoppa vaikka eduskunnan täysistuntoa! Mitä suurin näytemä! Eduskunnan työtekijöille muodollisuudet ovat täyttä totta. Kulttuurista tulee näytelmä jos on sen ulkopuolella. Kulttuurin sisäpuolisille näin ei ole.
Näytelmä palveluksesta voi tulla jos ei ole siinä mukana. Rukouksesta tulee tyhjä kuori jos vain hokee miettimättä sitä.
Kirkko ei kiellä omaa rukousta, vaan kehottaa siihen. Koska et nähtävästi tunne käytäntöjä, niin tiedoksi, että monet ihmiset rukoilevat ”omin sanoin” palveluksen aikana koko ajan. Suurin ihanne olisi, että koko elämä olisi rukousta aamusta iltaruskoon.
...avioliittoon vihkimisen yhteydessä on myös tuohukset kädessä (ei koko ajan.)
...oliskohan minun helpompi tulla ort.kirkkoon, kun ossaan paistaa karjalanpiirakoita ja sultsinoita ja tsupukoita vaikka oon lännestä, tai mistä lie... :D
joka on tunnetusti niin patavanhoillinen, ettei vertaa löydy?
Siellä on niin vanha tapakulttuuri, että sen juuret menevät melkein kaksi tuhatta vuotta taksepäin.
Aivan oikein sanoin näin on. Naisten asema on samanlainen kuin Mooseksen aikaan, mitä kuukautisiin esimerkiksi tulee. Silloin nainen on saastainen ja ei ole soveliasta mennä kirkkoon puhumattakaan ehtoollisesta. Tässä vain yksi esimerkki.
Miespapit pukeutuvat kultaan aivankuin itämailla oli tapana ennen Kristusta. Kaikki kirkon rekvisiitta on lainaa idästä, ovatkohan itse keksineet mitään?
No, on siellä sitten se kaunis jumalanpalvelus kynttilöineen ja lukuisine pappeineen, joiden alttaripalvelusta on mukava seurata, varsinkin kun ei tiedä mihin papit kynttilöineen kulloinkin menevät tai jättävät menemättä.
Jos kaipaat ulkokultaisuutta uskonnossasi niin ortokirkko on sinun kirkkosi, sinne täytyy kilvoitella oman aikansa ja sitkeänä pyrkijänä lopulta päähäsi pannaan voiton kruunu ja voit alkaa maksaa verojakin kirkolle.
kaikesta tästä on jo puhuttu ja silti jotkut näkevät ortodoksisuudessa vain ne ulkoiset puitteet (ja nekin näin negatiivisessa valossa).
2000 v taakseppäin on ihan oikein. Silloin Kirkko sai alkunsa. Naisten kuukautisjutuista olen yrittänyt herättää keskustelua, siinä on järjenkäyttö sallittu.
Kirkko ja siellä toimiminen ovat Jumalan valtakunnan ikonia ja jo sitä todellisuutta. Totta kai jokaisen tulisi siinä mielessä pukeutua parhaimpiinsa.
Papit kynttilöineen ja minne menevät ovat lillukanvarsia siinä kokonaisuudessa, joka tähtää ihmisen pelastukseen.
Ja ilman verorahoja firma ei pyöri!
sitä, mihin tällä jatkuvalla pahantahtoisuudellasi pyrit. Antaako se elämääsi jotain?
Kaksi tuhatta vuotta on totta. Siellä ovat juuret.
Kulta on vain yksi väri, monia muitakin liturgisia värejä löytyy. Kaikki upeita ja juhlavia, Jumalallehan kuuluukin kaikki kaunein. Löytyy myös yksinkertaista mustaa ja harmaatakin.
Menemisten ja tulemisten tietäminen vaatii opiskelua ja läsnäoloa, siihen sinulla ei tunnu halua olevan. Pahaa tahtoa ja matalamielisyyttä sitäkin enemmän.
ortokirkon syövereissä, ettei teidän kanssa kannata kinata.
Kirjoitin ketjun avaajalle ulkopuolisen havaintoja kirkosta. Minä näen kirkon kuten sitä kuvailin, ulkokultaisuutta täynnä olevana sekä menoissa että puitteissa.
Papit hokevat samoja litanioita kuin tuhat vuotta sitten. Miksi näin tekevät osoittaa, että kirkko kunnioittaa ulkoisia menoja todella paljon.
Oikeastaan kunnioittaa vanhojen kirkkoisiensä käyttöön ottamia litanioita.
Jumalanpalvelus on jotain muuta kuin miksi Jeesus sen tarkoitti. Jeesus aivan oikein puuttui oman aikansa fariseusten tapakulttuuriin eikä antanut sille mitään arvoa.
Uskotteko nyt sitten pari tuhatta vuotta jälkeenpäin Jeesuksen muuttaneen käsityksiään turhista muotomenoista, joita teidän kirkko aivan pullistelee?
taitaa tosiaan olla niin voimalliset puolin ja toisin, joten ei kannata tosiaan kinata.
Mutta tuon kinaamisen sijaan kannatan kyllä sitä, että omia näkemyksiä ja tapoja perustellaan asiallisesti puolin ja toisin. Se on tervehenkistä väittelyä.
Onko meillä edellytyksiä siihen?
Minusta on sitten mukavaa, kun palsta on täynnä viisaita jotka tietävät asiat noin hyvin. Tietävät tarkkaan mitä Jeesus sanoi ja tietävät miten ortodoksien pitäisi uskoa.
Mene hyvä ihminen jo ja perusta itsellesi oma kirkko!
Vai että oikein syövereissä?! Hihii.
Sitä saa mitä tilaa: sinulta on ennenkin useasti pyydetty asiallista keskustelua ja perusteita, yliolkainen sättiminen ja pelkkä ilkeily ei johda mihinkään.
Käsityksesi ortodoksisuudesta on niin pinnallinen, ettei siitä oikein synny keskustelua.
on myös muualla kristillisessä maailmassa. Ja niitä litanioita yhtälailla. Se, jolle kristillisyys on vain silmissä tai korvissa ja ihmisten hyväksynnässä ei pysty näkemään mitään muuta ja myös voi arvostella kuulemaansa ja näkemäänsä ja toisten uskoa. Mutta kun juttu onkin siinä, että kaikki tuo kokemasi ulkokultaisuus, menot, merkitsee hengellisesti minulle jotain muuta kuin sinä näet ja annat ymmärtää. Paitsi että voin olla yhtä uskovien keskellä, saan myös kaikkien aistieni kautta virittyä yhä uudelleen pelastuksen sanomaan. En minä ole riippuvainen muiden, yhtälailla vajavaisten, ihmisten mielipiteistä vaan yhteydestä Kaikkivaltiaaseen.
tuohon Jeesuksen kannanmuutokseen tapa- ja hokemiskulttuureista.
kun he mittailivat tupsujensa pituuksia.
Uskoon liittyviä kaikki.
Jeesus nyt kuitenkaan ei sellaiselle tapauskolle antanut mitään arvoa. Siksi ihmettelenkin tuota ortodoksien suurta tapauskontoa, jota sinä nyt tunnut kovin rakastavan vastoin Mestarisi ohjetta.
tavat nyt selvästi rasittavat joitakin henkilöitä ihan väsymykseen asti.
Kaikella mitä kirkossa on ja mitä siellä tehdään on merkityksensä, mitään ei ole siellä turhaan.
Minä en nyt jaksa enkä ehdi käydä kirkkoarkkitehtuuria ja jumalanpalvelusten yksityiskohtia läpi (pitäis meinaa tehdä töitäkin tässä).
Kenties joko toinen voi sen tehdä ja samalla ehdottaa jotain alan kirjaa, joka ehkä valottaisi näitä "ulkokultaisia" juttuja.
pitäisi ortodoksien jumalanpalvelustaan harrastaessaan
mennä joukolla metsään.
Jättäkää ne kultapukuiset miehet kotiin ja rukoilkaa ja palvokaa jumalaanne siellä kukin omin sanoin ilman pappien jonninjoutavia litanioita.
Sanokaa vaikka näin: jumalani armahda minua syntistä kurjaa,
älä katso viakseni erheitäni ja syntejäni kun tuomion aika koittaa.
Sitten voitte vielä yhdessä kajauttaa kauniin yhteisen laulun jumalan kunniaksi. Tuulen humina ja lintujen laulu säestävät teitä.
Kynttilöitä ette metsässä tarvitse. Ne ovat vaarallisiakin siellä poltettavaksi.
Kirkkonne on siellä jossain ulkona, jumala hoitaa sitä joka vuosi, ette tarvitse edes talonmiestä.
Kalliit turhat jumalansynnyttäjän kuvat voitte myydä Venäjälle, sieltähän ne on tänne tuotukin.
Jumala muutenkin kielsi kuvien palvonnan.
Kirkkorakennukset voitte muuttaa museoiksi, sellaisiahan ne jo ovatkin, vanhojen tapojen ja tottumusten varastoja.
Heh ..)
Itse Jumala aikoinaan vanhan liiton puolelle kyllä kertoi Moosekselle millaiset pappien pukujen ja temppelin sisustuksen tuli olla.
Ei Jeesus tupsujen pituudesta puhunut vaan sydämen tilasta. Mikä lienee sinun sydämesi tila? Muita määrittelet, entä itseäsi?
menivät muinaiset suomalaisetkin palvomaa..;)
Kyllä ortodoksi voi metsässäkin rukoilla ja palvella Jumalaa. Tiesitkö?
Moosekselle "kaapin paikan" temppelissä mutta tuskin hän sellaiseen puuttui.
Mooses kirjoitteli kaikenlaista jumalan nimissä, kansa ei olisi muuten Mooseksen kovia lakeja hyväksynyt. Sen kertoo jo sekin kun Mooses meni vuorelle, palasi kansan keskuuteen vanhat kunnon tavat pappien johdolla kultaisine sonneineen.
Ei sentään. Kyllä Mooses itse katseli tykötarpeet rakennuttamaansa temppeliin. Älä nyt ihan kaikkea usko, mitä raamatun sivuille on asioista kerrottu.
Jeesus puuttui nimenomaan fariseuksien tapaan hoitaa uskontoaan. Tavoista oli tullut fariseuksille pakkomielle aivankuin ortodokseille tänään. Se on sitä kuuluisaa ulkokultaisuutta eli tekopyhyyttä.
Kirkko (ekklesia) on pelastuksen avain.
Kirkossa on mahdollista löytää pelastus. Kirkon ulkopuolella ei, olipa ihminen kuinka ’hyvä’ tahansa. (Arkkimandriitta Nektarios Andonopoulos)
Kirkko on Kristuksen ruumis, joka jatkaa Kristuksen aloittamaa työtä.
Kirkko ei ole järjestö, instituutio tai laitos.
Kristus on Kirkon pää, me olemme ruumiin jäseniä.
Kirkko on hengellinen yhteisö, jonka yhdyssiteenä on rauha ja rakkaus.
Kirkon jäsenyys ja elämä Kristuksessa mahdollistaa kasvun Kristuksessa.
Kirkon jäsenyys tarkoittaa eukaristista yhteyttä ja liittyessään Kirkkoon ihminen liittyy eukaristiseen yhteisöön.
Ortodoksinen kirkko on:
1) Yksi – yhteyttä yhteen Kirkkoon, Jumalaan Pyhän Hengen kautta ajasta aikaan.
2)Pyhä – Pyhän Kolminaisuuden pyhyyttä.
3)Katolinen – elämää totuudessa koko maailman kattavassa, yleisessä kirkossa.
4) Apostolinen – Kirkko seuraa alkuperäistä apostolista oppia ja traditiota kaikissa paikallisissa kirkoissa. Kirkolla on apostolinen suksessio eli katkeamaton jatkumo alkukirkosta tähän päivään.
Eli tässä hiemna muutamin sanoin mitä kaikkea Kirkko on.
Tervetuloa myös sinulle Kirkkoa arvosteleva tutustumaan tähän yhteisöön ja sen elämään.
...sen verran vain, että eikös Jeesus opettanut vain Isä meidän -rukouksen? No jos nyt sitten ollaan oikein "raamatullisia" niin emme voi rukoilla muuta kuin Isä meidän... Sen ja vain sen toistaminenhan se vasta hokemista olisikin?! Miksi ort.jumalanpalvelus olisi hokemista? Eikö eräiden protestanttien virsi-puhe-virsi-puhe ole hokemista? Taitaapi jutut olla niin, että meikäläisten jumalanpalvelus on ihan jees, mutta heikäläisten on tekopyhää hokemista. Pyydän Sinua, avaa silmäsi ja sydämesi ja keskity rukoukseen äläkä toisten moittimiseen.
Muistatko lauseen:"Varjele hyvää tapaa, niin se varjelee Sinua!"
... ei ollut minkäänlaisia uskonnollisia tapoja, eihän? Muistelen kuitenkin, että Hän tapansa mukaan kävi aikansa juutalaisessa sapattijumalanpalveluksissa synagoogassa. Vietti pääsiäistä oppilaidensa kanssa samaan tyyliin kuin muutkin juutalaiset. No nehän ei olleet tapoja, eihän? Näiden esimerkkien avulla kun ei pääse moittimaan tällä kertaa moittavana olevaa Ort.Kirkkoa.
Voithan sinä uskoa ihan miten mielesi tekee ja tehdä Jumalan omien toiveittesi mukaisesti ja Raamattuakin voi uskoa ihan sen mukaan millainen on kunkin päivän tunnelma. Luepa 4 Moos:37-41 niin ja toisesta Mooseksen kirjasta se kun pyhäkkötelttaa tehtiin, kyllä siellä Mooseskin toteaa, että tehdään kuin Herra on käskenyt. Ja siitä ulkokultaisuudesta. Lieköhän se myös sitä, että kuvittelee omasta itsestään olevansa omine tapoineen ja ajatuksineen parempi ja huskaampi kuin nuo muut raukat.
moittimiseen ponomari Jerma?
Syyllistyt vieläpä farisealaisuuteen sen yksinkertaisimmassa muodossa vertaamalla omaa uskoasi toisen vastaavaan.
Et tainnut asiaa huomata?
Joka tapauksessa älä unohda, mitä Jeesus sanoi turhista hokemisista, joihin syyllistyy useimmat uskonnot. Jos toinen hokee, ei kannattaisi ottaa huonoa esimerkkiä siitä itselleen.
Jeesuksen mallirukous oli tietysti tarkoitettu ohjeeksi siitä mitkä asiat ovat tärkeitä kun rukoillaan. Jokainen voi käyttää omia sanojaan noita asioita rukoillessaan.
Vai luuletko, että Jeesus ensin kielsi hokemiset ja sitten perään neuvoi kuinka pitää hoeskella.?
Kuinka voit edes noin typerää sanoa?
Mitään en mahda sille, että ortodoksikirkko antaa itsestään hyvin vanhahtavan, ulkokultaisen ja tekopyhän vaikutelman.
Et sinä siihen syyllinen ole vaan syyllisiä ovat ne, jotka tuota vanhaa tapakulttuuria pitävät jumalallisena loukkaamattomana perinteenä.
Onkohan minussa jotain vikaa, kun tämän keskustelun mielekkyys ei oikein aukea.
Eikös se ole niin, että kristillisen elämä ja jumalanpalvelus on hakenut eri alueilla eri muotoja tulkitessaan samaa asiaa - Kristuksen ylösnousemuksen merkitystä. Uskovalle ortodoksille ort. jumalanpalvelus on pelastushistorian uudelleen elämistä, osallisuutta näihin tapahtumiin. Samoin luterilainen jumalanpalvelus on uskon todeksi elämistä. Näin ainakin minä luterilaisena sen koen. Jos puhe-virsi-puhe -tankkaus ei miellytä, niin henkilö on väärässä kirkossa eikä siinä sen enempää jäpisemistä.
Nyt on kuulkaas sillä tavalla, että ulkokultaisuus ja tapauskovaisuus yms. ui vaikka kveekarikokoukseen, koska me olemme ihmisiä. On naurettavaa sanoa, että yksi muotomenojensa puolesta olisi "ulkokultaisempi" kuin toinen. Riippuu kokonaan ihmisestä itsestään, tekeekö jumalanpalveluksesta muotomenoja vai elääkö siinä pelastushistoriaa todeksi. Näin on kaikkialla.
Minusta ortodoksikirkko antaa itsestään sen vaikutelman, että jumalanpalveluksessa eletään pelastushistoriaa todeksi ja elämässä yritään elää kristillisen ihanteen mukaan. Näin myös luterilaisilla. Onko kirkon vika, jos joku keskittyy pöyhkeilemään paastollaan tai toinen sillä, miten kulunut Raamattu on lukemisesta ja kuinka monta alleviivausta siinä on (näin meillä luterilaisilla).
Oliko tämä hymistelyä?
... kirjoitit oikeaa asiaa! Minussa on sekin vika että innostun ja kärjistän (välillä vähän liikaakin).
Et erota metsää puilta, näet vain sen minkä haluat nähdä.Olkoon niin, mutta sinun ei tarvitse siitä meille paasata.Me tiedämme mitä olemme, me tiedämme mitä teemme, ja me olemme Kristuksen kirkon jäseniä.Sinä et.
Kirjoittaja saattaa olla katolilainen, luterilainen, anglikaani (vai onko hän jossain muuta sanonut?) - ehkä jopa ortodoksi - joten älä sinä sulje häntä Kristuksen kirkon ulkopuolele vaikka muuten olisitkin oikeassa.
Ei tuollaisesta kannata vetää hernettä nenään, anna olla.
No etpä sinä kovin kärjistänyt. Pieni terävyys sopii kirjoittamiseen, jos tarkoitus ei ole loukata.
Minusta näissä hommissa lähtökohta on muiden kunnioittaminen samalla kun pitäytyy omassaan. Esim. voitte pitää tiukan paikan tullen luterilaisia pappeja maallikkosaarnaajina, mutta ei sitä kannata meidän silmillemme koko ajan mättää (mitä sinä et suinkaan ole tehnyt). Turhasta rähinästä on vain se seuraus, että joku kristitty loukkaantuu, ekumenia kärsii ja eläminen ortodoksina tulee vaikeammaksi. Luterilaiset papit jatkavat sanan julistamista ja sakramenttien jakamista täysin riippumatta ortodoksien mielipiteistä. Samoin tiukkapipoluterilaiset voivat syyttää teitä kuvainpalvonasta ja marianpalvonnasta, mutta onneksi silti jatkatte vanhaan malliin. Onneksi tällaisia elämää ymmärtämättömiä tiukkapipoja on vähän ja kirkkomme elävät nykyään varsin nätisti yhdessä toistaan kunnioittaen. Miten sitten tulevaisuudessa esim. Moskovan toimet vaikuttavat tähän, se nähdään.
Henk. koht. kokemuksena sanoisin, että olen koenut samaa syvää hengellisyyttä niin luterilaisessa, ortodoksisessa kuin anglikaanisessa kirkossakin (room, kat. ei ole tullut käytyä). Ainoastaan helluntailaisten kokouksessa samaa Jumalan läsnäolon kokemusta ei ollut, koska alttarin sakramentilla vain spirituaalisena muistoateriana ei ole siellä samaa syvää merkitystä kuin vanhoissa kirkoissa.
Jos tuntuu, että ortodoksisuus ja luterilaisuus ovat hyvin kaukana toisistaan, niin pistäytykääpä helluntaikokouksessa.
Keskustelun seuraaminen on erityisen kiinnostavaa nyt, kun satuin löytämään listan näin paaston alussa.
En ole ehkä oikeaa ikäluokkaa sille, että netti olisi luonteva paikka vaihtaa ajatuksia, mutta kuitenkin...
Kun on kyse nimenomaan uskonnosta, kaikilla palstoilla tuntuu toistuvan samat kaavat: Halutaan väitellä, ja näyttää, että muut ovat väärässä, ja ainoastaan meidän porukka uskoo oikein. Ja kun tarpeeksi moni lähtee mukaan, ollaankin juupa-eipäs -keskustelussa. Mitäköhän hyötyä siitä on?
Sen lisäksi jotkut aivan takuulla provosoivat tahallaan, ja onnistuvatkin siinä, ja näin estävät tähdellisempää aihepiiriä.
Taitaa jäädä lyhyeksi tämä vierailu, lie syytä sisällyttää paastoon myös netti. Mutta palaillaan pääsiäisen jälkeen.
tällä palstalla kuitenkin edes joten kuten asiassa pysytään!
Olisiko syytä huomioida näissä väittelyissä ja täällä kinastelussa paaston aika? Moni haluaa hiljentyä,tutkiskella itseään, rukoilla, lukea ja ehkä täällä keskustella uskonkysymyksistä.
Voisimmeko edes nyt monien paastotessa välttää loanheitto ja keskittyä enemmän omaan kasvuun?
Valoisaa paastonaikaa teille kaikille!