Voisitteko ystävällisesti selvittää minulle (aloittelija kun olen), että mikä sai teidät luopumaan uskosta ja mihin te oikein uskotte nykyään? Onko teillä tiedossa hyviä linkkejä, mistä saisi lisää tietoa?
Kiitos etukäteen!
Kiitos etukäteen!
Ateisteille
tuleva sellainen
17445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luovuin nuorena uskosta todettuani kristinuskossa ristiriitoja joita en enää osannut selittää. Pari niistä mainitakseni:
Mitä niin pahaa vastasyntynyt lapsi on voinut tehdä että se sodan jaloissa kärsii? Se että ihmiset kärsivät synneistään ei selitä sitä. Ilmeisesti lapsi on tehnyt syntiä siinä että on syntynyt..
Miksi jumala haluaa kaikkien uskovan/palvovan itseään, ja jos ei palvo niin joutuu helvettiin vaikka olisi muuten kuinka hyväsydäminen ja rakastettu ihminen. Miten jokin rakastava jumalaksi itseään kutsuma olento voisi olla niin itsekäs sadisti? Eli jos jumala on olemassa niin se on itsekäs sadisti. Itse uskon että mitään jumalaa ei ole.
Mielestäni elämä on voinut syntyä pitkän ajan kuluessa atomien, molekyylien ja taas yhdisteiden törmäillessä toisiinsa yksinkertaisten luonnonlakien avustamana. Tuskin kukaan voi väittää että se olisi mahdotonta ilman jumalaa, koska yhtä mahdottomalta tuntuu myös se miten jumala voisi olla olemassa, joku mikä ei olisi mistään syntynyt vaan olisi aina ollut olemassa.
Nykyisin uskon esimerkiksi siihen että kun kuolemme niin tietoisuutemme vain sammuu ja olemassaolomme päättyy. Elimistön raaka-aineet palaavat uudelleen kiertoon jotta taas uutta elämää voisi syntyä tilalle.
Aivan oikein olet ajatellut asian. Jumalia ei yksinkertaisesti ole eikä tule. Hyväuskoisia on helppo pelotella jumalilla ja viedän heiltä viimeinkin kyky itse ajatella asioita.
se siellä horisee omia satujaan toinen jalka haudassa.
Anteeksi nyt että sohin tähän väliin vaikka en ateisti olekaan... ateismi syntyy hyvin usein siitä että ei tiedetä asioita tai niitä ei haluta ajatella. Joku yksinkertaisesti päättää olla ateisti - ja sehän onnistuu. On varmaan helpompi jättää ne asiat ihan sivuun.
Mutta se asia vaan on niin että ei se Jumala kieltämällä mihinkään katoa. Eikä hänen rakkautensa sinua kohtaan. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..." kais tiedät?
Kovasti kommentoidaan jostain ristiriidoista... kyllähän niitä on paljon asioita joita on vaikea ymmärtää mutta Jumala on salaperäinen, eikä me koskaan tulla tajuamaan sitä täysin. Jos on kysymyksiä, vastaus löytyy aina Jumalan sanasta. En suosittele kenellekään ateismia. Suosittelen uskoa Jeesukseen, mä en ole ainakaan katunut koskaan sitä että otin hänet Herrakseni. =) But, jokaisen oma asiahan tämä on... mieti asioita. Ja siunausta sulle. Toivon minä ainakin. =)
Ollakseni rehellinen... En todellakaan halua ryhtyä ateistiksi. Halusin vain kuulostella vaihtoehtoja.
Tuntuu vain niin pahalta... Olen koko pienen ikäni ollut kristitty ja uskonut Jumalaan, en olisi koskaan edes kuvitellut hylkääväni Häntä.
Elämäntilanteeni on tällä hetkellä todella vaikea. En jaksaisi elää, mutta en uskalla riistää henkeä itseltäni enkä aiokaan.
Tuntuu, että Jumala on hylännyt minut. Monta kertaa olen itkenyt itseni uneen ja miettinyt, miksi Jumala ei rakasta minua enää. Miksi minulla on niin paha olla. Voinko olla enää uskossa, jos minulla on niin paha olla.
Toivon, että sinä (tai muutkin) voisit vahvistaa minua jotenkin. Taidan olla aika hukassa...
>... ateismi syntyy hyvin usein siitä että ei tiedetä asioita tai niitä ei haluta ajatella.
Määritelmä sopisi ainakin yhtä hyvin uskon syntymiseen. Erityisesti haluttomuuden osalta.
elämäntilanteesi on todella hankala tällä hetkellä, voin suositella esim. psykologin luo menemistä. Siitä ei ainakaan voi olla haittaa, päinvastoin.
tsemppiä sinulle :)
Niin, ehkä jumala on salaperäinen, kovin käsittämättömiä on sen otuksen tekoset. Varmasti kivaa kiduttaa meitä pikku rääpäleitä täällä sinivihreällä pallolla. Antaisitko sinä lapsesi kärsiä jos voisit tehdä asialle jotain?
Tuttu tunne. Musta vaikuttaa välillä siltä että mahdanko mä perille asti päästäkään. Mutta Jumala on vahva heikoissaan, ja jos me takerrutaan kiinni Jeesukseen ja hänen ristiinsä niin kaiken pitäis olla ok. Ja siihen saa luottaa. Jumala ei ole riippuvainen meidän tunteistamme eikä mistään muustakaan. Jumalan rakkaus on ja pysyy.
Siunausta sulle. =)
Itse asiassa mä en ennen joutunut koskaan AJATTELEMAAN omilla aivoillani niin paljon kuin nyt. Nämä uskonjutut kun ei ole mitään kauhean yksinkertasia... =) Pitää ihan itse päätellä tarvitsevansa armoa. Tarvitsevansa Jeesusta. Vaikka mä sanon sulle niin, päätös on kuitenkin aina sun omasi.
Asia ei ole noin yksinkertainen. Jumalasta on ihan turha yrittää tehdä mitään tyrannia, hirviötä tai diktaattoria. Jumala ei tee ihmiselle pahaa, vaan ihminen onnistuu siinä erinomaisesti ihan itse. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, lapsikseen joita hän rakastaa. Näistä kärsimysjutuista on jauhettu jo aika tavalla, mutta karkeana nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, mistä kaikki paha on kotoisin. Ei Jumalasta, vaan ihan muualta.
Jos jumala on ihmisen luonut, niin se on siinä silloin epäonnistunut. Ja tietenkin kaikkivaltiaana ja kaikkietietävänä sen jo luodessaan etukäteen tiennyt, eikö?
Jos jumala on KAIKEN luonut, niin mistä muualta paha olisi kotoisin? Vai onko paha ollut olemassa jo ennen kuin jumala on maailmaa luonut eli jumala ei olekaan luonut kaikkea? Jumalan täytyy olla välinpitämätön jos ei halua tehdä pahuuden kitkemiseksi mitään. Eikös kaikki asiat tapahdu vain siksi että jumala sallii niiden tapahtuvan?Vai eikö jumalalla ole valtaa kitkeä pahuutta?
No.. ei sovi mun oikeustajuuni ja käsitykseeni rakastavasta kaikkivaltiaasta. Siispä en usko.
Todella ihanasti sanottu! Kyllä helpotti tietää, etten ole ainoa... Että minullakin on oikeus olla heikko. Muistan sinua iltarukouksessani :)
jotain kommenttia aiheesta "miksi en pidä jumalan olemassaoloa kovinkaan todennäköisenä":
1)Jos jumala on hyvä, a) hän on aika heikko jumalaksi, b) she/he/it moves the mysterious ways
c) jumala on suhteellisen välinpitämätön ja ihmisellä ei ole merkitystä luojalleen. Ja hei eihän hyvä tarvitse vastapainokseen pahaa, ainakaan teoreettisesti tyhjältä pöydältä ajateltuna. Jos siis olisin jumala olisin luonut paratiisin pysyväksi, tai ehkä joku universaali laki estää täydellisen hyvän ->taas jumala on alisteinen sattumalle jne.
2) jotakin on täytynyt olla ennen oletettua jumalaa ->joten lopulta kuitenkin sattumaa ja vahinkoa vaikka ihminen olisikin luotu by Higher power
3) jos jumala on olemassa hän voisi ilmoittaa itsestään suhteellisen selvästi ja todisteita jumalasta en ole nähnyt. Minulle todisteeksi ei riitä syvä liikutus kaiken kauneuden edessä.
4)Kirjoitukset kuivien&kuumien kansojen kynästä eivät mielestäni ole selitys tämän maailman kauneuteen (ja vielä vähemmän sopivat tänne pohjoisen jylhään kylmyyteen). Eli tää on liian hieno paikka että sen voisi selittää raamatulla (toki en ole opusta lukenut, ehkä vielä siis muutan mieleni...)
5) elämä on itsessään jo tarkoitus ja se ei tarvitse mitään ns. korkeampaa selitystä ollakseen elämisen arvoista. Jokainen silmänräpäys on elämän arvoinen ja jokainen hetki on raakalaismaista kidutusta, heh, siis elämää.
Oli miten oli,
Shine On!
se, että aloin ajatella.
miten voi olla yksi ainoa ihminen, joka on luonut tämän kaiken? ei voi, vastaus on yksinkertainen. joku hullu känniläinen on kirjoittanut tarinan, johon muutama ihminen on alkanut uskoa. sitten loppujen lopuksi siihen uskoo suurin osa maailmasta.
ei jumalaa ole. ei ole saatanaa. on vain elämä, joka on syntynyt merestä. ainakin siihen on parempi uskoa, kuin että joku jumala-tyyppi olisi kaiken tämän luonut.
minun mielipiteeni.
oman perhe-elämäni taustoitus kestäisi sen verran kauan, että koetan lyhentää ja ilmaista ymmärrettävästi tapahtuneen.
molemmat vanhempani olivat epävarmoja aikuisia, he eivät kertoneet toisilleen välttämättä koko totuutta tai sitten suoranaisesti valehtelivat. minä jouduin lapsena ottamaan vastaan ne tositarinat.
äitini oli uskovainen ja rukoilin hänen kanssaan iltaisin. samoin rukoilin koulussa ja milloin missäkin ja jumala / jeesus olivat hyvin oleellinen osa elämääni. joskus rukoilin yöllä salaa, että vanhempani tulisivat toimeen keskenään. mitähän se ihmisten toimeentuleminen sitten todella vaatii... jumala ei ainakaan asiassa auttanut, vaan asiat menivät entistä hullummiksi. tämä ei kuitenkaan ole ollut suuren suuri tekijä taustalla, vaikka lienee vaikea ymmärtää miksei jumala kuunnellut pientä lasta.
ehkä se kasvatus, epävarmuus, toden ja epätoden liitto vanhemmissani, maskien taakse näkeminen jo pienestä iästä alusti tulevan uskoni. 11-vuotiaana kävelin metsässä serkkuni kanssa, kun 'valaistuin' ja metästä tullessamme, jumalaa ei enää ollut elämässäni. kesti tietysti pitkän aikaa, ennenkuin todella pääsin jumalasta, koska olin alaikäinen, äitini oli uskovainen (kuten myös muu suku) ja kävin rippikoulun jne. sen metsäkeikan jälkeen aloin systemaattisesti kyseenalaistamaan kaikkea, jota totena pidettiin. yleiset käsitykset, yhteiskunta, ihmissuhteet, rakkaus, uskomukset sun muut joutuivat tutkiskelun kohteeksi ja 18-vuotiaaksi mennessä olin oivaltanut ajatukset: "sen mitä haluan, se mitä todennäköisimmin ei toteudu". itse kutsuin tätä murphyn laiksi, kuten se sitä on, mutta uskomukseni muuttui aina systemaattisemmaksi.
reilu 4 vuotta sitten, 25-vuotiaana luin ensimmäisen kerran taolaisuudesta ja ymmärsin, että olin ollut reilu 10 vuotta taolainen, filosofialtani. uskomukseltani en ole taolainen, vaan pikemmin humanisti, universalisti, ateisti. ennen taolaisuuteen tutustumista ehdin uteliaisuuttani tutustua moniin muihin uskontoihin, kun etsin vastauksia. lopulta en enää jaksanut etsiä niitä, masennuin ja kärsin hyvin vakavasta unettomuudesta. asiat loksahtivat kohdalleen ja löysin sen, mitä olin etsinyt. yksinkertaisen elämäntavan, kyvyn kestää epävarmuutta ja sallia se. epävarmuuden hyväksyminen on saattanut olla yksi tärkeimpiä oivalluksiani, sillä sen myötä olen tullut monesta asiasta aina varmemmaksi. samalla epävarmuuteni sallii minun olla väärässä ja muokata uskomuksiani sen mukaan, mitä koen. tähän mennessä ei ole ollut tarvetta muuttaa erityisesti mitään, mutta ailahteleva mieleni ja persoonani toki saa ihmiset välillä ihmettelemään, miten olen yhtäällä yhtä mieltä ja toisaalla toista :-) itse en näe mitään ristiriitaa, koska ristiriidoissa (epävarmuudessa) on järjestys (varmuus).
...uskostasi,olisi mielenkiintoista tietää mihin niistä lukemattomista maailman uskonnoista itse olet hurahtanut ?!?
Itse en ole koskaan todella uskonut mihinkään jumalaiseen olentoon...ehkä lapsena,lähinnä
isoäitini taholta olin kosketuksissa uskontoon...
mutta en koskaan "osannut" sitä sisäistää järkeen ja loogisuuteen !?! Ehkäpä tiedon lisääntyminen ja omien aivojen käyttö on saanut minutkin ymmärtämään tämän oman pallomme eliöstön käyttäytymistä tavalla,joka ei jätä sijaa puhtaalle sokealle uskolle...kaipaan tietoa ja faktaa asioiden selitykseksi !?!
No,ymmärrän toki,etteivät kaikki ihmiset ole yhtä otollisessa asemassa kyseenalaistamaan uskontojen todenperäisyyttä ja monestihan usko antaa jokapäiväisessä elämässä ohjenuoran ja toivoa paremmasta huomisesta...mikä lienee inhimillistä.
Mutta ei tiedonpuute voi,eikä saa,olla este yksilön totuudenkaipuulle...sillä yksilöitähän me
kaikki todellisuudessa olemme,myös n.s. identtiset kaksoset !?! Eli meidän yksittäisten molekyylipussien tiedonjano lienee maailmamme
tieteen ja siten tiedon tason kasvamisen siunaus.
No käytin sanaa siunaus...se kun on jo vakiintunut puhekieleen,mutta ymmärtänet ideani?!?
Siis jos olet vakavasti harkitsemassa,yhteisösi sinulle tuoputtamasta uskonnosta luopumisesta, kannattaisi ehkä lukaista skeptikkojen sivuja !?!
(www_skepsis_fi)
Tsemppiä ja omien aivojen käyttöä !?!