miten mitään voi olla olemassa?

Kun maailmankaikkeus aikanaan harvenee olemattomiin ja kokee lämpökuoleman, ei ole mitään eikä ketään tietämässä että mitään koskaan olikaan olemassa.

Ei mitään olelkaan olemassa vaan kaikki on pelkkää simulaatiota ja ennalta määrättyä. Olet tietokoneen sisällä nilkki, hyväksyit sen sitten tai et.

Syy miksi jotain on olemassa on koska olemattomuus ei voi olla olemassa, koska se olisi paradoksi (loogisesti ristiriitaista).

Todellisuudessa mitään ei ole olemassa, koska ikuinen nykyisyys on ainut mitä on olemassa, ja millään ei ole aikaa olla olemassa nykyisyydessä, koska nykyisyydessä ei ole aikaa. Aika on illuusio joka koostuu esimerkiksi muistista joka luo menneisyyden tunnelman, ja mielikuvitus luo tulevaisuuden tunnelman.

Syy miksi kaikki syntyy nykyisyydessä on että olemassaolo yrittää poistaa olemattomuuden olemassaolon joka on nykyisyydessä. Ainoa tapa yrittää poistaa on että täyttää se illuusiolla, joten se synnyttää tietoisuuden joka näkee jotain.

siinä sulle miettimistä loppuelämäksi

Sanassa "olemassaolo" ei todellakaan ole järkeä, sillä kyseinen termi ei ole aito predikaatti ja niin muodoin sillä ei ole sisältöä. Aidot predikaatit ovat nimittäin aina sisällöllisiä auttaen näin määrittelemään sitä, mitä jollakin käsitteellä tarkoitetaan. Näin ollen "olemassaolo" ei lisää mitään sen käsitteen sisältöön, jonka väitetään olevan olemassa. Käsitteenä olemassaolo on siis täysin tyhjä.

Jos kuitenkin oletetaan, että olemassaololla olisi oma sisältönsä, siitä seuraisi, että vain olemassaolo tai oleminen olisi todellista ja näin siitä muodostuisi kaiken todellisen ensimmäinen periaate. Mutta ongelmana tuossa on se, että siitä ei voida johtaa olevan eri kategorioita.

Parmenideksen mukaan taas jos jokin on jotakin muuta kuin olemassaoloa, sen on täytynyt tulla siksi joko olevasta tai ei-olevasta. Mutta ei- olevasta, siis täysin tyhjästä ei kuitenkaan voi tulla mitään. Puolestaan se, mikä tulee olevasta, on jo tavallaan olemassa, jolloin sekään ei voi olla mitään, mikä olisi jotain muuta kuin olemassaoloa. Näin ollen on vain yksi ja siten ainoa oleva olevana, eikä mitään muuta.

Ennen kuin X oli olemassa, oli jo olemassa edellytykset sille, että X tulee olemaan olemassa.

On oltava olemassa, kun me pohdimme.

Jos onnistuttaisiin luomaan jonnekin alue, jossa ei ole mitään, niin putkahtaisiko siitä maailmankaikkeus esiin?

Kiitos jännästä pohdiskelustasi aloittaja:)

Mielestäni olemattomuus ja olevaisuus ovat suuria mysteerejä. Paitsi että olevaisuus on ja se perustuu Luojan olemassaoloon. Luonnollisesti ilman Luojaa ei olisi mitään. "Ei mitään" tarkoittaa, ettei olisi edes tilaa/avaruutta. Tulipas omituinen olo. Sellainen orpo olo.

Hämmästyttävä luominen:
https://www.youtube.com/watch?v=ZV0hUldrYp4

Kaikki on olemassa.
Paitsi Oskari Olematon.

Hmm?
Mut eks ne mäjäyttäny vastakkain tuol Brookhavenin RHICillä jotai lyijyn ioneita, ja sai aikaseks jotai "kvanttipuuroa"? Mut eihän siinäkään sit vissii kuitenkaa fifti-fifti muodostunu ainetta ja antiainetta ku toi puuro yhdisty takas aineeks? Vai muodostuko? Ja jos muodostu, ni noiha sit annihiloi toisensa samantien, ja mitäs sille fysiikan aineen katoamattomuuden laille sitte tapahtu?

Suunnitelma pitää olla. Halpaa Nokia 2 -älypuhelinta ei kannata odottaa Suomeen – ”Ei ole suunnitelmia”. HMD Global on älytetty nokian kautta ulos parhaista markkinoista.

hetki on ja se loppuu, ja mustat aukot on suuri voima,, ja minne ne johtaa ?
jonkinlainen koodaus kaiken ideana ?

Olemassaolosta ei pidä luulla liikoja, esim. että ihminen on olemassa (pysyvänä vakiona), sillä kaikki on prosessia, olevaisen ja olleiden (eli ammoin matkalle lähteneiden vaikutteiden ja nykypaikallisen) vuorovaikutusta, mm. kehitystä. Nil sub sole stabile, sanoivat kuolleet roomalaisetkin aikoinaan.

Näin ihminenkin muuttuu ja kehittyy galaksien pyörteissä vapautuen vähitellen aineen kahleista, tai hukkuu niihin tyhmyytensä tai huonon onnensa vuoksi.

Miksi ei ole mitään sen sijaan että on jotain:

-Aluksi oli ei mitään, sitten tuli valo jotta me nähtäisiin ei mitään. :-)

- Ei mitään ei ole järjellinen käsite, jos ajatusketjun vie loppuun asti.

-Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ei mitään.

- Kysymys on ansa ja siihen ei voi vastata, koska ei mitään tarkoittaa ettei ole mitään mistä saisi kiinni tai havaita,ei premissejä, ei faktoja. Mutta vastaus vaatisi jotain edeltävää tai takana olevaa tälle olemattomuudelle.

--
heisielu

Kommentoin tätä vastausta yllä:

"Sanassa "olemassaolo" ei todellakaan ole järkeä, sillä kyseinen termi ei ole aito predikaatti ja niin muodoin sillä ei ole sisältöä. Aidot predikaatit ovat nimittäin aina sisällöllisiä auttaen näin määrittelemään sitä, mitä jollakin käsitteellä tarkoitetaan. Näin ollen "olemassaolo" ei lisää mitään sen käsitteen sisältöön, jonka väitetään olevan olemassa. Käsitteenä olemassaolo on siis täysin tyhjä."

On totta, että olemassaoleminen ei ole predikaatti, eli se ei määriä millään tavalla sitä subjektia, joka olisi olemassa. Esim. lause "Lasissa on vettä" ei määritä vedelle mitään muuta kuin paikkaa ja sen määreen sille antaa sana "lasi" ja sen sanamuoto.

Termi "on" on lauseessa tarpeeton, eikä sillä ole varsinaisesti sisältöä suhteessa veteen. Se ei määritä vettä mitenkään.

"Jos kuitenkin oletetaan, että olemassaololla olisi oma sisältönsä, siitä seuraisi, että vain olemassaolo tai oleminen olisi todellista ja näin siitä muodostuisi kaiken todellisen ensimmäinen periaate. Mutta ongelmana tuossa on se, että siitä ei voida johtaa olevan eri kategorioita."

Aivan oikein. Filosofi Martin Heidegger on todennut, että 'oleminen' on fundamentaalinen kaikkeen muuhun nähden. Mitään "olevan kategorioita" ei voidan johtaa, koska silloin 'olemista' käsiteltäisiin kuin olevaista eli esinettä, joka itsessään on olemassa. 'Oleminen' ei kuitenkaan itsessään ole millään tavalla olemassa siinä mielessä kuin 'oleva' on olemassa.

Sen vuoksi Heidegger luo käsitteen 'täälläolo'. Se on sellaisen olevan olemista, joka on 'minun' olemista. Se suhtautuu itseensä omana olemisenaan. Silloin juuri 'oleminen' on se, joka tässä olevassa on kyseessä.

Esim. lausessa "Lasissa on vettä" on vedelle itselleen, joka on olevaa, yhdentekevää, onko se olemassa. Voidaan sanoa, että vettä ei kiinnosta se, missä se on (ts. laisssa vaiko yhtään missään).

Sen sijaan 'täälläolo' on aina olemassa. Sitä ei voi määrittää kuten edellä mainitussa lauseessa vettä määritetään (eli olla lasissa). 'Täälläolon' luonne (=essentia) on erilainen kuin minkään 'olevan' luonne. 'Täälläolo' on oma olemassa olemisensa (=exsistentia).

Niinpä 'täälläolo' on ainoa aidosti olemassa oleva, ja näin siitä muodostuu kaiken todellisen ensimmäinen periaate, eli se on fundamentaalinen kaikelle olemassa olemassa olemiselle.

Johtopäätöksenä edellä lausutusta voidaan sanoa, että existentia tulee aina ennen essentiaa. Tästä muodostuu eksistentialismin yksi pää periaate.

"miten mitään voi olla olemassa?"

Me emme tiedä. Meillä on hypoteeseja ja teorioita, mutta tieto puuttuu.

"Miksi ylipäätään mitään tarvitsee olla olemassa?"

Mitään ei "tarvitse" olla olemassa. "Tarvitse" on vain ihmisen itsensä oppima kokemus ja määritelmä jostain asiasta ja/tai sen sisällöstä ja merkityksestä itselleen tai jollekin muulle asialle tai ihmiselle. Kaikkeuden olemassaoloa ei voikaan ajatella 'tarpeellisuuden' tai edes 'järkevyyden' näkökulmasta, sillä kaikkeus kaikkine yksityiskohtineen on vain elottomien hiukkasten ja energioiden prosesseja.

"Mitä sitten olisi jos koko maailmaa ja ihmisiä ei olisi olemassa?"

Universumi ilman maailmaa ja ihmisiä. Aivan kuten reilu 4 mrd vuotta sitten.

"Eihän ihmisen olemassaolossa mun mielestä ole yhtään mitään järkeä."

Ihmisen olemassaolon perustaan ei kuulu 'järki' tai sen 'järjellinen' perustelu. Eikä myöskään elämän syntymän perustaan. Ne vain tapahtui, koska se oli mahdollista.

"En todellakaan tiedä, miten olen päätynyt tällaisiin ajatuskuvioihin..."

Tällaisiin ajatuskuvioihin päätyy mm. sen vuoksi, että pohdiskellaan suuria kysymyksiä yms. asioita ja niiden merkityksiä syvällisemmin ja laajemmin, jossa lopulta päädytään siihen, että me emme tiedä paljoakaan, minkä vuoksi meillä on korvikkeina hypoteeseja ja teorioita. Se luonnollinen "tyhmyys", eli 'itsestäänselvyyskokemus' hajoaa ja alkaa muotoutua uudelleen, uudenlaisilla asioilla, tuntemuksilla yms. Mitä enemmän perehtyy kaikkeuden yksityiskohtiin, sitä enemmän itse kunkin aiemmat vakiintuneet selitykset ja merkitykset, sekä tunteet kaikkeudesta ja saattaa muuttua voimakkaastikin. Tervetuloa ihmistodellisuuteen, jossa tiedät todellisuuden rakentuvan sisäsyntyisesti omassa suljetussa luomisympäristössäsi. Ts. todellisuus on pelkkä mielen luoma projektio. Vinkki: mielen ulkopuolella ei ole valoa, ääntä, hajuja, eikä aikaa, kuten siellä ei myöskään ole tieteitä, taiteita, matematiikkaa, symboliikkaa, uskontoja, jumalia, mörköjä, henkiä.... Se kertonee jotain, millaista on olla ihminen suljettuna oman luomisympäristönsä sisälle.

"Ts. todellisuus on pelkkä mielen luoma projektio. Vinkki: mielen ulkopuolella ei ole valoa, ääntä..."

Mielenkiintoista! Eikö siellä ulkopuolella ole samanlaisia tietoisuuksia kuin sinäkin? Itse ainakin olen, voin vakuuttaa. Vai oletko jonkin sortin solipsisti?

Ja eikö voida aika varmuudella olettaa, että ainakin jotakin aaltoja saamme ulkomaailmasta?

--
heisielu

Descartes on cogito- lauseessaan todistanut, että jotain on. Silloin on turhanaikaista miettiä onko niin mahdollista ettei ole mitään. Jokainen voi todeta, että nyt on jotain. Sellaista tilannetta ei ole, ettei olisi mitään, jolloin on aivan turha miettiä, onko se mahdollista ja onko joskus ollut niin tai tuleeko joskus niin olemaan.

Jotain on nyt. Se tieto riittää kaikki muu tässä asiassa on turhanaikaista spekulaatiota.

No älä ny viitti. Eihän tämä maailma voi olla olemassa. Järkikin sen sanoo. Eihän mitään voi tyhjästä syntyä. 😊

Länsimainen filosofia ei ole perehtynyt tähän asiaan. Jossakin Atlantis valtakunnassa tehtiin runoja maailmansynnystä, joka innoitti antiikin filosofeja vähän ottamaan kantaa asiaan myöhemmin, mutta varsinaisesti Atlantis kultuuri oli yhteydessä omanan aikanaan Kiinan korkeisiin kultuureihin. Siksi Kiinan filosofia ja etenkin Taolaisuus (Dao De Jing) tuntee asiaa (tyhjyyttä) melko paljon.

Esim. kertoo: Avaruuden olevan maan ja taivaan juuri. Avaruudessa on sopiva määrä vettä mahat-tattvan ylläpitämiseen ja kyky tuottaa lisää vettä. Sen sijaan maapallolla on vettä yltäkylläisestti mahat-tattvata ajatelleen ja taivaissa puolestaan liian niukasti. Tyhjyys on kykenevä fluktuaatioiden tms. avulla tuottamaan vettä vain tarpeellisen määrän mahat-tattvan ylläpitämiseen, mutta varsinaisesti tyhjyys tuottaa koneita, robotteja ja olioita. Ja nuo koneet, robotit ja oliot puolestaan tuottavat lisää tyhjyyttä.
Mahat-tattva on universiumin kokonaisnergia, jonka pitää aina olla NOLLA.

Tyhjyydeen tuottamia koneita ovat esim. eräät virukset kuten bakteriofagit yms. Tuollaiset koneet tuottavat lisää tyhjyyttä. Ne ovat syntyneet tyhjästä ja jotta kaikki pysyisi tasapainossa pitää tyhjyyttä syntyä lisää bakteriofagin mitan mukaan.
Jne.

Dao De Jing on YouTubessa äänikirjana, mutta myös useita englanninnoksia löytyy luultavasti netistä. Ne ovat melko erilaisia käännöksiä kaikki ja inspiroivat moniin ajatuksiin.
Nämä ovat vain mun omia tulkintoja, mutta ehkä niissä on jotakin sinne päin, vaikka eivät nämä mitään totuuksia ole.

Olemassa olevan materian elinkaari päättyy joskus, mutta edes silloin ei ala olemattomuus, vaan tapahtuu käännös päinvastaiseksi.
Materian sijaan avaruuden täyttää silloin Antimateria. Ei tavallinen, vaan sellainen jossa jokainen materian ominaisuus on muuttunut vastakkaiseksi.

Eräät väittää että aina kun jokin vakio ylitetään tapahtuu muutos päinvastaiseksi.

Valon nopeuden ylittävä takyoni kun energia vähenee niin nopeus vain lisääntyy
Absoluuttinen Nollapiste- sen toisella puolella on muka äärimmäisen kuumaa
Mikä vakio on se, joka ylittyy kun materia loppuu sitä en tiedä. Onko se aikaan liittyvä vakio vai muu?

Olevaisen vastakohta ei välttämättä ole olematon vaan miinus Olevainen

+500 kg ilmaa, oleva
0 kg ilmaa, olematon
-500 kg jotakin, antioleva

(Sri Prabhupadan innoitus).

Asiaan saattaa liittyä esim. Kvanttimekaniikan tuntema lomittuminen jollakin tavoin.