Onko pelaaminen hengen väärti

En tiedä oliko Jumalan ivaa, vai sattumankauppaa kun sitten osui isosti. Voitin oppimallani menetelmällä n.70k! Moni olisi lyönyt tässä vaiheessa pillit pussiin ja ollut tyytyväinen päästessään vielä kerran omilleen. Minä en ollut.

Maksoin kulutusluotot pois ja samoin tuon ison velan. Ainoa viisas teko pitkään aikaan. Pieni tauko ja sitten taas mentiin entistäkin lujempaa. Monttu ja toinen monttu. Algoritmia oli muutettu. Monttua toisen perään. Opin jälleen hahmottamaan pikkuhiljaa kuviot ja taajuudet samoin kuin isojen voittojen todennäköisyydet suhteessa toissijaisiin voittoihin jne. Olin hionut itsestäni velkaantuneen, mutta timanttisen, pelialgoritmien tahdissa hengittävän addiktin.

Pelasin 90% joka liksastani ja sepitin vaimolleni mitä uskomattomampia tarinoita miksi rahaa ei ollut. En tiedä uskoiko vaimo - tuskin. En välittänyt koska olin silmiä myöten kusessa. Rukoilin taas korkeimpia voimia. Lainojen/luottojen kk-hoitokulut nimittäin alkoivat olla taas sitä luokkaa ettei niitä enää niin vain hoidettaisi.

MITÄ?!?!? Eräänä kauniina päivänä sitten taas kolahti oikein kunnolla. Voitin taas omalla menetelmälläni 140k! Olinko tyytyväinen? En ollut. Maksoin velat, maksoin lapsien tilille nostamani rahat. Ei jäänyt enää tuntuvaa summaa tilille. Nimittäin kun sitä vertaa siihen voitettuun summaan. Tauko.

Taas hieman kokeilin ja mopo keuli itsensä samantien ympäri. Hetken päästä tilanne täysin sama kuin huonoimpina aikoina. Urpo. Lisää velkaa, jälleen ensin kulutusluottoina, sitten taas yhdisteltiin ja vaihdettiin pankkia. Tai itse asiassa niin, että pelasin 50k yhdistelylainan lähes samantien melkein kokonaan. Sitten taas rukoilin.

Tarinan perusteella joku voisi pitää hihhulina, se en todellakaan ole. Mutta silti, taas voitin. Nyt 170k. Jumalauta, tätä en voi enää hävitä ajattelin. Niinpä niin. Kaikki meni ja nyt velkaa on n. 100k. Haluan kuolla. En näe enää ulospääsyä. En valoa, Rukoilukaan ei enää toimi.

Olen idiootti, peliaddikti, seksiaddikti, periaatteessa addiktoidun kaikkeen mistä pidän todella paljon. Kiroan sen päivän kun 1. kerran pelasin. Olin heti koukussa. Haluaisin tappaa itseni, mutta ainoa asia mikä minua on tähän saakka estänyt ovat lapseni. En saa enää lisää lainaa mistään. En pysty enää yrittämään voittaa itseäni kuiville. Tuskinpa edes onnistuisi. Hullu.

Tekisin mitä vain jos pääsisin peliveloistani eroon. Mitä tahansa. En jaksa enää pitkään enkä todellakaan selviä lyhennyksistä. Olen suunnitellut jo onnettomutta jotta vakuutus maksaisi kuoltuani edes perheeni asuntolainaosuuteni. Peli ei kannattanut.

Elämänmyönteisestä, posiitiivisuutta huokuvasta, charmantista miehestä tuli hirviö. Salamoitasyöksävä, itsesäälisitsesäälissä rypevä moraaliton paska. Häpeän itseäni ja tekojani. Menneisyyttäni en voi muuttaa ja tulevaisuutenikin näyttää sinetöidyltä koska pidinhän huolen siitä etten saa enää yhdistelylainaakaan.

Mustaa. Hyvin vedetty. Vaimo ja lapset ansaitsisivat parempaa. Heti nyt tuli mieleen, että miksen ottanut itselleni lainakieltoa vaikka olinkin tunnistanut addiktiuteni jo ajat sitten. Saatanan tyhmä. Nyt se on myöhäistä.

Taas katson ikkunasta sadetta ja autoa. Ajanko sillankaiteeseen tänään vai vasta ensi viikolla. Mietin. Seksikin on loppunut. Vaimoa ei kiinnosta. Eipä tietysti ihme. Addiktia kiinnostaisi, koko ajan.

Jos olisin uskovainen, niin sanoisin, että se taisi olla itse Piru, eikä Jumala, joka ne voitot antoi.

Nyt pitää täällä reaalimaailmassa yrittää järjestää asiat jotenkin.

Pelimaailma on suurta harhaa ja huumetta.

Nettikasinot olisi pitänyt kieltää ja sulkea jo ajat sitten. Ihmeellistä on, että niiden annetaan edelleen vapaasti ryöstää huumaamiaan ihmisiä.

Olet oikeasta suunnasta rukoillut apua, mutta et asiaan johon apua tarvitset. Rukoile Jumalalta, että hän ottaisi sinulta pelihimon pois, ja tunnusta vaimollesi, että olet peliriippuvainen. Rukoilkaa yhdessä, Jumala kuulee vilpittömän rukouksen, avunpyynnön, ja auttaa. Minäkin voin rukoilla lievitystä kaikkien sairaiden ja kärsivien hätään ja tuskaan.

En käsitä, miten esim. prime slots kasinolla voidaan huijata niiñ röyhkeästi starburst-pelissä. Sitä ajattelee, että simppeli peli. Tästä voittaa aina jotain. Olen monesti muilla kasinoilla tullut jopa 16 eurosta yli 800 euroon.
Prime slotsin starburst saattaa imaista 20 euroa 20 centin panoksella pelatessa kaiken antamatta mitääñ. Ei voi käsittää sitä röyhkeyttä. Tuntuu varastelulta.

Hei, täällä keski ikäinen nainen jolla lähes samantapainen kuvio! Tosin isoja voittoja ei kohdalleni ole osunut 2500e isoin, olen onnistunut tekemään velkaa 140 000e ! Tiedän tismalleen tunteesi, ne samat käyn itsekin läpi joka ikinen päivä! Olen taas kerran lopettanut ja toivon tällä kertaa onnistuvani! yöllä herään hiessä ja tuskassa kuinka kummassa tästä selviän, kuitenkin tarvon eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikea on välillä uskoa itse sitä että mitä ihmettä olen tehnyt elämälleni, peliriippuvuus on niin paha sairaus että sitä on monenkin vaikea ymmärtää! Yritetään vaan jatkaa eteenpäin ja olla pelaamatta! Maksetaan lainoja takaisin ja niin vaikeaa kun se onki yritetään sinnitellä ilman pelejä!

Pahi valhe tuossa kirjoituksessa oli se, että alemmilla tasoilla hyvä pelaaja häviää. "Huiskitaan miten sattuu". Se ikävä kyllä koskeekin tiettyä prukkaa, jolla pelifirmat juuri pysyvät pystyssä.
Totuus on kuitenkin se, että juuri alemmalla tasolla, jolloin pelataan kolikkopelejä täytyy oppia monet kultaiset säännöt. Yksi on se ettei pelaa liian isoilla panoksilla. Tavallista on, että rullat lyö ns. tyhjää kymmeniä kierroksia. Jos pelaat vaikka 2 euron patilla, niin joku muutaman kympin talletus menee alta aikayksikön.
Monet onkin varmaan huomanneet, että kun pelifirmat antavat ilmaiskierroksia, niin panostaso on aina pienin mahdollinen. Siinä on hyvä opetus siitä pelimaailmasta ja mahdollisuuksista. Varmasse tuntuu monesta huvittavalta tai säälittävältä, mmutta pieniin panoksiin sisältyy koko pelimaailman karvas totuus.
Jollet ensin pelaa pienillä panoksilla, niin ei sinulla ole mahdollisuuksia voittaa ollenkaan. Pienillä panoksilla voit kuitenkin voittaa muutamia kymppejä, ja kohta sinulla on sen verran rahaa, että voit nostaa panostasoa. Kaikki tämä meneetäysin matemaattisesti.
Uskallan luvata , että pelaamisen nautinto on monta kertaa parempi. Jännitys säilyy, rahat säilyvät, ja ennen kaikkea mielenterveytesi säilyy.
Eli suosittelen kokeilemaan.

En suosittele pelaaman edes pienillä panoksilla. Kyllä 20 centinkin panoksella saa menemään monta sataa. Itse pelasin 200 euroa juuri noilla pienillä panoksilla. Olen ajatellut lopettaa koska pelasin ruoka rahani, kaapin pohjalla oli sentään ruoka varastoja pariksi viikoksi mutta on tää ollut kärvistelyä. Nyt oo ollu 2 viikkoo pelaamatta kun rahat loppuivat. En haluu pelata enää vaikka joskus on tullut jopa 800 euron voitto. Yhden kerra tuli sellainenki voitto pelattua kun luulin että saisin lisää rahaa.

Kävin läpi tilitapahtumia useamman vuoden ajalta ja näin miten paljon peleihin on mennyt. Olen pelannut vuodessa noin 5000 euroa noin neljän vuoden ajan ja tuloni ovat aina olleet alle 19000 euroa vuodessa joten minulle tuo on todella iso summa. Vaikka joskus voittaakin niin ei se pelaaminen pidemmän päälle kannata. Minä yritän olla nyt pidemmän aikaa ilman nettikasinoita ja koitan kiertää kauppojen peliautomaatit. En halua syytää enempää vähiä rahojani joutaviin masiinoihin.

Peliriippuvuudesta kannattaa hakeutua keskustelemaan päihde- ja riippuvuusyksikkön klinikalle. Siellä ei kukaan tuomitse eikä syyttely. Se on sairaus kuten ihan mikä muukin vaiva. Yksin ei tarvitse asioita pohtia.

Järkyttävä tarina ap:lta mutta voin kuvitella täysin omalle kohdalleni. Velkaa reilu 10k ja mietin että pelaamalla voisin kuitata velat. Toistaiseksi järki sanonut, ettei tule onnistumaan. joka tapauksessa odotan jackpottia. Tänään kustu "vain" 400€. Slottiin 60€. Blackjackiin loput kun piti lähteä tuplaamaan hävittyjä masseja. Hädin tuskin ruokaan rahaa.. Onneks ei oo perhettä (vielä). Tyttöystävä laittas mäkeen jos tietäs..

Oon tullu siihen tulokseen, et tää mun peliriippuvuus johtuu huonosta omatunnosta ja tavotteiden puutteesta. Oon fiksu korkeakoulutettu kaveri, mut silti hakkaan tätä paskaa ku ei vaan huvita elämä ylipäätään. En saa nautintoo turhamaisuuksista, mut silti elän ku turhamainen kaveri. Kaipaan nautintoa jostain muusta ku rahapeleistä.

Tsemppiä peliriippuvaisille henkilöille! Kyl se aurinko paistaa vielä joku kaunis päivä ku unohtaa noi slotit! Jos haluutte jakaa tuntemuksia nii laittakaa mailii:

[email protected]

Itselläni kokemus kun joutunut rahapelien sekä siihen liittyvän riippuvuuteni kanssa pahoihin taloudellisiin ongelmiin sekä ahdinkoon vuosien saatossa. Häpeän itseäni sen takia että annoin asioiden mennä liian "pitkälle". Kaikenmaaliman luotot sain takaajien vuoksi niputettua yhdeksi lainaksi pankkiin, sitä olen lyhentänyt. Aloitin lyhentämisen vuonna 2017. 14k olen lainaa saanut lyhennettyä, vielä on pitkä matka ennenkuin olen perillä ja että laina maksettu... Melkein joka päivä ensimmäinen ajatus herätessäni on "riittääköhän rahat tähän päivään ja huomiseen, tai ensiviikkoon". Aivan hirveä fiilis. Erilaisia self-help juttuja opiskellut mm mindfullnessia sekä läsnäolon voimaannuttavaa vaikutusta. Näitä apuja saa onneksi netistä kun löytyy opetusmateriaalia paljonkin. Silmät aukaisi Eckhart Tollen kirja "Läsnäolon voima".

Olen löytäyt siitä apua ahdistukseen sekä pahaan oloon, on auttanut oikeasti! Ajoittain on vain päiviä jolloin ahdistus ja paha mieli on liikaa ja silloin menee "synkälle puolelle" ja fiiliksen pitäminen hyvänä on hankalaa.

Ajoittain olo on kuin tuolla tarujen Feeniks linnulla. Lapsuuden olen saanut lentää ja kukoistaa, vuonna 2016-2017 liekki sammui, alkoi jälleensyntyminen. Olen matkalla kukoistukseen sekä siihen että saan olla vapaa ja liitää, mutta siihen on vielä matkaa.. Toisinaan tuntuu siltä, että tekisi mieli jäädä tuhkiin olemaan ja makaamaan, ei halua selvitä koska itse on helvetin itselleen luonut..
Pari ajatusta tässä, sori kun avauduin. :D

Mutta eteenpäin pääsee, vaihtoehdot katsoo ja tekee isoja päätöksiä ja ratkaisuja. Eivät ole aina helppoja mutta jotkut päätökset ja teot on vain tehtävä päästäkseen eteenpäin..
Mikäli joku haluaa "seurata matkaani" ja sen etenemistä niin saa vilkaista blogiani ---> https://elamaonpeli2020.blogspot.com/
Blogiin heittelen ajatuksen virtaa, se on minulle paikka jossa pystyn ja voin kertoa asioitani, ja toivottavasti myös avata sitä että meitä riippuvuudesta kärsiviä on muitakin, raha- ja talousongelmat ovat yleinen vaiva kansan keskuudessa. Samoin kuin myös rahapeliongelmat.. Niistä aiheista voisi puhua ja kertoa valtamediassa enemmänkin.

Aloitukseen lisäyksenä sellainen, että siinä vaiheessa kun olet oikeasti niin syvällä siellä mielesi pimeimmässä sopukassa, siellä missä kaikki vaihtoehdot näyttävät huonolta, itsemurhaa mietin tuolloin paljon, oikeasti PALJON. Kaikkea siihen liittyvää, "miten sen tekisin?" "Missä sen tekisin?" jne. Kaikkia vaihtoehtoja kävin läpi toteutusta ajatellen.. Mutta sitten tuli kuitenkin se toivon kipinä jostain, kipinä tuli siitä kun itselleni kaikkein rakkaimpia ovat oma perhe, vaimo ja lapset. En voinut tehdä heille kuitenkaan sitä kaikkein pahinta ja itsekkäintä tekoa joka valikoimasta löytyy.. En voinut tappaa itseäni, olen liian tärkeä monelle ihmiselle.

Sieltä se löytyi se kipinä joka pisti miehen mielen uusiksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuitenkin sitten se selviytyminen sekä eteenpäin menemisen mentaliteetti.
Syvä oli se kuilu joka mielessäni oli. Silti se pimeys ja ahdistus lähtee joka kerta kun nukutat lastasi ja kuulet kuinka hän alkaa tuhisemaan ja nukkumaan vieressäsi, siinä kohtaa, sillä hetkellä vain sillä on väliä. Se rakkaus ja lämpö siinä hetkessä. Se tunne pelasti minut, Amen.