Puolueiden kannatus

Kepun kannatus sen kun hiipuu ja jotkut pitävät tätäkin tasoa edelleen ylisuorituksena. Minä lukeudun niihin, jotka näkevät Kepun kannatuksessa edelleenkin aimo annoksen "hyvän miehen" lisää. Juha Sipilä on tavallaan se hyvä mies, sillä hän taitaa älytä paremmin kuin moni muu, että kepu on aurngonlaskun puolue. Sipilä yrittää asemoida Kepun politiikkaa uusille raiteille. Sipilä siis ainakin yrittää. Mutta yritykseksi se taitaa lopulta jäädä.

Puolueiden kannatuksen megatrendit ovat lopulta ne, jotka ratkaisevat. Ja juuri nämä megatrendit näyttävät Kepun kannalta huonoilta, tosi huonoilta. Kepu on pohjimmiltaan maatalous- ja syrjäseutupuolue. Kepussa vannotaan hajallaan asumisen autuuteen. Nämä kaikki tekijät ovat jo pitemmän aikaa ja koko ajan kiihtyen kulkeneet aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mitä Kepussa on toivottu. Maataloudesta samoin kuin syrjäseuduilta väki vähenee eikä loppua näy. Kepussa muutamat poliitikot ovat kyllä oivaltaneet, että puoleen pitäisi päästä irti maatalous- ja syrjäseutuimagostaan. Näitä muutamia ovat olleet Olli Rehn, Matti Vanhanen ja Juha Sipilä. Kaikki Kepun eturivin poliitikkoja. Heiltä ei vaan ole löytynyt keinoja murtaa kaupunkien portteja ja saada uutta kannatusta. Eikä se tietenkään voi onnistuakaan kaupunkivastaisella ja kaupunkeja kuppaavalla politiikalla.

Ruotsissa demarit ovat lähinnä syrjäseutujen puolue, joka ymmärtää hajallaan asumistakin. Mutta sen paremmin siellä kuin meilläkään demarien politiikan kova ydin ei ole asutuspolitiikassa. Demarien politiikan keskiössä on tasa-arvoisuus (sekä mahdollisuuksien tasa-arvo että tuloerojen kaventaminen ja sosiaalipolitiikka). Demarien kannatukselle uskoisin löytyvän kannatusta myös pidemmällä aikavälillä niin kauan kun puolet ihmimistä on vähävaraisempia kuin se toinen puoli. Mutta suurempi tuloerojen kuilu on, sen tukevammalla pohjalla vasemmiston kannatus lepää. Paradoksaalista tässä on se, että vasemmiston pääseminen poliittisiin tavoitteisiinsa syö sen kannatusta. Näin on meillä ja monessa muussa länsimaassa käynyt. Tämä laiva kääntyy todennäköisesti hyvin hitaasti, mutta pysyy kuitenkin aina pinnalla.

Kokoomus on hyvinvoivien puolue, jonka perusjatuksen voisi kiteyttää siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. Toki meillä Suomessa Kokoomus on ottanut politiikkaansa pehmeämmän lähestymistavan ja hyväksyy periaatteessa myös tulontasauksen ja sosiaalipoliittiset toimet. Siis siiten kun se mielestä on jaettavaa syntynyt ja sitä ei tunnu koskaan Kokoomuksen mittareilla syntyvän tarpeeksi. Kokoomus on modern talouspainotteinen puolue, joka jatkaa menestyskulkuaan niin kauan, kun talous rullaa sillä tavalla kuin se on vapaan markkinatalouden aikan tehnyt noin 1990-luvulta eteenpäin myös meillä Suomessa.

Sitten Suomessa ja muuallakin on lähinnä kaksi noin yhden asian puoluetta. Vihreät on niistä vanhempi. Vihreissäkin alettiin huomata, että puolueen kasvaminen ei onnistu pelkästään ympäristökysymyksillä. Ympäristöongelmat ovat akuutti kysymys ja ne pitävät kyllä Vihreitä vielä pitkään pystyssä. Peruskannattuksen nostamiseksi Vihreät meillä Suomessa alkoivat Ville Niinistön johdolla keskittyä voimakkaasti myös tasa-arvokysymyksiin ja sosiaalipolitiikkaan. He menivät siis selvästi demarien reviirille. Ja kannatus alkoi heit nousta kohisten. Vihreät ovat imagoltaan nuorekas voittajapuolue, joka on onnistunut imemään kannatusta vanhuspuoleeksi muuttuneelta SDP:ltä. Mutta kummassakaan puolueessa ei tätä nyt taideta suuremmin surra, kun politiikan sisältö alkaa olla monessa kohdin yhtenäinen. SDP:ssäkin ymmärretään, että Vihreiden tuki nostaa myös demarien poliittista voimaa.

Toinen yhden asian liike on perussuomalaiset. He ovat keskittyneet maahanmuutto- ja EU-vastaisuuteen, jota voitaneen positiivisemmalta kuulostavaa ilmaisua käyttäen kutsua suomalaiseksi nationalismiksi. Nationalismi on nyt in. Katalonia ja Pohjois-Italia ovat alkaneet elää nationalismin huumassa, kun eivät rikkaina alueina halua enää olla maidemnsa köyhimpien osien maksumiehinä. Nationalismin toinen ilmentymä on valtioiden sisäänpäinkääntyminen, mikä ilmenee sekä poliittisena etta taloudellisena protektionismina. Jos maahanmuutto ongelmana alkaisi hiipua, se olisi kuolinisku perussuomalaisille. Tilanne muuttuisi persujen osalta karmeaksi, jos maahanmuuttajat jatkossa tosiaan pysähtyisivät Turkkiin ja siihen ensimmäiseen maahan, minne saapuvat. Ketkä silloin ottaisi vastustuksen ja vihan kohteeksi. Persut tarvitsevat käyttövoimakseen selvää viholliskuvaa ja siihen maahanmuutto ja EU ovat oikeinkin sopivia. Persuille voi siis ennustaa kannatusta niin pitkään, kun maahanmuutto pysyy puheenaiheena ja ongelmana. Ilmastonmuutoksen vuoksi se voi olla sitä todella pitkään ja arvaamattomalla tavalla. Tässä on kyse kansallisesta itsekkyydestä. Persut eivät siis millään muotoa jaa kristillisiä näkemyksiä ja hyveitä eli Soini on kyllä oikeassa siinä, kun hän näkee nämä vallankaappaajat moraalisen rappion edustajina.