Onko pelaaminen hengen väärti

Olen perheellinen (vielä ainakin toistaiseksi), keski-ikäinen (taitaa jäädä siihen), ylivelkaantunut ja masentunut mies. Nettipelit ovat tuhonneet elämäni täysin. Sinä, joka luulet olet olevasi pahasti peliriippuvainen - et oikeasti varmaan ole puoltakaan siitä mitä minä olen. Olen peliaddikti, pahin mahdollinen sellainen.

Olen pelannut nettipokerin kulta-ajoista tähän päivään saakka. Viimeisimmät vuodet lähinnä netticasinoiden linjapelejä. Alkuaikoina panokset totta kai olivat pieniä, mutta ahneus kasvaa koko ajan. Välillä voitin, välillä hävisin. Siirryin tasoilla ripeää vauhtia ylös vaikkei minulla mitään edellytyksiä vielä moisiin olisi ollut. Olin lukenut jostain, että alemmilla tasoilla hyvä pelaaja häviää, koska niillä tasoilla pelaavat eivät osaa toimia rationaalisella tavalla ja siellä huiskitaan miten sattuu. Jos meinaa kehittyä, siitä on maksettava oppirahat. Ja niin tein. Hävisin. Ja hävisin. Oppirahoja osasin kyllä maksaa.

Kuin ihmeen kaupalla kohdalleni osui eräs voitto josta sain n. 20k pelikassaa. Tasot nousivat. Sitten taas hävisin. Ja hävisin. Kun 20k oli mennyt siirryttiin luoton puolelle. Ei tullut voittoa. Lisää luottoa ja äkkiä. Nerokasta.

Tuli nousujohdanteinen kausi ja pääsin taas +/- 0 tilanteeseen. No eihän siihen addikti todellakaan voi olla tyytyväinen, koska olinhan tähän "opiskeluun" tuhlannut jo niin paljon aikaa - ja sitä paitsi olinhan taas noussut muka omilleni. Tyhmä. Ja eikun taas pelaamaan. Aloin pelaamaan entistä kiivaammin, tinkien samalla yöunistani ja ajastani perheeni kanssa. Nukuin vain muutamia tunteja päivässä. Olin kuin zombie joka pelaa . Vaikka saatoin pelata pokeria 6-8h päivässä, tulos oli lähes poikkeuksetta miinus-merkkinen tai korkeintaan taas +/- 0. Vikahan oli selkeästi tasoissa, eli jotenkin sain päässäni käännettyä asian niin, että minun vain kannattaa nostaa tasoja koska häviämiseni johtuu muiden huonoudesta. Uskomatonta.

Lopulta pelasin NLH:ia pahimmillani 50/100 -tasolla, enkä puhu senteistä. Välillä voitin ja sitten taas hävisin. Ihmeellisintä on se, miten ohivedot astuvat kuvaan juuri silloin kun niitä ei todellakaan odota tai tarvitse. Ne ratkaisevat, jonkin murroskohdan potit hävisin poikkeuksetta. Myösk aikki ns. arpomiskädet hävisin jok'ikisen. Vitutti.

Tässä vaiheessa havahduin 1. kerran. Olin ahdistunut, masentunut, tuskainen, pidin itseäni tyhmänä kun olin aloittanut koko pelaamisen. Oikeassahan minä olin. Toisaalta pelaaminen oli ollut jo veressä lapsesta saakka. Isäni oli myös pelimies henkeen ja vereen - tosin ei velkainen sellainen. Toki hän lähes kaiken pelasi, mutta jäi häneltä sentään jälkeen kesämökki ja 2 asuntoa.

Itselläni oli nyt asuntolainan lisäksi n. 10k pelivelkaa joka tuona aikana tuntui isolta summalta vaikka kävin täysipäiväisesti töissä. Pienen pelitauon, ja lainanlyhennyskauden jälkeen mopo lähti taas käsistä; pelaamisesta johtuvan velkaantumiseni johdosta jouduin myymään mm. moottoripyöräni. Ja sitten taas lisää velkaa hetken ajan päästä.

Jossain vaheessa nettipokeri alkoi tuntua tylsältä, koska päivässä ei saanut paljonkaan tulosta vaikka päivittäisiä pelitunteja taas alkoi kertymään. Tarvittiin taas piristysruiske pelirintamalla. Heureka! Netticasinoiden linjapelit, nopeaa toimintaa eikä tarvitse kykkiä koko päivää koneella. Jonkinsortin tulos saavutetaan huomattavasti nopeammin. Näin uskoin.

Uskomukseni kävi toteen ja alkoi huima nousukausi. Jota seurasi vielä huimempi monttu. Lisää velkaa, kyllä se siitä korjautuu - olin nimittäin oppinut tuntemaan erään linjapelin algoritmivaihtelut. Pystyin lukemaan kiekkojen pyörimiskuvioista ja esiintymistaajuuksista milloin kannattaa betsata oikein kunnolla. Entiset max. 10e/kierros saivat nyt väistyä. Monttu oli korjattava isosti, koska olin montutusvaiheessa joutunut nostamaan lapsien säästötilit, kaikki omat säästöni ja sijoitukseni tyhjiksi. Olinpa lisäksi onnistunut ottamaan keplotellen lainaa n.40k euroa erinäisiä kulutusluottoja isoine kk-erineen. Petasin itselleni helvetin. Synkkyys ja epätoivo valtasi mieleni kun osumaa ei sitten tullutkaan. Yllätys.

Nyt vaimo vielä yllätti minut pelaamisestani ja antoi ukaasin, että jos pelaaminen ei lopu tulee avioero. Voi helvetti. 40k+ velkaa ja nyt en edes voi yrittää voittaa niitä takaisin! Nyt oli aika taas maksella velkoja ja ottaa toinen työ rinnalle jotta selviäisin järkyttävistä kk-lyhennyksistä. Sitten otettiin iso laina jolla saatiin yhdistettyä kaikki pienet lainani ja kk-erät saatiin inhimillisiksi.

Ei mennyt pitkään kun piru istui jo olkapäällä kannustamassa pelaamaan. "Jos nyt vähän edes kokeilisit, jospa nyt...". Entä vaimo? Suljin kiinnijäämisen vaihtoehdon kokonaan päästäni ja kokeilin. Ja häviäminen alkoi. Kun olin jälleen hävinnyt n. 30k tuon ison lainan lisäksi ajattelin taas todella synkkiä ajatuksia. Halusin kuolla. Mutta entä lapset? En voisi tehdä heille sitä. Vaikken uskovainen olekaan, rukoilin jo Jumalalta apua..
Ilmoita

En tiedä oliko Jumalan ivaa, vai sattumankauppaa kun sitten osui isosti. Voitin oppimallani menetelmällä n.70k! Moni olisi lyönyt tässä vaiheessa pillit pussiin ja ollut tyytyväinen päästessään vielä kerran omilleen. Minä en ollut.

Maksoin kulutusluotot pois ja samoin tuon ison velan. Ainoa viisas teko pitkään aikaan. Pieni tauko ja sitten taas mentiin entistäkin lujempaa. Monttu ja toinen monttu. Algoritmia oli muutettu. Monttua toisen perään. Opin jälleen hahmottamaan pikkuhiljaa kuviot ja taajuudet samoin kuin isojen voittojen todennäköisyydet suhteessa toissijaisiin voittoihin jne. Olin hionut itsestäni velkaantuneen, mutta timanttisen, pelialgoritmien tahdissa hengittävän addiktin.

Pelasin 90% joka liksastani ja sepitin vaimolleni mitä uskomattomampia tarinoita miksi rahaa ei ollut. En tiedä uskoiko vaimo - tuskin. En välittänyt koska olin silmiä myöten kusessa. Rukoilin taas korkeimpia voimia. Lainojen/luottojen kk-hoitokulut nimittäin alkoivat olla taas sitä luokkaa ettei niitä enää niin vain hoidettaisi.

MITÄ?!?!? Eräänä kauniina päivänä sitten taas kolahti oikein kunnolla. Voitin taas omalla menetelmälläni 140k! Olinko tyytyväinen? En ollut. Maksoin velat, maksoin lapsien tilille nostamani rahat. Ei jäänyt enää tuntuvaa summaa tilille. Nimittäin kun sitä vertaa siihen voitettuun summaan. Tauko.

Taas hieman kokeilin ja mopo keuli itsensä samantien ympäri. Hetken päästä tilanne täysin sama kuin huonoimpina aikoina. Urpo. Lisää velkaa, jälleen ensin kulutusluottoina, sitten taas yhdisteltiin ja vaihdettiin pankkia. Tai itse asiassa niin, että pelasin 50k yhdistelylainan lähes samantien melkein kokonaan. Sitten taas rukoilin.

Tarinan perusteella joku voisi pitää hihhulina, se en todellakaan ole. Mutta silti, taas voitin. Nyt 170k. Jumalauta, tätä en voi enää hävitä ajattelin. Niinpä niin. Kaikki meni ja nyt velkaa on n. 100k. Haluan kuolla. En näe enää ulospääsyä. En valoa, Rukoilukaan ei enää toimi.

Olen idiootti, peliaddikti, seksiaddikti, periaatteessa addiktoidun kaikkeen mistä pidän todella paljon. Kiroan sen päivän kun 1. kerran pelasin. Olin heti koukussa. Haluaisin tappaa itseni, mutta ainoa asia mikä minua on tähän saakka estänyt ovat lapseni. En saa enää lisää lainaa mistään. En pysty enää yrittämään voittaa itseäni kuiville. Tuskinpa edes onnistuisi. Hullu.

Tekisin mitä vain jos pääsisin peliveloistani eroon. Mitä tahansa. En jaksa enää pitkään enkä todellakaan selviä lyhennyksistä. Olen suunnitellut jo onnettomutta jotta vakuutus maksaisi kuoltuani edes perheeni asuntolainaosuuteni. Peli ei kannattanut.
Ilmoita
Elämänmyönteisestä, posiitiivisuutta huokuvasta, charmantista miehestä tuli hirviö. Salamoitasyöksävä, itsesäälisitsesäälissä rypevä moraaliton paska. Häpeän itseäni ja tekojani. Menneisyyttäni en voi muuttaa ja tulevaisuutenikin näyttää sinetöidyltä koska pidinhän huolen siitä etten saa enää yhdistelylainaakaan.

Mustaa. Hyvin vedetty. Vaimo ja lapset ansaitsisivat parempaa. Heti nyt tuli mieleen, että miksen ottanut itselleni lainakieltoa vaikka olinkin tunnistanut addiktiuteni jo ajat sitten. Saatanan tyhmä. Nyt se on myöhäistä.

Taas katson ikkunasta sadetta ja autoa. Ajanko sillankaiteeseen tänään vai vasta ensi viikolla. Mietin. Seksikin on loppunut. Vaimoa ei kiinnosta. Eipä tietysti ihme. Addiktia kiinnostaisi, koko ajan.
Ilmoita
Jos olisin uskovainen, niin sanoisin, että se taisi olla itse Piru, eikä Jumala, joka ne voitot antoi.

Nyt pitää täällä reaalimaailmassa yrittää järjestää asiat jotenkin.

Pelimaailma on suurta harhaa ja huumetta.

Nettikasinot olisi pitänyt kieltää ja sulkea jo ajat sitten. Ihmeellistä on, että niiden annetaan edelleen vapaasti ryöstää huumaamiaan ihmisiä.
Ilmoita
Olet oikeasta suunnasta rukoillut apua, mutta et asiaan johon apua tarvitset. Rukoile Jumalalta, että hän ottaisi sinulta pelihimon pois, ja tunnusta vaimollesi, että olet peliriippuvainen. Rukoilkaa yhdessä, Jumala kuulee vilpittömän rukouksen, avunpyynnön, ja auttaa. Minäkin voin rukoilla lievitystä kaikkien sairaiden ja kärsivien hätään ja tuskaan.
Ilmoita
En käsitä, miten esim. prime slots kasinolla voidaan huijata niiñ röyhkeästi starburst-pelissä. Sitä ajattelee, että simppeli peli. Tästä voittaa aina jotain. Olen monesti muilla kasinoilla tullut jopa 16 eurosta yli 800 euroon.
Prime slotsin starburst saattaa imaista 20 euroa 20 centin panoksella pelatessa kaiken antamatta mitääñ. Ei voi käsittää sitä röyhkeyttä. Tuntuu varastelulta.
Ilmoita
Hei, täällä keski ikäinen nainen jolla lähes samantapainen kuvio! Tosin isoja voittoja ei kohdalleni ole osunut 2500e isoin, olen onnistunut tekemään velkaa 140 000e ! Tiedän tismalleen tunteesi, ne samat käyn itsekin läpi joka ikinen päivä! Olen taas kerran lopettanut ja toivon tällä kertaa onnistuvani! yöllä herään hiessä ja tuskassa kuinka kummassa tästä selviän, kuitenkin tarvon eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikea on välillä uskoa itse sitä että mitä ihmettä olen tehnyt elämälleni, peliriippuvuus on niin paha sairaus että sitä on monenkin vaikea ymmärtää! Yritetään vaan jatkaa eteenpäin ja olla pelaamatta! Maksetaan lainoja takaisin ja niin vaikeaa kun se onki yritetään sinnitellä ilman pelejä!
2 VASTAUSTA:
Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle. Peliriippuvainen olen itsekin, joka toivoo irtipääsemistä.
Hei.
Olen pahoillani tilanteesta, johon olet joutunut, niin monen muun ohella. Hyvä, että sinnittelet asioita kuntoon ja tahdot rohkaista muitakin. Minä vielä tahtoisin rohkaista sinua ja muita peliongelmaisia avun piiriin. Peliriippuvuus on vaikea riippuvuus, mutta siihen onneksi löytyy apua. Tuen piirissä pelitön elämä ja sen tavoittelu hivenen helpottuu. On olemassa vertaisryhmiä ja henkilökohtaista apua on saatavissa. Kannattaa etsiä ja mennä mukaan. Ensimmäinen kerta on jännittävää, mutta seuraavalla kerralla jo helpompaa.

Kaikkea hyvää ja paljon tsemppiä,
Pirkko-pappi
+Lisää kommentti
Pahi valhe tuossa kirjoituksessa oli se, että alemmilla tasoilla hyvä pelaaja häviää. "Huiskitaan miten sattuu". Se ikävä kyllä koskeekin tiettyä prukkaa, jolla pelifirmat juuri pysyvät pystyssä.
Totuus on kuitenkin se, että juuri alemmalla tasolla, jolloin pelataan kolikkopelejä täytyy oppia monet kultaiset säännöt. Yksi on se ettei pelaa liian isoilla panoksilla. Tavallista on, että rullat lyö ns. tyhjää kymmeniä kierroksia. Jos pelaat vaikka 2 euron patilla, niin joku muutaman kympin talletus menee alta aikayksikön.
Monet onkin varmaan huomanneet, että kun pelifirmat antavat ilmaiskierroksia, niin panostaso on aina pienin mahdollinen. Siinä on hyvä opetus siitä pelimaailmasta ja mahdollisuuksista. Varmasse tuntuu monesta huvittavalta tai säälittävältä, mmutta pieniin panoksiin sisältyy koko pelimaailman karvas totuus.
Jollet ensin pelaa pienillä panoksilla, niin ei sinulla ole mahdollisuuksia voittaa ollenkaan. Pienillä panoksilla voit kuitenkin voittaa muutamia kymppejä, ja kohta sinulla on sen verran rahaa, että voit nostaa panostasoa. Kaikki tämä meneetäysin matemaattisesti.
Uskallan luvata , että pelaamisen nautinto on monta kertaa parempi. Jännitys säilyy, rahat säilyvät, ja ennen kaikkea mielenterveytesi säilyy.
Eli suosittelen kokeilemaan.
Ilmoita
En suosittele pelaaman edes pienillä panoksilla. Kyllä 20 centinkin panoksella saa menemään monta sataa. Itse pelasin 200 euroa juuri noilla pienillä panoksilla. Olen ajatellut lopettaa koska pelasin ruoka rahani, kaapin pohjalla oli sentään ruoka varastoja pariksi viikoksi mutta on tää ollut kärvistelyä. Nyt oo ollu 2 viikkoo pelaamatta kun rahat loppuivat. En haluu pelata enää vaikka joskus on tullut jopa 800 euron voitto. Yhden kerra tuli sellainenki voitto pelattua kun luulin että saisin lisää rahaa.

Kävin läpi tilitapahtumia useamman vuoden ajalta ja näin miten paljon peleihin on mennyt. Olen pelannut vuodessa noin 5000 euroa noin neljän vuoden ajan ja tuloni ovat aina olleet alle 19000 euroa vuodessa joten minulle tuo on todella iso summa. Vaikka joskus voittaakin niin ei se pelaaminen pidemmän päälle kannata. Minä yritän olla nyt pidemmän aikaa ilman nettikasinoita ja koitan kiertää kauppojen peliautomaatit. En halua syytää enempää vähiä rahojani joutaviin masiinoihin.
Ilmoita
Peliriippuvuudesta kannattaa hakeutua keskustelemaan päihde- ja riippuvuusyksikkön klinikalle. Siellä ei kukaan tuomitse eikä syyttely. Se on sairaus kuten ihan mikä muukin vaiva. Yksin ei tarvitse asioita pohtia.
Ilmoita
Järkyttävä tarina ap:lta mutta voin kuvitella täysin omalle kohdalleni. Velkaa reilu 10k ja mietin että pelaamalla voisin kuitata velat. Toistaiseksi järki sanonut, ettei tule onnistumaan. joka tapauksessa odotan jackpottia. Tänään kustu "vain" 400€. Slottiin 60€. Blackjackiin loput kun piti lähteä tuplaamaan hävittyjä masseja. Hädin tuskin ruokaan rahaa.. Onneks ei oo perhettä (vielä). Tyttöystävä laittas mäkeen jos tietäs..

Oon tullu siihen tulokseen, et tää mun peliriippuvuus johtuu huonosta omatunnosta ja tavotteiden puutteesta. Oon fiksu korkeakoulutettu kaveri, mut silti hakkaan tätä paskaa ku ei vaan huvita elämä ylipäätään. En saa nautintoo turhamaisuuksista, mut silti elän ku turhamainen kaveri. Kaipaan nautintoa jostain muusta ku rahapeleistä.

Tsemppiä peliriippuvaisille henkilöille! Kyl se aurinko paistaa vielä joku kaunis päivä ku unohtaa noi slotit! Jos haluutte jakaa tuntemuksia nii laittakaa mailii:

pelikoukussa@gmail.com
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Onko pelaaminen hengen väärti

Olen perheellinen (vielä ainakin toistaiseksi), keski-ikäinen (taitaa jäädä siihen), ylivelkaantunut ja masentunut mies. Nettipelit ovat tuhonneet elämäni täysin. Sinä, joka luulet olet olevasi pahasti peliriippuvainen - et oikeasti varmaan ole puoltakaan siitä mitä minä olen. Olen peliaddikti, pahin mahdollinen sellainen.

Olen pelannut nettipokerin kulta-ajoista tähän päivään saakka. Viimeisimmät vuodet lähinnä netticasinoiden linjapelejä. Alkuaikoina panokset totta kai olivat pieniä, mutta ahneus kasvaa koko ajan. Välillä voitin, välillä hävisin. Siirryin tasoilla ripeää vauhtia ylös vaikkei minulla mitään edellytyksiä vielä moisiin olisi ollut. Olin lukenut jostain, että alemmilla tasoilla hyvä pelaaja häviää, koska niillä tasoilla pelaavat eivät osaa toimia rationaalisella tavalla ja siellä huiskitaan miten sattuu. Jos meinaa kehittyä, siitä on maksettava oppirahat. Ja niin tein. Hävisin. Ja hävisin. Oppirahoja osasin kyllä maksaa.

Kuin ihmeen kaupalla kohdalleni osui eräs voitto josta sain n. 20k pelikassaa. Tasot nousivat. Sitten taas hävisin. Ja hävisin. Kun 20k oli mennyt siirryttiin luoton puolelle. Ei tullut voittoa. Lisää luottoa ja äkkiä. Nerokasta.

Tuli nousujohdanteinen kausi ja pääsin taas +/- 0 tilanteeseen. No eihän siihen addikti todellakaan voi olla tyytyväinen, koska olinhan tähän "opiskeluun" tuhlannut jo niin paljon aikaa - ja sitä paitsi olinhan taas noussut muka omilleni. Tyhmä. Ja eikun taas pelaamaan. Aloin pelaamaan entistä kiivaammin, tinkien samalla yöunistani ja ajastani perheeni kanssa. Nukuin vain muutamia tunteja päivässä. Olin kuin zombie joka pelaa . Vaikka saatoin pelata pokeria 6-8h päivässä, tulos oli lähes poikkeuksetta miinus-merkkinen tai korkeintaan taas +/- 0. Vikahan oli selkeästi tasoissa, eli jotenkin sain päässäni käännettyä asian niin, että minun vain kannattaa nostaa tasoja koska häviämiseni johtuu muiden huonoudesta. Uskomatonta.

Lopulta pelasin NLH:ia pahimmillani 50/100 -tasolla, enkä puhu senteistä. Välillä voitin ja sitten taas hävisin. Ihmeellisintä on se, miten ohivedot astuvat kuvaan juuri silloin kun niitä ei todellakaan odota tai tarvitse. Ne ratkaisevat, jonkin murroskohdan potit hävisin poikkeuksetta. Myösk aikki ns. arpomiskädet hävisin jok'ikisen. Vitutti.

Tässä vaiheessa havahduin 1. kerran. Olin ahdistunut, masentunut, tuskainen, pidin itseäni tyhmänä kun olin aloittanut koko pelaamisen. Oikeassahan minä olin. Toisaalta pelaaminen oli ollut jo veressä lapsesta saakka. Isäni oli myös pelimies henkeen ja vereen - tosin ei velkainen sellainen. Toki hän lähes kaiken pelasi, mutta jäi häneltä sentään jälkeen kesämökki ja 2 asuntoa.

Itselläni oli nyt asuntolainan lisäksi n. 10k pelivelkaa joka tuona aikana tuntui isolta summalta vaikka kävin täysipäiväisesti töissä. Pienen pelitauon, ja lainanlyhennyskauden jälkeen mopo lähti taas käsistä; pelaamisesta johtuvan velkaantumiseni johdosta jouduin myymään mm. moottoripyöräni. Ja sitten taas lisää velkaa hetken ajan päästä.

Jossain vaheessa nettipokeri alkoi tuntua tylsältä, koska päivässä ei saanut paljonkaan tulosta vaikka päivittäisiä pelitunteja taas alkoi kertymään. Tarvittiin taas piristysruiske pelirintamalla. Heureka! Netticasinoiden linjapelit, nopeaa toimintaa eikä tarvitse kykkiä koko päivää koneella. Jonkinsortin tulos saavutetaan huomattavasti nopeammin. Näin uskoin.

Uskomukseni kävi toteen ja alkoi huima nousukausi. Jota seurasi vielä huimempi monttu. Lisää velkaa, kyllä se siitä korjautuu - olin nimittäin oppinut tuntemaan erään linjapelin algoritmivaihtelut. Pystyin lukemaan kiekkojen pyörimiskuvioista ja esiintymistaajuuksista milloin kannattaa betsata oikein kunnolla. Entiset max. 10e/kierros saivat nyt väistyä. Monttu oli korjattava isosti, koska olin montutusvaiheessa joutunut nostamaan lapsien säästötilit, kaikki omat säästöni ja sijoitukseni tyhjiksi. Olinpa lisäksi onnistunut ottamaan keplotellen lainaa n.40k euroa erinäisiä kulutusluottoja isoine kk-erineen. Petasin itselleni helvetin. Synkkyys ja epätoivo valtasi mieleni kun osumaa ei sitten tullutkaan. Yllätys.

Nyt vaimo vielä yllätti minut pelaamisestani ja antoi ukaasin, että jos pelaaminen ei lopu tulee avioero. Voi helvetti. 40k+ velkaa ja nyt en edes voi yrittää voittaa niitä takaisin! Nyt oli aika taas maksella velkoja ja ottaa toinen työ rinnalle jotta selviäisin järkyttävistä kk-lyhennyksistä. Sitten otettiin iso laina jolla saatiin yhdistettyä kaikki pienet lainani ja kk-erät saatiin inhimillisiksi.

Ei mennyt pitkään kun piru istui jo olkapäällä kannustamassa pelaamaan. "Jos nyt vähän edes kokeilisit, jospa nyt...". Entä vaimo? Suljin kiinnijäämisen vaihtoehdon kokonaan päästäni ja kokeilin. Ja häviäminen alkoi. Kun olin jälleen hävinnyt n. 30k tuon ison lainan lisäksi ajattelin taas todella synkkiä ajatuksia. Halusin kuolla. Mutta entä lapset? En voisi tehdä heille sitä. Vaikken uskovainen olekaan, rukoilin jo Jumalalta apua..

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta