Onko täällä muita yksinäisiä mut ei syrjäytyneitä?

Eron jälkeen se yksinäisyys tulee rysäyksenä päälle. Parisuhteessa kun ei ole aikaa, ei tarvetta ja motivaatiota pitää muita ihmissuhteita yllä ja on jouduttu etäälle. Olen kokenut itse joskus sama, olen sinkku mutta ympärille on keheytynyt oma sosiaalinen joukko, hovi.

täällä toinen eron jälkeen totaalisen yksinäinen.läheisiä ystäviä ei enään ole, pari kaveria vain jäljellä. olen yrittänyt sosialisoitua, mutta tunnen itseni jokapaikassa ulkopuoliseksi kuten viimeiset vuodet päättyneessä 10v suhteessanikin. jokainen aamu masentaa kun jokainen päivä on edellisen yhtä yksinäinen kopio. masennus ja yksinäisyys alkaa olemaan sitäluokkaa että huomaan usein miettiväni näiden onnettomien päivien päättämistä kun ei valoa näy tunnelin päässä.

Minä olen yksinäinen, mutten syrjäytynyt. Olen työelämässä, harrastan, käyn tapahtumissa. Ero teihin, alkuperäinen ja myöhemmät vastaajat, on se, että en ole koskaan ollut parisuhteessa, vaikka olen 42-vuotias. Vähäiset ystäväni menetin juuri niin, että he alkoivat parisuhteeseen, eikä heitä enää sinkkukaverin seura kiinnostanut. Muutamat heistä ovat jo eronneetkin... lienevätkö yksinäisiä hekin..?

niin monenlaista yksinäisyyttä tuntuu olevan. Itse en uskonut koskaan löytäväni tästä näin ahdistavasta yksinäisyyden tunteesta itseäni. Olen sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, töissä arvostettu ainakin osan mielestä, on mukava oma koti, terveys ja erilaisia ystäviä monia.Mutta kaipaan niin kovin miesystävää, tosi läheistä, kehen voisin luottaa, jakaa arjen asioita ja kuulumisia, kaipaan läheisyyttä - kaipuun vahvuus ja hiljaisuus kotona saa kyyneleet valumaan pitkin poskia...jotenkin olen luovuttanut.

Olen ollut eri harrasteissa missä voin miehiä tavata ja nettideitissä - mutta maailma on muuttunut siitä mitä se oli silloin 30 v sitten kun aiemmin seurusteli. On tinderiä ja pannukakkua jne - en vaan jaksa.

Minun täytyy myöntää että avoero oli todellinen helpotus.Oikeastaan nautin siitä vapaudesta ja sain aikaa itselleni. Harrastukset ovat ihania, niissä viihtyy.Samoin uusien asioiden opiskelu.

Koko prosessi oli helppo, kannoin autoon mitä mahtui ja loput tavarat roskikseen.Uusi prepaid liittymä R-kioskilta. Siinä kun ajelin hiljalleen pimenevässä syysillassa eteenpäin kohti uutta elämää tunsin...vapautta.

Sen jälkeen en ole edes harkinnut yhteiselämää.Jokaisella on oma "tyylinsä".

Uudet asiat ovat muokanneet elämän katsomusta ja opanneet ymmärrystä. Pikku hiljaa olen siirtynyt kirjoittamaan.En miksikään kirjailijaksi halua mutta ihan omaksi ilokseni ja itseni löytämiseksikin.

Toivon kaikille kaikkea hyvää ja löytäkää oma itsenne.Itse tuntemus on pitkän työn tulos.