Toissa-aamuna katselin televisiota muina miehinä kuten useana aamuna tapanani on. Meillähän ei ole suhdetta eikä ole koskaan ollutkaan silti rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta telluksella. Olen pyynnöstäsi yrittänyt kaikin keinoin unohtaa sinut kokonaan.
Takaisin televisio-ohjelmaan. Siellä puhui nainen. Ja kuten aina aamu-uutisissa, samat aiheet pyörivät joka tasatunnein.
Toisella kuuntelukerralla maailmani seisahtui kerralla. Ääni ja äänenpainot täsmäsivät prikulleen!
Sen kuuntelukerran jälkeen olen ollutkin taas pauloissasi. Enkä pääse tästä irti.
Takaisin televisio-ohjelmaan. Siellä puhui nainen. Ja kuten aina aamu-uutisissa, samat aiheet pyörivät joka tasatunnein.
Toisella kuuntelukerralla maailmani seisahtui kerralla. Ääni ja äänenpainot täsmäsivät prikulleen!
Sen kuuntelukerran jälkeen olen ollutkin taas pauloissasi. Enkä pääse tästä irti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ALOITUS saattoi olla kenelle tahansa enkä tunnistanut siitä itseäni.
Sanavalintasi eivät tuoneet mieleen ketään tuttua henkilöä, joten
sivullisena totean:
Kun ihminen on oikein ihastunut, hän näkee ja kuulee
ihastuksensa kaksoisolentoja joka puolella. (Samoin tietysti on, jos on saanut
jostakusta henkilöstä traumoja, hän tuntuu hyppäävän peikkona jokaisen nurkan
takaa.)
kuka valkotakkinen sepittäisi tieteen sanoin tämän :
on kulunut jo kohta viisi vuotta siitä kun nähtiin ja silti jos kuulen saman äänen . . . ♫ kuin äänesi oli, lähden lentoon enkä ole oma itseni vähään aikaan !
En ole "valkotakkinen", siis lääkäri.
Asia on kuitenkin niin,
että jos joku ihminen ON JATKUVASTI MIELESSÄ,
niin vaikka hänet saisi painettua AKTIIVISEN AJATTELUN ULKOPUOLLE,
ei tarvita kuin pieni ärsyke palauttamaan hänet jälleen AKTIIVISESTI AJATELTAVAKSI.
Ärsyke joka sinkoaa kaivatun kuvan piilotajunnasta arkiajatteluun voi olla kaivatusta muistuttava ääni, hänen näköisensä ihminen, tietty paikka...
...piilotajunnasta tietoiseen mieleen...