Olisiko mitään älyä siinä, että siviilipalvelus lyhennettäisiin kahteentoista kuukauteen ja siirrettäisiin armeijan yhteyteen?
Tarkoitan tällä sitä, että sivarit palvelisivat päivittäin klo 8-16 kasarmialueen ulkopuolisissa hyödyllisissä laitoksissa, kuten sairaaloissa, vanhainkodeissa tai kouluissa, mutta majoittuisivat varusmiesten kanssa kasarmeissa ja heitä koskisivat armeijan yleiset säännöt iltavapaineen, lomineen, ruokailuineen, tervehtimisineen, siivouspalveluineen ja asusteina olisivat tietysti kurkkusalaatit eikä hiuksia tai partoja suvaittaisi. Hihassa heillä olisi jokin merkki, joka osoittaisi heidän olevan suorittamassa siviilipalvelusta eikä aseeseen tietenkään tarvitsisi koskea.
Siinä sitä kysyttäisiin sietokykyä ja suvaitsevaisuutta niin sivareilta kuin varusmiehiltäkin. Jos joku ei tähän systeemiin suostuisi, niin vaihtoehtoja olisi vankila ja c:n paperit.
Itse olen käynyt armeijan, enkä pahemmin nykyisenkaltaista siviilipalvelusta osaa arvostaa, mutta tälläinen systeemi olisi mielestäni ihan yhtä järkevä koko maanpuolustustouhu.
Mitäpä olette muutte ihmiset mieltä? Kommentteja toivon niin ääri-isänmaallisilta militaristeilta, tavallisilta armeijan käyneiltä henkilöiltä, kantahenkilökunnan edustajilta, sivareilta, totaalikieltäytyjiltä, naisilta, vapautetuilta kuin alle 18 -vuotiailta junioreiltakin.
Tarkoitan tällä sitä, että sivarit palvelisivat päivittäin klo 8-16 kasarmialueen ulkopuolisissa hyödyllisissä laitoksissa, kuten sairaaloissa, vanhainkodeissa tai kouluissa, mutta majoittuisivat varusmiesten kanssa kasarmeissa ja heitä koskisivat armeijan yleiset säännöt iltavapaineen, lomineen, ruokailuineen, tervehtimisineen, siivouspalveluineen ja asusteina olisivat tietysti kurkkusalaatit eikä hiuksia tai partoja suvaittaisi. Hihassa heillä olisi jokin merkki, joka osoittaisi heidän olevan suorittamassa siviilipalvelusta eikä aseeseen tietenkään tarvitsisi koskea.
Siinä sitä kysyttäisiin sietokykyä ja suvaitsevaisuutta niin sivareilta kuin varusmiehiltäkin. Jos joku ei tähän systeemiin suostuisi, niin vaihtoehtoja olisi vankila ja c:n paperit.
Itse olen käynyt armeijan, enkä pahemmin nykyisenkaltaista siviilipalvelusta osaa arvostaa, mutta tälläinen systeemi olisi mielestäni ihan yhtä järkevä koko maanpuolustustouhu.
Mitäpä olette muutte ihmiset mieltä? Kommentteja toivon niin ääri-isänmaallisilta militaristeilta, tavallisilta armeijan käyneiltä henkilöiltä, kantahenkilökunnan edustajilta, sivareilta, totaalikieltäytyjiltä, naisilta, vapautetuilta kuin alle 18 -vuotiailta junioreiltakin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielenkiintoinen ajatus, mutta luulen sivareitten hylkäävän sen liian militaristisena: univormut, kuri/kohteliaisuus, aikataulut ja tunne siitä, että on samalla asialla varusmiesten kanssa lienevät liikaa niin laiskoille sosiopaateille kuin vakaumusmiehillekin. Itse haluaisin muuttaa siviilipalvelusta siten, että vuoden aikana harjoiteltaisiin kriisiajan siviilitoimia: väestönsuojelua, opastusta, evakuointia, onnettomuus/palontorjuntaa, ensiapua ja raivausta. Täysin irrallaan sotilaallisesta toiminnasta. Tämä kohottaisi siviilipalvelun arvostusta ja avaisi sivareitten viemät työpaikat palkansaajille. Lisäksi tärkein -kriisiajan tilanne- helpottuisi, kun käytössä olisi muutama tuhat sivaria tekemään niitä samoja asioita, joilla Lotat niin merkittävästi auttoivat maamme säilymistä toimintakykyisenä ja itsenäisenä.
Ainakin nuo sivareille tarjoamasi tehtävät kuullostaisivat ihan hyviltä ja tarpeellisilta. Toisaalta armeijastakin rohkenen sanoa sen, että monet siellä opeteltavat temput olisivat menneet ainakin itselläni paljon tehokkaammin jakeluun, jos olisin saanut levyttää öisin 9-10 tuntia kotona ja olisin ollut psykofyysisesti virkeämpi ja sitä kautta motivoituneempi ottamaan oppia vastaan.
Mutta tässä tullaankin sen tärkeän kysymyksen äärelle, että saako sodassa löhöillä ruokatunnit himassa ja käydä aina silloin lämpimässä suihkussa kun haluaa? Ja onnistuuko joukkojen liikuttelu ilman tiettyä järjestystä tai yhtenevää varustusta? Tuskinpa. Olivatpa tehtävät sitten aseelliseen tai aseettomaan vakaumukseen perustuvia, niin "sotatyöläisen" täytyy jaksaa suhteellisen alkeellisissakin oloissa ja kurin / pelon alaisena, stressaantuneena.
Vielä puolustelen ajatustani sillä, että nämä ns. sosiopaatit luultavasti joko nöyrtyisivät yhteiskunnan edessä tai sitten hakeutuisivat entistä kiihkeämmin c-miehiksi. Ja vakaumukselliset sivarit taas jakautuisivat kahteen leiriin. Niihin, jotka menisivät tähän uudistettuun armeijan alaisena toimivaan siviilipalvelukseen ja osa taas saattaisi siirtyä totaalikieltäytyjien joukkoon. Minusta tämä ei olisi todellinen ongelma, sillä ei sota rehellisesti sanottuna yhtä miestä kaipaa. Aseistakieltäytyjien joukko on kuitenkin aika pieni ja "harmiton".
Itsekään en välttämättä pyssyyn tarttuisi, jos maailmanrauha olisi oikeasti realistinen ajatus omana tai lasteni elinaikana. Sota ei missään nimessä ole kivaa eikä ihannoitavaa. Mutta valitettavasti myöskään yksi mies ei rauhaa tee, joten siksi tarvitaan puolustusvoimien kaltaisia "hätätilaratkaisuja".
Ja koska tunnen suurta sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat viimeiseen asti valmiita puolustamaan väkivallattomuuden aatetta, niin päätin esittää ajatuksen tasa-arvoisesta maanpuolustusvelvollisuudesta, jossa sekä "rautaa rajalle", että "rauhaa rajalle" -keinoihin turvautuvat ihmiset tuntisivat olevansa kotonaan.
Tarkennuksena vielä, että "rautaa rajalle" -ihmisillä en tarkoita missään nimessä senkaltaisia tyyppejä, jotka lähtivät aikoinaan ahneuksissaan tekemään Suur-Suomea ja ovat valmiita ampumaan kuulan jokaisen vähänkin poikkeavan ihmisen kalloon. Kohtuus kaikessa ja ahneus on pahasta. Omaa on oikeus puolustaa, mutta kunnian kentiksi paljon parempia ovat vaikkapa urheilukentät kuin sotatantereet.
Innovaattori on tainnut käydä armeijan, kun noin haluat tasapäistää nuorukaiset hiuksine sun muine höpinöine. En minä ainakaan homona menisi suvaitsemattomaan armeijaan. Sivarina sen suhteen inhimillisempää. Mitä hiuksiin ja partaan tulee, moni voi jo senkin takia valita sivarin, että henk.kohtainen koskemattomuus säilyy. Säilyyhän se naisillakin vaikka menevät armeijaan. Voit ihan rauhassa kasvattaa armeijaan menijöitä paljon kehutuilla naisilla. Hehän pärjäävät kuulemma hyvin siellä. Tosin niukalti on menijöitä, jos tänäkin vuonna vain 150. Kaiken kaikkiaan siviilipalv. on pitkät perinteet, ei niitä niin vain muuteta. Tasapäistämisen tarve on joillakin suuri.
6-12 kuukautta armeijan harmaissa ei tuhoa yhtään persoonaa vaan ainoastaan tuo siihen lisäsärmää. Väliaikaisesti toki saattaa tietty levy jäädä päälle, mutta kyllä sitä nopeasti palautuu ennalleen jos on tarpeeksi halua siihen eikä rakastu liikaa armeijaan.
Kyllä minuakin harmitti kun jouduin kaksi vuotta suurella hartaudella kasvattamani hiukset leikkaamaan armeijan takia, mutta halutessani voin kasvattaa ne takaisin ja samoin parran. Tuskin niin kuitenkaan teen, sillä miksi juuriltaan supisuomalaisen ihmisen pitäisi leikkiä rastamiestä, jeesusta tai Che Guevaraa?
Mitä homoseksuaalisuuteen tulee, niin itse hyväksyn sen täysin, vaikken umpiheterona ymmärräkään mitä mies voi miehessä nähdä. Ja jotenkin tuntuu, ettei armeija tässä asiassa ole sen suvaitsemattomampi paikka kuin yhteiskunta sen ulkopuolella. Jos olet tunnustanut homoutesi, niin varmaan olet saanut kuulla siitä vittuilua koulussa ja työpaikallakin siinä määrin, että armeija tuskin enää enempää psyykeäsi murskaisi. Olen ymmärtänyt, että muutamat kapiaisetkin ovat ihan oikeasti homoja. Ehkäpä joku sinkkuhomo saattaisi löytää intistä jopa seuraa..
Armeijassa pärjääminen taas on lähinnä omasta halusta eikä kyvyistä kiinni. Törmäsin palvelusaikanani melko heikkolahjaisinkiin tyyppeihin, fyysisesti huonokuntoisiin ja henkilökohtaisesti taas olen aika herkkä kaveri, joka usein kirosi mielessään systeemin järjettömyyttä.
Niin tyhmä en ole, että armeijan olisin käynyt jos asevelvollisuutta ei olisi. Ymmärrän hyvin, etteivät naiset sinne mene, jos ei kerran pakko ole. Mutta kyllä se niillekin monille ihan hyväksi olisi. Nythän tilanne ei ole oikein todellinen, koska armeijaan hakeutuvista naisista suurin osa on poikkeusyksilöitä, jotka suorastaan nauttivat armeijassa olemisesta..
Siviilipalveluksen perinteet ovat tosiaan huikean pitkät. Vissiin jo puoli vuosisataa. Sitä paitsi, mitä sitten jos ne olisivat pidemmät? Kuka sitä on käskenyt kangistumaan samoihin kaavoihin? On tässä maailmassa lopetettu arvokkaampiakin asioita kuin siviilipalvelus.
Pienenä yhteenvetona voisin todeta, etten saarnaa tasapäistämisen vaan TASA-ARVON puolesta. Ja siihen tasa-arvoon kuuluu mielestäni myös se, että niin heterot kuin homot, nahkapäät kuin hinaajatkin suorittaisivat palveluksensa tasavertaisissa olosuhteissa.
Enhän minäkään niin järjetön ole, että armeijaa mitenkään ihannoisin. Kyllähän kaikkein paras tilanne olisi, jos koko maailma riisuttaisiin aseista. Ei vain taida olla oikein todellisuutta.
Ja tasapäistämisestä vielä sen verran, että ei armeija ole mielestäni sen suurempi tasapäistäjä kuin tämä yhteiskunta yleensäkään. Kyllähän meistä esim. koulussakin yritetään tehdä tietynlaisia ja kyllä sivareidenkin keskuudesta löytyy hyvin paljon samankaltaisuuksia, jos asiaa aletaan tutkimaan. Kyllä on heikko persoona jos yksi Suomen armeija sen latistaa!
Innovaattori osaa sittenkin keskittyä asiaansa. Hyvä näkemys sinulla on, mutta jääkön se sinun omaksesi. Kyllä varmaan on armeijan edun mukaista, ettei sinne edes hakeudu kaltaisiani. Sitä varten on tässä yhteiskunnassa laillinen vaihtoehto armeijalle. Suomessa on varaa vapauttaa ahvenanmaal., jehovantodistajat, naiset ja joitakin muita ryhmiä armeijasta, joten kyllä sivarit suoriutuvat asevelvollisuudestaan vähintäänkin kiitettävästi.
P.S. olen muuten seurustellut erään kapiaisen kanssa. Seksi ok, mutta turhan kapea katsomus ihmisenä-kiitosko armeijan.
Mielestäni olisi vielä parempi, jos siirryttäisiin palkka-armeijaan. Näin joutavanpäiväisestä siviilipalveluksesta voitaisiin kokonaan luopua ja Suomi saisi motivoituneet asevoimat. Toki nuorukaisille voitaisiin järjestää varuskunnissa jonkinlaista opetustoimintaa.
Voisihan se olla hyväkin idea. Maanpuolustuksellinen teho varmaankin nousisi. Mutta kuinka kävisi sen kuuluisan maanpuolustuksellisen uskottavuuden, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen?
Tarjoamani mallin lähtökohta on se, että yleinen asevelvollisuus on ja pysyy voimassa. Ihannetilanne tietysti olisi, ettei sotia olisi lainkaan.
Ideasi on hyvä, mutta miksei samalla voisi ottaa hyviä puolia kummastikin systeemistä. Etkö usko että aseellista palvelua suorittavat eivät kykenisi vastaavasti halutessaan suorittamaan palvelustaan klo 8-16 ja asumaan halutessaaan kasarmin ulkopuolella.
Ja mikä tarve olisi uudessa systeemissä poimia vanhasta asepalveluksesta kurkkusalaatit, tervehtimissäännöt ym järjettömyydet. Virka-asu niille ketkä sitä tarvisevat, muut kulkekoon kasarmilla siviileissä. Hihamerkki siviilipalvelusmiehille kuulostaa lähinnä juutalaisten merkitsemiseltä natsi-saksassa, nykyaikaisempiakin henkilökortteja on. Kaiklle vaan kulkukortti esille.